Valloituksemme Sisiliassa, ja kuinkas sitten kävikään

Heyaah, kaikki alamaisemme. Kätyri is bäck in business again. Olen tässä aamulla vähän purkanut kaiken maailman laukkuja ja muita nyssyköitä, joten pääsen vasta nyt kirjoittelemaan ja kertomaan uskomattomista kokemuksistamme. Nyt seuraa otteita Kätyrin matkapäiväkirjasta, nauttikaa!

Lordi Pahan kätöset sekä mystistä kirjoitusta

7.11.
Lähdimme matkaan siinä hivenen ennen aamu kuutta. Minä ja Lordi Paha, sekä muutamia avustajia joita olimme värvänneet mukaamme tekemään kaiken sen, mitä emme itse viitsineet tehdä.
Matkamme alku vaikutti todella lupaavalta. Meitä kuljettava laite oli ristin muotoinen ja se pyöri vinhasti. Kaikki meni siis hyvin, kunnes oli aika laskeutua Riikaan. Silloin sain tuta ensimmäisen tappoyrityksen, sillä laskeutuessamme minulle tapahtui jotain. Pääni oikea puoli meinasi räjähtää. Ihan oikeasti. Olin aivan varma, että kohta korvastani vuotaa verta, että tärykalvoni puhkeaa. Selvisin juuri ja juuri hengissä tästä äkillisestä, hyvin kivuliaasta hyökkäyksestä. En ole kokenut moista vähään aikaan.

Noh, Riikassa sitten hilluimme, minä ja Lordi Paha, katsellen ympärillemme ja pohtien, kuinka täällä toisessa maassa ihmiset ovat luotuja seisomaan. Istumapaikat olivat hyvin harvassa ja niistä sai tapella henkensä edestä. Lopulta kuitenkin pääsimme istumaan ja silloin syntyivät suuret rusinakeskustelut.
Rusinakeskustelu vol. 1.
Hedelmä vai ei???
Kätyri: Viinirypäle on marja! Koska se on rypäle.
Lordi Paha: Viinirypäle on hedelmä!


Rusinakeskustelu vol. 2.
Rusinat, kyllä vai ei?
Lordi Paha: Mä en tykkää rusinoista pullassa
Kätyri: No ne menee... mutta en minäkään niistä pidä jos ne on räjähtämispisteessä (rusinat siis).
Lordi Paha: *kuulee väärin: Kätyri tykkää räjähtämispisteessä olevista rusinoista.* Siis tykkäät vai et tykkää???
Kätyri: En tykkää...


Rusinakeskustelu vol. 3. 
Rusinat.
Kätyri: Ota se!
Lordi Paha: Se...? .... Kaikki on vain yhtä suurta rusinaa. Ja rusina on neliskanttinen. 

Riikasta muuten saa Latvia-ultrimate liittymiä. Ostakaa jos siellä piipahdatte.

No, Riikasta läksimme sitten Roomaan. Tuon kolmen tunnin aikana yritin syventyä Ship of macigin ihmeelliseen maailmaan ja koetin myös nukkua. Voitte siis päätellä että ingoorasin Lordi Pahan aikalailla näiden kolmen tunnin aikana.

Roomassa ei sitten tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Ostimme, tai Lordi Paha osti kokiksen minun rahoillani. Kohtasimme taas vastarintaa, kun myyjä antoi 0,6e liian vähän vaihtorahaa. Minä tulen kyllä muistamaan tämän. Kätyriltähän ei viedä rahoja tällä tavalla. Myös armas kontaktivälineeni nimeltään puhelin, otti loparit. Ilmeisesti sekin tahtoi lomalle, sillä se ei suostunut toimimaan. Kerron jo etukäteen, ettei puhelimeni toiminut koko matkan aikana.

Viimeinen rutistus. Lento Palermoon. Olin väsynyt, pääni oli kipeä, silmiä kuivasi ja lento oli karsea. Kärsin matkapahoinvoinnista, mikä ei ole kovin ihana juttu.
Kävimme Lordi Pahan kanssa pikaisen keskustelun Itachinmetsästyksestä. Se meni jotenkin näin:
Kätyri: Ita, se on joku merkki. Niitä on kaikkialla.
Lordi Paha: Kohta me törmätään oikeaan sellaiseen.
Kätyri: Ah, ihana maa. Tulen tänne kyllä joka kesä... Metsästämään! *evilgrin*

Mutta koska kaikki loppuu aikanaan, niin myös tämä lento. Saavuimme Palermoon, josta joku haki meidät ja kuljetti koko porukan kohtauspaikalle. Siellä meidän oli tarkoitus kohdata uudet avustajamme ja päättää heidän kohtalonsa. Valitettavasti tilanne alkoi näyttää hieman päinvastaiselta, sillä itse ainakin näytin niin zombielta kuin kaltaiseni vain voi. Kohtauspaikalla saimme myös ensimmäisen maistiaisen italialaisten kyvyistä organisoida asioita. Se kyky ei ole täällä synnynnäinen, se on olematon.
Ja aivan kuin fiilikset eivät olisi olleet tarpeeksi kuolleita, mainitsenpa tässä, että ulkona tuli vettä ja salamoi (mutta ääntä ei kuulunut). 

No, lopulta avustajamme ja majoittajamme saapuivat. Pieni matkaporukkamme erosi ja kaikki lähtivät omille teilleen. Minut kuljetettiin kohti Palermon slummeja, joissa tulisin viettämään seuraavan viikon. Viikon, josta saattaisi tulla hyvin haastava. Omat apulaiseni eivät nimittäin puhuneet kovin hyvin mitään ymmärrettävää kieltä. Vain yksi heistä kykeni kommunikoimaan englanniksi, ja sekin oli hyvin heikkoa. Siispä sain arvailla heidän puheestaan sen, mitä heillä oli sanottavana.

8.11.
Kuolettava herätys klo 06.00. Näytän edelleen zombielta. Sänkyni on kova kuin retkivuode ja minut on paketoitu paksuun punaiseen täkkiin, joka on koostumukseltaan kuin talvimakuupussi. Ja ulkoa päin kaikki näyttää aivan normaalilta. Petosta!

Aamiaiseksi tarjoiltiin cornettoa ja laihaa hunajaveden makuista teetä. Ikkunasta näkyy vuoria ja ränsistyneitä rakennuksia. Aamupalan jälkeen minut kuljetettiin kohtauspaikalle. Matkalla sain melko kattavan selostuksen Palermon ihmeistä, ilmaisukeinoina ilmeet, eleet, englanti ja italia.
Liikenne on täällä kaoottinen. Alan ymmärtää mitä varten autoissa on torvet ja miksi liikennevalot ja -säännöt on keksitty. Ihmiset nimittäin ajavat vain mistä mahtuvat eikä nopeusrajoituksista näy olevan hajuakaan. Ja autoja on PALJON.

Kun saavuin kohtauspaikalle, Lordi Paha ei ollut vielä paikalla. Kymmeniä muita ihmisiä sen sijaan oli ja he kaikki tulivat tervehtimään minua. Ei siinä sitten auttanut kuin vaihtaa halauksia ja poskisuudelmia ja vakuuttaa kaikille olevansa ok ja täysin hengissä. Onneksi Lordi Paha viimein saapui ja pääsin pois tästä uudesta kokemuksesta.

Kun kaikki olivat paikalla, siirryimme sisälle suureen kerrostaloon, joka toimitti oppilaitoksen virkaa. Siellä meidät pistettiin esiintymään ja esittelemään itsemme. Saimme myös italian pikakurssin, mutta minulle ja Lordi Pahalle se nyt oli aivan lasten leikkiä.

Joskus iltapäivällä oli kiertoajelu Palermossa. Paljon vanhoja ja todella vanhoja rakennuksia. Näimme paljon patsaita ja arkkitehtuurin ihmeitä.

Kierroksen jälkeen minut kuljettiin takaisin yöpaikkaani. Matka taittui bussilla kulkien. Juttelin siinä erään saksalaisen kanssa. Valitettavasti hän taisi kuulua hyvien joukkoihin. Sääli.

Illalla olin hivenen väsynyt ja minut yllätettiin, kun eräs majoittajistani tahtoi tietää ikäni. Vastasin tietenkin settanta, eli seitsemänkymmentä.

9.11.
Herätys jälleen klo 06.00. Karseaa. Tähän tosin alkaa hiljalleen tottua. Aamiaisella sain Järleytä. Upeaa. Sekin oli tosin vähän laihaa.

Tänään oli vuorossa kokkausta. Pahan valtakunnan porukoiden menu oli lihapullia, perunamuusia ja porkkanaraastetta. Mukana tietenkin ripaus omia ainesosia. Koimme taas yhden esimerkin huonosta järjestelystä. Keittiö oli yhtä kaoottinen kuin liikennekkin. Ruoan laitto oli siis hankalaa.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa taas matkailua jonnekkin. Tällä kertaa hotelliin. Meille selvisi myös suuri Millenium-Kurkun mysteeri. Se olen minä. *mikäyllätys* Ja karhusammakko on toteemieläimeni.

Hotellilla.... italialainen organisointi on niiiiiiiin syvältä. Tuli lyhyt kierros siis. Tämä hotelli ei ollut valtaamisen arvoinen. Minä ja Lordi Paha aloimme olla hyvin turhautuneita ja väsyneitä. Laulelimme merirosvolauluja, kuningaskobraa ja sen sellaista, kun taivalsimme kohti pizzeriaa. Kirosimme siinä samalla italialaiset party-animalit alimpaan hornaan.

Tässä vaiheessa matkaa eräästä apulaisestamme oli tullut hyvin suosittu. Ihmiset kuvasivat häntä ja hänen ihmeellisiä lävistyksiään. Mr. Mina rakhasthan sinua vaikuttaa olevan ihan ok. Ainakin hänen musiikkimaussaan ei ole moitteen sanaa. Voisi olla ihan jees tutustua paremmmin. Sain uuden lempinimen: NenNen.

Vähän viiniä

10.11.
Päivä Marsalassa. Kierroksia museoissa ja Marsalan keskustassa. Kävimme putsaamassa gelato-baarin. Paluumatkalla visiitti Marsala-viinin jossain ihme paikassa. Paljon viiniä, jota en tajunnut ostaa kun mahdollisuus oli. Tänään oli todella kuuma. Olisi varmaan mielenkiintoista saada auringonpistos tähän aikaan vuodesta.

Illalla minulle tarjoiltiin todella hyvää ruokaa. Mums. Taidan todella pyöriä täältä takaisin Pahan valtakuntaan, sillä jalkani kuluvat varmasti kaikesta kävelystä aivan nysiksi ja olen syönyt enemmän kuin laki sallii.
Alkaa näyttää siltä, että minä ja Mr. Mina rakhasthan sinua emme ystävysty aivan niin helposti. Hän oli jokseenkin rasittava tänään. Tosin niin oli Lordi Pahakin.

Miää and the hattu

11.11.
Tämä päivä oli alusta loppuun hyvin väsynyt. Ilmeisesti parin päivän zombeilu on nyt saavuttanut huippunsa. Köröttelimme Cefalùhun. Kävimme vierailulla Tomasello-pastatehtaalla. Siellä yritettiin taas murhata tärykalvojamme. Sitten seurasimme vähän, kuinka muutama apurimme yritti värväytyä vakoilijaksi paikalliseen hotelliin. Sen jälkeen menimme pizzalle. En syö mokomaa enää loppuvuoteen. Ostimme myös hieman tuliaisia uskollisimmille alamaisillemme. Michael Jacson-hattukin löysi tiensä luokseni. Nyt olen niin chuul. Kuulin myös Bursa bobon kutsun, joten minun oli pakko ostaa sellainen.

Illalla, kun Lordi Paha katosi jonnekkin, hilluin Palermon yössä uusien tuttujeni kanssa ja yritin selvittää heidän suunitelmiaan. Kaikki meni hyvin kunnes.... se ranskalainen. Voi herranen aika. Siitä alkaa tulla ongelma. En nimittäin saanut selvää hänen suunitelmistaan, enkä siis voinut päättää onko hän uhka vai mahdollisuus Pahan valtakunnalle. No, joka tapauksessa en juuri silloin kyennyt ymmärtämään häntä mitenkään. Lopulta hän kysyi minulta suoraan: "Oletko idiootti?" Tätä en tule unohtamaan. Tuo keskustelu oli hyvin mielenkiintoinen. Mutta ilmeisesti olen idiootti, tai ainakin olin silloin.
 

Bursa Bobo

12.11.
Tänään teimme vähän postereita. Meidät jaettiin ryhmiin. Yllätys yllätys, olin samassa ryhmässä "Mr. Mina rakhasthan sinua" kanssa. Lordi Pahan ryhmästä en tiedä.
Kävimme myös rannalla. Keräsin mukaan muutaman simpukan ja uittelimme Lordi Pahan kanssa räpylöitämme aalloissa. Kävimme jälleen gelatolla.


Illalla oli sitten viimeinen kokoontuminen, jota jäähyväis-partyksi kai kutsuttiin. Siellä vähän leikimme ja sitten alkoi bailaaminen huonon musiikin tahtiin. Lordi Paha pakeni paikalta, mutta minä viivyin tanssilattialla ainakin puoleen yöhön.

13.11.
Lähtö takaisin Pahan valtakuntaan. Valloituksia... salaista tietoa jota ei voi kertoa. On mukava palata taas omaan pieneen pesään. Ja samalla hirveää, sillä sain monia uusia palvelijoita. Mikä parasta, jopa Mr. Mina rakhastan sinua ja minä, erosimme täysin sovussa ja yhteisymmärryksessä. Kuinka mukavaa. Olen tosin kuullut ranskalaista aksenttia nyt muutaman vuoden tarpeisiin. 

Siinä oli selostus koko viikosta. Toivottavasti Lordi Paha on nyt tyytyväinen tuohon romaaniin.