On kylmä kuin inkvisiittorin pakastimessa, ja sieltä kuuluu psykedeelinen kieli, joka muuntaa lausujansa supermieheksi tai naiseksi ja aiheuttaa väistämättömästi psykoosin jokaiselle puhujalleen. Tämä sairas puhujaryhmä, joka myös ruotsalaisina tunnetaan, on soluttautumassa meidän vielä terveiden mieliin. Tai oikeastaan heidän sairautensa syy on, sillä pakkopsykoosin tarpeellisuudesta väännetään yhä erinäisiä ruumiinosia tuolla korkeammilla tasoilla.
Ja mitä tulee abitermiaan (älkää kysykö miksi ensimmäisen kirjaimen koko vaihtelee, se ei ole teidän ongelmanne), tajusin juuri että sekin on vain yksi hypotermian monista muodoista. Ja kaiken lisäksi se on myös "abiväsymyksenäkin" (uskokaa pois, sekin on kohta psykoosi kun minä niin sanon) tunnetun SAIRAUDEN toinen nimitys.
On syötävä jääpaloja joissa jään sisällä ruokapaloja. On tungettava suuhun suklaapatula, on vältettävä suukapula. On kirjoitettava verellä seinään kuolinviesti, on terroristihyökkäyksen uhriksi jouduttava.. on on on. On puhuttava ruotsia ja diaknosoin psykoosin tai abitermian. Sekoan. Adam Lambert alkaa itseasiassa kuullostamaan varsin hyvältä. Ulkona on valoisaa, mutta sisällä vain hämärää, ahdasta ja tukalaa. Päästävä ulos. Päästävä pois. Missä tie vapauteen? Missä apu syksyyn? Missä herätyskello? Miksi? Miksi? MIKSI? Miksi kirjoitan tätä? Mikä minua vaivaa? Pääni hajoaa. Mieli pirstoutuu tuhansiksi sirpaleiksi kun pimeys iskee kyntensä syvälle. Korviahivelevä The Big Come Down soi taustalla. Poskessa tuntuu jotain. Keltainen sanakirja pöydälle pesiytyneenä, yrittää todistaa hyödyllisyyttään. Oranssi valo sivun alakulmassa vaatii tekemään jotain. Ohimossa pistää. On poistuttava. Bye~
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
maanantai 10. lokakuuta 2011
ABAh!
Neljä kummajaista kömpii esiin piiloistaan, liittyäkseen yhteen keskustelemaan ei-mistään, syödäkseen ei-mitään terveellistä, raaputellakseen, silitelläkseen ja ihastellakseen multimaalisen suloisia olioita, joita myös kissoiksi, koiriksi ja marsuiksi kutsutaan. Nämä neljä oliota viettävät yhdessä iltaa, istuen lattialla ja jakaen saaliinsa alkukantaisten heimotapojen mukaisesti. Vain sormet suihkivat saaliin ääressä, kuuluu mussutusta ja elämän alkuaikojen ensimmäisiä ääniä. Sairas, hierarkian alimmainen on syrjitty nojatuolin pohjalle uneksimaan paremmasta heimosta, paremmista ajoista ilman huojuvia ja heiluvia, mutisevia ja manaavia, raajojaan huljuttelevia lajitovereitaan.Yksi olioista yrittää muodostaa lauseen, joka ilmoille purkautuessaan muistuttaa etäisesti... Fäg jyy!
Myöhemmin, yön pimeydessä, neljä oliota luikkivat metsän siimekseen. Ensin he tarkastavat ruumisvajan, jonne epäkelvot kolkataan pesäpallomailalla. Vain heiniä näkyy kuun valaistessa mutaista tannerta. Syvemmälle metsään mentäessä, näkyy kummallinen, tonttumainen olio. Se loikkii ja hyppelehtii sivuttain. Kuuluu ääniä, joista yksi on epämääräinen "aba(h)".
Kun olennot ovat selvinneet tästä kokemuksesta, jatkavat he etenemistään syvemmälle pimeyteen. Viimeisetkin valot sammuvat ja vain tähdet ja taivaalla mollottava kalpea kiekko pilvihuntunsa takana, valaisevat kulkijoiden taivalta.
Vieläkin myöhemmin, kun nelikko saapuu takaisin kotikoloonsa, he viettävät idyllisen perheillan katsellen kummaa dokumenttia ja syödä mussuttaen pizzapaloja raivokkaalla tavallaan. Mutta yö on vielä nuori ja paljon on tehtävää ennen toiseen maailmaan siirtymistä. On oltava psykedeliaa. On luettava epäpyhä kirjoitus, jota jokainen oikea perverssi pitää ohjenuoranaan. Tämän rituaalin suorittaa heimon sekavin ja ymmärrettäviä lauseita raiskaava jäsen, joka nimetään porakaivomiehen alteregoksi. Samaan aikaan, heimon hierarkian pohjimmainen peittää korvansa ja pyytää armahdusta julmalta perverssion julkituomiselta. Hän haluaisi pysyä puhtoisena vielä hivenen pidempään. Olkoon niin, sisimmässään hän tietää kuinka likainen olento hän tosiasiassa on. Infernaalinen parittajakin kalpenee tuon kummajaisen rinnalla.
Kun vuorokausi tekee kuolemaansa, on aika olentojenkin painua takaisin pimeisiin koloihinsa, peittää ruhonsa ja vaipua toisiin ulottuvuuksiin kokemaan elämää suurempia elämyksiä. Tämä siihen asti, kunnes he jälleen heräävät ja kohtaavat toisensa. Ja kaikki alkaa taas alusta ja alusta ja vielä kerran alusta.
Myöhemmin, yön pimeydessä, neljä oliota luikkivat metsän siimekseen. Ensin he tarkastavat ruumisvajan, jonne epäkelvot kolkataan pesäpallomailalla. Vain heiniä näkyy kuun valaistessa mutaista tannerta. Syvemmälle metsään mentäessä, näkyy kummallinen, tonttumainen olio. Se loikkii ja hyppelehtii sivuttain. Kuuluu ääniä, joista yksi on epämääräinen "aba(h)".
Kun olennot ovat selvinneet tästä kokemuksesta, jatkavat he etenemistään syvemmälle pimeyteen. Viimeisetkin valot sammuvat ja vain tähdet ja taivaalla mollottava kalpea kiekko pilvihuntunsa takana, valaisevat kulkijoiden taivalta.
Vieläkin myöhemmin, kun nelikko saapuu takaisin kotikoloonsa, he viettävät idyllisen perheillan katsellen kummaa dokumenttia ja syödä mussuttaen pizzapaloja raivokkaalla tavallaan. Mutta yö on vielä nuori ja paljon on tehtävää ennen toiseen maailmaan siirtymistä. On oltava psykedeliaa. On luettava epäpyhä kirjoitus, jota jokainen oikea perverssi pitää ohjenuoranaan. Tämän rituaalin suorittaa heimon sekavin ja ymmärrettäviä lauseita raiskaava jäsen, joka nimetään porakaivomiehen alteregoksi. Samaan aikaan, heimon hierarkian pohjimmainen peittää korvansa ja pyytää armahdusta julmalta perverssion julkituomiselta. Hän haluaisi pysyä puhtoisena vielä hivenen pidempään. Olkoon niin, sisimmässään hän tietää kuinka likainen olento hän tosiasiassa on. Infernaalinen parittajakin kalpenee tuon kummajaisen rinnalla.
Kun vuorokausi tekee kuolemaansa, on aika olentojenkin painua takaisin pimeisiin koloihinsa, peittää ruhonsa ja vaipua toisiin ulottuvuuksiin kokemaan elämää suurempia elämyksiä. Tämä siihen asti, kunnes he jälleen heräävät ja kohtaavat toisensa. Ja kaikki alkaa taas alusta ja alusta ja vielä kerran alusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)