Tentaakkelitango

Tämä ficci on omistettu 20 vuotta täyttäneelle Kullalle. Eläköön hän vielä toiset 20 vuotta!

Kirjailijan huomautukset, lähinnä varoituksia:

- Mikään (joitain poikkeuksia lukuunottamatta) tässä ficissä ei ole fyysisesti mahdollista
- Tämä suomalainen mestariteos on kirjoitettu ilman minkäänlaista kokonaiskäsitystä sarjan tapahtumista
- Älä pelästy, vaikka hahmojen OoC-mittari näyttää punaista. Kaikki kuuluu suunnitelmaan.
- Nipotinip. Lupa typota.
- Kirjailija ei vastaa aiheuttamistaan traumoista. Lukeminen omalla vastuulla.
- Osa kuvista saattaa aiheuttaa voimakkaita reaktioita.
- Paritukset: Kulta x Megatron, OT3, Ane-tan x Shoundave, Starscream x Megatron, Botiti x Knock Out, Starscream x Knock Out, Soundwave x työ, Simmons x tango ja paljon muuta.

- Ikäraja vaihtelee, henkisen iän suodaan olevan mahdollisimman alhainen.

- Omaan täydet oikeudet Ane-tanin hahmoon. Muista ei niin väliä.

- Gifit/kuvat eivät minun.

- Stailatut Starscreamit minun käsialaani. Näpit irti.

~ Hauskoja lukuhetkiä toivottaa.... *jladkahajdlaldAPUAllkjaajlkdad* SOUNDWAVE ☺~

Tangokuninkaat, -kuningattaret ja muut tärkeät henkilöt:

Kulta: Köyhä opiskelija, kirjailija
Megatron: Brony, Brownie, ex-gladiaattori Calvin Johnson
Soundwave: Memeettinen seksijumala
Starscream: Megatronin waifu
Knock Out: Nopeampi kuin Mikä Häkkinen ja Michael Schumaher yhteensä
Simmons: Agentti
Ane-tan: Matkalla Viroon

TENTAAKKELITANGO

Luku 1. Jossa Kulta saa työpaikan

Siinä se nyt on, Kulta ajatteli ja tuijotti silmät levällään valtavaa avaruusalusta, joka häämötti hänen edessään mustana varjona. Ilmassa killuva sota-alus vaikutti rauhalliselta kuin nukkuva tiikeri, mutta Kulta enemmän tiesi kuin epäili että yksikin väärä liike ja hänet ammuttaisiin tuusan nuuskaksi. Tällä tiikerillä oli piilossa tykkejä, jotka saivat Maan pahimmatkin asefriikit laskemaan housuihinsa pelkästä ajatuksesta.

Kulta veti syvään henkeä, suoristi takinliepeensä ja pöyhi hiuksensa mahdollisimman kauniiksi. Nyt piti olla edustava ja esiinnyttävä varmana kuin universumin paras työntekijä tai muuten kaikki vaiva menisi hukkaan ja Nemesiksen lähistöltä löydettäisiin jonain päivänä epämääräinen klöntti punaista materiaa, jonka juuri ja juuri saattoi yhdistää ihmisruumiiseen.

   

On kenties syytä kertoa hieman taustaa, sillä muussa tapauksessa Lukija tuskin koskaan ymmärtää mikä sai Kullan, joka luonnollisesti on peitenimi sillä eihän kenenkään nimi voi olla Kulta?, hakemaan töihin Decepticonien pimeään päämajaan. Ensinnäkin, opiskelijabudjetti on kovin pieni. Se on kuin kapea siivu leipää, jolla pitäisi ruokkia koko parvi leivänhimoisia sorsia. Se ei vain yksinkertaisesti riitä. Sorsat haluavat aina vain lisää. Ja niin halusi Kultakin, sillä miten muuten hän olisi kyennyt ylläpitämään tuskin perustarpeet täyttävää peliluolaansa? Miten muuten hän olisi kyennyt ostamaan kaikki ne Ratchet & Clank pelit ja vielä maksamaan vuokrankin siinä sivussa? Niin, miettikääpä sitä.

   

Toisekseen, Kullalla oli erinäinen tarve päästä juuri tietynlaisiin töihin. Sen lisäksi että palkan tuli lihottaa hänen lähes olemattomaksi kuihtunutta lompakkoaan, työn tuli tarjota erinnäisiä luontaisetuja ja jonkinlaista joustavuutta, sillä yliopistoelämä saattoi pahimmillaan olla hyvin aikaa vievää. Kun Kulta sitten bongasi työnhakusivuilta pienellä präntätyn ilmoituksen, joka etsi luotettavaa, häikäilemätöntä ja sopivan kunnianhimoista työntekijää Nemesikselle, hän oli vähällä tukehtua innostukseensa. Puuttui vain pätevä CV, sillä hakijan työkokemuksen piti sisältää luettelo valloitetuista planeetoista ja muista erityistiedoista ja kyvyistä, ja Kulta oli valmis työhaastatteluun.

  

Nemesikseen pääsy ei osoittautunut ongelmaksi. Kuten arvata saattaa, Kulta oli huomattu jo kaukaa ja hänen oli sallittu lähestyä Decepticonien varjeltua tukikohtaa rauhassa. Tarpeeksi lähelle päästyään sota-aluksen edustalle avautui pyöreä, vihreänsinisenä väreilevä aukko josta saapasteli esiin pienen kerrostalon korkuinen Decepticon.

   

”Työnhakija?” Decepticon kysyi pehmeällä äänellä, joka sai väreet kulkemaan Kullan selkäpiitä pitkin. Nyt oli oltava vakuuttava.

”Kyllä olen. Tulin työhaastatteluun”, Kulta sanoi ja tuijotti Decepticonin kasvoja silmiään räpäyttämättä. Se vaati suuresti itsehillintää, mutta oli sen arvoista. Decepticon päästi huokausta muistuttavan äänen ja viittasi häntä seuraamaan.

”Tule perässäni, ihminen. Haastattelusi odottaa.”

   

Kulta seurasi robottia edessään väräjävään maasiltaan. Hän pisti merkille mielettömän upeat korkokenkää muistuttavat jalkaterät ja muutenkin hoikan, sulavalinjaisen suunnittelun. Kyllä vain, hänen edessään saattoi hyvinkin seistä universumin hemaisevin jättirobotti. Kulta antoi silmiensä levätä oppaansa metallisissa yksityiskohdissa, ennen kuin tämä katosi maasillan vihreyteen.

  

Maasillan toisessa päässä keinui. Ensin Kulta uskoi joutuneensa jonkinlaiseen pyörteeseen, jossa seinät eivät lakanneet taipuilemasta eikä lattia aaltoilemasta. Pahoinvointi jonka maasilta jätti jälkeensä oli aivan omaa luokkaansa, mutta vähitellen hänen tasapainoaistinsa ja vatsansa tasoittuivat.

”Ihmiset”, Kulta kuuli metallisen äänen voihkaisevan. Hän saattoi melkein kuulla silmien pyörityksen.

”Seuraa minua äläkä tyhjennä sisuksiasi alukseen.”

   

Kulta vietiin valtavalle, hämärässä valaistuksessa kylpevälle komentosillalle. Paikalla oli kaksi Decepticonia. Kumpikin vähintään yhtä suuria kuin hänen saattajansa.

”Starscream, viimeinkin”, suurempi Decepticoneista murahti tyytymättömästi.

”Mestari, suo anteeksi”, Starscreamiksi kutsuttu sanoi nöyristelevään sävyyn. ”Ihminen hidasteli matkalla.”

”Hmph. Ihminen. Niin niin. Mene sivuun, Starscream, en tarvitse sinua enää.”

”Kyllä, lordi Megatron, kyllä.”

   

”Ihminen, olet siis tullut työhaastatteluun?” Megatron kysyi Kullalta. Hänen äänensä kaikui tilassa, johon olisi helposti mahduttanut sisään katedraalin poikineen.

”Aivan niin”, Kulta vastasi. ”Näin työilmoituksenne ja katsoin olevani juuri oikea työntekijä tarpeisiinne.”

”Sen tulemme vielä näkemään”, Megatron tuhahti huvittuneella äänensävyllä.

   

”Nimesi ja arvosi, ihminen. Mitä olet saavuttanut mitättömän elämäsi aikana? Millaisilla valloituksilla olet ansainnut mahdollisuuden päästä tästä haastattelusta elossa?”

”Nimeni”, Kulta aloitti, ”on Kulta. Arvoltani olen englannin opiskelija, mutta tähtäimessäni ovat paljon suuremmat saavutukset kunhan ensin olen selvinnyt tästä rasittavasta välivaiheesta. Valloitukseni, odottakaapas”, Kulta sanoi ja kaivoi esiin CV:nsä. ”Katsokaa ja sanokaa te, olenko ansainnut mahdollisuuden päästä haastattelustanne läpi.”

   

Kulta ojensi pienen muistitikun. Hän oli valinnut sähköisen CV:n paperin sijasta, sillä oletti työnantajansa arvostavan mitä hyvänsä alhaista tekniikkaa enemmän kuin paperinpalaa.

”Soundwave”, Megatron pyysi. Toinen läsnä olevista Decepticoneista liikahti ja pitkä metallilonkero suikersi ottamaan muistitikun Kullan kädestä.

   

”Olet siis valloittanut planeettoja”, Megatron sanoi tyytyväisenä, kun Kullan CV latautui näytölle. Tiedosto sisälsi pitkän luettelon planeettoja, jotka kantoivat sellaisia nimiä kuin Aridia, Challax, Endako, Kerwan ja Marcadia. Kaiken kaikkiaan planeettoja oli lähes toista kymmentä. Kulta epäili, ettei pienempi luku olisi tehnyt vaikutusta joten hän päätti pelata varman päälle. Lisäksi CV sisälsi pienen sivuhuomautuksen, joka ei varsinaisesti osoittanut pätevyyttä haettuun työtehtävään, mutta kertoi jotain vapaa-ajan harrastuksista. Niitähän kysyttiin lähes aina.

   

”Olet kerännyt vaikuttavan määrän valloituksia ottaen huomioon kuinka heikko pieni ihminen olet. Starscream, muistanko nähneeni sinun ansioluetteloasi näin täytenä? Olenko edes nähnyt sellaista?”

”Mestari minä…”

”Hiljaa, Starscream”, Megatron keskeytti. ”Olet myös maininnut kirjoittamasi kirjan: Sisusta ja kokkaa pimeästä energonista. En ole koskaan kuullutkaan tästä.”

”Lordi Megatron”, Starscream pisti väliin, ”Soundwave mainitsi sen ohimennen pari raporttia sitten. Uskoisin että kirja on tutustumisen arvoinen.”

”Pyysinkö mielipidettäsi, Starscream? Avaa ylimitoitettu leukasi vielä kerran ja se saa tuta nyrkkini voiman!”

”Asia ymmärretty, lordi Megatron.”

Megatron loi Starscreamiin varoittavan silmäyksen ja käänsi sitten huomionsa jälleen Kultaan.

   

”Näyttää siltä, että ansioluettelossasi ei ole merkittäviä puutteita. Olet valmis varsinaiseen testiin.”

Megatron nappasi Kullan ja viskasi tämän Soundwaven vierelle.

”Kirjoita nopeammin kuin Soundwave ja sinulla on työpaikka. Oletko valmis?”

”Otan mitä annetaan, joten pistä parastasi”, Kulta sanoi itsevarmuutta uhkuen ja nyökkäsi pontevasti.

   

Kulta silmäili edessään lepäävää näppäimistöä. Se oli vain hivenen suurempi kuin hänen kannettavansa näppäimistö, eikä vaikuttanut sen vaikeammalta käyttää. Soundwave kohosi kuin vapaudenpatsas hänen vasemmalla puolellaan ja metalliset lonkerot tekivät työtä oman näppäimistönsä parissa kadehdittavaan tahtiin.

”Kirjoita, ihminen. Näytä oletko sopivaa ainesta Decepticonien joukkoon.”

    

Kulta laski sormensa näppäimistölle. Hän tunsi niiden sileän pinnan sormiensa alla. Keskittynyt ilme valtasi hänen kasvonsa kun hän alkoi kirjoittaa, eikä pieninkään ele paljastanut miten ilmiselvä paineen alla työskentely häneen vaikutti. Megatron seurasi kasvavan vaikutuksen vallassa kuinka ihmisen sormet lensivät näppäimillä, kuinka varmasti ja vakaasti jokainen harkittu painallus vei ihmistä lähemmäs Soundwaven ilmiömäistä tasoa. Tässä ihmisolennossa oli selvästi jotain. Kenties tämä heikko elämänmuoto kykenisi sittenkin palvelemaan häntä ja saavuttamaan hivenen kunniaa siinä sivussa. Ajatus alkoi tuntua jo lähestulkoon houkuttelevalta.

   

”Aikasi on ohi, ihminen. Näytä mitä sait aikaan.”

Näytöt kääntyivät Megatronia kohden ja paljastivat Kullan ja Soundwaven kuumeisen uurastuksen tulokset.

Soundwave oli tapansa mukaan tehnyt virheetöntä työtä ja kirjannut ylös kolmenkymmenen sivun tilanneraportin jostain päin maailmaa. Megatron nyökkäsi tyytyväisenä ja kääntyi katsomaan mitä ihminen oli saanut aikaan. Varmastikaan tämä ei pystyisi kirjoittamaan saman verran tekstiä kuudenkymmenen sekunnin aikana.

   

Mikäli Megatronin metallinen ruumis olisi antanut yhtään periksi, olisivat osaset lennelleet hänen silmistään kun Kullan kirjoitus tuli näkyviin. Sivuja oli kolmekymmentä yksi ja kirjoitus, jos sitä sellaiseksi saattoi edes kutsua, täytti jokaisen rivin ilman välilyöntejä.

”KAlkadjlkasdlkasjdlkadölas,dökewofjklsnfjguiohflksmaööadäpepoefjidsnlksdalödöäödakpsfdisdnvkjndskjbugielflsöamäöakCÄÖLASCLKÖANLJHFIUAHISJlömaldkpäAÄKFPOJENDKLNKLksljlökösömölslsdasjdlkfknkcnckdsjkfhjdkjcdsnkjsnklcldnfkljdfjvdskclösölfjlrhfklesclksmölejrfiriehuihrkjnvlkäöewkroiehruirekamd…” ja niin se jatkui kolmekymmentäyksi sivua.

”MITÄ TÄMÄ ON?” Megatron jylisi ja harppasi aivan Kullan eteen niin että kevyt ihmispolo oli lentää selälleen loikatessaan pois alta.

”Se on todistus siitä, että kykenen kirjoittamaan nopeammin kuin tämä alaisesi tässä”, Kulta sanoi.

”Tämä ei ole hyväksytty suoritus. Lausu rukouksesi, ihminen, ja—”

”Jos saan huomauttaa, ette maininnut mitä minun tarkalleen ottaen oli määrä kirjoittaa. Minä toimin täysin sääntöjen mukaisesti ja kirjoitin nopeammin kuin Soundwave. En rikkonut annettuja käskyjä, sillä sellaisia ei ollut”, Kulta puolustautui.

”Perustelu on looginen”, Soundwave ilmoitti ja pieni vaaleanpunainen hymiö ilmestyi hänen visiiriinsä.

”Sinua ei oteta töihin. Työhaastattelu on päättynyt.” Megatron ärähti ja tunki megalomaanisen fuusiokanuunansa niin lähelle että Kulta olisi kyennyt kurkottamaan sen sisälle.

Perustelu on looginen

”Mestari, harkitkaa vielä”, kuului ääni jota kukaan ei olisi enää uskonut kuulevansa. Starscream oli ilmeisen hätääntyneenä saanut itsensä koottua ja änkesi nyt keikistellen paikalle estämään mitä väistämättömimmän ja surkeimman ihmiskohtalon, mitä maailmassa on kuunaan jouduttu näkemään.

”Enkö käskenyt sinua pysymään hiljaa, Starscream? Haluatko räjähtää atomeiksi yhdessä ihmisen kanssa?”

”En, en tietenkään, Megatron, mutta ajatelkaa millaisen menetyksen olette itsellenne tuottamassa. Tuo ihminen saattaa hyvinkin olla, hmm, alhaisin ja hävyttömin pikku maanvaiva, mutta sellaistahan me haimme? Häikäilemätön, se oli loistava sanavalintanne työhakemuksessasi. Aivan selvästi hänestä on johonkin, hänhän on perehtynyt pimeän energonin saloihin ja, ehm, valloittanut planeettoja. Antakaamme ihmiselle mahdollisuus. Sanokaamme, koeaika. Eikö se kuulostakin hyvältä, lordi Megatron?”

Megatron epäröi ja nosti sitten kanuunansa Kullan yltä.

”Tuon takia sinun ei pitäisi avata suunnitteluvirhettä, jota kutsut suuksesi”, Megatron murisi. ”Puhut niin paljon että kuolleet Decepticonitkin nousevat haudoistaan hiljentääkseen sinut, Starscream. Hyvä on sitten. Ihminen, sinut on otettu koeajalle Soundwaven alaiseksi. Tee työsi hyvin ja harkitsen sitten palkkaamistasi uudelleen. Ja ennen kaikkea, opettele kirjoittamaan tai räjäytän sinuun niin suuren reiän ettei maailmankaikkeus enää tunnusta olemassaoloasi.”

Sen sanottuaan Megatron tömisteli rivakasti pois komentosillalta My Little Ponyn tunnusmusiikin säestyksellä.

   

”Olen yhden velkaa, Starscream”, Kulta huokaisi kun hänen uusi pomonsa oli kadonnut näkyvistä. ”Toivottavasti tämä kuittaa kaiken.” Kulta kaivoi laukustaan uusimman painoksen teoksestaan: Sisusta ja kokkaa pimeästä energonista. ”Siinä on nimikirjoitus ja kaikki. Ole hyvä.”

   

Näin alkoi Kullan työkokeilu Nemesiksellä, eikä kukaan tiennyt mihin se vielä tulisi johtamaan.

Luku 2. Jossa komentosillalla koetaan useita keskeytyksiä

Oli Kullan kolmas työpäivä ja vaikka hän ei itse juuri ollut maininnut uudesta työpaikastaan, sana oli silti levinnyt. Niin kävi aina, eikä Kulta täysin käsittänyt millainen verkosto levitti hänen elämänsä yksityiskohtia niin vanhoille opiskelutovereille kuin lapsuudenystävillekin. Epäilemättä tämä joukko yhteensä tiesi hänen elämästään enemmän kuin hän itse ja se jos mikä tuntui huolestuttavalta.

   

Kulta oli sijoitettu komentosillalle, Nemesiksen informaatiokeskukseen, jossa hän ja hänen uusi esimiehensä Soundwave työskentelivät kuumeisesti tunnista toiseen. Oli iltapäivä ja kahvitauko lähestyi. Sellainen oli myönnetty vain ja ainoastaan Kultaa varten, sillä Soundwave tai kukaan muukaan Decepticoneista ei tarvinnut varsinaisia taukoja (vaikka varmasti olisivat ottaneet ne mielellään vastaan).

   

”Pidän tauon tässä välissä, jos sopii”, Kulta sanoi ja nosti sormensa näppäimistöltä. Viimeiset kolme päivää olivat kuluneet Soundwaven informaatiotulvassa luovien (hänen ei annettu kirjoittaa mitään siitä huolimatta että Kulta oli todistanut lähestulkoon virheettömän kielitaitonsa niin suomeksi kuin englanniksikin) ja nyt hän tunsi viimein päässeensä aallon harjalle.

”Odota, tunkeilija!” kuului vastaukseksi äänite, joita Soundwave käytti halutessaan ilmaista itseään aavistuksen selvemmin. Kullan näytölle ilmestyi kuva Nemesiksen varjosta, jossa seisoi ihminen avainnippu kädessään. Kulta veti syvään henkeä ja hillitsi halunsa facepalmata naamansa mustaksi. Mitä tuo teki täällä? Miten ihmeessä Ane-tan oli saanut tietoonsa hänen uuden työpaikkansa? Ja ennen kaikkea, kuinka kummassa nainen oli edes löytänyt sen?!? Nemesis saattoi olla massiivisin alus mitä Maan kamaralle oli koskaan laskeutunut, mutta sitä ei suinkaan ollut ajettu keskelle supermarketin parkkipaikkaa kaikkien ihailtavaksi.

   

”Hän on, ehm, tuttuni”, Kulta sanoi ja zoomasi lähemmäs. Ane-tan vaikutti olevan todellisissa ongelmissa yrittäessään tunkea avainnippuaan johonkin Nemesiksen ulkokuoresta löytämäänsä rakoon.

”Saisitko hänet tänne sisälle ennen kuin hän rikkoo joko avaimensa tai naarmuttaa meidän hienon työpaikkamme ulkokuorta?”

Vastaukseksi komentosillalle ilmestyi maasilta ja yksi Soundwaven lonkeroista sukelsi siihen, tuoden palatessaan mukana hämmentyneen ja jokseenkin sekavan Ane-tanin.

Yksi lonkeroista...

”Ah, toimihan she viimein”, Ane-tan sopersi lattialla ja yritti kömpiä takaisin seisaalleen. ”Olin aivan varma että… Kulta! Sinua etsinkin! Käsittämätöntä!”

”Todellakin”, Kulta sanoi eikä tiennyt edellytettiinkö häneltä tyyntä ja rauhallista käytöstä, vai oliko hänellä lupa käydä käsiksi ystäväänsä, joka oli juuri yrittänyt tunkeutua Nemesikseen kotiavaimellaan, keskellä päivää, umpihumalassa.

”Mikäs se tuo on?” Ane-tan kysyi lattialla istuen. Ilmeisesti maasillan vaikutus oli jo hieman haalenemassa (tai sitten se jonkin alien-logiikan mukaan tasapainotti Ane-tanin aineista olotilaa) sillä hän kykeni pysymään istuallaan ja jopa katsomaan jotenkuten suoraan Soundwaveen, joka ei vaikuttanut huomaavan koko välikohtausta.

”Hän on Soundwave, minun esimieheni”, Kulta selitti kärsivällisesti. ”Olin juuri menossa tauolle, joten mitäpä jos tulet mukaani ja kerrot miten päädyit tänne. Lasillinen vettä ei olisi pahitteeksi meille kummallekaan.”

”Lasillinen, se kuulostaa hyvältä”, Ane-tan myönsi ahne katse harottavissa silmissään. ”Olehko maistanut sitä sen vihreän, mikä se nyt on, hedelmän makuista juomaa? On hyvää kamaa. Lähe mun kanssa hakemaan sitä Virosta, jooko. Sä näet värejä!”

”Anteeksi”, Kulta sanoi pahoittelevasti Soundwavelle ja retuutti Ane-tanin seisaalleen. ”Nyt menemme juomaan ison lasillisen vettä ja sen jälkeen soitan taksin johonkin, mistä sinut voidaan viedä kotiin.”

”Ja sittenkö mennään Viroon?” Ane-tan kysyi ja päästi epäinhimillisen äännähdyksen. ”Sieltä saa varmaan pimeää Kattia suomeen toooosi halvalla.”

”Ei hajuakaan mistä puhut”, Kulta puhahti ja yritti olla haistamatta Ane-tanista uhoavaa sokerisen makeaa hajua. Jotain tuo ihmisparka oli taas mennyt kokeilemaan ihan omin päin. Miksi? Kulta mietti ja rukoili, ettei Ane-tanin ilmestyminen saisi koko Nemesistä hälytysvalmiuteen.

   

”PUNAINEN HÄLYTYS! TUNKEILIJA! PUNAINEN HÄLYTYS!”

   

”Mitä…?” Kulta sai rääkäistyä samaan aikaan kun Soundwave kääntyi ja näytti visiirissään kuvaa hampaisiin asti aseistetusta nahkatakkisesta miehestä, joka juoksi kranaatti kädessään jossain Nemesiksen käytävällä.

”Ihminen, tilanneraportti”, Shoundwave sanoi ja osoitti lonkerollaan kohti käytävää. Kullalta kesti vajaat kolme sekuntia tajuta mitä häneltä odotettiin ja siinä ajassa Soundwave oli jo ladannut näytölleen Nemesiksen käytäväkartaston ja osoittanut häiriöpaikan.

”Tuo panttivanki kuulusteltavaksi.”

Niin paljon kuin Kultaa epäilyttikin jättää epäilyttäviä aineita nauttinut Ane-tan Soundwaven seuraan, hän teki työtä käskettyä ja lähti kiireesti juoksemaan (lue: liikkumaan niin ripeästi kuin kykeni) kohti tunkeilijaa. Tämäkin, mitä ilmeisimmin, kuului osaksi Decepticon-harjoittelijan työnkuvaa ja kuka muu sopikaan paremmin kuolemaan ensimmäisenä kuin hän. Valitettavasti Kullalla ei ollut minkäänlaisia aikomuksia kuolla ensimmäisen oikean tehtävänsä aikana. Hän oli päättänyt tuoda tunkeilijan kuulusteltavaksi ja niittää siinä sivussa itselleen hieman arvostusta. Ehkä Megatron pyörtäisi päätöksensä ja antaisi hänen vielä kirjoittaa.

   

Nemesiksen hämärät käytävät näyttivät kaikki jokseenkin samalta, mutta vain yhdestä kuului ääniä. Kulta höristi korviaan ja epäili, että Ane-tanin huurut olivat jotenkin tarttuneet häneen ja sumentaneet hänen järkensä. Ei ollut mahdollista että hän oli kuullut oikein.

   

”Kerro Megatronille, nyt tangotaan!” Tyynen viileä miesääni sanoi Kullan sivulta. Nopeasti kuin rasvattu akseli, Kulta pyörähti ympäri ja katsoi tunkeilijaa silmästä silmään.

”Agentti Simmons”, mies esittäytyi, ripaus äskeisen lauseensa hulluutta äänessään. ”Pelastan sinut tästä törkyisestä paikasta, neiti, mutta sitä ennen on aika tangota.”

”Anteeksi kuinka?”

”Minulla ja Megatronilla on tango tangottavana”, Simmons sanoi ja tarttui Kultaa ranteesta. ”Meidän on aika selvittää kuka on kuka.”

”Siinä tapauksessa”, aloitti Kulta, joka ei lainkaan pitänyt agentti Simmonsin otteesta ranteensa ympärillä, ”suosittelen kääntymään ympäri. Megatron on toisessa suunnassa.”

Simmons katsoi Kultaa hölmistyneenä. ”Ahem, aivan niin. Kiitos avusta, neiti.”

   

Kulta ei tiennyt oliko kiittäminen hänen nerokkuuttaan vai agentti Simmonsin ilmeistä hulluutta, kenties kumpaakin ja enemmän jälkimmäistä, mutta ei kulunut kauaakaan kun hän seisoi jälleen komentosillalla. Hänen poissa ollessaan Ane-tan oli käynyt mukavasti istumaan Kullan näytön ääreen ja vaikutti pelaavan Space Impactia erittäin keskittyneesti samalla kun Soundwave jatkoi omaa työskentelyään.

   

”Sun työkaverish on hyvvä tyyppi”, Ane-tan hehkutti innoissaan päästessään seuraavalle levelille. ”Shoundawwy opetti miten tää toimii. Me tullaan juttuun, tieksä.”

Tulla juttuun saattoi olla huonoin mahdollinen ilmaisu Soundwavesta puhuttaessa, mutta koska Ane-tanin henkinen tila ei ehkä olisi päästänyt läpi minkäänlaista älyllistä selitystä, Kulta tyytyi vain pyörittelemään päätään taluttaessaan agentti Simmonsin Soundwaven huomaan.

”Hän halusi tangota Megatronin kanssa”, Kulta raportoi ja vilkuili sivusilmällä, minkälaista tuhoa Ane-tan oli saanut aikaan hänen jo rakkaaksi käyneelle työkoneelleen. Space Impact! Miten sellainen edes löytyi ohjelmistosta? Miksei kukaan ollut kertonut?

   

Sen sijaan että joku olisi valaissut miten ja miksi yksi Nokia-puhelimien klassisista peleistä oli päätynyt hänen näytölleen, komentosillalla alkoi raikaamaan mitä eriskummallisin tangokappale. Esittäjäksi Kulta tunnisti aina yhtä kultakurkkuisen Shockwaven. Ääni täytti koko komentosillan ja kaikui varmasti ulos asti. Myös agentti Simmons näytti valpastuvan ja ymmärtävän jotain.

”Tangoa juuri kaipasinkin!” agentti hihkaisi ihastuksissaan ja otti pari kokeilevaa askelta. ”Missä on Megatron, sillä suuresti haluan hänet tangoon kanssani.”

   

Megatronin puuttuessa Simmons teki Kultaa kohti yllättävän loikan ja kaappasi tämän tangoparikseen.

   

Ei kulunut kauaa, kun kaikista Nemesiksen kaiuttimista soiva tangomusiikki sai huomiota osakseen. Tömps, tömps, sanoivat Megatronin askeleet kun Decepticon harppoi paikalle katsomaan miksi hänen sota-aluksensa oli vuoroin hälytystilassa ja vuoroin täydessä lavatanssivalmiudessa.

”Soundwave, mistä tämä johtuu?” Megatron kysyi pettävän tasaisella äänellä ja siristi silmiään nähdessään Kullan ja Simmonsin.

”Kerro Megatronille, nyt tangotaan!” vastasi Soundwave agentti Simmonsin äänellä.

 Megatron kohdisti täyden huomionsa jaloissaan tanssahteleviin ihmisiin. Kulta yritti säilyttää arvokkuutensa mahdollisimman hyvin, mutta tehtävä osoittautui jokseenkin vaikeaksi, kun Simmons tanssitti häntä niin kiivaasti että oli oma työnsä näyttää hyvältä ja olla kompuroimatta omiin jalkoihinsa. Megatronin punaiset silmät tuntuivat kohdistuvan häneen niin intensiivisesti, että Kultaa kuumotti.

   

”Kulta pieni, sinun tehtäviisi kuuluu Nemesiksen puolustaminen”, Megatron kehräsi ilkeällä äänensävyllä. ”Ovatko sanat ’puolustaa’ ja ’tangota’ läheistä sukua toisilleen siinä kielessä, jota sinä käytät lajitovereidesi kesken?” Megatron kouraisi lattiatasoa valtavalla kädellään ja nosti Simmonsin ja Kullan kämmenelleen.

”Olet ero—”, hän aloitti, mutta sitten kaiuttimet suorastaan räjähtivät ja kuulosti siltä kuin joku olisi vääntänyt volyyminapilta niskat nurin.

”Kolmenkimppa kuulostaa jännittävältä”, Simmons huusi Shockwaven eargasmisen äänen alta ja ryhtyi tangoamaan Megatronin kämmenellä. ”Tämän päivän muistamme vielä kuolinvuoteellamme, kun enkelit saapuvat noutamaan meidät viimeiseen tangoon.”

   

Megatron itse - kukaan ei varmasti saa koskaan tietää, mikä hänen virtapiireissään koki väistämättömän oikosulkunsa tuona päivänä - otti pari haparoivaa askelta ja kuka hyvänsä ulkopuolinen olisi varmasti vannonut hänen astuvansa tangon tahtiin. ”Tämä on suurin fantasiani”, Kulta henkäisi ihastuksissaan ja ansaitsi agentti Simmonsilta yhden universumin mielipuolisimmista virneistä.

   

Sivussa Ane-tan katsoi Megatronin kämmenellä tanssivaa ihmiskaksikkoa ja tunsi olonsa hyljätyksi. Kullan työpaikalle saapumisen jälkeen mikään ei ollut mennyt suunnitelmien mukaan. Avain oli temppuillut, hän ei ollutkaan päässyt Viroon, Kulta oli onnistunut saamaan miesseuraa, puhumattakaan näistä seksikkäistä Decepticoneista, joita koko paikka oli täynnä. Kaiken päälle hän oli nähnyt vaivaa ja imenyt kitusiinsa mitä parhainta juhlajuomaa, mutta silti hänet oli unohdettu kuin mikäkin seinäruusu. Ane-tan murjotti, muttei voinut olla katsomatta parhaan ystävänsä suurimman fantasian toteutumista omilla Mehukatin samentamilla silmillään. Tämä ei kerta kaikkiaan voinut mennä näin, varsinkaan kun Shockwaven järjettömän hyvältä kuulostava ääni täytti koko komentosillan taivaallisilla sävelillään ja värisytti jokaisen läsnä olevan, niin robotin kuin ihmisenkin, ytimiä.

   

Ane-tan nousi ylös ja loi vilkaisun vieressään työskentelevään Soundwaveen.

”Tentaakkelit tangoamaan, Shoundave”, Ane-tan sanoi ja lähti vastausta odottamatta hakemaan tanssitilaa keskemmältä komentosiltaa. Hän ei lainkaan yllättynyt, kun yksi Soundwaven lonkeroista seurasi häntä tangon pyörteisiin.

   

Kulta huomasi sen, kun kaiuttimien ääni alkoi säristä. Shockwaven ääni häipyi lähes huomaamatta ja heidän tangokappaleensa vaihtui pahaenteisen sävyn omaavaan kitarasooloon. Kappale voimistui tasaista tahtia ja kuka tahansa tunsi kappaleen viimeistään nyt. Voi ei, Kulta ajatteli juuri ennen kuin komentosillan päähän ilmestyi hoikka siluetti, jonka silmien punainen loiste oli pysähtynyt katsomaan komentosillalla vallitsevaa näkyä.

”Enter Starscream”, Starscream sai lausutuksi heikolla äänellä ja yritti pitää leukapalansa kiinni kasvoissaan.

  

Näky mahtoi olla omituisin, mitä Nemesiksellä koskaan oli nähty, eikä Starscreamia ollut missään tapauksessa syyttäminen hämmentyneestä reaktiosta. Hän ei kuitenkaan ollut ainoa hämmentynyt olento komentosillalla, sillä niin Megatron, Kulta kuin Simmons tuijottivat Starscreamia yhtäläisen järkyttyneellä ilmeellä. Jopa aina niin välinpitämättömästi mitättömiin häiriöihin suhtautuva Soundwave oli kääntänyt päätään tarpeeksi, jotta saattoi todistaa sen minkä kaikki muutkin näkivät.

   

Starscream seisoi komentosillan päässä, yllään vaaleanpunaisesta kankaasta ommeltu essu, jonka kangasmäärästä Kulta olisi ommellut itselleen kymmeniä uusia pyyhkeitä homeisten tilalle (Kulta, niin älykäs kuin olikin, oli vain hieman aiemmin kohdannut rajansa kylpypyyhkeitä kuivattaessaan. Kukaan ei ole täydellinen.) Essun etutaskusta pilkisti esiin Sisusta ja kokkaa pimeästä energonista, kirjoittanut Kulta. Sylissään Starscream kantoi jonkinlaista taulua, joka oli vähintäänkin pienen seinän kokoluokkaa.

   

”Ole hiljaa, Starscream”, Megatron sanoi ennen kuin Starscream sai lausettaan muotoiltua.

”Tästä ei keskustella.”

”Kyllä, tai…”, Starscream aloitti, mutta loppu lauseesta huuhtoutui musiikin mukana, kun Soundwave käänsi jälleen tangomusiikin soimaan ja palasi työhönsä.

   

Starscream laski kantamansa taideteoksen lattialle ja harppoi rivakasti Megatronin luokse. Hänen askeleissaan oli tanssahtelevaa keinuntaa ja eleganssia, jollaisesta moni nainen kykeni vain unelmoimaan. Starscream sysäsi Simmonsin ja Kullan sivuun (tarpeeksi huolellisesti, jotta ihmisparat eivät murtaneet niskojaan pudotessaan alas komentosillalle) ja tarttui Megatronia käsikynkästä.

”Minä olen Decepticonien tangokuningas ettekä te maininneet tästä minulle sanaakaan!” Starscream valitti loukkaantuneena.

”Ole nyt jo viimein hiljaa, Starscream. Jos haluat tehdä jotain hyödyllistä, liikuta jalkojasi äläkä leukojasi”, Megatron murahti ja sai palkakseen yhden Starscreamin omahyväisistä virneistä.

”Hyvä on sitten, lordi Megatron. Tästä tulee kultaa. Tangokultaa!”

   

Tangokultaa!

Tanssi jatkui ja jossain vaiheessa Shockwaven tangokappaleet vaihtuivat Seinäjoen tangomarkkinoiden lähetykseksi. Kulta oli siirtynyt laskeutumisesta toivuttuaan sivummalle ja päässyt vaivoin ylös, kun Ane-tan tanssahteli yhä ilmeisen päihtyneenä hänen lähettyvilleen ja luovutti tantaakkeliparinsa Kullan käyttöön. ”Tämä on kansamme tanssi”, Ane-tan huikkasi ja pyörähti sivuun antaessaan Kullalle tilaa. ”Tentaakkelilla on muuvit hallussa, Kultaseni. Varmashti parempi partneri kuin yksikään Virossa”, Ane-tan hehkutti ja hoiperteli pois tanssilattialta. Kulta veti syvään henkeä ja suostui vielä yhteen tanssiin antautuessaan Soundwaven lonkeroiden vietäväksi.  

   

Sivummalla Starscream näytti todellisen kyntensä tanssilattialla. Sulavalinjainen Decepticon astui seksikkäillä säärillään niin kissamaisen pehmeästi, että Megatronilla oli täysi työ olla häpäisemättä itseään taidokkaan partnerinsa vierellä. Ei ollut epäilystäkään, kumpi Decepticoneista vei, eikä tarvinnut kuin vilkaista Megatronia nähdäkseen, minkälaisia tuntemuksia Starscreamin kanssa tangoaminen hänessä sai aikaan.

   

Juuri kun tango oli yltynyt kiihkeimmilleen, kaiuttimet reistasivat jälleen. Tällä kerralla ääni ei hiipunut, ei korvautunut kitarasoololla, vaan laitteisto päästi korviavihlovan vihellyksen ja täyttyi häiriöäänillä. Soundwave käänsi päätään stereolaitteiston suuntaan ja loi sitten komentosillan oville katseen, jolla olisi hyytänyt Nemesiksen lämmityskoneistot alle sekunnin. Kukaan, ei kukaan saanut oikeutta sekaantua Soundwaven musiikkilaitteistoihin tällä tavoin! Ja siitä huolimatta komentosillan täyttivät rätinä ja sähinä, joiden alta lähti soimaan Serenan tunnusmusiikkia ja epämääräistä laulua: ”Botiti ajaa punaisella porschella, uaaaa, uaaa.”

    

Megatron pysähtyi kesken tangonsa ja sysäsi Starscreamin käsivarsiltaan. Pienempi Decepticon otti tuskin puolikastakaan horjahtavaa askelta päästessään jälleen tasapainoon. Starscream loi Megatroniin loukkaantuneen katseen, jonka tämä täydellisesti ignoorasi.

   

Jo viidettä kertaa päivän aikana toimet komentosillalla keskeytyivät. Punaisen urheiluauton valokeilat pyyhkivät heidän jalkojaan ja Knock Out driftasi paikalle niin että himmeät kumijäljet pinttyivät lattiaan. Urheiluauton ikkunasta kurkotti pieni Decepticon, joka piteli kovaäänistä suunsa edessä ja ulvoi riitasointuista lauluaan Serena-tunnarin pauhatessa taustalla.

   

Silmänräpäyksessä tapahtui monta asiaa. Kullan leuka loksahti sijoiltaan (MIKÄ AUTO!) ja otti lähes Starscreamaiset mittasuhteet kuolan valuessa hallitsemattomasti suupielestä. Ane-tan huojui lähemmäs uutta tulokasta ja puhdisti kuumeisesti silmälasejaan, vaikka luonnollisesti kaikki epäseksikkäät näköharhat olivat vain syytä Mehukatin yliannostuksesta. Kaikki tämä tapahtui ennen kuin Knock Out ehti pysähtyä. Samaan aikaan Megatron riuhtaisi Botitin ulos autosta ja sai Knock Outin peruuttamaan tuhat kertaa nopeammin kuin Mikä Häkkinen ja Michael Schumaher yhteensä. Ollakseen niin isokokoinen, Megatron liikkui sairaan nopeasti. Fuusiokanuuna tungettiin Botitin pientä päätä vasten ja pikkuinen Decepticon rimpuili Megatronin murskaavassa otteessa.

”Kuinka kehtaat tuottaa häiriöääniäsi Nemesiksen sisällä?” Megatron kysyi niin pehmeän pahansuovalla äänellä että kuka hyvänsä Botitia järkevämpi olisi vuodattanut energoninsa ulos siltä seisomalta. Vaalea valo loisti fuusiokanuunan sisältä ja Botiti tajusi viimein olla riuhtomatta osiaan irti.

”Olet erotettu.”

   

Yhdellä voimakkaalla heivauksella Megatron viskasi Botitin ilmaan kuin pesäpallon ja iski pikku robottia kanuunallaan niin että mutterit kilisivät lattialle. Botiti päästi epämääräisen uaaaa-äänen ja lensi voimalla päin komentosillan seinää. Hänen osansa kolisivat alas lattialle monena monituisena osana.

”Häiriö on hoidettu”, Megatron sanoi ja kääntyi katsomaan Knock Outtia, joka perääntyi varuillaan kauemmas Botitin jäänteistä. ”Mitä sinuun tulee, porsche, tutki ja kokoa tuo rääpäle. Äläkä enää koskaan tuo häntä minun silmieni eteen, onko selvä?”

”Selvähän se, Megatron”, Knock Out sanoi alistuvasti ja vilkaisi vielä kerran Botitia, joka lojui seinän vierellä ja päästi yhä ilmoille hentoa uaaa-uaaa-ääntä.

   

”Soundwave, pääsisimmekö nyt jatkamaan?” Starscream kysyi ja silmäili Knock Outtia paljonpuhuvasti. ”Vai tekikö pikku Botitimme sinut toimintakyvyttömäksi? Siinä tapauksessa…”

Starscreamin irviminen keskeytyi kun musiikki lähti taas soimaan ja yksi Soundwaven lonkeroista viuhahti ilmassa kuin piiska ja osui Starscreamia takaraivoon niin, että Decepticon otti hetken lukua. Knock Out seurasi sivusta Starscreamin hoipertelua.

”Näyt tarvitsevan lääkinnällistä apua”, hän totesi pää kallellaan. ”Voisin avata pääsi ja katsoa mikä meni sijoiltaan.”

”Tulepas tänne, ralliauto”, Starscream sanoi ja loihti kasvoilleen pirullisimman, mutta samalla viettelevimmän hymynsä. ”Tanssitaan vähän ja näytän sinulle kuka on avun tarpeessa.”

Tanssitaan vähän

”Jos välttämättä vaadit”, Knock Out vastasi lähes yhtä makeasti hymyillen. ”Olenkin odottanut tilaisuutta päästä tutkimaan tuota leukaasi vähän lähempää.”

”Katsoa saa muttei koskea”, Starscream vastasi ja harppasi itsensä tangoamisetäisyydelle.

”Varokin jos tallot jaloilleni. Maali on aivan uusi”, Knock Out varoitti. ”Yksikin naarmu, eikä mikään apu ole enää ulottuvillasi.”

”Ei pelkoa”, Starscream vastasi yhä hymyillen, ”minä en astuisi jaloillesi vaikka itse—”

”RIITTÄÄ!” Megatron karjaisi. Musiikki loppui siltä seisomalta ja ainoa kuuluva ääni oli Knock Outin raivostunut ”AUTS!” kun Starscream polkaisi ohi ja talloi Knock Outin vastamaalattua pintaa.

”Tangot on tangottu”, Megatron sanoi. ”Soundwave, missä ihmistunkeilija on?”

   

Aivan niin. Decepticonien intohimoisen tanssituokion aikana agentti Simmons oli kadonnut kuin savuna ilmaan. Soundwave luotasi Nemesiksen lähiympäristön löytämättä merkkejä Simmonsista. Mies ei ollut enää lähistöllä.

”ETSIKÄÄ SE IHMINEN!” Megatron karjui. ”Jos tieto tästä kulkeutuu Autoboteille… Teidän on parasta löytää karkuri ennen kuin niin tapahtuu.”

”Aivan niin, Megatron. Asia ymmärretty”, Knock Out sanoi ja teki lähtöä Starscream tiiviisti perässään.

”Starscream, mikä tuo on?” Megatron kysyi, kun Starscream kumartui nostamaan seinää vasten nojanneen taideteoksensa ylös. Kuva oli peitetty paksulla kankaalla, samaa sävyä Starscreamin kirkuvan pinkin essun kanssa.

”Se, mestari Megatron on...”, Starscream aloitti. ”Kenties haluaisitte nähdä sen myöhemmin?”

”Turha vaiva. Näytä se tai tuhoa se, mutta tee päätöksesi nyt heti."

”Ahem, aivan kuten haluatte”, Starscream sanoi ja veti suojapeitteen teoksen päältä. Peitteen alta paljastui pimeän energonin palasista luotu muotokuva, kenties modernia taidetta, asiasta oli vaikea mennä varmuuteen.

”Mitä se esittää?” Megatron kysyi ja tuijotti kuvaa ihmeissään. Jos hän jotain olikin odottanut, niin ei varmasti tätä.

”Mörkö-Muikkusta?”, Ane-tan ehdotti taustalta.

”Ei tietenkään, aivoton ihmisotus”, Starscream ärähti. ”Tämä tässä on uljas, yhdennäköisyydessään hämmästyttävä tulkinta lordi Megatronista!"

”Se olen minä?” Megatron kysyi järkyttyneenä.

Se olen minä?

”5/5”, Kulta sanoi kuvaa katsoen. ”Panisin.”

”Samaa mieltä Kullan kanssa”, Ane-tan myönteli.

”Teetkö sinä minusta pilkkaa, Starscream?” Megatron kysyi ja otti uhkaavan askeleen kohti muotokuvaa pitelevää Decepticonia. ”Tuo luomus… Se on…”

”Siinä olette te”, Kulta sanoi ja astui esiin varjoista. ”Meidän kaikkien kunnioittama ja ihailema täysmetallinen köriläs. Hail Megatron!”

”Anteeksi kuinka?” Kuului Megatronin ja Starscreamin kysymys kuin yhdestä suusta.

”Onhan se hieman… erikoinen, mutta kieltämättä jotain näköä teissä on”, Knock Out puuttui puheeseen.

”Niinkö tosiaan?”

”Niin. Starscream on selvästi, hmm, tuonut esiin joitain vähemmälle huomiolle jääneitä piirteitänne. Pimeän energonin työstäminen… No, me kaikki tiedämme millaisia tuloksia edelliset yritykset ovat saaneet aikaan. Tämä on suoranainen mestariteos.”

”Oletteko te todella sitä mieltä?” Megatron kysyi liikutusta äänessään ja silmäili läpi huoneessa olijat. Kaikki tuijottivat Mörkö-Muikkuselta näyttävää Megatronia, nielaisivat ja nyökkäsivät. ”Se on kuumin kuva ikinä”, Ane-tan sanoi ja pyyhki kuolaa poskeltaan.”Ja Shounddave on myös aika hottis”, hän jatkoi kuin itselleen puhuen. Kulta loi Ane-taniin epäuskoisen katseen ja ajatteli mielessään: täysin menetetty tapaus.

”Siinä tapauksessa”, Megatron sanoi harkitsevaan sävyyn ja nosti pimeästä energonista luodun muotokuvan ylös, ”kuva saa jäädä, Starscream. Vie se säilöön ja LÄHTEKÄÄ SEN IHMISEN PERÄÄN NIIN KUIN OLISI JO! Takaisin ei ole tulemista ilman agentti Simmonsia! Elävänä tai kuolleena, ymmärrättekö? Alkakaa mennä!”

   

Kaikki, paitsi Soundwave jättivät komentosillan mitä pikimmin. Kullalle myönnettiin lupa lähteä ja viedä Ane-tan mukanaan. Sekava ihmisraunio oli haluton jättämään komentosiltaa ja heittäytyi lattialle makaamaan. Lopulta tilanne ratkesi, kun kumpikin naisista viskattiin ulos maasillan kautta. Kulta ja Ane-tan tömähtivät hyvän matkan päähän Nemesiksestä. ”Olisi ollut niin siistiä jäädä vähän pidemmäksi aikaa”, Ane-tan valitti, eikä tehnyt pienintäkään elettä noustakseen ylös. ”Juuri kun olin kutsumassa Shounwaden mukaamme Viroon.”

”Mainitse vielä kerrankin Viro ja lähetän sinut sinne lopullisesti!” Kulta murahti, eikä itsekään halunnut nousta ylös. Maa oli niin mukavan vakaa alusta, kun kaikki muu pyöri ja kieppui maasillan vaikutuksesta.

”Lähde mukaan. Kattia riittää kummallekin. Son haplaa ku minä”, Ane-tan sanoi ja päästi epämääräisen urahduksen kääntyessään kyljelleen. ”Auta. En pääse ylös.”

”En minäkään”, Kulta vastasi.

    

Kaukana heidän yläpuolellaan helikopterin pieni varjo lankesi heidän ylleen ja Kulta olisi voinut vaikka vannoa kuulevansa jälleen mielipuolisen lauseen: ”Kerro Megatronille, nyt tangotaan!”

Epilogi:

Oli kulunut noin 48 tuntia agentti Simmonsin katoamisesta. Mies oli kadonnut kuin maan nielemänä, eikä edes Soundwave kyennyt (tai Megatronin käskystä suostunut) paikallistamaan agentin olinpaikkaa etsintäjoukoille. Dataa ei kertakaikkisesti ollut ja Starscream oli hermoromahduksen partaalla suorittaessaan epätoivoiseksi käynyttä etsintää ja pakoillessaan Megatronia, joka saapui paikalle mitä odottamattomimmista paikoista, mitä pahimpiin mahdollisiin aikoihin. Kulta epäili, ettei Megatron enää välittänyt agentti Simmonsin etsinnöistä kovinkaan paljon, mutta piti showta yllä vain Starscreamin kiusaksi.

   

Kulta palasi lakisääteiseltä kahvitauoltaan ja oli juuri kääntymässä komentosillalle, kun hän kuuli ääniä. Megatron oli saapunut komentosillalle hänen poissa ollessaan ja selitti nyt jotain, mikä alkuun kuulosti täysin käsittämättömältä siansaksalta. Lauseiden joukosta Kulta erotti sanat ”tango” ja ”Cybertron”, sekä jotain mikä kuulosti pahaenteisesti pimeältä energonilta. Kulta ei voinut kuvitellakaan miten kaksi ensin mainittua liittyivät toisiinsa, mutta viimeisestä hänellä oli pahoja aavistuksia. Oli kenties parasta pitää matalaa profiilia kahvitaukoilun kanssa ja ottaa hetken aikaa rauhassa. Kyllä hän muutaman päivän kestäisi, eihän se ollut mitään työtä edeltäviin vuosiin verrattuna. Koska Kulta ei halunnut jäädä kiinni salakuuntelusta tai vaikuttaa muuten vain epäilyttävältä, hän otti kasvoilleen mitä viattomimman ilmeensä ja marssi komentosillalle.

   

”Lähdemme kun—”, Megatron selitti Soundwavelle, kun huomasi Kullan saapuneen.

”Aaah, pieni ihmisassistenttini”, Megatron sanoi sydämellisesti. ”Oletko nauttinut työstäsi?”

”Olen kyllä, kiitos kysymästä”, Kulta sanoi. ”Olen saanut tästä irti niin paljon etten tiedä mistä aloittaa.”

”Se on hyvä kuulla”, Megatron sanoi, ”Sillä oppiaikasi on ohi.”

”Palkataanko minut vakituiseksi työntekijäksi?” Kulta kysyi toiveikkaana. Hänen silmänsä kiiluivat ahneesti pelkästä ajatuksesta. Niin paljon mahdollisuuksia, niin paljon…

”Ei”, Megatron keskeytti Kullan unelmoinnin. ”Olet irtisanottu.”

”Anteeksi kuinka? Millä oikeudella?” Kulta kysyi tuohtuen.

”Minun oikeudellani”, Megatron vastasi hymyillen pahansuovasti. ”Hyödyllisyytesi on saavuttanut rajansa ja nyt sopimukseen on aika pistää piste. Huutomerkki, sanoisin.”

”Mistä hyvästä? Olen ollut ahkera ja tunnollinen! Kykenen parempaan! Kykenen mihin vain jos vain saan mahdollisuuden ja hieman aikaa! Olen parempi kuin Starscream!”

”Mahdollisesti”, Megatron myönsi ja kohautti massiivisia hartioitaan. ”Sano hyvästi työpisteellesi, kultaseni.”

Kulta nielaisi ja huomasi (jälleen kerran) joutuneensa lähietäisyydelle työnantajansa massiivisesta fuusiokanuunasta. Tuossa pitäisi lukea ”hengenvaara”, Kulta ajatteli paniikissa ja perääntyi. Hänen silmänsä hehkuivat heikkoa liilanpinkkiä valoa ja Megatron veti järkyttyneenä henkeä: ”NARKKARI!”

   

Pelastus ei ehkä tullut ylhäältä, mutta korkeammat voimat olivat selvästikin päättäneet puuttua tapahtumien kulkuun, sillä maasilta aukeni Kullan taakse kuin taivaan portit ikään ja Starscream hyökkäsi sisään Nemesikseen kuin Autobottien ajamana.

”Minä löysin agentti Simmonsin!” Decepticon ilmoitti voitonriemuisella äänellä. Starscreamin silmät kiiluivat häijysti ja virne oli sen mukainen. Naama kuitenkin venähti kun hän huomasi seisovansa aivan kiinni aktivoidussa fuusiokanuunassa.

”Megatron, mitä sinä teet?” hän kysyi kauhuissaan.

”Se hävytön…”, Megatron aloitti raivoissaan ja heristi kanuunaansa aivan Starscreamin kasvojen edessä. Kulta oli kuitenkin aikaa sitten kadonnut maasiltaan.

”Missä Simmons on?”

”Hän on—”, Starscream sanoi ja kääntyi katsomaan taakseen. Megatron huokaisi ja iski nyrkkinsä hyödyttömän alaisensa massiiviseen leukaan.

”Pois! Pois silmistäni te kaikki!”

Lähistöllä. Maassa. Tarkemmin sanottuna, Helsingissä.

Myöhemmin samalla viikolla Kulta ja Ane-tan istuivat kahvilan terassilla ja murustivat hyvällä halulla valtavia mokkapaloja. Tämä oli heidän ensimmäinen tapaamisensa sitten katastrofaalisen Nemesis-episodin ja kumpikin vältteli häpeällisten muistojen esiin nostamista. Kulta vilkuili vähän väliä taivaalle ja näytti niin jännittyneeltä, että Ane-tan pelkäsi naisen hyppäävän nahoistaan, mikäli taivaalta putoaisi mitään sadepisaraa kummallisempaa. Oli todennäköistä että Megatron lähettäisi jonkun hoitelemaan karanneen ex-työharjoittelijansa. Vielä toistaiseksi mitään ei ollut tapahtunut, mutta varmastikin aika koittaisi pian.

   

”Kuule, Ane-tan”, Kulta aloitti hitaasti ja kohotti katseensa tyhjästä lautasestaan.

”Hmh?”

”Olisin halunnut pitää sen työn”, hän sanoi surullisena. ”Minä ihan oikeasti pidin siitä. Siitä ja niistä luontaiseduista. Oli se parempi vaihtoehto kuin huoraaminen.”

”Mitä eroa työsi ja viimeksi mainitun välillä muka oli?” Ane-tan kysyi ja työnsi palan kakkua suuhunsa. ”Ja luulenpa että tarvitset vieroitusta, jos kutsu narkomaniasi tyydyttämistä luontaiseduksi.”

”Totta kai”, Kulta vastasi epäröimättä. ”Pimeän energonin diilerit ovat harvassa kuin hiukset kaljun kuontalossa. Ja työpanokseni Decepticoneille oli arvokas kuin--”

”Huoran kukkaro”, Ane-tan täydensi. ”Olet avun tarpeessa ja minä tiedän mistä sitä saa. Halvalla.”

”Mistä sitten?”

”Virosta.”

Toisaalla. Kaukana. Tarkemmin sanottuna, Cybertronilla.

”Oletko aivan varma tästä, lordi Megatron?” Starscream kysyi edessään kulkevalta Megatronilta. Oli kulunut jo viisi minuuttia, eikä Megatron ollut kiinnittänyt häneen huomiota. Tämä oli kuin olisi puhunut selälle, ja itse asiassa, niinhän Starscream oli tehnytkin.

”Palata tänne, näin yllättäen, miten käy sotamme Autobottien kanssa?”

Ei vastausta.

”Ja ne ihmiset! He ovat varmasti levittäneet tarinaa vuosisadan tangosta! Heidät olisi pitänyt tappaa ennen lähtöä! Varsinkin se energonia narkkaava—”

”Starscream”, Megatron aloitti, ”Kyseenalaistatko sinä minun päätökseni?”

”En tietenkään, lor—”

”Kyllä vain, Starscream”, Megatron keskeytti. ”Olet tehnyt niin viimeiset viisi minuuttia. Louskuttanut leukojasi ja kyseenalaistanut minun päätökseni.”

”Mutta lordi Megatron, kaikki mitä olen sanonut on—”

”Merkityksetöntä, Starscream. Autobotit eivät vielä pitkiin aikoihin saa tietää mihin olemme kadonneet, ja kun he saavat sen selville... No, siinä vaiheessa meillä on suunnitelma heidän murskaamisekseen. Sitä odotellessa he saavat pitää ihmisensä, varsinkin sen energonnarkkarin. Heistä ei ole pienintäkään vaaraa, paitsi ehkä sinulle.”

”Minulle?”

”Sinä olet ainoa, joka on valittanut nykyisestä tilanteestamme, Starscream.”

”Mutta—”

”Ei muttia, tai annan Knock Outin päivittää suuvärkkisi pienempään malliin.”

Ei vastausta.

    

Kului toiset viisi minuuttia ja Starscreamin myrtynyt hiljaisuus alkoi käydä Megatronin hermoille. Ei sillä, että hän olisi pitänyt alaisensa kroonisesta puheripulista, mutta hiljaisuus oli jollain tavalla vielä pahempaa. Se tuntui samalta kuin jos Starscream olisi mennyt rikki. Ajatus oli sekä huvittava että hirvittävä.

   

Decepticonit saapuivat viimein päämääräänsä. Se oli avara kenttä, suojassa raunioiden keskellä, ja sinne Decepticonit olivat perustaneet väliaikaisen tukikohtansa. Nemesis kierteli heidän yläpuolellaan kuin paksu lepakko ja kourallinen Decepticoneja puuhaili töidensä parissa heidän astellessaan paikalle.

”Onko kaikki valmista?” Megatron kysyi lähimmältä Decepticonilta.

”Kyllä, lordi Megatron. Aloittamme käskystänne.”

”Hienoa”, Megatron hyrisi ja johdatti Starscreamin keskelle puhtaaksi raivattua kenttää.

”Mitä tämä nyt on?” Starscream kysyi hermostuneena. Kaikki katsoivat heitä odottavasti, eikä se yleensä tiennyt hyvää.

”Kulttuuria, Starscream. Tämä on Cybertronin tangokulttuurin alku.”

    

Kaukana heidän yläpuolellaan, musiikki lähti soimaan ja Shockwaven kaunis ääni kietoutui heidän ympärilleen, kun ensimmäiset Decepticontanssiaiset alkoivat.

~♣~

Kommenttiboksi on teidän. Käyttäkää sitä hyvin.