On yö. On pimeä. Kuulen Commander Pinkin käheän äänen hourailevan jostain korvaani (se ääni tulee suoraan korvaani!) sisällöltään ja muodoltaan mitä hämmentävintä materiaalia. Tunnen sisälläni tunteen. Se herää, nostaa varovasti vanhaa homehtunutta päätään. Tiedän tuon tunteen jostain muinaisilta ajoilta. Jotkut tuntevat sen nimellä...
Nostalgia.
Aivan. Se herää sisälläni kuunnellessani Commander Pinkin yöllisiä memoaareja. Saatan kuulla korviini kantautuvan myös Kätyrin tahmeiden käpälien tepsuttelua. Olen aaveiden ympäröimä. Olen myös aivojen ympäröimä, kuten eräs aaveista mylvii suoraan korvakäytävääni. Kumman äänekkäitä nämä aaveet. Ja aivot.
Aivoillani oli ilmeisesti jotain tekemistä, että yöllä (siis viime yönä) hourailin ääneen jotain sekavaa takseista ja ankoista ja siitä, etten oikein ymmärtänyt jotain.
Kätyrin aave kuiskuttelee, että hiuksissa on jogurttia. Siis sen omissa hiuksissa, ei minun hurmaavassa hiuskuontalossani. Se on putipuhdas ja rasvalla kiiltäväksi sivelty.
Aaveet osaavat näköjään/kuulojaan myös hihitellä.
En tiedä, tiedättekö te, kuka minä olen. Olette ehkä saattaneet arvata.
Olen Lordi Pahan aave.
Olette saattaneet miettiä, missä olen viettänyt kuolemanjälkeistä aikaani. Vastaukseksi ette saa mitään sen tarkempaa kuin että siellä täällä. Tällä hetkellä seurassani ilmeisesti hengaavat Commander Pinkin (äänen?) aave ja Kätyrin pieni karvainen haamu. VVV taisi olla jossain enemmän tai vähemmän eläväisessä fyysis-/astraalimuodossa seurassamme jonkin aikaa. Elossa ollessanikaan en aina kyennyt sanomaan varmasti, oliko seurassamme hilluva VVV vain jonkinlainen hologrammi, spiritti tai kenties jokin tähän mennessä vielä toistaiseksi tuntematon elämän/kuolemanmuoto.
Jaahas. Minusta tuntuu, että Kätyrin aave haluaa päästä näpyttelemään näppäimistöä jogurttinäpeillään. Näp näp. Kätyrin aave myös väittää vakaasti ettei ole kuollut. Sehän nhä¨hhgäjg.
Jogurtissa on karva. Korva? Vai onko se myslissä? Se on ruoassani. Hyi. Joku pudottaa karvaa. Onko se minä? Onko se Lordi Pahan haamu? Voiko haamu pudottaa karvaa? En tiedä. En ole haamu. Uskokaa. EN OLE!
Commander Pinkin ääni kertoilee vanhoja sotatarinoita siitä, kuinka hänen egonsa ylittää kooltaan Tyynen valtameren. EI mahdollista. Jonkun pitää pistää C. Pink kuriin ja järjestykseen. Krhm. Pitäisiköhän tehdä isällinen inkvisiittorivisiitti C. Pinkin tynnyriin.
Kätyrin (Kärytin?) teinivuosilta paljastuu synkkiä muistoja. Luotettava (?) informaation lähde väittää, että hiykseni olisivat joskus olleet vihreät kera keltaisten ja liilojen raitojen. En muista tätä vaihetta elämässäni mutta Lordi Pahan vaikutus? Ehkä. On se mahdollista. Muistiani on varmaan muokattu jälkeepäin.
Todisteet mielenterveyteni järkkymisestä ovat uineet pintaan. Ehkä hirveä hiusvaiheeni oli oire, jota ei osattu tulkita. Paitsi nyt, kun on liian myläistä.
Minä: *tahdotko keksejä ja teetä?*
Minä (itselleni): *en*
Minä: *kuolkaa idiootit*
Lordi Paha.... LOrDI pAHa... Missh..
HHHAAAA. Sain taas läppärin haltuuni, valta on minun. Totisesti Käryttimen suhteen on aivan (aijaa) liian myläistä. Mietitte nyt varmaan erittäin sinnikkäästi siellä omissa pikku asuintynnyreissänne, että kuinka meistä kaikista on nyt yhtäkkiä tullut aaveita? Ensinhän meidän on tavalla tai toisella pitänyt astella Uoleman Portten (=Skypelän) ulkopuolelle. Mietitte myös varmaan, että mikäs tämä Uoleman Portte sitten on. Sitä saattaa olla hieman vaikea selittää. Lienee parempi etten selitä. Mutta täällä ulkopuolella nyt siis kuitenkin ollaan. Ja kaikkihan tietävät, että kaunaiset aaveet jäävät maan päälle kummittelemaan. Täällä me nyt siis kummittelemme, koska kaunojahan meillä riittää.
En oikein tiedä enää mitä selitän. Kärytin selittää jotain faneista ja fikeistä ja kaikesta muusta epäkiinnostavasta. Menen hitaasti sekaisin. Kai aaveetkin siis voivat mennä sekaisin.
Niin, ajatukseni taisivat vähän harhailla. Olin siis kertomassa kuinka päädyimme aaveiksi. Tehän jo tiedättekin, kuinka minä päädyin manan majoille. Eli Uoleman Portelle. Mutta Kärytin... Kärytin saa kertoa itse oman tarinansa. Ja Commander Pinkin traagisen lopun. Estradi on sinun, Kärytin...
Käryt.. KÄTYRI! SE ON KÄYRIT SNKIN TYHMÄ HATTUMAAKARI SE ON KÄTRY YRITÄ YMMÄRTÄÄ LORDI HYFÄ JA MINÄ EI OLE HAAMU MINÄ OLLA ELOSSAAAAAHHHHHRR!
MINä. Minä. Lordi Paha. Nyt tiedä mitenkuolema tapahtui. Tämä tesktinkappale pelmahti taiavaalle ja tuhoasi kaiken eläväisen tieltään:
... .... .... .... cry EI NÄIN!! EI NÄIN, SENKIN SUOMALAISET TAITAMATTOMATKUSIPÄISETAINEITAKÄYTTÄVÄTHUUMERIIPPUVAISETPERSKARVAISETSUOMENTAJAT. EI NÄIN, EI IKINÄ, EI NOI OLE EDES SANOJA, NE ON JOTAIN MIKÄ ON OLLU SUOMALAISTEN SUOMENTAJIEN OSAAMISTASO VUONNA KIRVES JA HALJENNUT VASARA. MENKÄÄ TAKASIN KUOLUUN TAI OPETELKAA KÄÄNTÄMÄÄN NE SANAT YMMÄRRETTÄVÄÄN JA NORMAALIIN MUOTOON. MAHTISPESIAALIPOTKU TAI MIKÄ TAHANSA NOISTA KIRKUU SUORASTAAN ETTÄ EI MÄIN!!!!!!
Kiitos. Oli muakava saada taas jutustella kanssanne täältä tuonpuoleisesta käsin. Tavatkaamme jälleen. Lähden tästä muiden aaveiden kanssa Kuoluun.
PS. Jossain vaiheessa varmaan julkaistaan Minun ja Kätryn coverlely.
