Neljä kummajaista kömpii esiin piiloistaan, liittyäkseen yhteen keskustelemaan ei-mistään, syödäkseen ei-mitään terveellistä, raaputellakseen, silitelläkseen ja ihastellakseen multimaalisen suloisia olioita, joita myös kissoiksi, koiriksi ja marsuiksi kutsutaan. Nämä neljä oliota viettävät yhdessä iltaa, istuen lattialla ja jakaen saaliinsa alkukantaisten heimotapojen mukaisesti. Vain sormet suihkivat saaliin ääressä, kuuluu mussutusta ja elämän alkuaikojen ensimmäisiä ääniä. Sairas, hierarkian alimmainen on syrjitty nojatuolin pohjalle uneksimaan paremmasta heimosta, paremmista ajoista ilman huojuvia ja heiluvia, mutisevia ja manaavia, raajojaan huljuttelevia lajitovereitaan.Yksi olioista yrittää muodostaa lauseen, joka ilmoille purkautuessaan muistuttaa etäisesti... Fäg jyy!
Myöhemmin, yön pimeydessä, neljä oliota luikkivat metsän siimekseen. Ensin he tarkastavat ruumisvajan, jonne epäkelvot kolkataan pesäpallomailalla. Vain heiniä näkyy kuun valaistessa mutaista tannerta. Syvemmälle metsään mentäessä, näkyy kummallinen, tonttumainen olio. Se loikkii ja hyppelehtii sivuttain. Kuuluu ääniä, joista yksi on epämääräinen "aba(h)".
Kun olennot ovat selvinneet tästä kokemuksesta, jatkavat he etenemistään syvemmälle pimeyteen. Viimeisetkin valot sammuvat ja vain tähdet ja taivaalla mollottava kalpea kiekko pilvihuntunsa takana, valaisevat kulkijoiden taivalta.
Vieläkin myöhemmin, kun nelikko saapuu takaisin kotikoloonsa, he viettävät idyllisen perheillan katsellen kummaa dokumenttia ja syödä mussuttaen pizzapaloja raivokkaalla tavallaan. Mutta yö on vielä nuori ja paljon on tehtävää ennen toiseen maailmaan siirtymistä. On oltava psykedeliaa. On luettava epäpyhä kirjoitus, jota jokainen oikea perverssi pitää ohjenuoranaan. Tämän rituaalin suorittaa heimon sekavin ja ymmärrettäviä lauseita raiskaava jäsen, joka nimetään porakaivomiehen alteregoksi. Samaan aikaan, heimon hierarkian pohjimmainen peittää korvansa ja pyytää armahdusta julmalta perverssion julkituomiselta. Hän haluaisi pysyä puhtoisena vielä hivenen pidempään. Olkoon niin, sisimmässään hän tietää kuinka likainen olento hän tosiasiassa on. Infernaalinen parittajakin kalpenee tuon kummajaisen rinnalla.
Kun vuorokausi tekee kuolemaansa, on aika olentojenkin painua takaisin pimeisiin koloihinsa, peittää ruhonsa ja vaipua toisiin ulottuvuuksiin kokemaan elämää suurempia elämyksiä. Tämä siihen asti, kunnes he jälleen heräävät ja kohtaavat toisensa. Ja kaikki alkaa taas alusta ja alusta ja vielä kerran alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti