On kylmä kuin inkvisiittorin pakastimessa, ja sieltä kuuluu psykedeelinen kieli, joka muuntaa lausujansa supermieheksi tai naiseksi ja aiheuttaa väistämättömästi psykoosin jokaiselle puhujalleen. Tämä sairas puhujaryhmä, joka myös ruotsalaisina tunnetaan, on soluttautumassa meidän vielä terveiden mieliin. Tai oikeastaan heidän sairautensa syy on, sillä pakkopsykoosin tarpeellisuudesta väännetään yhä erinäisiä ruumiinosia tuolla korkeammilla tasoilla.
Ja mitä tulee abitermiaan (älkää kysykö miksi ensimmäisen kirjaimen koko vaihtelee, se ei ole teidän ongelmanne), tajusin juuri että sekin on vain yksi hypotermian monista muodoista. Ja kaiken lisäksi se on myös "abiväsymyksenäkin" (uskokaa pois, sekin on kohta psykoosi kun minä niin sanon) tunnetun SAIRAUDEN toinen nimitys.
On syötävä jääpaloja joissa jään sisällä ruokapaloja. On tungettava suuhun suklaapatula, on vältettävä suukapula. On kirjoitettava verellä seinään kuolinviesti, on terroristihyökkäyksen uhriksi jouduttava.. on on on. On puhuttava ruotsia ja diaknosoin psykoosin tai abitermian. Sekoan. Adam Lambert alkaa itseasiassa kuullostamaan varsin hyvältä. Ulkona on valoisaa, mutta sisällä vain hämärää, ahdasta ja tukalaa. Päästävä ulos. Päästävä pois. Missä tie vapauteen? Missä apu syksyyn? Missä herätyskello? Miksi? Miksi? MIKSI? Miksi kirjoitan tätä? Mikä minua vaivaa? Pääni hajoaa. Mieli pirstoutuu tuhansiksi sirpaleiksi kun pimeys iskee kyntensä syvälle. Korviahivelevä The Big Come Down soi taustalla. Poskessa tuntuu jotain. Keltainen sanakirja pöydälle pesiytyneenä, yrittää todistaa hyödyllisyyttään. Oranssi valo sivun alakulmassa vaatii tekemään jotain. Ohimossa pistää. On poistuttava. Bye~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti