perjantai 18. helmikuuta 2011

Raihnainen otus ei vitaalinen

Tänään oli SUURI päivä. Tänään tapahtui SUURIA asioita, oi alamaisemme ja innokkaat palvojamme ja mitä lie olettekaan, alienit.

Tänään oli THE LAST DAY, ainakin jos puhutaan siitä yhdestä pikku pleissistä, missä minä ja Lordi Paha ja muutama muu (mm. Commander Pink, Joleus Caesar, VVV...) käymme juonimassa ja puhumassa politiikasta paskaa ja kaikenmaailman asioista siinä samalla, kun yritämme pyörittää tätä pahuuden organisaatiota. Commander Pink ja Joleus olivat liittoutuneet täksi päiväksi ja he kävivät vetelemässä vähän polskaa sun muuta, pistivät jalalla koreasti niin sanoakseni (mokomat sosiaaliset perhoset), sillä aikaa kun me muut pinnistelimme vähiin käyneiden aivosolujemme kanssa. Itselläni se oli hyvin, hyvin tuskallista, sillä tämä päivä jos mikä oli aivoilleni liikaa. Siinä katosi kuulo ja ymmärrys ja vaikka mikä. Kenenkään oli aivan turha edes yrittää kommunikoida kanssani. Vastaukseksi saaattoi saada vaikkapa "Jyrki" tai jotain muuta yhtä selkeää.

No, koska kaikki loppui niin kuin kaikella on tapana loppua, niin loppui tämäkin ja sen seurauksena Lordi Paha johti minut ja VVV:n omiin huoneistoihinsa jonnekkin Tuomionvuoren syövereihin. Sekin tosin oli suuri koetus (eikä vähiten itse Lordille) koska jostain meille tuntemattomasta syystä (kenties vaistojen sanelemasta tai alamaailman ohjaamasta) minä ja VVV päädyimme stalkkaamaan Lordi Pahaa, joka kulki edellämme heilutellen ulokkeitaan huljuvasti. Tämä kuitenkin loppui siinä vaiheessa, kun VVV sai kummallisen kohtauksen ja heitti salaisia kääröjä täynnä olevan kapsäkkinsä maahan. Hän raivosi niin, että potki ja kiukkusi ja sellaista. Kun laukku oli saanut ansionsa mukaan, hän nosti sen ylös ja jatkoi matkaa täydellisen seesteisenä. Paitsi että tuo kohtaus toi hänelle tarpeen puhua ulosteesta, etenkin sen täyrkeydestä. VVV on ulosteiden puolestapuhuja, onhan hän kuitenkin karski ja eräilevä ja ties mitä. Mutta ulosteet ovat tärkeitä! Muistakaa siis, älkää pilkatko paskaa. Uloste on olennainen osa ulostavia olentoja.

Pitkän ja raskaan taivalluksen jälkeen (jonka aikana nilkkani kuolivat vähintään kolmesti) päädyimme Lordi Pahan asuttamaan koloon. Siellä kohtasimme Vampyyrikultakalan jonka seurassa aloimme puida pullan syvintä olemusta. Pullan anatomia käytiin läpi aina sokerista suolaan. Vampyyrikultakalalla etenkin oli vankka mielipiden pullan olemuksesta. Kaikki missä on sokeria, on pullaa. Luotamme kai sitten häneen, koska hän on erikoistunut tuollaiseen. Mitäpä muuta voisikaan odottaa, kun saa ruokaa kerran viikossa ja elää lopun aikaansa vain jämillä? Vampyyrikultakalan pertissä kun käydään ostoksilla vain kerran viikossa.

Ja tästä pääsemmekin seuraavaan osaan, nimittäin siihen, että kyseinen luonnon olio täyttää pian taas yhden vuoden enemmän ja on siten taas vähän meitä muita viisaampi (paitsi VVV:tä, joka on Kastikkeen reinkarnaatio ja syntynyt suoraan itse VOIsta). Minulle ja VVV:lle lakesi suuri rangaistus, koska emme olleet hankkineet uhrilahjaa ajoissa. Siispä joudumme hankkimaan verta himoitsevalle kultakala-ystävällemme siideriakvaarion/tynnyrin, jossa hän saa uiskennella ja imeä alkoholijuomaansa suppilopäisellä salaojaputkella.
Saa nähdä millaisiksi roisvoiksi meidän on VVV:n kanssa ryhdyttävä saadaksemme tuon toiveen toteutettua.

Kävi myös tuskallisen selväksi, että Lordi Paha on vanha Erkki, mitä tulee merikanatietämykseen (Il Marepollo). Tuo mystinen, vähän tutkittu laji on tavattavissa vain jossain meren lähistöllä täällä Pahan valtakunnassa. En osaa sanoa muuta, kuin että teitä on varoitettu sen olemassaolosta. (Jos Lordi Paha ikinä puhuu teille tuosta merikanasta, nyökytelkää ja esittäkää ymmärtävänne. Ette halua rikkoa Lordimme viatonta uskoa merikanan olemassaoloon.)

Ja sitten... minun on nyt tehtävä tunnustus. Ensinnäkin, elän normaalisti hyvin askeettisissa oloissa, selkeämmin ilmaistuna, minut on lukittu huoneistooni ja täällä nyhjötän ilman ruokaa ja juomaa (joskus harvoin joku suo minulle kulhollisen Oxgrytaa). Siksipä, kaikista salaisin haaveeni on ruveta psykopaatiksilogiksi ja hoitokeinona tulee oleman potilaan lukitseminen huoneeseen ilman ruokaa tai juomaa. Tervetuloa Pahan valtakunna psykologille. Terveyspalvelut maksavat kahdeksan perunaa per pää. Ilman päätä tulevat pääsevät puoleen hintaan.

Nyt, ennen kuin päästän Lordimme loistamaan kaikessa chuuliudessaan ja mahtavuudessaan ja kuvauksellisuudessaan ja eviliydessään ja monessa muussa, kerron vielä erään pienen tunnustuksen. Jos ihmettelette henkistä tilaani tällä hetkellä, niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että elämäni suuri rakkaus jne. jne. antoi minulle pakit. ;___; Vaikka kuinka hienosti häntä kosin, oli vastaus sydämeni murskaava ja sirpaleiksi saava EI. Mitä minä tein väärin? *yhyyyhyyhyhangstviilsyhyhyyh*

Ja sitten Lordling Pahamuksemme kaikessa pahuudessaan:

Riivattu...

Hiähjäh... kuolemantuomiota kirjaillen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti