Voikukkapreeria

Jossa vain stringeihin pukeutuneet hautausmaanhoitajat työskentelevät epäinhimillisissä olosuhteissa, yrittäen raivoisasti lopettaa voikukkien maailmanvaltausta, pelotellen siinä samalla mummeleita ja pikkulapsia ja tietenkin orjuuttaen uusia termiittejään. Nämä kummalliset olennot termiitteineen ovat pakotettuja kuuntelemaan Radio Aaltoa tai mitä tahansa ruotsinkielistä kanavaa rätisevistä radiokuulokkeista, jotka ovat oleva heidän elinvoimansa lähde aina ja ikuisesti. He saavat työnnellä hurisevia vempaimia ja olla paketoituina valjaisiin, joista roikkuu vajaat kymmenen kiloa metallia, muovia ja bensaa. He saavat ottaa vastaan mustelmia, naarmuja, peukalohiertymiä, kovettumia, kämmenlihasrasittumia ja palovammoja, saamatta siitä muuta palkkiota kuin lisää naarmuja, peukalohiertymiä, kovettumia, kämmenlihasrasittumia ja palovammoja.

He saavat leikata ruohoa ja voikukkia, kunnes saavat paniikkikohtauksen aina nähdessään maasta törröttävän ruohonkorren tai voikukan. Heille pakkojuotetaan litroittain liilaa tai vihreää mehukattia, kunnes heidän tekisi mieli kilvan oksentaa pieneen likaiseen vessaan, jonka lukko on puoliksi rikki. He joutuvat kestämään fyysistä harjoitusta, mikäli haluavat selvitä hengissä tunnista toiseen. Heidän esimiehensä yrittää epätoivoisesti päästä eroon kaksi kokoa liian suurista miesten t-paidoista, mistä jotuu, että alaiset joutuvat valitsemaan niiden tai edellämainittujen virolaisten stringien väliltä.

Työnsä ohella he julmasti käyttävät hyväksi vanhoja hyttyskarkoitteita pitääkseen kaiken vertahimoitsevan kaukana itsestään. He onnistuvat lemuamaan niin vahvasti karkoitteelta ja aurinkorasvalta, että ylhäinen yksinäisyys on vuoren varmaa. Kuitenkin he joutuvat kohtaamaan toisensa montussa, joka vaatii kaikkien termiittien ja hautausmaanhoitajien yhteistä työpanosta.

Epämääräisesti viipottaessaan hautakivien välissä siimureineen ja leikkureineen, he yrittävät etsiä salaista mausoleumia vanhan kappelin ruumishuoneelta. He toivovat löytävänsä kryptan sieltä missä sitä ei ole ja kun he voikukkia tuhotessaan luulevat löytäneensä kalmiston, se paljastuukin vain poikkeuksellisen suureksi hautakorotukseksi, jonka päällä sojottaa taivasta vanhempia hautakiviä. Lannistumatta he kuitenkin jatkavat, varmoina salaisuuksien olemassaolosta, löysiväthän he päämajansa takaa ruskeaksi muuttuneen elämänvirran ja putken, joka suihkuaa päivän päätyttyä niin, ettei edes suuri ja mahtava korjaaja ole kahteen viikkoon päässyt sitä huoltamaan.

Näin urheat voikukantappajat jatkavat sotaansa kaikkea rikkakasvistoa vastaan. Päivän päätteeksi he ovat yltä päältä kuolleiden vihollistensa jäännöksissä, mutta se vain yllyttää heitä ja he palaavat seuraavanakin päivänä taisteluvireessä, joka saa voikukkapaholaiset lakastumaan ennen aikojaan.

Ja keitä he ovat?