Blingraatit maailman tuolla puolen. Osa 4.

Guess who's back, back again
Kätyri's back, tell a friend
Guess who's back, guess who's back?
Guess who's back, guess who's back?
Guess who's back, guess who's back?
Guess who's back? 

Täällä taas. Ja arvatkaas mitä. Olen tehnyt jotain teitä varten. Otsikostahan ette osanneet päätellä mitään. Blingraattien neljäs osa. Olkaahyväti.

~~~~

Saari osoittautui varsin hankalakulkuiseksi heti, kun meri oli kadonnut näköpiiristä. VVV:n oli pakko kaivaa esiin normaalisti taisteluissaan käyttämänsä übersuuri kynsiviilansa ja käytettävä sitä halpamaisesti ja täysin asetta häpäisevästi leikkaamaan liaaneita ja muuta vihreää massaa, joka päättäväisesti tunki heidän tielleen. Lordi Paha ja Linjamäen Peruna talsivat hänen takanaan ja päästelivät aina silloin tällöin epämääräisiä äännähdyksiä, joita VVV ei vaivautunut sen kummemmin noteeraamaan. 
 
”Eikö kukaan ole nähnyt missään lämmikköä tai puroa tai mitään?” Lordi Paha marmatti pahantuulisesti. ”Peruna, sinunhan pitäisi kyetä aistimaan kaikki vesistöt, vesiolio kun olet.”
”Kyllä juu, Lordi hyvä, mutta me olemme saarella ja sen ympärillä on niin paljon vettä että tuskin aistin muita vesistöjä ennen kuin astun sellaiseen.”
”Hyödytön! Olet niin hyödytön!”
”Olen niin hyödytön”, Linjamäen Peruna myönsi.
Sitten matkanteko jatkui taas vailla muita ääniä, kuin VVV:n viilan raivokas suihkinta.


Illan laskeutuessa alkoi kuulua liplatusta, kohinaa ja huminaa. Matkaajat suuntasivat toiveikkaina sitä kohden, ja koko päivän kestänyt odotus palkittiin, kun heidän eteensä levittäytyi piskuinen lampi ja vesiputous. Lammen ääreen oli joku kauan aikaa sitten rakentanut asumuksen, joka nyt oli vain kasa homeisia ja lahonneita lautoja, jotka toisiaan tukien pitivät rakennelmaa pystyssä.


”No nyt näyttää jo hyvältä”, Lordi Paha huokaisi tyytyväisenä ja istahti hyvin arvokkaan näköisesti istumaan läheiselle kivelle. 
”VVV, hoidahan pikku Kätyri-palapelimme jälleen eheäksi, niin saadaan kantojuhta kaikille laivaanviemisillemme.”
”Hmm. Juu. Kyllä”, VVV mutisi ja alkoi kaivella psykedelialaukkuaan keskittyneesti. ”Ah, tässähän se.” Esiin ilmestyi purnukallinen jotain limaista ja vihertävää kuonaa. Kiinnostuneena Lordi Paha ja Peruna seurasivat kuinka VVV kaatoi kuvottavan mönjän lampeen ja alkoi messuamaan matalalla ja karkealla äänellä: 
”Ommn-Kätyri-Nomnn-Palaa-Ommn-Luoksemme-Nommn-Kerää-Ommn-Itsesi-Nommn-Ja-Ommn-Tule luoksemme-Nommn!” Sitten VVV huiski ja heilui ympäriinsä ja heitti pienen määrän jotain epämääräistä pulveria jostain epämääräisestä piilotaskustaan. Vesi lammessa alkoi kuplia raivokkaasti ja sinne kerääntyi kiivasta tahtia jotain ruskeaa massaa. ”Palaatkos luoksemme, oi Kätyri. Nouse!”


Kuplivan seoksen pinta laantui ja ruskea massa kerääntyi lammen keskelle. Ensin esiin ilmestyivät korvat ja sitten märkä hiuspehko. Silmälasien ilmaantuessa näkyville kuului kummallinen murahdus ja sitten koko Kätyri ponkaisi esiin lammesta, reuhtoen pientä pinkkiä mustekalaa silmälasin sangastaan.
”Kas noin”, VVV sanoi. ”Tervetuloa takaisin keskuuteemme, Kätyri.”
”Aika kauniisti toivotatte minut tervetulleeksi kaiken tämän jälkeen”, Kätyri murahti ja sai viimein mustekalan irti rilleistään. ”Luulin jo, että katoan lopullisesti ja kadotan minuuteni kun levisin ympäri merta. Se ei ollut miellyttävä kokemus.”
”Niin niin, me kaikki ymmärrämme kyllä tuskasi. Kukapa ei olisi aina välillä kadottamassa minuuttaan osaksi jotain suurempaa kokonaisuutta”, Lordi Paha sanoi noustessaan seisomaan. ”Marmatus sikseen Kätyri, meillä on töitä.”
”Kuinkas muutenkaan”, Kätyri tuhahti ja suki märkää hiuspehkoaan siistiksi.
”Mitä te teette?”
”Väärä kysymys”, Lordi Paha tokaisi. ”Kysymys kuuluu: 'Mitä sinä teet?' Ja vastaus kuuluu, me tutkimme tuon ränsistyneen röttelön, ennen kuin lähdemme metsästämään ruokaa Sadistin ruuman täytteeksi.”
”Lakkaa vääntelemästä kysymystä”, Kätyri valitti.
”Tyst nyt ja kohti tuntematonta!” Lordi Paha karjaisi ja osoitti sormellaan kohti puumajaa.


Kätyri ryömi sisälle sienien ja muiden mädättäjien asuttamaan hökkeliin. Katto oli painunut kasaan ja illan hämy tunkeutui sisälle sekoittuakseen majan synkempään pimeyteen.
”Näkyykö täällä mitään?” Linjamäen Peruna kysyi tunkeutuessaan hänen vierelleen.
”Vain sitä, mitä itsekin havaitset noilla näköelimilläsi.”
”Se ei ole paljoa”, Peruna huomautti ja otti kokeilevan askeleen kohti nurkkaa, jonne katonpalasia oli aikoinaan romahtanut. Yön hiljaisuudessa kuului kammottava rusaus ja Linjamäen Peruna perääntyi kiljuen ja huitoen niin, että sohaisi taakseen mönkineen VVV:n naavamaista hiuspehoa.
”Varo! Pilaat kampaukseni!” VVV huudahti. ”Äläkä riehu. Emmehän halua hautautua tämän lautakasan alle.”
”Emme. En halua jäädä tänne ollenkaan. Astuin juuri pääkallon päälle ja jalkaparkani oli jäädä sen leukaluiden otteeseen”, Peruna keuhkosi hysteerisenä.
”Pääkallon?” Lordi Paha toisti saapuessaan viimeisenä paikalle. Nyt mökissä alkoi jo olla hyvin ahdasta.
”Eikö vain minun kuulunut tutkia tämä paikka?” Kätyri kysyi ja kohotti kiukkuisennäköistä kulmakarvaansa.
”Ja mitä? Kuvitteletko että olisin jättänyt kaikki hienoudet näkemättä ja löytämättä? Häh? Sitäkö sinä kuvittelit?” 
 
”Katsokaa, täällä on lisää luita”, VVV hihkaisi hurmoksissaan. ”Mitähän näille olennoille on tapahtunut? Luiden naarmuista päätellen voisin vaikka lyödä vetoa, että joku on leikellyt niitä tylpällä terällä.”
”Yhh”, Linjamäen Peruna ynähti ja perääntyi aivan liki pientä oviaukkoa.
”Mielenkiintoista VVV, hyvin julmia havaintoja”, Lordi Paha nyökkäili. ”Ja mitäs täällä kasassa onkaan?” Pontevasti hän kiskaisi esiin hajonneen varsijousen. ”Ei tällä mitään tee, kuinka sääli. Ehjästä olisi ollut hyötyä Commander Pinkin uhkailussa.”
”Hampaanjälkiä lapaluussa, hmm”, VVV mutisi itsekseen.
”Luuttuko se tuo on?”
”Mitä?” Kätyri älähti. Sekä VVV että Lordi Paha kääntyivät katsomaan häntä.
”Älä häiritse!” kuului kuin yhdestä suusta.


”Luuttu tosiaan. Tullos isän luokse, pikku kaunokainen. Tulehan tänne”, Lordi Paha kiskaisi soittimen säleiden alta. ”Ihan hyvässä kunnossakin vielä. Vain viritystä ja puhdistusta vailla!”
Samassa mökkerö aloitti valittavan itkunsa, kun hennot tukipilareina toimineet laudat nitisivät ja rusahtelivat poikki yksi toisensa jälkeen.
”PAETKAA!” Linjamäen Peruna kiljaisi ja rymisteli ensimmäisenä ulos romahtavasta mökistä.
VVV oli salamana perässä, samoin Lordi Paha, joka yhä puristi luuttuaan rintaansa vasten. Viimeisenä pakeni Kätyri, joka pahaksi onnekseen lensi rähmälleen aivan viime metreillä.
”Voi Merikana ja tuhat Osca Wildeä!” hän kirosi ja repi jalkaansa takertuneen nahkanyörin katki kynsillään. Maan uumenista kaivautui samalla esiin kulunut ja mutainen, mutta yhä tunnistettava huotra.
”IÄÄÄÄH”, kuului Linjamäen Perunan kauhunsekainen sotakiljaisu, ja sitten hirveä mäiskähdys. Taivaalla lensi jotain.
”Ala nyt jo tulla sieltä Kätyri!” VVV karjui ulkopuolelta.”Meillä on zombi-invaasio hoidettavana!”
Mitä pyhän Ankan nimeen tällä saarella tapahtuu?


Päästyään takaisin ulos, huotra käpälissään, Kätyri tapitti nallensilmillään taistelutantereeksi muodostunutta lähdeaukiota. Kaikkialta tursusi esiin zombeja. Lihanriekaleita roikkui mädäntyneistä ruumiista ja poikkeuksetta tyhjät silmät olivat täyttyneet murhan - ei, lihanhimoisella hohteella. VVV pyöritti jo massiivista kynsiviilaansa päänsä päällä, valmistautuen annihiloimaan koko zombiearmeijan. 
 
TUHAT KYNSIVIILAA!

Pienet ja tappavat viilat vinkuivat ilmaa leikaten, tunkeutuen zombien kuolleeseen lihaan. Hyökkäys hidastui muutamaksi silmänräpäykseksi, ennen kuin alkoi jälleen entistäkin raivokkaampana.

”Se ei auta, VVV”, Lordi Paha uusi ja pamautti lähintä, vähintään viidellätoista viilalla silvottua zombia kalloon vastahankkimallaan luutulla. Eläväkuollut lyyhistyi välittömästi hänen eteensä. 

”Vetäytyminen kohti Sadistia! VVV ja Kätyri, suojatkaa selustaani. Linjamäen Peruna, sinä kuljet edelläni!”

Sitten pakomatka alkoi.

”Miten ihmeessä näin pääsi käymään?” Kätyri huusi VVV:lle muuntautuessaan Turbo-Män moodiinsa.

”En tiedä. Ehkä kutsuntaloitsuni houkutteli ne esiin”, VVV vastasi ja pamautti paria zombia psykedelialaukullaan.

”Minunko kutsuntani?”

”Kenen muunkaan? En minä näitä puolikuolleita örisijöitäkään tarkoittanut.”

Sitten kaksikko keskittyi jälleen pitämään yhä suuremmissa määrissä esiin ryömivät kammotukset loitolla.

Edessäpäin Lordi Paha kiirehti kohti Sadistia minkä kintuistaan kerkesi. Linjamäen Peruna oli muuntautunut todelliseen olomuotoonsa, mutta kuivalla metsänpohjalla ei ollut merihirviölle juuri etylyöntiasemaa taistelussa.

”Peruna, jää odottamaan Kätyriä ja VVV:tä. Minä menen edeltä”, Lordi Paha huusi, sillä hän oli juuri spotannut suuren aukon korkealla lehvistössä. Siitä hän mahtuisi vaivatta lentelemään turvaan.

”Silinteri. Ylös.”

Ja sitten vispaava ja aina yhtä pahoinvointia aiheuttava nousu korkeuksiin alkoi.

***

Laivalle päästyään Lordi Paha huokaisi helpotuksesta. Pahoinvointisena ja erittäin elävänä hän nojasi laivansa kaiteeseen ja katseli, kuinka Peruna porskutti kohti Sadistia Kätyri ja VVV selässään. Rannalle kertynyt harmahtava zombiearmeija aaltoili ja sykki kuin yksi elävä olio.

Olipa hyvä ettemme enää ole tuolla. Miten uuden luuttunikin olisi käynyt, jos minun olisi tosissani pitänyt lopettaa koko taistelu sen avulla? On se vain hyvä, että joku muu tekee likaisen työn. Nyt voin keskittyä Commander Pinkiin kaikella pahansuopuudellani. Mwhahahahahhaha.