Hiljaisuus laskeutuu

On tullut aika. Aika vaipua tietoisuuden syvimpiin sopukoihin ja etsiä sieltä jotain pientä ja synkkää. On tullut aika etsiä oma tiensä omaan henkilökohtaiseen Pahan valtakuntaansa ja sanoa:

KELKKA ON FUCKING LÄMMENNYT!!!

Ei. Ei oikeasti.

Oikeasti on aika katsoa syvälle silmiin.... syvälle silmiin ja kertoa kuinka paljon merkitsette minulle (ja edesmenneelle Lordi Pahallekkin kenties):

Vihaan teitä kaikkia sydämeni pohjasta.

On kulunut vain tovi siitä, kun tämä persläpinen blogi sai alkunsa. On ollut hyviä ja huonoja hetkiä. Meitä rakastettiin ja meitä vihattiin (ja aina voitte luottaa siihen, että me täällä hallinnon puolella vihasimme teitä blogistalkkaajia enemmän kuin te meitä). Meillä oli kulta-aikanamme vain kolme uskollista lukijaa (joista yksi kärsii nyt Kustantaja Hornansarven helvetillisissä sarvissa) ja yksi heistäkin (katso uudelleen edelliset sulut) pakeni luotamme, kuin pieni piru olisi häntä jahdannut. Siitäkin huolimatta me jaksoimme niiden kahden jäljellejääneen raadon antamin voimin jatkaa epätoivoista kamppailuamme (ja puhun meistä, koska jos vielä muistatte, ammoisina alkuaikoina täällä oli meitä useampiakin). Kuitenkin koimme suuren menetyksen ja kyynelkanavamme vuosivat kunnes kuivuivat, kun vihaamamme ja pelonsekaisella ihailulla palvomamme Lordi Paha menehtyi anemiaan kaukaisilla vuorilla (olkoon puoskarit ja noitatohtorit ikuisesti kirottuja). Silloin minä, Kätyri otin koko valtakunnan omille kapoisille harteilleni. 

Ja nyt,

nyt ne hartiat ovat kipeät. 

Niin kipeät ja lyyhistyneet taakkansa alla, että on aika pitää taukoa.

Olen tauolla määrittelemättömän ajan heinäkuun puoliväliin asti. Silloin palaan entistä ärsyttävämpänä, entistä tuotteliaampana, entistä valmiimpana raiskaamaan paatuneet mielenne (ja kehonne siinä samalla) ja mikä pahinta, minulla on teille luettavaa, josta ette selviä hengissä (te ette saa selvitä, koska voin sanoa, etten minäkään selviä siitä). 

Sammakkoihon muodonmuutos

Joku on tässä viimeaikoina vähän karaistanut itseään, ja se on tuonut muassaan muutamia ei-niin-odotettuja sivuvaikutuksia. Sammakko iho on parkiintunut, kulunut ja muuttunut. Se on etenemässä kohti krokotiilin (meinasin kirjoittaa lohikäärmeen) ihoa, tai pikemminkin nahkaa.

Lisäksi tervey vainoaa minua. Olen lukenut kauan viidakon kätköissä piilotelleita kääröjä ja kun kuvittelen pääseeni niistä edes hetkeksi eroon, ne seuraavat minua mutaiselle työmaalleni, jossa olen parannellut vähän Tuomiovuoren ulkoista olemusta (tuholaismainen kädenjälkeni näkyy, uskokaapa vaan).

Hömhöm. Suuri kohtaaminen kaikenmaailman hämyjen kanssa lähestyy. Perjantaina lähden henkilökohtaisesti metsästämään Kustantaja Hornansarvi-raukan menettämää työntekijää. Tavoitteenani on rankaista häntä omin käsin, jonka jälkeen lähetän hänet tynnyrissä kustantajalle, joka huolehtii karanneesta alaisestaan oman harkintansa mukaan.

Jos pysyt H. Engissä!

Kun voikukansurmaajat jälleen kokoontuvat, saavat he vastaansa jääkaapin kauhut. Tuolle kylmää tuottavalle kapistukselle on mentävä keppi kädessä, sillä sen sisällä elää jotain ikivanhaa ja karmivaa. Jotain sellaista, mitä kenenkään kuolevaisen ei koskaan tulisi nähdä. Jotain, mikä vetää vertoja jopa kuolemattomalle jäätelölle (jonka pikkusisko asustaa alapuolen pakastimessa, levittäen pahaa jäätelözombiutta terveisiin jäätelöpaketteihin). Urhea hautausmaanhoitaja kuitenkin avaa kaapin ja kohtaa ikivanhan ja pirulliseksi käyneen leikkeleen, jonka on aika lopettaa ylipitkä taipaleensa jääkaapin ylähyllyllä. Leikkeleen on kuoltava, jotta maailma säästyy tuholta.

Myöhemmin päivän edetessä pikku termiitit ja hauturit joutuvat uusien uhkien eteen. He saavat huomata, että hautausmaaelämä verottaa rankemmin, kuin Lordi Paha aikoinaan. Hautausmaa ottaa omansa, se rypistää, kurtistaa, kutistaa, painaa kokoon ja aiheuttaa ennenaikaisia vanhuuden vaivoja. Kuten vähän pidempään työskennellyt hautausmaanhoitaja meille totesi haudanvakavalla äänellään: "Näkeehän sen meistäkin."
Tuota lausetta seurasi militaristinen käsky luoda relusti yli sata herkullisennäköistä mutalammikkoa ja sitten möyhätä ja hämmentää niitä lapiolla kuin viimeistä päivää.

"Ette lopeta ennen kuin kaikki työ on tehty tai sydänkäyrä suora!"

Demoninen sadettaja on villiintynyt ja karannut hallinnasta. Se hyökkäilee viattomien kimppuun, roiskuttaen saastaista rusehtavaa vettä, joka ennen muinoin elämänvirrassa virtasi puhtaana ja kirkkaana. Tähän vaivaan on olemassa vain yksi ratkaisu: kirmataan alastonna sadettimien alla (tämän seurauksista kävimme vakavan keskustelun, sillä siveellisyysrikoksesta joutuu vaikeuksiin) ja uhrataan muutama ihminen uhrilehtoon, jotta se jälleen kukoistaisi. Vain tuolla pyhällä rituaalilla saadaan demoni lauhtumaan ja palaamaan siveisiin ja vaatimatomiin tapoihinsa.

Kun päivä viimein oli paketissa, eikä ylitöitä ollut kaikeksi onneksi syntynyt (jatkuva pelko jonkin termiittiystäväme tuhosta väijyy aina mielessämme, sillä kuolema vaanii jokaisen kiven alla), kiiruhdimme elämänvirralle, jonka luokse oli viritetty mielikuvituksellinen hinaussysteemi. Sen tarkoituksena on toimia apuna virkistystä halajaville. Suuri ja viisas hautausmaanhoitaja valisti meitä sen käytöstä: "Siihen vain sidotte itsenne hinhaan ja heittäydytte jokeen. Kun tahdotte takaisin, annatte hinata itsenne jyrkännettä ylös."

Voitteko kuvitella, että olen yhä H. Engissä?

Voikukkapreeria

Jossa vain stringeihin pukeutuneet hautausmaanhoitajat työskentelevät epäinhimillisissä olosuhteissa, yrittäen raivoisasti lopettaa voikukkien maailmanvaltausta, pelotellen siinä samalla mummeleita ja pikkulapsia ja tietenkin orjuuttaen uusia termiittejään. Nämä kummalliset olennot termiitteineen ovat pakotettuja kuuntelemaan Radio Aaltoa tai mitä tahansa ruotsinkielistä kanavaa rätisevistä radiokuulokkeista, jotka ovat oleva heidän elinvoimansa lähde aina ja ikuisesti. He saavat työnnellä hurisevia vempaimia ja olla paketoituina valjaisiin, joista roikkuu vajaat kymmenen kiloa metallia, muovia ja bensaa. He saavat ottaa vastaan mustelmia, naarmuja, peukalohiertymiä, kovettumia, kämmenlihasrasittumia ja palovammoja, saamatta siitä muuta palkkiota kuin lisää naarmuja, peukalohiertymiä, kovettumia, kämmenlihasrasittumia ja palovammoja.

He saavat leikata ruohoa ja voikukkia, kunnes saavat paniikkikohtauksen aina nähdessään maasta törröttävän ruohonkorren tai voikukan. Heille pakkojuotetaan litroittain liilaa tai vihreää mehukattia, kunnes heidän tekisi mieli kilvan oksentaa pieneen likaiseen vessaan, jonka lukko on puoliksi rikki. He joutuvat kestämään fyysistä harjoitusta, mikäli haluavat selvitä hengissä tunnista toiseen. Heidän esimiehensä yrittää epätoivoisesti päästä eroon kaksi kokoa liian suurista miesten t-paidoista, mistä jotuu, että alaiset joutuvat valitsemaan niiden tai edellämainittujen virolaisten stringien väliltä.

Työnsä ohella he julmasti käyttävät hyväksi vanhoja hyttyskarkoitteita pitääkseen kaiken vertahimoitsevan kaukana itsestään. He onnistuvat lemuamaan niin vahvasti karkoitteelta ja aurinkorasvalta, että ylhäinen yksinäisyys on vuoren varmaa. Kuitenkin he joutuvat kohtaamaan toisensa montussa, joka vaatii kaikkien termiittien ja hautausmaanhoitajien yhteistä työpanosta.

Epämääräisesti viipottaessaan hautakivien välissä siimureineen ja leikkureineen, he yrittävät etsiä salaista mausoleumia vanhan kappelin ruumishuoneelta. He toivovat löytävänsä kryptan sieltä missä sitä ei ole ja kun he voikukkia tuhotessaan luulevat löytäneensä kalmiston, se paljastuukin vain poikkeuksellisen suureksi hautakorotukseksi, jonka päällä sojottaa taivasta vanhempia hautakiviä. Lannistumatta he kuitenkin jatkavat, varmoina salaisuuksien olemassaolosta, löysiväthän he päämajansa takaa ruskeaksi muuttuneen elämänvirran ja putken, joka suihkuaa päivän päätyttyä niin, ettei edes suuri ja mahtava korjaaja ole kahteen viikkoon päässyt sitä huoltamaan.

Näin urheat voikukantappajat jatkavat sotaansa kaikkea rikkakasvistoa vastaan. Päivän päätteeksi he ovat yltä päältä kuolleiden vihollistensa jäännöksissä, mutta se vain yllyttää heitä ja he palaavat seuraavanakin päivänä taisteluvireessä, joka saa voikukkapaholaiset lakastumaan ennen aikojaan.

Ja keitä he ovat? 

Olen jalosti perseestä, mutta SINÄ et saa sitä sanoa

NYT on vietetty üübermakeet pirskeet, joissa minä, Commander Pink ja VVV partyilimme ikäistymistäni. Olin myös aistivinani Lordi Pahan hengessä mukana, vaikka hänen anemiaan kuollut ruumiinsa jäätyy yhä jossain Himalajan korkeilla rinteillä.

Syntyi elektroniikkasyöpä, joka ehkä saattoi riivata lähistöllä kiroilevaa jääkaappia. Tai sitten tämä hallusinaatio saattoi johtua VVV:n tuomista crackeistä, joita kähmittiin enemmän kuin laki sallii.
Aineisia kun kaikki olimme, bongasin viiden öttiäisen populaation Tuomiovuoren katto-osasista. Kaikki on muuten nykyään osissa. Tai paloissa. Jos puhutte seinistä, teidät pistetään paloiksi. Seinä = Reunapala. Tajusitteko? TAJUSITTEKO????

Commander Pinkin kuolinvuode-ilme piinaa minua. Hän uhkasi, että se on viimeinen asia, jonka näen ennen kuolemaani. En halua kuolla. En varsinkaan jos näen sellaisen naaman. Siinä vaiheessa nääs on ihan hyvin mahdollista että henki lähtee. Lisäksi paljastui, että armas Commanderimme kärsii paitsi kieroutuneista aisteistaan, myös siivousaddiktiosta. Hän on syntynyt silloin. Kukaan ei tiedä milloin, mutta hänen horoskooppinsakin on siivousaddiktio. Voitteko uskoa? Ja tuon mitättömän L-27:an lipussa on... on... lapsilta kellettyä materiaalia. Siivousvälineitä. (Pesulastapesulastaaaaaa)

Jorma-nimi on nyt muotia. Kannattaa kastaa lapsensa esim. Stalin-Napoleoniksi. Sopii sekä tytöille että pojille. Toinen kastemaljassa pyörivä nimi on Kalja-Torsti. Hyvin miehekäs ja maskuliininen. Nomen est omen, tiedättehän. Ette tule katumaan.

Minulla on edelleenkin ongelmia saada erästä kirottua pyörää pysymään poissa Tuomionvuorelta. Kenties se pitäisi vain sulattaa, heittää magmaan, vaikka se onkin vähän turhan iso ollakseen mitään sukua mahtisormukselle. Mutta saakeli, se pyörä piiloutuu jopa asuntovaunuihin niiden kameroiden ja tutkiensa kanssa. Ja se kehtaa salakuunnella ikkunan takana, kun me partyamme minun syntymäpäiviäni. Hyi.

Jaaaahh shitten. Kaikille vampyyreille tiedoksi, myyntiin on tullut Kinder Draculoita. Niitä saa niin Bueno-formissa kuin munamuodossakin. Täynnä verta ja hurmetta. Omnomnom. Maistakaa. Edward Cullen käskee!

Mannerheim-elokuva ei oikein etene. Mutta kyllähän TE sen tiedätte. Siksi voinkin paljastaa, että Com.. anteeksi, lääkärin poskella valuu kauneuspisara ennen kuin Hitler ampuu hänet ja hän räjähtää sienipilveksi taivaan tuuliin. Kelkka on lämmennyt, bitch! Älkää käyttäkö tuota liikaa ettei se(kin) ala kärsiä inflaatiosta.

Sitten kauhujuttujen aika. Olimme hivenen kyseenalaisessa tilassa silloin, minä, VVV ja Commander (yhtäkuin: pyörimme lattialla, puhuimme Bobo- ja Tolvaspusseista, halusimme Commanderin kanssa naida saman kynäpurkin, mikä oli aika traagista, koska Commander (en olisi uskonut) paljasti nukkuvansa sen kanssa ja ties mitä... ), kun se alkoi. Jostain hiipi keskuuteemme olento, jota emme olleet yrittäneet manata esiin. Ei, se ei ollut Venäjä, joten älkää elätelkö suuria toiveita. Sen sijaan, luulen että se saattaisi olla ollut Lordi Pahan kieroutunut sielu, joka viimein palasi, mukanaan Kheopsin pyramidista löytämänsä puritaanihattu. Eihhhh. Olen kuullut sen tarinan MILJOONA kertaa. Se on yhtä kidutusta. Ja siihen perään tulee aina se juttu Spiriteistä ja jostain mummosta. En kestäh!

Ja muistakaa, Venäjälle perunaa... se kaikki päätyy VVV:lle. Turha siis diilata enempää sinneppäin. ***** valvoo!!!

Pieniä levämiehiä ja PARTYYYYY!!!!

Sen sijaan että Tuomionvuorelle olisi kerääntynyt valtaisa määrä hulluja partyanimaleja, olen saanut kokea ties millaisia mieltälaajentavia kokemuksia. Yksin.

Heti aamusta uskolliset alamaiset alkoivat piinata minua viesteillä, joissa he julistivat ikuista rakkauttaan ja onnittelivat kriittisen vuosimäärän saavuttamista. Tätä on jatkunut kaikkien mahdollisten elektroniikkavälineiden välityksellä. Toisin sanoen siis kapula ja tietokone. Odottelen vielä onnentoivotuksia radiosta ja TV:stä. *vinkvink* 

Tein myös tuttavuutta viemäriolioiden kanssa. Kukaan ei ollut ilmoittanut, että lattiakaivoon oli pesiytynyt HYVIN pitkähiuksisia leväolentoja, jotka kynsin hampain ja limaisin raajoin takertuivat asuinpaikkaansa. Kuitenkin, kukaan ei ole vielä voittanut Kätyriä, joten lienee turha erikseen mainita mitä levämiehille loppujen lopuksi kävi.
Pitänee lähettää kustantaja Hornansarvelle viesti, sillä soisin hänen puristavan ulos tietoja kadonneesta kirjailijastaan, heti kun tämä vaan jostain saadaan kaivettua esiin. Juorut nääs kertovat, että kyseisellä kirjailijalla on oikein mukava kokoelma pitkähiuksisia miehiä (ei leväolentoja) viemärissään. Kelpaisi minullekkin...

Huomatkaa puuttuva silinteri

Ja miehistä nyt puheenollen, sain juuri tiedon, että Infernaalinen Parittaja Sephy on täällä tänään, silintereineen päivineen, pitämässä pienen strippausesityksen, johon vain VIP-vieraat sallittakoon. Jos olet VIP-vieras, ota mukaan oma kuolaämpäri ja hoida testamenttisi kuntoon, ihan vain siltä varalta että kuolisit nestehukkaan. Vesipulloja ei sallita.