Lordi Paha kysyi viimeksi "Pitäisikö minun huolestua alamaisteni mielenterveydestä?" No kyllä maar. Eikä ainoastaan sen viherpiipertäjien painajaisen, vaan arvoisan Kätyrin myös. Koko päiväni on mennyt mitä kummallisemmissa merkeissä.
Aamulla sain mystisen käskyn tilata pussi. En kyennyt millään tavalla ymmärtämään tätä ohjeistusta, en varsinkaan kun aiheeseen liitettiin ongelmajätteenäkin tunnetut kapulat eli hupelimet eli syöpää aiheuttavat yhteydenpitovälineet. No, siinä sitten aikansa painiskelin tämän ongelmani kanssa, kunnes viimein alistuin kutsumaan paikalle osa-aikaisen neuvonantajani. Tämä tietenkin tajusi oitis kaiken sen, mikä oli ollut minulle täyttä hepreaa. Valitettavasti minä en yhä edelleenkään tajunnut, mihin hittoon tarvitaan pussi ja miksi se pitää tilata ja miten kännykät siihen liittyvät. Tämä aiheutti neuvonantajalleni suuren määrän harmaita hiuksia.
Sitten, päivä kului suhteellisen rauhallisissa merkeissä, kunnes oli aika tavata Commander Pink erinäisten velkojenmaksujen merkeissä. No, Commanderin sitten tapasin aivan kuten suunitelmissa oli, mutta siitä kaikki lähti alamäkeen. En tiedä mistä kaikki alkoi, mutta jossain vaiheessa aloin selittämään nähneeni hevosen keskellä vilkasta kävely/kauppakatua. Tähän Commander sitten vastasi aina niin ymmärtäväisesti, että se oli vain hallusinaatio.(Sain kuitenkin myöhemmin todistettua, että hevonen oli olemassa.) Sitten hän alkoi kertomaan mystisestä puupallotehtaasta, joka on jossain Helvetin, Venäjän ja hänen asuntonsa lähistöllä (Eikä sovi unohtaa Commanderin makuuhuoneen vaatekaappia, joka on portti Ranskaan eli siis uuteen Narniaan).
Siitä sitten menimme vähän kiertelemään Pahan valtakunnan putiikkeja, mutta auta armias, KUKA on antanut pistää vaatekauppaan näytenukeksi alienin? Olin saada kohtauksen jo pelkästä 40cm pitkän kaulan näkemisestä. Eikä sovi unohtaa sitä munan muotoista päätä. Tuo piirtyi verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi. YÄÄÄH!
Kännykkäskitsofreniani antoi myös taas vihjeitä olemassaolostaan. Kauan siitä olikin kulunut, mutta ilmeisesti en ole päässyt siitä vielä eroon. Olisin näet voinut vannoa, että kuulin Commander Pinkin soittavan minulle, mutta kun katsoin hupelintani, se oli vain viattoman mykkä, mustaruutuinen kapistus. Ei soiton soittoa. Ehkä minä tosiaan tarvitsen sen mystisen pussin.
Jotenkin selvisimme sitten illan päämestaan nimittäin elokuvateatteriin. En kylläkään tiedä, onko jotain menty tekemään omin luvin, vai eksyinkö hallusinaationi tukemana ravebileisiin. Kaikkialla välkkyi punaista ja sinistä ja vihreää ja ties mitä. Näkymä oli sumuinen ja välillä terävä ja välillä perhoset lensivät päin näköä ja paistinpannut suorastaan kiisivät päin pläsiä. Lähes kaksi tuntia tuota kesti. Lisäksi paikan päällä oli laumallinen pikkupiruja, jotka nauroivat ja huusivat ja hykertelivät ja ties mitä aina silloin tällöin. Ja sokeria oli saatavilla, joten meno oli taattu. EI. ENÄÄ. KOSKAAN!
Kaiken lisäksi aloin lopuksi selittämään fysiologiasta johon liittyy pascal jolla mitataan kolmioita. Ah, eikä sovi unohtaa uutta terveyselokuvaa, Pilates of the Caribbeania. Kiitäkää katsomaan heti toukokuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti