Berlinisaatio

Nyt tiedän miltä Sauronista tuntuu. Sormukseni, ah, niin rakas valtasormukseni, monia vuosia sormessani pyörinyt, on nyt kadonnut. Se julmasti minulta riistettiin, jonnekkin se vieritettiin, kun tarkastuksen läpi kipitin. Liekö sormus itse tahtonut pois, vai veikö sen joku ruoja, sitä en ehkä koskaan saa tietää. Nyt vain etsin sitä kaikella hallussani olevalla mahdilla. Tule takaisin luokseni, oi sormukseni.

Toinen asia, minkä sain kokea, ja minkä suuresti koen nyt yhdistävän minua ja Inkvisiittori Gloktaa (siis kiduttamisen lisäksi) on syvä vastenmielisyys portaita kohtaan. Nuo kolmasti kirotut askelmat ylös päin (tai joissain tapauksissa myös alas) olivat viedä pikku töppöjalkani tuonpuoleiseen ennen, kuin itse olin sinne valmis lähtemään muiden raajojeni kanssa.

Jos jotain on Berliinin puolesta sanottava, niin erityisen lämmin suhtautuminen karhuihin lämmitti kökkäreistä sydäntäni ja auttoi unohtamaan portaiden tuoman tuskan. Karhut olivat edustettuina kaikkialla. Itse kaupungin kansalliseläinkin oli, mikäpä muu kuin karhu. Voisi siis sanoa, että Berliini kutsuu minua. Pitäisiköhän siirtää Tuomiovuori sinne ja tehdä siitä Pahan valtakunnan pääkaupunki? Spurgutkin olivat siellä parempia kuin näissä maisemissa. Löysin sieltä myös "jotain kasvustoa". Sitä pitää saada tännekkin, niin että jopa Commander oppii tunnistamaan levämäisen mönjän ruusupuskista.

'

Sitten taas nykypäivään. Commander Pinkistä on tullut entistä epävakaampi ja hysteerisempi. Epäilen hänen kärsivän jonkinlaisesta ongelmasta. Puutteesta tai jostain? Kuka tietää? Minä en halua tietää. Commander on myös alkanut jakelemaan epämääräisiä ilmeitään ja moraalisaarnoja (ilmeet ja moraalisaarnat ovat joskus vähän ristiriidassa keskenään) koskien erinäisiä urheilijoita ja heidän hotellikäyntejään. Hyi hyi. Hotellikäynnit ovat pahasta! Suorastaan kuvottavia ja moraalittomia. Johtavat suoraa tietä Helvettiin (joka muuten onkin sopivasti Commanderin L-27:n vieressä), varsinkin jos sinulla on seuraa. Boikotoikaa siis hotelleja ja harrastakaa yhden yön juttunne vaikka Commanderin ikkunan alla. (Ei sillä että hän niitä pääsisi näkemään, koska hänhän on meidän hellässä huomassamme tuolla tyrmästössä...)

VVV taas... hänen uusi diagnoosinsa on jakautunut persoona. Black ja Box ovat he nimeltään... hyvin hämmentävää. Varsinkin, kun Black ilmeisesti jätti jotain saatanallisia merkkejä lattiaani... Eivätkä ne lähde pois millään ihmiskunnan luomalla tökötillä.
VVV myös paljasti moshaavansa aina taustalla, kun joku lausuu tai kirjoittaa angstisia runoja. VVV myös itse kirjoittaa (ja lausuukin kenties) angstisia runoja. Eikä hän ole aivan huonokaan.

Joleus Caesar alkaa voida pahoin pelatessaan biljardia ystäviensä kanssa. Ilmeisesti biljardin peluu aiheuttaa hänelle seuraavana aamuna krapulaa tai jotain muuta inhottavaa tunnetta vastaavan olotilan. Tämän takia hänen on luonnollisesti mentävä pelaamaan lisää biljardia, jotta tila poistuisi hetkeksi. Mutta siitäkin luonnollisesti seuraa taas vain pahaa oloa.

Ja entäpä minun diagnoosini? Olen kurkkuani myöten täynnä raastinrautaa ja siksi yritän huuhdella sitä alas kuumalla liemellä ja ties millä tinktuuralla, jonka tiedetään parantavan tätä joka vuosi iskevää vaivaa. Päässäni myös kasvaa jokin sieni, joka vie kaiken ajatteluresurssini. Siis vain sen yhden. Ja olen tänään snägäri.

Bye.