tiistai 30. marraskuuta 2010

Minulla oli ongelma

Palauteboksi karkasi.

Ja koska en ole mikään maantiekiitäjä, en valitettavasti saanut edellisen ulkoasun palauteboksia kiinni. Siispä kaivoin tämän vanhan ja kuluneen mallin tuolta Tuomiovuoren pohjattomista kuiluista. Ainakin tämä toimii, vaikka ulkoasu onkin nyt ruma ja yksinkertainen, mutta koetan tehdä tällekkin jotain mitä pikimmiten. Nyt voitte taas raivota ja palvoa ja... no mitä ikinä tahdottekaan. Sana on jälleen teidän hallussanne, joten rientäkää kommentoimaan ennen kuin riistän tämän vapauden taas.

Kätyri kiittää ja kumartaa ja pyytää anteeksi sekoilujaan. Pahan valtakunta kun tuppaa olemaan vähän sellainen paikka, että täällä ei etukäteen voi ennustaa minkälaisiin ongelmiin saattaa kompastua.

lauantai 27. marraskuuta 2010

LordiPahaHarhauttaaAlamaisiaan.com

Nyt te hölmöt siellä ruudun toisella puolella tosiaankin luulette minun aikovan kirjoittaa jotain järkevää. Hah! Turha luulo! Aika klikata tämä sivu äkkiä piiloon, sillä tämän merkinnän aion omistaa yöllisten sekavien tunteiden purkamiselle ja sekoilulle.

Aapinaaa..... Oho suolainenkäärme. Mulkoilee uhkaavasti.

Joo tuo uudistus totta tosiaan jakoi minut kahtia. Sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Tuo toinen puoliskoni nyt sitten pyristelee tuolla marmorilattialla epätoivoisesti eteenpäin, se nimittäin haluaa jääkaapille jossa persikkajugugege lymyää ja muhii. On tämä yhdellä kädellä kirjoittaminen hieman vaikeaa. Toisen puoliskon mielipide uudistukseen: "Blyääh! Mitä tuo on? Muistan joskus nähneeni tuollaisen Venäjä-slummialueella! Entä tuo sitten?! YÖK. Kuka tämän meni tekemään? Ai Kätyri? Hei, Toinen Puolisko, missä se inkvisitio yleensä viettää vapaapäivänsä?"
Minun reaktioni: "....hrohaphaphuffaööööä." Valitettavasti tuo toinen puolisko sai isomman osan äänenmuodostuselimistöstä.

Ei tämä varmaan kauaa kestä. Suuret Muinaiset ovat kehittelemässä edes jotain, mistä me kaksi puoliskoa voisimme olla samaa mieltä.

BOW DOWN BEFORE THE ONE YOU SERVE! YOU'RE GOING TO GET WHAT YOU DESERVE!! MIKÄ MEININKI! Tääl o bileet!

Mitä hittoa! RäpApina meni uhoamaan Suurille Muinaisille! Tästä ei hyvää seuraa!

Se kuka ikinä antoikaan Lordi Pahan pelata pasianssia 100 kertaa putkeen saa kärsiä!!

Tarinan aika.

Olipa kerran pieni Pekko. Hänen isänsä rovasti Roima oli hyvin julma. Hän ei antanut pojalleen karkkia. Niinpä eräänä yönä Pekko päätti kostaa. Hän penkoi kaikki julman isänsä karkkivarannot esiin ja... hehheheheh. Teki niistä Mona Lisan saakeli!!

Toinenkin.

Olipa kerran... vihreä parta. Yksin jossain. Maan alla. Luona suppiloiden. Viihtyi. Söi. Popitti. Kunnes Suuret Muinaiset kyllästyivät käsittämättömään 24/7 popitukseen ja pistivät tämän vihreän jutun asumaan Lordi Pahan tyynylle, missä hän saattoi sienien seassa kuunnella vieläkin pahempaa popitusta. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan voinut popittaa. Mikä on tämän tarinan opetus? Älä koskaan leikkaa ja värjää partaasi sen kummemmin harkitsematta.

Uusi ulkoasu astuu voimaan tästä päivästä lähtien

Pahan valtakunnassa tehtiin pieni uudistus. Ihailkaa entistä liekehtivämpää taustaa ja ajatelkaa minua, joka tänne sen loi. *odottaa palvovia katseita*Tietenkin olen varautunut myös siihen, että tämä uudistus jakaa alamaisemme kahtia. Mutta jos niin on käytävä, niin käyköön.

Koko eilisen päivän vietin arkussa maaten, kuolakippo leuallani, koska suuri Glimppi oli oli ottanut minut valtaansa. Koko eilisen päivän se minua riivasi, ja tänäänkin olen ollut suuren kiusauksen vallassa. Nyt se muhii hyllyssäni muiden erikoislaatuisten juttujen välissä, kiusaamassa minua.

Eipä tässä muuta. Lyhykäinen merkintä tällä kertaa. Olen vieläkin niin Glimpeissä etten kykene enempään. Näkisittepä ilmeeni.... 

Muotokuvatus olla valmis

Urxibum teki kuin tekikin sen! Saamme taas kiitellä häntä tästä kauh... kauniista muotokuvasta, eikö vain? Hän halusi minun kauttani pieniä sivuhuomautuksia teille lähettää.

Huomatkaa nuo erityisen muodikkaat punaiset ja TIUKAT nahkahousut. Jos et tätä tuotetta omista jo, olet jäänyt pahasti jälkeen. Kaikilla tasoilla.

Myös tyylihuiviin on syytä kiinnittää huomiota. Joleus itse käyttää useimmiten mustaa tyylihuivia, mutta asukokonaisuuden harmonisuuden vuoksi meidän oli valittava(vali, vali, VAAALI) tuollainen ompunviheriäinen.

Kuvaan eivät tosiaan Joleus Caesarin yleensä käyttämät Kanootit päässeet, sillä ne itse olisivat vieneet varmaankin puolet maalauksesta. Joleuksen kengäneikunsiiskanootin koko on... tähtitieteellinen numero.

Tyyliin luovat oivasti loppusilauksen nuo ultimatecoolit peililasit, valkoiset hanskat ja tietenkin RUUSU, tuo pahan onnen kukkanen. Ja koska Joleushan on tiedemies, on hänen kannettava taskussaan tuota pakollista mustekynää. Vae mitäh?

Vielä viimeinen huomautus ennen kuin tästä painun lipittämään teetä tai jotain. Yleistä mielipidettä vastoin Joleuksen päässä EI ole harja. Ne ovat hänen oikeita hiuksiaan. Aika uskomatonta.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Glimppi eli kuinka kuolakippo ja ruumisarkku täyttyivät

Sain eilen astronomeiltani viestin. Taivaalle olivat jälleen ilmestyneet pahaa enteilevät tähdistöt Liian Paksut Kulmakarvat ja Väärän Väriset Silmät Saakeli. Näiden kahden paluu saattoi merkitä vain yhtä ja ainoata asiaa: Maaginen Glimppi oli lähestymässä maan kamaraa jälleen. Asetuimme tarkkailemaan tilannetta parvekkeelleni ja ei siinä kauaa kulunutkaan kun tuo maaginen manuskripti laskeutui palatsini takapihalle. Viimeinkin Glehom Glim(pses) -tiimin salainen voimanlähde oli käsissämme. Glimpin kanssa yhteen olivat liittyneet myös varsin käytännölliset Kuolakippo ja Ruumisarkku, jotka tulivat oitis tarpeeseen kun sulkeuduin kammiooni tulkitsemaan Glimpin sisältämiä salaisia kaavoja. Kumpikin noista höskistä täyttyi varsin nopeasti. Ei siinä mitään, sain kaavat nopeasti ratkaistua ja hauskaa oli. (evil grin)

Saatatte muuten jossain vaiheessa törmätä tällä sivustolla erääseen ilmeeseen, joka on ollut monella Glimpin uhrilla kasvoillaan. Antaa Glimpin muhia rauhassa.

Ja koska täällä nyt on se mokoma Juorupalstakin tullut julistettua, on kai siirryttävä nyt sen puolelle.

Juorupalsta kertoo: Pahan Valtakunnan aiemmin varsin uskollisten alamaisten uskollisuus ja kansalaisaktiivisuus on laskenut noin 27,27% viimeisen kahden kuukauden aikana. Aktiivisuusprosentti on tällä hetkellä siis -27,27% luokkaa. Ainoa kansalainen, joka sentään YRITTÄÄ vaikuttaa aktiiviselta, eli Joleus Caesar, sai tänään aktiivisuuspystin. Se oli tehty laavakivestä. Hurrah.

Muistakaakin sitten että Skrytzskrytz vaatii 12 mieltämisyksikköä.

torstai 25. marraskuuta 2010

Hirveät hieroglyfit

Yyh.. niitä olen tässä tutkiskellut koko päivän perehtyessäni Pahan valtakunnan synkkään historiaan. Ei tästä saa selvää. Täällä on aivan liikaa epäselvyyksiä. Jos näiden karmeiden kirjainhirviöiden kirjoittajat olisivat vielä hengissä, antaisin heille "pienen" muistutuksen kunnollisesta kirjanpidosta. Ei tällaisesta tekstistä saa selvää, tässä ei ole päätä eikä häntää. Pahan valtakunnan historia on kuppainen ja puutteellinen! Ja minä tästä kärsin, koska huomenna minun tulisi antaa eteenpäin tiivistelmä tästä karmeasta sekasotkusta. Ei, ei näin. Nämä kääröt sopisi polttaa Tuomionvuoren tulissa... jos ne vaan eivät olisi niin arvokkaita, viimeisiä kappaleita kun ovat.

No, jotain olen kuitenkin saanut selville näistä kusisista kirjoituksista, jotka aika ja koit ovat kilpaa syöneet. Sain selville, että jossain täällä (Pahan valtakunnassa siis), oletettavasti Tuomiovuoren rinteillä, on sijaisopettajien/gurujen hautausmaa. Olenkin aina miettinyt, minne inkvisitio tunkee kaikki ne ruumiit sen jälkeen, kun he ovat käyttäneet nuo sijaiset loppuun.

Eräs hyvin vanha kirjoitus paljasti myös, että Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla, on kovemman luokan pornokirjallisuutta. Olenkin aina miettinyt, miksi Tuntematonta sotilastakin yritettiin sensuroida... tosin, vaikka sain käpäliini sen alkuperäisen version, petyin syvästi sen sisältöön. Siellä nimittäin ei ollut juuri mitään sensuroimisen arvoista. Petosta.

Nyt minun on poistuttava ja siirryttävä lepäämään vaniljakynttilöiden autuaaseen tuoksuun, sillä noiden tekstien lukeminen sai pienet karvaiset ukot tanssimaan silmissäni.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kääröjäkääröjäkääröjäkääröjä

Aivan!! Siinä teille ketkä halusitte tietää mitä täällä Pahan Valtakunnassa on parin viime päivän aikana tapahtunut! KÄÄRÖJÄ! Henkeäsalpaavan tylsää, eikö vain? Lordi Paha on ollut hyvin kiireinen näiden kääröjen parissa. Ja te vaan kehtaatte kysellä: "Siis mix et oo kirjottanu?!" tai "Kirjotazä Pahan Valtakunnast romaanin?" tai "Teezä sen kartan?" tai "Millo se Joleus Caesarin muotokuva tulee?" tai "Mitä sä haluut joululahjax?". Kylläpä te alamaiset sitten välillä... No, mutta sitähän varten me diktaattorit olemme olemassa. Siis sitä varten, että voisimme pröystäillä ja sikailla alamaistemme kustannuksella ja piinata heitä mahdollisimman paljon. Muah. Ja teille uteliaille, Joleuksen muotokuva on suunnitteilla. Urxibum on tehnyt siihen jo luonnostelman. Siitä tulee, sanotaanko... hyvin eeppinen. Se on aika osuva sana. Ja kartta Pahan Valtakunnasta ja sen lähiympäristöstä valmistuu joskus. Ja voisin vaikka kirjoittaa sen romaankinkin. Kunhan nyt jotain juonta kehittelen ja silleen. Ja kunhan saan tästä alta pois ne kaikki neljä ficci/novelliprojektia mitkä tässä vuoden aikana on pitänyt kirjoittaa. Ja joululahjaksi haluan suuren kannabisjulisteen tekstillä Home Sweet Home. Tai käyhän se Lovecraft-kokoelmakin jos ette muuta keksi, laiskiaiset!

Ja vastaus kysymykseen miksi en kirjoittanut kuuluu jotakuinkin näin: Mitään ei ole tapahtunut. Paitsi että pääsin irti sen cd:n kirouksesta. Ja olen pyörinyt kääröjen keskellä. Krhm. Lienee syytä ottaa käyttöön täysin uusi osio näissä merkinnöissäni! Tuomionvuoren Juorupalsta!!!

Tänään Juorupalsta kertoo meille Commander Pinkin saavuttaneen viimeinkin julman tavoitteensa monen kuukauden odottelun ja vastoinkäymisten jälkeen. Älkää koskaan tilatko mitään Commander Pinkin kautta, kehoitan! Juorupalsta myös juoruaa minun etsivän uutta yaoifanityttöilyn kohdetta. The Archer's Heart -nimisellä pergamenttiopuksella lienevät suuret mahdollisuudet päätyä tähän julmaan tehtävään. Mutta sen näemme vasta kuukauden päästä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Ausnahmsweise keine Wurst

The heading is dedicated to our lovely octopus, Franzi. If she still hasn't realized what a horrible waste of time it's to read this bloody blog, that is... Well, whatever. For all those who are still struggling with my witless writings. I really do respect you. Cheers to that.

Kas noin. Siinä tuo kansainvälinen osuus. Sitten onkin aika siirtyä kotimaan puolelle. Täällä ei ole itseasiassa tapahtunut yhtikäs mitään, mutta ajattelimpahan silti hieman harhauttaa teitä ja kirjoittaa jostain turhasta. Ich habe zuviel Deutsh gelesAAAARRGH!! Se ottaa minusta vallan!! Se on syöpynyt aivoihin!! Ottakaa se pois!! Ottakaa se pois!!! Das Leben als Landwirt in einem Industriestaat ist nicht leichtAUTTAKAATEHKÄÄJOTAIN!!!

---

Huh. Anteeksi.. Olen saanut tässä viime päivien aikana aina vähän outoja kohtauksia. Joku oli laittanut cd-soittimeeni jonkin kaamean aivopesulevyn, jonka takia nyt olen tällainen. Tuo levy oli soinut koko yön samalla kun minä olin nukkunut. Ja tässä on lopputulos. Raunioitunut diktaattori. Epäilen teon syypääksi Hyvän joukkoja, ne ovat nimittäin olleet vahvasti sotajalalla sen viimeisimmän Palermon-hyökkäyksemme takia. Kuinka ihmeessä ne pääsevät aina palatsiini?! Onko joukoissamme kenties... ein Verräter??? EII!! Taas se alkoi! Äkkiä, lääkettä, alkemistini!!

---

Hyvää päivää. Saanen esitellä itseni. Olen Lordi Pahan uskottu hovivalokuvaaja Urxibum. Olette varmaankin kuulleet minusta täällä blogissa, mutta vasta nyt pääsen itse esiintymään. Arvoisa Lordi Paha ei nyt kykene itse kirjoittamaan, hän joutui viimeisimmän kohtauksen takia vuoteenomaksi. Tuo sairaus näyttää melko vakavalta. Tällä hetkellä hänen nenänsä luo nahkaansa, yksi sairauden kaameista oireista. Minä itse en ole vastuussa tästä tekstistä, minä vain kirjoitan samalla kun Lordi Paha sanelee. Hän ei halua kuulemma mitään muuta ilmoittaa kuin uusimman tunnuskappaleensa. Se menee näin.

I got my propaganda I got my revisionism
I got my violence in hi-def ultra-realism
All a part of this great nation
I got my fist I got my plan I got survivalism
-Nine Inch Nails: Survivalism

Hän myös käskee teidän olla kiltisti ja uskollisia Pahan Valtakunnalle. Hyvää päivänjatkoa.

perjantai 19. marraskuuta 2010

PAULI!!!

kantautui tuo rageäänellä lausuttu karjahdus läpi julman palatsini salien. Oli suuri taistelu meneillään. Jälleen. Vain kerran historian aikana oli nähty jotain tämän kaltaista, silloin kun taistelun osapuolet ensimmäisen kerran ottivat yhteen. Ja nyt käytiin tuota samaa jaloa tai vähemmän jaloa taistoa uudestaan. Taistelukenttänä toimi tällä kertaa ruokavarasto, joka sijaitsi aivan palatsini länsiosassa. Silti, vaikka olinkin täysin toisella puolella rakennusta, saivat hienostuneet korvani kuulla tämän vähemmän hienostuneen karjaisun. En halunnut jäädä paitsi moisesta taistelusta, niinpä sujautin jaloiksikin kutsutut ulokkeeni saappaiksikin kutsuttuihin nahankappaleisiin. Kaikin voimin riensin paikalle. Enkä liian myöhään; täysi taisto oli meneillään.
Pauli the Puhdas, Hyvän joukkojen vaarallisin hitman, pyöritteli ledikeppejään raivokkaan uhkaavasti kohti lähes yhtä raivoisaa Joleus Caesaria... HEI OIKEESTI!! Onks meitsin tosiaan pakko kirjottaa tällasta!!??

Nyt siis meni Lordi Pahalta hermot. Hän ei enää jaksa. Jospa hän vain tiivistäisi kyseisen tapahtuman muutamaan virkeeseen. Pauli the Puhdas koetti assasinoida Joleus Caesarin. Hän ei onnistunut. Hullu professori säteilytti hänet merkitysgeneraattorin avulla toiseen ulottuvuuteen. Siinä se. Tuo nyt saa luvan kelvata, sillä aion tässä tosiaankin hieman muutakin höpistä. Jättäkää minut ja etenkin robotti rauhaan (jos joku ei tätä vielä tiennyt niin Kätyri on myös jättiläismäinen robottikoira. Ja Turbomän. Kaikkea sitä oppii kun ikää kertyy).

Tänään järjestettiin suuri kisa siitä, kuka taidokkaimmin kykenee jäällä kallonsa pyörätelineeseen täräyttämään. Valitettavasti kukaan ei yltänyt tähän jaloon tavoiteeseen edes lähelle, vaikka etenkin Tuomionvuoren Perunalla kovaa yritystä olikin.

M. Luoteenbiitsin kanssa tässä on myöskin tullut suunniteltua uutta elokuvaprojektia. Tällä kertaa kyseessä on Mannerheim-leffa, jossa minä tietenkin esiinnyn Mannerheimina ja Kätyri Hitlerinä. Commander Pink on random lääkäri ja VVV on rääkyvä vauva. Luvassa muun muassa science fictionia(suomalaisten suuri juoni ilmastonmuutoksen varalle - saunat!) ja kung-futa(Mannerheim vs. Hitler - ...On Ice!!). Älkääkä kyselkö ilmestymisvuosia tai mitään. Mekään emme tiedä. Elokuvaan sisältyy myös yksi kaikkien coolien kliseiden kohtaus. Sisältää siis hidastusta, eeppistä kuoroa, tuulen liehuttelemia juttuja, "NOOO!!!":n, aseen pitelemistä vinottain, rivissä kävelemistä, kyyneliä, räjähdyksiä, synkkiä menneisyyksiä.. Hetkinen. Tästä puuttuu vielä yksi klisee. No, ken idiootti sen muistaakaan, saa vaikka kommentoida tai jotain. Nyt minun on mentävä. On... velvollisuuksia.

torstai 18. marraskuuta 2010

Pöwerpöintshöw

Tällaisella meitä pelotteli eräs kapinaan osallistunut kummajainen. Emme kuitenkaan koskaan päässeet kunnolla käsiksi itse shöwhyn. Sääli. Se olisi varmasti ollut jotain todella eviliä ja inspiroivaa. Pahan valtakunta kun tarvitsee aina kaikenlaista. Nytkin on kädet täynnä suunitelmia. Pitäisi mm. päättää tehokkain tapa tuhota eräs jääkenttä, joka on jotenkin säilynyt tuolla lähistöllä. Tätä se ilmastonmuutos teettää. Tänäänkin tuli lunta niin maan peevelisti, että pienet Kätyrin töpökkäiseni upposivat hankeen ja sain raivata tieni takaisin kolooni. Talvet ovat raskasta aikaa minunlaiselleni. Jostain syystä kadotan kävelykykyni ja saan lennellä paikasta toiseen. Siinä on usein hengenlähtö lähellä.

Noh, koska tänäänkin tein perinteisen kierrokseni Pahan valtakunnassa, en voinut välttyä uutisilta. Kuulin näes ohimennen, että teletappien keskitysleirit toimivat edelleen. Ilmeisesti niitä neljää eloonjäänyttä etsitään vieläkin. Suunnitteilla on nyt tuhoamisleiri aivan Tuomionvuoren juurelle. Inkvisitiomme on ottanut kovat otteet käyttöön. Pitääpä käydä vähän tiedustelemassa tästä enemmän...
Huom! Obs! Leirille voivat joutua myös muutkin kuin teletapit. Käyttäytykää siis kiltisti ja palvokaa Lordi Pahaa (ja minua).

Nyt siirtykäämme iloisempiin asioihin. Pahan valtakunnan menyyseen (kyllä se kirjoitetaan noin) on tullut kaksi uutta gourmet ruokalajia. Tästä lähin saatte nauttia Välimeren lihaskastikkeesta tai vaihtoehtoisesti mistelimaksasta kudoskastikkeella höystettynä. Kuulostaa herkulliselta, eikös. Ja hinta pyörii siinä 20-40 perunan kieppeillä. Ei aja ketään vararikkoon.
Ja koska hyvän ruoan kanssa pitää tietenkin olla muutakin huvia, suosittelen lämpimästi löylyämistä Tuomionvuoren saunoissa. Siellä on mukavan lämpöistä eikä varmasti varpaita palele.

Nauttikaa hyvästä ruoasta, lämpimistä löylyämiskisoista ja tehkää ilmoitus, jos näette niitä neljää pirullista teletappia. Meikä häipyy nyt partajarnaamaan med svenskar.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Hzzzrd! Ostzkzz oxgrytzz!





Siinä... hyvät alamaisemme, siinä on VVV. Valitettavasti hovivelhomme on ajanut kuuluisan partansa pois, eikä hänellä juuri nyt ollut myssyäkään päässään, mutta tämä oli vain, koska tänään hän halusi olla kiltti. Mitä se sitten ikinä VVV:n mittapuulla tarkoittaakaan. Hän otti uhkaavan taisteluasennonkin heti kun mainitsimme hänen parrastaan... ei vaikuttanut kovin kiltiltä. Joten kenties hän transformoituu siksi vaatekappaleeksi tai jotn. Ken tietää, minä en.

Pahan valtakuntaan on lanseerattu uusi hittituote, silmäpuna. Koska olemme aina askeleen edellä. Jopa meikkiteollisuudessa. Täytyyhän Pahan valtakunnassa ajatella niitäkin pinnallisia mulkeroita, jotka käyttävät aikaansa itsensä ehostamiseen. (mm. minä...) Älkää siis kuvitelko, että meiltä puuttuisi jotain. Ehei, meillä on kaikkea! Omistamme jopa Sinut!

Sitten palanen omista kuulumisistani.
Saavuin juuri päivittäiseltä kierrokseltani. Tänään Pahan valtakunnassa on kylmää kuin helvetissä ja ulkoilua ei suositella ilman karhuntaljaa ja suurta myssyä johon voit tallettaa vaikkapa aivosi.Valoa ei ole, joten varautukaa myrskylyhdyin ja kynttilöin. Niin minäkin tein ja pääsin todistamaan, kuinka jotkut häiriköt nujisoivat keskenään pimeillä kujilla. Se tiedättekö ottaa niin aivoon. Minun oli aivan pakko mennä väliin ja karjaista BLAAAH! Johan loppui nujisointi. Krhm.

Tällä hetkellä toivun kylmähalvauksesta, sillä jalkani ovat kuoliossa. Hörpin radioaktiivista jätettä ja haikailen oxgrytan perään. Kaikkien luonnonlakien vastaisesti kyseistä ruokaa ei tietenkään löydy varastoista, sillä kelvottomat apulaiseni eivät nähtävästi kykene pitämään edes näin tärkeitä asioita ajan tasalla. Pitäisi varmaan pistää heidät tuonne ulos hetkeksi, ehkäpä muisti vähän virkistyisi.

Nyt on lopettettava, sillä villit rave partyt odottavat. Siellä bailaa jo villisiti Kekkoset sun muut... Michael Jacksonia kaivataan. *Thrilleeeeeeer thrilleeeeer nightttt...*

"EU on räjähtänyt"

Tadaaaaa!!! Viimein, alamaiseni! Viimeinkin sain käsiini tuon varastossa pölyttyneen muotokuvan/propagandajulisteen by Commander Pink. Valitettavasti kuvaan liittyvä propagandateksti katosi muutaman vuoden takaisen muuton yhteydessä. Siinä oli vaikka mitä kaameaa tekstiä ja materiaalia Commanderiin ja kyseisen mainoksen tuotteeseen liittyen. Sellaisen seikan voin noista laseista kertoa, että niillä saa myös kivasti Jännitystä Elämään. Niiden lävitse ei nimittäin näe. Ja vaikka tuossa kuvassa niin lukeekin, niin älkää missään tapauksessa liittykö Pinkkeihin Joukkoihin. Se olla kielletty. Sehr verboten. Te raukat ette tiedä mitä kaikkea siellä on. No joo. Nämä jutut alkavat kuulostaa hieman siltä että olen nauttinut vähän jotain muutakin kuin kansalaisluottamusta.

Pahan Valtakunnan keikkarintamalta hyviä uutisia! Itse Lady Gaga (siis ei edelleenkään se laulaja vaan se yksi rohveetta vai mikälie) esiintyy tänä iltana Tuomionlavalla Dying Bobo -klubilla! Kaikki messiin! Pääsyliput vain 75 perunaa. Mukana myös maailmankuulu taustayskijä Kätyri!! Tätä tilaisuutta ette voi jättää väliin! Siellä voitte mm. moshata Bachin tahtiin ja muuta kivaa. Tarjoiltavana juomana vain uutukainen Barokki-energiajuoma. Ah, tätä Pahan Valtakunnan kukoistavaa nyörisökylttyyriä.
On tänään oikeastikin tapahtunut jotain, jos sitä mietitte. Kaikki ovat olleet täällä aivan täpinöissään, sillä pian kaivetaan Napoleon haudastaan!! Tästä saamme kuulla vielä... Mitäs muuta... Ai niin. Uskon, että teitä saattaa hieman kummastuttaa kun en tuota eeppistä otsikkoa ole tässä muutaman rivin aikana maininnut vielä kertaakaan. Älkää huoliko. Sillä en aio tehdä sitä laisinkaan!! MUAH. No aionhan. Se on vain yksi minun hieno suunnitelmani. Kuvitelkaa arvoisa arkkivelho Olli Rehn astelemassa lehdistön salamoivien kameroiden eteen vakavana ja lausumassa: "EU on räjähtänyt". Sillä se on minun päämääräni. Tämmönen pinei juonentynkä vaan. (Nato - otaN)
Ai niin. Meinasin muuten evolvoitua tänään. Muttei siitä sen enempää.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Distracked by Boo

Takaisin rutiininomaisessa arjessa. Juonittelua, salaisten kaavojen ja tekstien desiferoimista ynnä muuta. Kotoisa olo tässä ihan tulee. Olimme tuossa päivällä taas tukikohtamme syövereissä puuhastelemassa. Katselimme M. Luoteenbiitsin uusimman elokuvaprojektin "Magnesiumturbomän ja Piccolominimän - Distracked by Boo" muotoutumista. Kuten varmaan voi nimestä jo päätellä, elokuva on tyypillinen supersankarileffa. Mitä kykyjä noilla supersankareilla sitten on, ei ole vielä selvinnyt. Tai sitten (myöskin hyvin todennäköisesti) niillä ei ole kykyjä laisinkaan. Elokuva tulee teattereihin luultavasti tuossa vuoden 2020 paikkeilla, sillä Luoteenbiitsi aikoo pitää jossain välissä taiteellisen ryyppyputken ja salaperäisen katoamisen paratiisisaarille sekä tietysti kolmen kuukauden eläkkeen. Onhan hänen jotekin pidettävä taiteilijanimagoaan yllä. Olkaa siis kärsivällisiä.

Tällä välillä Kätyri ehti tehdä vaikka mitä. Hän julisti muun muassa sodan (en ole ihan varma kenelle, varmaan itselleen) englannin sanakokeen muodossa. Sotahuutona tällä kertaa "BroaA!!!" sen Palermon-aikaisen sotahuudon ("BLAAA!!") sijaan. Niinpä alkoi Ranskan sisällissota. Mistä tulikin mieleeni, että Ranska yritti lähennellä meitä tänään uhkaavasti. Hän koetti epätoivoisesti kiivetä sukupuuhumme, mutta VVV ei sallinut tätä. Mikä häpeä se nyt olisikaan, moinen sukulainen!

Tämän jälkeen söimme kerrassaan hurmaavan aterian, mikä oli jotain niin herkullista, että edes Kätyri ei voinut olla syömättä tuota moskaa oxgryta-dieetistään huolimatta. Menu oli tämän kaltainen: alkupalaksi säpylöitä (tämän kirjoitusasun oppiminen vie kuusi vuotta yliopistossa), pääruoaksi lohikäärmesosetta ja jälkiruokana tietenkin perinteinen herkku narnia. Mums(ruotsalaisella aksentilla)!Ruokaillessamme selvisi meille mm. alkuperäinen asuinpaikkamme, pieni kylä tässä lähellä nimeltä VolganMutka.

Tämän jälkeen seurasimme suurella mielenkiinnolla kuinka VVV koetti jotain loitsua. Hänen onnistui manata itsensä esiin ranskankielisellä kansanlaululla. Mahtavaa.
(PS. Boo lausutaan sitten BOO, ei mitenkään BUU tai muuta kammottavaa)

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Valloituksemme Sisiliassa, ja kuinkas sitten kävikään

Heyaah, kaikki alamaisemme. Kätyri is bäck in business again. Olen tässä aamulla vähän purkanut kaiken maailman laukkuja ja muita nyssyköitä, joten pääsen vasta nyt kirjoittelemaan ja kertomaan uskomattomista kokemuksistamme. Nyt seuraa otteita Kätyrin matkapäiväkirjasta, nauttikaa!

Lordi Pahan kätöset sekä mystistä kirjoitusta

7.11.
Lähdimme matkaan siinä hivenen ennen aamu kuutta. Minä ja Lordi Paha, sekä muutamia avustajia joita olimme värvänneet mukaamme tekemään kaiken sen, mitä emme itse viitsineet tehdä.
Matkamme alku vaikutti todella lupaavalta. Meitä kuljettava laite oli ristin muotoinen ja se pyöri vinhasti. Kaikki meni siis hyvin, kunnes oli aika laskeutua Riikaan. Silloin sain tuta ensimmäisen tappoyrityksen, sillä laskeutuessamme minulle tapahtui jotain. Pääni oikea puoli meinasi räjähtää. Ihan oikeasti. Olin aivan varma, että kohta korvastani vuotaa verta, että tärykalvoni puhkeaa. Selvisin juuri ja juuri hengissä tästä äkillisestä, hyvin kivuliaasta hyökkäyksestä. En ole kokenut moista vähään aikaan.

Noh, Riikassa sitten hilluimme, minä ja Lordi Paha, katsellen ympärillemme ja pohtien, kuinka täällä toisessa maassa ihmiset ovat luotuja seisomaan. Istumapaikat olivat hyvin harvassa ja niistä sai tapella henkensä edestä. Lopulta kuitenkin pääsimme istumaan ja silloin syntyivät suuret rusinakeskustelut.
Rusinakeskustelu vol. 1.
Hedelmä vai ei???
Kätyri: Viinirypäle on marja! Koska se on rypäle.
Lordi Paha: Viinirypäle on hedelmä!


Rusinakeskustelu vol. 2.
Rusinat, kyllä vai ei?
Lordi Paha: Mä en tykkää rusinoista pullassa
Kätyri: No ne menee... mutta en minäkään niistä pidä jos ne on räjähtämispisteessä (rusinat siis).
Lordi Paha: *kuulee väärin: Kätyri tykkää räjähtämispisteessä olevista rusinoista.* Siis tykkäät vai et tykkää???
Kätyri: En tykkää...


Rusinakeskustelu vol. 3. 
Rusinat.
Kätyri: Ota se!
Lordi Paha: Se...? .... Kaikki on vain yhtä suurta rusinaa. Ja rusina on neliskanttinen. 

Riikasta muuten saa Latvia-ultrimate liittymiä. Ostakaa jos siellä piipahdatte.

No, Riikasta läksimme sitten Roomaan. Tuon kolmen tunnin aikana yritin syventyä Ship of macigin ihmeelliseen maailmaan ja koetin myös nukkua. Voitte siis päätellä että ingoorasin Lordi Pahan aikalailla näiden kolmen tunnin aikana.

Roomassa ei sitten tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Ostimme, tai Lordi Paha osti kokiksen minun rahoillani. Kohtasimme taas vastarintaa, kun myyjä antoi 0,6e liian vähän vaihtorahaa. Minä tulen kyllä muistamaan tämän. Kätyriltähän ei viedä rahoja tällä tavalla. Myös armas kontaktivälineeni nimeltään puhelin, otti loparit. Ilmeisesti sekin tahtoi lomalle, sillä se ei suostunut toimimaan. Kerron jo etukäteen, ettei puhelimeni toiminut koko matkan aikana.

Viimeinen rutistus. Lento Palermoon. Olin väsynyt, pääni oli kipeä, silmiä kuivasi ja lento oli karsea. Kärsin matkapahoinvoinnista, mikä ei ole kovin ihana juttu.
Kävimme Lordi Pahan kanssa pikaisen keskustelun Itachinmetsästyksestä. Se meni jotenkin näin:
Kätyri: Ita, se on joku merkki. Niitä on kaikkialla.
Lordi Paha: Kohta me törmätään oikeaan sellaiseen.
Kätyri: Ah, ihana maa. Tulen tänne kyllä joka kesä... Metsästämään! *evilgrin*

Mutta koska kaikki loppuu aikanaan, niin myös tämä lento. Saavuimme Palermoon, josta joku haki meidät ja kuljetti koko porukan kohtauspaikalle. Siellä meidän oli tarkoitus kohdata uudet avustajamme ja päättää heidän kohtalonsa. Valitettavasti tilanne alkoi näyttää hieman päinvastaiselta, sillä itse ainakin näytin niin zombielta kuin kaltaiseni vain voi. Kohtauspaikalla saimme myös ensimmäisen maistiaisen italialaisten kyvyistä organisoida asioita. Se kyky ei ole täällä synnynnäinen, se on olematon.
Ja aivan kuin fiilikset eivät olisi olleet tarpeeksi kuolleita, mainitsenpa tässä, että ulkona tuli vettä ja salamoi (mutta ääntä ei kuulunut). 

No, lopulta avustajamme ja majoittajamme saapuivat. Pieni matkaporukkamme erosi ja kaikki lähtivät omille teilleen. Minut kuljetettiin kohti Palermon slummeja, joissa tulisin viettämään seuraavan viikon. Viikon, josta saattaisi tulla hyvin haastava. Omat apulaiseni eivät nimittäin puhuneet kovin hyvin mitään ymmärrettävää kieltä. Vain yksi heistä kykeni kommunikoimaan englanniksi, ja sekin oli hyvin heikkoa. Siispä sain arvailla heidän puheestaan sen, mitä heillä oli sanottavana.

8.11.
Kuolettava herätys klo 06.00. Näytän edelleen zombielta. Sänkyni on kova kuin retkivuode ja minut on paketoitu paksuun punaiseen täkkiin, joka on koostumukseltaan kuin talvimakuupussi. Ja ulkoa päin kaikki näyttää aivan normaalilta. Petosta!

Aamiaiseksi tarjoiltiin cornettoa ja laihaa hunajaveden makuista teetä. Ikkunasta näkyy vuoria ja ränsistyneitä rakennuksia. Aamupalan jälkeen minut kuljetettiin kohtauspaikalle. Matkalla sain melko kattavan selostuksen Palermon ihmeistä, ilmaisukeinoina ilmeet, eleet, englanti ja italia.
Liikenne on täällä kaoottinen. Alan ymmärtää mitä varten autoissa on torvet ja miksi liikennevalot ja -säännöt on keksitty. Ihmiset nimittäin ajavat vain mistä mahtuvat eikä nopeusrajoituksista näy olevan hajuakaan. Ja autoja on PALJON.

Kun saavuin kohtauspaikalle, Lordi Paha ei ollut vielä paikalla. Kymmeniä muita ihmisiä sen sijaan oli ja he kaikki tulivat tervehtimään minua. Ei siinä sitten auttanut kuin vaihtaa halauksia ja poskisuudelmia ja vakuuttaa kaikille olevansa ok ja täysin hengissä. Onneksi Lordi Paha viimein saapui ja pääsin pois tästä uudesta kokemuksesta.

Kun kaikki olivat paikalla, siirryimme sisälle suureen kerrostaloon, joka toimitti oppilaitoksen virkaa. Siellä meidät pistettiin esiintymään ja esittelemään itsemme. Saimme myös italian pikakurssin, mutta minulle ja Lordi Pahalle se nyt oli aivan lasten leikkiä.

Joskus iltapäivällä oli kiertoajelu Palermossa. Paljon vanhoja ja todella vanhoja rakennuksia. Näimme paljon patsaita ja arkkitehtuurin ihmeitä.

Kierroksen jälkeen minut kuljettiin takaisin yöpaikkaani. Matka taittui bussilla kulkien. Juttelin siinä erään saksalaisen kanssa. Valitettavasti hän taisi kuulua hyvien joukkoihin. Sääli.

Illalla olin hivenen väsynyt ja minut yllätettiin, kun eräs majoittajistani tahtoi tietää ikäni. Vastasin tietenkin settanta, eli seitsemänkymmentä.

9.11.
Herätys jälleen klo 06.00. Karseaa. Tähän tosin alkaa hiljalleen tottua. Aamiaisella sain Järleytä. Upeaa. Sekin oli tosin vähän laihaa.

Tänään oli vuorossa kokkausta. Pahan valtakunnan porukoiden menu oli lihapullia, perunamuusia ja porkkanaraastetta. Mukana tietenkin ripaus omia ainesosia. Koimme taas yhden esimerkin huonosta järjestelystä. Keittiö oli yhtä kaoottinen kuin liikennekkin. Ruoan laitto oli siis hankalaa.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa taas matkailua jonnekkin. Tällä kertaa hotelliin. Meille selvisi myös suuri Millenium-Kurkun mysteeri. Se olen minä. *mikäyllätys* Ja karhusammakko on toteemieläimeni.

Hotellilla.... italialainen organisointi on niiiiiiiin syvältä. Tuli lyhyt kierros siis. Tämä hotelli ei ollut valtaamisen arvoinen. Minä ja Lordi Paha aloimme olla hyvin turhautuneita ja väsyneitä. Laulelimme merirosvolauluja, kuningaskobraa ja sen sellaista, kun taivalsimme kohti pizzeriaa. Kirosimme siinä samalla italialaiset party-animalit alimpaan hornaan.

Tässä vaiheessa matkaa eräästä apulaisestamme oli tullut hyvin suosittu. Ihmiset kuvasivat häntä ja hänen ihmeellisiä lävistyksiään. Mr. Mina rakhasthan sinua vaikuttaa olevan ihan ok. Ainakin hänen musiikkimaussaan ei ole moitteen sanaa. Voisi olla ihan jees tutustua paremmmin. Sain uuden lempinimen: NenNen.

Vähän viiniä
10.11.
Päivä Marsalassa. Kierroksia museoissa ja Marsalan keskustassa. Kävimme putsaamassa gelato-baarin. Paluumatkalla visiitti Marsala-viinin jossain ihme paikassa. Paljon viiniä, jota en tajunnut ostaa kun mahdollisuus oli. Tänään oli todella kuuma. Olisi varmaan mielenkiintoista saada auringonpistos tähän aikaan vuodesta.

Illalla minulle tarjoiltiin todella hyvää ruokaa. Mums. Taidan todella pyöriä täältä takaisin Pahan valtakuntaan, sillä jalkani kuluvat varmasti kaikesta kävelystä aivan nysiksi ja olen syönyt enemmän kuin laki sallii.
Alkaa näyttää siltä, että minä ja Mr. Mina rakhasthan sinua emme ystävysty aivan niin helposti. Hän oli jokseenkin rasittava tänään. Tosin niin oli Lordi Pahakin.

Miää and the hattu
11.11.
Tämä päivä oli alusta loppuun hyvin väsynyt. Ilmeisesti parin päivän zombeilu on nyt saavuttanut huippunsa. Köröttelimme Cefalùhun. Kävimme vierailulla Tomasello-pastatehtaalla. Siellä yritettiin taas murhata tärykalvojamme. Sitten seurasimme vähän, kuinka muutama apurimme yritti värväytyä vakoilijaksi paikalliseen hotelliin. Sen jälkeen menimme pizzalle. En syö mokomaa enää loppuvuoteen. Ostimme myös hieman tuliaisia uskollisimmille alamaisillemme. Michael Jacson-hattukin löysi tiensä luokseni. Nyt olen niin chuul. Kuulin myös Bursa bobon kutsun, joten minun oli pakko ostaa sellainen.

Illalla, kun Lordi Paha katosi jonnekkin, hilluin Palermon yössä uusien tuttujeni kanssa ja yritin selvittää heidän suunitelmiaan. Kaikki meni hyvin kunnes.... se ranskalainen. Voi herranen aika. Siitä alkaa tulla ongelma. En nimittäin saanut selvää hänen suunitelmistaan, enkä siis voinut päättää onko hän uhka vai mahdollisuus Pahan valtakunnalle. No, joka tapauksessa en juuri silloin kyennyt ymmärtämään häntä mitenkään. Lopulta hän kysyi minulta suoraan: "Oletko idiootti?" Tätä en tule unohtamaan. Tuo keskustelu oli hyvin mielenkiintoinen. Mutta ilmeisesti olen idiootti, tai ainakin olin silloin.
 
Bursa Bobo
12.11.
Tänään teimme vähän postereita. Meidät jaettiin ryhmiin. Yllätys yllätys, olin samassa ryhmässä "Mr. Mina rakhasthan sinua" kanssa. Lordi Pahan ryhmästä en tiedä.
Kävimme myös rannalla. Keräsin mukaan muutaman simpukan ja uittelimme Lordi Pahan kanssa räpylöitämme aalloissa. Kävimme jälleen gelatolla.


Illalla oli sitten viimeinen kokoontuminen, jota jäähyväis-partyksi kai kutsuttiin. Siellä vähän leikimme ja sitten alkoi bailaaminen huonon musiikin tahtiin. Lordi Paha pakeni paikalta, mutta minä viivyin tanssilattialla ainakin puoleen yöhön.

13.11.
Lähtö takaisin Pahan valtakuntaan. Valloituksia... salaista tietoa jota ei voi kertoa. On mukava palata taas omaan pieneen pesään. Ja samalla hirveää, sillä sain monia uusia palvelijoita. Mikä parasta, jopa Mr. Mina rakhastan sinua ja minä, erosimme täysin sovussa ja yhteisymmärryksessä. Kuinka mukavaa. Olen tosin kuullut ranskalaista aksenttia nyt muutaman vuoden tarpeisiin. 

Siinä oli selostus koko viikosta. Toivottavasti Lordi Paha on nyt tyytyväinen tuohon romaaniin.

Machicooli!!

Se on ohi. Sotaretkemme, siis. Kirjoitan, vaikka olenkin hyvin väsynyt taisteluidemme jälkeen ja käteni tutisevat... Käskin Kätyrin kirjoittaa, mutta häntä ei näy eikä kuulu, joten kaiketi minun on tämä hoidettava itse. Joskus sitä tulee ajatelleeksi vain, että mitä hittoa minä moisella alamaisella edes teen.

Valitettavasti minun on kerrottava, ettei Etnan valloituksemme onnistunut. Vaikka kuinka paljon olimmekin Hyvän joukkoja vakoilleet, emme olleet saaneet selville että heillä oli salainen iskuryhmä joukoissaan. Nimittäin Ranskalaiset. Kätyri törmäsi yhteen heistä eräässä pubissa, jolloin syntyi valtavan eeppinen aivojen taistelu. Kumpikin yritti epätoivoisesti todistaa olevansa viisas, mikä nyt tunnetusti on Kätyriltä jo ehkä hieman liikaa vaadittu. Niinpä hävisimme, kiitos Kätyrin tyhmyyden ja varsin hämäävän ranskalaisen aksentin. Yrityksen puutteesta ei kyllä voi moittia. Yritimme nimittäin hyökätä Etnalle joka päivä, kello kuudesta aamulla kello kymmeneen illalla. Teimme valtavan rasittavia matkoja vuorilla. Niin rasittavia että olin jatkuvan pahoinvoinnin vallassa. Välillä saimme muutaman voiton muutamassa vartiotornissa, mm. Marsalassa, mutta ne olivat varsin pieniä ja mitättömiä voittoja ne. Voi voi.

Yritimme myös Itachinmetsästystä. Itse en niin innoissani ollut, mutta Kätyrillä oli varsin hauskaa vaikkemme yhteen otukseenkaan siellä törmänneet. Kohtasimme myös vanhoja tuttuja, pöytäfiilejä ja lamppufiilejä, sekä muutaman alienin, jotka olivat muinoin ottaneet Kätyrin haltuunsa. Ja ninjoja. Paljon ninjoja. Sekä Masteryrmyn ja Apprenticeyrmyn, mutta he osoittautuivat ajan myötä Hyvän joukkojen vakoojiksi. Paljon tapahtui. Kerran minut yritettiin myrkyttää mansikkagelatolla, mutta se ei onnistunut, sillä olen tehnyt itseni tuolle aineelle immuuniksi syömällä sitä päivittäin pienen annoksen. Kerran minut myös siepattiin ja paiskattiin mereen, ilmeisesti tarkoituksena vilustuttaa minut, mutta terveenä täällä vielä ollaan. Ja matkalla minua yritettiin pommittaa ties millä jutuilla. Eräs lentoemoksi naamioitunut vakooja koetti viskoa minua muovimukeilla, eräs "matkustaja" jollain hämärällä turistikrääsällä.

Tässä nyt jotain sotaretkestämme. En edes yritä muistaa kaikkea, sillä mansikkagelatollakin on veronsa, lievä muistinmenetys. Ehkäpä Kätyri jossain vaiheessa suvaitsee kirjoittaa jotain ja saatte silloin kuulla loput retkestämme. Ja muistakaa, älkää luottako ranskalaisiin. Etenkin jos ne yrittävät oudolla aksentillaan todistella: "Mina hrakastan sinua."

lauantai 6. marraskuuta 2010

Kansa uskoi että... bläh

Älkää kuvitelko, että Kätyri katoaa sanomatta viimeistä sanaa.
Tulen minäkin heittämään jäähyväiseni, enhän kehtaa lähteä hyvästelemättä teitä pieniä, jotka jäätte minua (ja Lordi Pahaa) niin kaipaamaan.

Tässä on ollut paljon puuhaa ja olen saanut vipeltää paikasta toiseen kuin pieni eläin *ehhehhe* hakemassa ties mitä tarpeellisia ja tarpeettomia tarvikkeita, mitä valloitusretkellämme tarvitsemme. On lippuja, banderoleja, sotatorvia ja -rumpuja,  keihäitä ja muita aseita (mm. mailmanlopun tuhoase, ihan kaiken varalta).... suunnilleen kaikkea. Eiköhän tässä pärjätä.

Sitten viikon päästä, kun Sisilia on onnistuneesti liitetty Pahan valtakuntaan, voin julkaista täällä matkapäiväkirjani. Saatan myös olla ajattelevainen ja tuoda jotain pientä tuliaista muutamille uskollisille alamaisillemme. (Kiviä ja sen sellaista...)

Koska minulla on pakottava tarve päästä pätemään, esittelen teille ümlautin (TA-DAA!!). ÜÜÜ... siinä niitä on Lordi Pahasein. Mitä tekisitkään ilman minua?

Kohti otsonia

Ja Etnaa. Vaikkei tuossa kuvassa Etna olekaan, vaan tietenkin meille kaikille niin armas Tuomionvuori, jonka rinteillä ei kaikkia luonnonlakeja vastaan voi mitään viljellä, vaikka maaperä hyvin hedelmällistä onkin. Voi armas Tuomionvuoremme, kuinka tulenkaan sinua ikävöimään sotamatkallamme Etnalle.

Olen tässä muka yrittänyt jotain sotataktiikoita ja juonia opiskella sotaamme varten. Eihän siitä mitään tietenkään ole tullut, kun Lordi Paha ei ole saanut päivittäistä Kinder Bueno -annostaan.
Tehkää jotain, pian!

Olen saanut muutamilta liittolaisiltani valituksia. Mm. Commander Pink ja Joleus Caesar ovat valitelleet siitä, ettei heistä ole vielä hovivalokuvaajani Urxibum ottanut kuvia. Joleuksesta on muotokuva kyllä suunnitteilla, siitä nyt ei tiedä koska moinen tulee toteutumaan. MUTTA. Commander Pinkistä on toki kuvatus olemassa. En tosin tiedä, voinko julkaista sitä Pahan Valtakunnassa, sillä tuo kuva sattuu olemaan yksi Commanderin kielletyistä propagandajulisteista. Jos vain, alamaiseni, lupaatte olla lankeamatta viholliseni propagandaan, niin saatan jopa julkaista tuon julisteen täällä. Annan hovivalokuvaajani ottaa myös kuvan Commanderin pinkeistä goggleseista Uberpinkeistä(Entschuldigen Sie, Lordi Paha ei ole tarpeeksi nörtti osatakseen lisätä umlauttia!).

On päivän uutisten aika! Maailma kutistui tänään virallisesti vain kahteen valtioon, Pahan Valtakuntaan ja L-27:än. Lisäksi tuolla jossain lojuu joku pieni kärpäsenpaska nimeltä Venäjä, mutta se voidaan tarkoitusperien mukaan lukea vaikkapa Tuomionvuoren slummialueeksi tai jotain. Parasta tässä on se, että koska minulla on L-27:n diktaattori Commander Pink panttivankinani, hallitsen nyt käytännössä kumpaakin maata. Cool.

Lisäksi minun on nyt aivan välttämätöntä tehdä eräs huomautus, sillä viime aikoina on tapahtunut muutamia hyvin vakavia erehdyksiä koskien minun kätyriäni, Kätyriä(TA-DAA!).
Häntä on erehdytty luulemaan vaikka miksi, ei kyllä mikään ihme, ottaen huomioon hänen eri formiensa päätähuimaavat luvut. Mutta nyt on aika selventää asioita.
  • Kätyri ei nimittäin ole keltti
  • Eikä myöskään muinaissuomalainen
  • Eikä yleistä uskomusta vastoin myöskään Italian pääministeri(vaikka yhdennäköisyys on kyllä tyrmäävä!)

Toivottavasti asia nyt tuli selväksi. Enää en halua teille tätä samaa toistaa. Ja nyt... toivottakaa meille onnea magmanryöstöretkellemme!! (PS. Pahan Valtakunnan tunnari on viimein tullut ilmi - Katsurap!!)

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Tänään on... Edward-päivä!!

Joo. Muun muassa tuon otsikon kaltaista infoa antoi meille jääkaapissa lymyävän Twilight-limun Edward-etiketti. Aivan kamalaa. Lordi Paha on hyvin pahoillaan tuosta ylhäällä mulkoilevasta kidutuksenmuodosta, mutta joskus ollaan tekemisissä niin vakavien asioiden asioiden kanssa että ei muuta voi kun kovia otteita käyttää.
Ja Kätyrille tiedoksi vaan - keltit ovat niin jalo kansa ettei Lordi Paha ikinä erehtyisi luulemaan Kätyriä moisen kansan edustajaksi. Lordi Paha hyväksyy virallisesti kelteiksi vain walesilaiset, cornwallilaiset, bretagnelaiset, irlantilaiset ja skotit.
Pienet terveiset Joleus Caesarilta, joka ei ole vähään aikaan antanut kuulua itsestään. Hän ystävällisesti ilmoitti Meille, että professorin palvelijanakin toimiva Jonesin parta kukisti Kisamen (ISÄ! ISÄ!) ilman sulaneita kalsareita leijuvan ruumiin tyhjiössä. Aika huippusuoritus. Itse hädin tuskin moiseen pystyisin.
On tapahtunut kauheita!! Commander Pink on saanut selville Meidän ja Kätyrin salaisen suunnitelman!! Suunnitelmamme oli katsokaas hyökätä vuodenvaihteessa hänen kimppuunsa UltimatoYaoiKalenterin(tuo O-kirjain ei sitten ole virhe!) voimin, jolla olisimme takuulla hänet voittaneet. Valitettavasti Kätyri meni pilaamaan kaiken ja vilauttamaan suunnitelmamme käsikirjoitusta Commander Pinkille. Kaikki meni tuona sekuntina pieleen. No, ainakin te, armaat alamaiseni, saatte nauttia tuon kalenterin antimista, sillä aiomme Kätyrin kanssa ensi vuonna julkaista joka kuulle aina uuden kalenterin sivun! Kaikki kuvat ovat taattua K-18-kamaa(just joo!) ja ihan meidän omiemme pikku kätöstemme tekeleitä. Luvassa siis vaikka mitä hohdokasta! Odota ja toivo! ...vai miten se meni...

maanantai 1. marraskuuta 2010

Kätyri ei ole keltti!

Uskokaa tai älkää, mutta niin se vaan on. Ja miksi tämä tuli puheeksi? No koska Lordi Paha kaiketi erehtyi luulemaan niin. Minun oli siis pakko valistaa häntä. Oli lähellä, ettei Commander Pink tukehtunut. Muistakaa siis, olen kaikkea muuta paitsi keltti.

Sain viime yönä niin hämmentävän näyn, että se turmeli uneni ja herätti minut aamuyöstä. Siinä minulle kerrottiin, että eeppisyyttä on vielä luvassa saavi- ja ämpärikaupalla, paskablasterilla suihkutettuna. Tuo on hyvä uutinen. Eipä pääse eeppisyys loppumaan Pahan valtakunnasta vielä vähään aikaan. Ällös siis huoliko, hilpeät hihhulit.

VVV teki tänään jotain hyvin pelottavaa. Hän imitoi minua. Commander Pink oli vähällä kuolla sen seurauksena. Tosin, hän oli tänään vähällä kuolla muutaman muunkin asian takia... Mutta tuo karmiva imitaatio jumittui aivoihini pahemmin kuin SHINeen RingDingDong.

Mitäs tässä vielä. Nälkäisenä odottelen palvelijaani, jonka olisi pian määrä saapua ruokani kanssa. Mutta kuten yleensä, eipä näistä palvelijoista ole juuri mihinkään. Aina myöhässä, väärässä paikassa, väärään aikaan ja sellaista.