sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Ööööööö. Mitä hittoa tänään oikein tapahtui?

Minulla on päässäni vain epämääräisä ja hyvin hämärtyneitä muistikuvia niistä oudoista tapahtumista jotka ovat minut tänään kohdanneet. Aamulla en kaiketi tehnyt mitään erityistä, kun en tosiaankaan muista yhtään mitään. Sen jälkeen lähdin mieltäni ylentääkseni harjoittelemaan taistelutaitojani sodan varalta. Siellä törmäsin Glehom Glimin toiseen osapuoleen, elikkäs Kätyriin, ja johan siitä soppa syntyikin, kuten voitte hyvin kuvitella. Koska, kuten jo olen tässä hokenut, muistikuvani ovat hyvin hataria, en kykene täydellistä informaatiota seuranneista tapahtumista kertomaan. Sen verran kuitenkin muistan, että puu tapahtui. Vaan ei tällä kertaa minulle, muah. Ja siinä puun rytäkässä syntyi upouusi hiusmuoti, irokeesin paha velipuoli puskeesi, joka on täydellinen päästä kasvava ja mustaksi värjätty kalju. Hurmaavaa, itse laitoin moisen oitis tilauslistalle. Ja tämän jälkeen syntyikin sitten Pahan Valtakunnan kansallistanssi eli RUUMISTANSSI, jonka tanssikuviot ovat hyvin vapaamuotoiset, mutta tanssahtelijan on aina ääneen lausuttava kukin liikuteltava ruumiinjäsen. Esimerkiksi, heilutellessanne sormianne on teidän hoettava sormisormisormisormi... Tai mikäli liikuttelette useampia osasia samanaikaisesti, on nimien fuusioiduttava, kuten maksa+varvas=marvasmarvasmarvasmarvas... Tajusitte jutun jujun, toivottavasti. Eiköhän kaikki riennetä tästä ruumistanssia tanssimaan!! Muita tapoja harjaannuttaa ruumista ja sen olematonta kuntoa on harrastaa genrya, uutta taistelulajia jonka sisältö on vielä hieman hämärä. Kertokaa jos satutte keksimään mitä genryssä on tehtävä.
Ruumiinjäsenistä puheenollen, Kätyri löysi tanssin ansiosta itsestään täysin uusia palasia, nimittäin KÄDEN. Tämä siitäkin huolimatta, että olemme hänen eturaajoistaan aiemmin ties kuinka useita kertoja keskustelleet. Mistä johtunee moinen? Varmaan tästä seurasta, sillä olen huomannut usean alamaiseni ymmärryksen, kuulon ja puhekyvyn sammuneen. Sellaista sattuu. (Mikäli unohdin kertoa jostain mainitsemisen arvoisesta, mikä on kyllä melko varmaa, saa Kätyri täydentää myöhemmissä raporteissaan)

On varmaan aika jatkaa Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24:ää, sillä se ei ole vuosikausiin edennyt.

ZIJALLA 4 IST...


Teehetki... IIIIIIK.


(Lordi Paha kävelee yhä eteenpäin pimeällä kujalla. Jossain kulman takana vilahtaa musta samettinen kaavunhelma ja jossain sen uumenissa metallinen välähdys. Pian pimeällä kujalla ei ole enää ketään. Lordi Paha poistui salamannopeasti paikalta täysin tuntemattomista syistä. Niinpä keskustelua ei tällä kertaa ehtinyt syntyä)

Hrrrr. Maailman coolein ja karmivin salamurhaaja, takuulla. Terry Pratchett tämän olennon loi ja kauhun keskuuteemme toi. Kun Teehetki paikalle saapuu, vain harvoin siitä hengissä selvitä voi. Ja silloin kellot soi. Ah, ja voi. Ohoi-ohoi, kuinka kauhistuttavat ovatkaan kellot noi! Huomenna koittaa punertava aamunkoi. Tämä runo on ihan kamala, on aika heittää hyvästit, eli MOI.

Se oli hirveää, anteeksi Teehetki. Eihän muistella tätä pahalla, eihän? (Inkvisitio, varustakaa huoneistoni panssarilasilla, valvontajärjestelmällä, piikkilangalla, vallihaudalla, muureilla, ansoilla jne. Mikäli paikalle saapuu eriparisilmäinen blondi nuoriherra, ottakaa hänet oitis kiinni!) Teehetki on jotain hienoa! Olet paras! Jeah! (Toivottavasti tuo lepyttää häntä hieman...)

2 kommenttia:

  1. Teehetki.. tuo chuul ja siisti esikuvani, jos siis olisin salamurhaaja.. Muttah, fanitan <3

    VastaaPoista
  2. Teehetki...?
    Ihan for real?
    Siis oikeasti?

    ...Teehetki...

    VastaaPoista