Oletteko koskaan tajunneet olevanne liian monen ihmisolennon ympäröimänä? Heränneet siihen yllättävään tunteeseen ja haluun paeta jonnekin kauas, kun ympäröivä ihmispiiri alkaa vähitellen käydä rasittavaksi? Kuulostaako tutulta?
Kuvitelkaa ympärillenne aluksi palatsillinen palvelijoita, alkemisteja, velhoja, siivoojia, kokkeja, eläintenhoitajia ja anojia. Lisätkää siihen sitten ärsyttävä RäpApina, jolla on seuranaan jatkuvasti yksi apinatoveri. Iltaisin tähän hilpeään seurueeseen liittyy vielä monta apinaa lisää kiljumaan palatsin uumeniin. Kamallllllaaaaaa...
Siihen lisäksi vielä kaksi Suurta Muinaista, jotka tarkkailevat jatkuvasti puuhiasi, raportoiden niistä ylemmille tahoille. Eikä tässä vielä kaikki. Lisää vielä kansanvaellukset, jotka vyöryvät päällesi viiden deutscherin muodossa.
Tämä kaikki kerrotaan äärimmäisen epäsosiaalisen ja väsyneen diktaattorin kanssa. Sitten lisätään pian koittavan eeppisen kokouksen neliöjuuri.
Mitä syntyykään?
...
RUNOJA!!!! Tietenkin. Tämän olen itse sepittänyt yöllisissä tuskissani. Sen nimi olkoon Syvää unta. Lulz.
Olen paha, Lordi Paha vain
Yksin näillä sumuisilla nummeilla vaeltelen, huolen häivää lain
On suuri onni ja ilo saada sortaa teitä alamaisia
Niin vanhuksia, lapsia, miehiä kuin naisia
Jos silinterin kukkuloiden takaa vilahtavan näät
Voit huudahtaa: "Kash Lordi! Siekö siällä määt?!"
Niihin mörköihin minua kuitenkaan sekoittako älkää
Siitä voi seurata vain lisää sortoa, kurjuutta ja nälkää
Vaan nauttikaa diktatuurista, alamaiset apinat
Sillä kohta kauhuissanne kiljutte: "AAARGH! Suuret Muinaiset...!! Ne TULEVAT!!!"
Se on taideteos.
torstai 30. joulukuuta 2010
tiistai 28. joulukuuta 2010
Vieraita ulkoavaruudesta
Tämä päivä on ollut hyvin kummallinen. Toisaalta, mikäpä päivä täällä Tuomiovuorella ei olisi.
Juorupalsta kertoo: Pahan Valtakunnan suurjulkkikset Mato Pee ja Pete Portugal ovat saaneet uuden jäsenen huimaan duoonsa.... Hänen nimensä on Mister Poo! Hänen nimensä ei ole kovinkaan originellin oloinen, kun vertaa sitä Mato Peen eeppiseen nimeen. Mutta minkä me näille tuontitavarajulkkiksille ja heidän nimilleen voimme? Emme yhtään mitään. Kohdatkaamme karu totuus.
Mutta tämä ei ollut se skandaalinomainen asia jota tahdoin tältä päivältä teille tilittää. Siirtykäämme asiaan.
Aamupäivä sujui lähes rauhanomaisesti. Tunsin ja tunnen itseni yhä uhkaavasti lähestyvän sairauden rosoisia reuna-askelmia. Päässäni humisi ja tunsin itseni perin kykenettömäksi tekemään yhtään mitään. Ja lähipäivinä pitäisi vielä treenata ja pitää massiivinen diktaattorien kokous palatsissani! Tämän lisäksi ajauduin huimaan taisteluun erään kapinallisen kanssa. Hän ei selvästikään pitänyt siitä ajatuksesta, että söisin hänen juustojaan, niinpä hän hyökkäsi julkeasti kimppuuni. Loppujen lopuksi kohteliaasti käskin hänen tukkia turpansa, minkä jälkeen hänen passitettiin suoraan tyrmiin. Epic win.
Juh. Tämän jälkeen oloni oli yhä karmea, joten päätin keskittyä johonkin vähemmän fyysiseen. Eli päätin lueskella erästä hyvin salaista opusta, The Archer's Heartia. Ja koin aikamoisen valaistumisen. Useampaankin kertaan.
Vietin koko päivän valaistuen by tuo eeppinen teos. Mutta sitten...
Oveen koputettiin.
Kuka voisi tähän röyhkeään aikaan koettaa tunkeutua Lordi Pahan omalle alueelle?! Olin suorastaan pöyristynyt, mutta ainoa tapa saada tietää oli kurkata...
Oven takana seisoi viiden sakemannikansalaisen muodostama klusteri. Ne tunkivat väkipakolla palatsiini, hyökäten oitis keittiöön. Siellä ne sitten söivät MINUN ITSE kansalaiselta varastamiani juustoja!! Pyh! Usutin vahtidemoonit niiden kimppuun, mutta sakemannit vaikuttivat ylivoimaisilta. Ja vaikuttavat yhä. Nyt he kuuluvat rellestävän jossain Diktatoriaanisen Aqvariumin luona, sillä juustot loppuivat. Lienee parasta mennä pelastamaan minun harvinaiset kalaseni niiltä pedoilta ennen kuin jotain vakavaa tapahtuu. INKVISITIOOOOOOOOOO.......!!!!
Juorupalsta kertoo: Pahan Valtakunnan suurjulkkikset Mato Pee ja Pete Portugal ovat saaneet uuden jäsenen huimaan duoonsa.... Hänen nimensä on Mister Poo! Hänen nimensä ei ole kovinkaan originellin oloinen, kun vertaa sitä Mato Peen eeppiseen nimeen. Mutta minkä me näille tuontitavarajulkkiksille ja heidän nimilleen voimme? Emme yhtään mitään. Kohdatkaamme karu totuus.
Mutta tämä ei ollut se skandaalinomainen asia jota tahdoin tältä päivältä teille tilittää. Siirtykäämme asiaan.
Aamupäivä sujui lähes rauhanomaisesti. Tunsin ja tunnen itseni yhä uhkaavasti lähestyvän sairauden rosoisia reuna-askelmia. Päässäni humisi ja tunsin itseni perin kykenettömäksi tekemään yhtään mitään. Ja lähipäivinä pitäisi vielä treenata ja pitää massiivinen diktaattorien kokous palatsissani! Tämän lisäksi ajauduin huimaan taisteluun erään kapinallisen kanssa. Hän ei selvästikään pitänyt siitä ajatuksesta, että söisin hänen juustojaan, niinpä hän hyökkäsi julkeasti kimppuuni. Loppujen lopuksi kohteliaasti käskin hänen tukkia turpansa, minkä jälkeen hänen passitettiin suoraan tyrmiin. Epic win.
Juh. Tämän jälkeen oloni oli yhä karmea, joten päätin keskittyä johonkin vähemmän fyysiseen. Eli päätin lueskella erästä hyvin salaista opusta, The Archer's Heartia. Ja koin aikamoisen valaistumisen. Useampaankin kertaan.
Vietin koko päivän valaistuen by tuo eeppinen teos. Mutta sitten...
Oveen koputettiin.
Kuka voisi tähän röyhkeään aikaan koettaa tunkeutua Lordi Pahan omalle alueelle?! Olin suorastaan pöyristynyt, mutta ainoa tapa saada tietää oli kurkata...
Oven takana seisoi viiden sakemannikansalaisen muodostama klusteri. Ne tunkivat väkipakolla palatsiini, hyökäten oitis keittiöön. Siellä ne sitten söivät MINUN ITSE kansalaiselta varastamiani juustoja!! Pyh! Usutin vahtidemoonit niiden kimppuun, mutta sakemannit vaikuttivat ylivoimaisilta. Ja vaikuttavat yhä. Nyt he kuuluvat rellestävän jossain Diktatoriaanisen Aqvariumin luona, sillä juustot loppuivat. Lienee parasta mennä pelastamaan minun harvinaiset kalaseni niiltä pedoilta ennen kuin jotain vakavaa tapahtuu. INKVISITIOOOOOOOOOO.......!!!!
maanantai 27. joulukuuta 2010
Führer, jag
Toivottavasti vietitte mahdollisimman Pahaa ja diktatuurin sortamaa joulua... Sillä minä ainakin vietin!
Satuin tuossa Vuotuisten Epäpyhien Seremoniajuhlien aikaan olemaan alueella, jota Internetin kaikkivoipa yhteys ei saavuta. Siis *krhm* keskustelemassa aikaisemmista *krhm* rikkeistäni Suurten Muinaisten kanssa. Pitkään heitä lahjottuani onnistui minun saada heidät vakuuttumaan hyvyydestäni (Niin. Nimestäni huolimatta) ja armahtamaan minut rikkeistäni. Tämän rituaalin jälkeen hekin lahjoivat minut, jotta seuraavan kerran jotain valtion asioita päättäessäni (viimeksi tein sitä tasan 70 vuotta sitten!) ohjailisin päätöksiäni Suurten Muinaisten toiveiden mukaan. Niin. Valta täällä Pahan Valtakunnassa on melkoisen häilyvä asia. Oikea tuuliviiri.
Lahjukseni olivat varsin kiehtovia. Sain Suurilta Muinaisilta eriskummallisia äänitteitä täynnä luonnotonta möyryntää ja kiljuntaa, minkä tarkoituksena on kuulemma tyhjentää ja jalontaa kuuntelijan syvästi epäpuhdas mieli. Minun syvästi epäpuhdas mieleni (Kiitti vaan Joleus!) ei ole kyllä vielä siirtynyt sinne puhtaampaan suntaan noiden äänitteiden ansiosta. Niiden lisäksi sain kaikenmualiman alkemian oppikirjoja, mutta ne eivät teitä, alamaiseni, kiinnosta. Eräs lahja kummastutti minua tosin kovasti. Sain nimittäin kaksi kynsiviilaa. Uskoisin niiden joutuneen väärään osoitteeseen, sillä iloisesta perheestämme sehän on VVV joka noita kynsiviiloja harrastaa. Taidanpa tunkaista ne hänelle kun taas seuraavassa kokouksessamme tapaamme. Minun täytyy myös erikseen kiitellä Kätyriä, jonka niin eeppisesti onnistui ikuistaa minut tuohon hienostuneeseen tarinaan, joka myös näillä sivuilla on komeillut. Eli kyse on siis tarinasta Vain yhden silinterin tähden. Koimetsäläiset olivat... no, ainakin hyvin psykoottisia, juu. Teidän olisi syytä myös spotata tämän stoorin kansi. Ehkä sekin ilmestyy tänne joskus.
Sen sijaan ihailkaa nyt tuota ylhäällä komeilevaa Deittailee Aizenin kanssa -kantta. By minä. Katsokaa. Kauhistukaa. Mekkoon sonnustautunut olento on siis valeasuinen VVV. Hänen luonaan bishiä leikkii Aizen. Nurkassa myös vuoden yllättäjä, Kätyri. Senkin petturi. Duh.
Muuten. Mestaako mestari? Tämä kysymys piinasi minua koko viime yön...
perjantai 24. joulukuuta 2010
Riemullista Joulun taikaa kaikille alamaisille
Hyvät alamaiset, on Joulun aika. On suuren biletyksen aika. On lahjojen aika. Siispä, tässä minun kirjailema lahjani, joka on omistettu Lordi Pahalle ja siinä sivussa annettu teillekkin luettavaksi. Hyvää Joulua kaikille!!
Lordi Pahan muistelmat
Oli niin kaunis aamu (tai enemmänkin hyvin varhainen aamu), kuin Pahan valtakunnassa vain voi olla. Tuomionvuori tuprutti hiljakseen nokista savuaan eriskummallisista rööreistään, ja vankien kauhunkiljaisut kaikuivat kidutussalissa inkvisition tehdessä iloista työtään jossain vuoren uumenissa. Palvelija toi minulle kupposen Järleytä, juuri oikealla tee-maito -suhteella.
Istuksin siis aamuvarhain omassa sopessani, kuuntelin alhaalta kaikuvia ääniä, hörpin Järleytä ja lueskelin laiskasti Kätyrin jättämiä raportteja valtakuntani tapahtumista.
Jossain oli nähty kaksi kadonnutta teletappia, jaahas. Jollain hämärällä syrjäkujalla oli kuunneltu Lady Gagaa ja muuta paskaa. Inkvisitio hommiin vaan.
Auringonkukat leviävät rajojen sisäpuolelle, Kätyri vaan hommiin.
Commander Pink nähty Pahan valtakunnan rajoilla, levittämässä pinkkiyttä maailmaan. No, niin kauan kun ei meikän alueelle tunkeudu niin levitelköön pinkkiyttä ja rakkautta ja mitä ikinä haluaakin, vaikka ylimakeita suklaakeksejä, hikisiä sukkia tai epämääräisiä (ihmis)kakkusia.
Dying Bobossa oli tapeltu. No, se on varsin kehittävää yhteishengen kohotusta. Mikään ei luo paremmin yhteistä vihamielisyyttä, kuin kunnon tappelu. Hmm. Hmm.
Lordi Pahan palvojat ovat perustaneet oman seuran, jäsenmäärät nousevat tasaisesti. Miten niin tasaisesti? Jokaisen pitäisi jo valmiiksi palvoa Lordi Pahaa, joten jäsenmäärien pitäisi nousta suorastaan räjähdysmäisesti.
Huoh. Ei mitään mielenkiintoista täälläkään. Selailin paperikasaa läpi ja yritin saada selvää Kätyrin salakielestä. Ihan oikeasti, kuinka kukaan voi kirjoittaa noin? Itse Cthulhunkin manaus on helpompaa kuin tuon rävellyksen lukeminen.
Mutta sitkeästi kahlasin harakanvarpaisen tekstin läpi, kuten kunnon diktaattorin on tehtävä, mikäli haluaa estää Lady Gagoja, Justin Biebereitä ja muita kammotuksia sikiämästä omalla ihanalla maaperällään. Siispä oli väistämätöntä, että silmiini pompahti eräs hyvin lyhyt merkintä, jostain, mitä Kätyri oli sivusilmällä nähnyt pimeissä metsissämme.
“Outoja ovat epäilyttävän khuulit sylinterit, joita nähnyt olen Kielletyn metsän syövereissä lentelevän. Mystistä. Mystistä tosiaan.”
(Ja jos haluatte tietää, niin tuo oli tulkattu versio. Oikea näytti suurin piirtein tältä:
“Ou+ojz ovz+ ep¨zily++¨zv¨zn khuuli+ sylin+erit, joi+z n¨zhny+ olen Kielle+yn me+s¨zn syövereiss¨z len+elev¨zn. Mys+is+¨z . Mys+ist¨z +osizzn.”)
Tästäpäs sainkin hienon idean. Päätin viettää päiväni noita sylinterejä bongatessa, sillä olenhan tunnetusti silinterien suojelija ja Kätyri oli varmaankin spotannut harvinaisen, Pahan valtakunnan silinteripopulaation.
Innoissani heitin neonvihreän matkaviittani harteilleni, vedin übercoolit saappaani jalkoihini ja keräsin taskuihini pieniä tarpeellisia tarvikkeita. Metsään kun tahdot mennä, muista aina, tulitikut ja huulirasva.
Sitten häippäisin salakavalasti Tuomionvuorelta ja suuntasin kohti Kiellettyä metsää. Ja se siis on ihan syystäkin kielletty. Siellä voi vaikka kuolla. Niin on käynyt monelle, uskokaa minua. Inkvisitiokin käy siellä säännöllisesti uhriensa, ei kun siis asiakkaidensa kanssa.
Saavuin metsän reunaan, juuri, kun auringon säteet alkoivat tunkeutua läpi Tuomionvuoren tuottamien huurujen. On se luonnossa olo kyllä kummallista. Ilmakin on täällä melkeinpä puhdasta. VVV on varmaan tehnyt täällä jotain tutkimuksia ilmaindikaattoreidensa kanssa. Velho-paralla kun ei tukka pysy päässä ihan joka paikassa.
Rohkeasti, vailla pelonpoikastakaan, tunkeuduin metsään, kohti sen synkeää ydintä.
Oli pimeää, mutta siitähän minä en välitä. Hämyinen metsä kuhisi pikku ötyksiä ja muita mönkijöitä. Ohittamassani purossa uiskenteli majava, keihäs sydämessään. Epäilyttävää. Vampyyrikultakala on varmaankin vaihtanut metsästysympäristöään.
Näin myös epäilyttävästi plösöhaltian jälkiä muistuttavia painaumia sammalikossa. Itse kiltti-kansaa ei näkynyt missään. Karhuja sun muita ei myöskään näkynyt. Ei sillä, että niistä minulle uhkaa olisi. Kukaan ei vahingoita Lordi Pahaa omalla maallaan.
Saavuin pian pienelle aukealle. Se oli siisti, karu pikku aukea. Taivasta pilkotti mukava siivu oksien lomasta. Näin VVV:n ilmaindikaattoreita roikkumassa puiden oksilla. Ne olivat oransseja ja jonkin huokoisen sienen peitossa. En tiedä onko se luonnollista. Mutta mikäpäs minä olen puuttumaan suuren gurun puuhiin. Sen sijaan jatkoin matkaani. Hetken vain, ennen kuin jokin musta hyökkäsi silmille (ihan kirjaimellisesti). Se oli yllätys. Säikähdin ja juoksin minkä pienillä kintuillani pääsin, takaisin aukealle. Olento seurasi minua yhä, kammottavan lähellä. Kammottavan verenhimoisena.
Notkeasti heilautin itseni lähimmän puun alaoksalle. Vailla epäröintiä repäisin yhden lähellä törröttävän oksan irti (siinä roikkui palanen sitä oranssia ilmaindikaattoria) ja sytytin sen palamaan tulitikkujani hyväksikäyttäen (mitäs minä sanoin, metsässä voi aina tarvita tulitikkuja). Soihtu paloi kirkkaalla liekillä ja olento perääntyi. Nyt, kunnon valaistuksessa, näin mikä se olento oli. Se oli silinteri!
Se leijui noin puolentoista metrin korkeudella maasta ja sen silmätön tuijotus oli suunnattu minuun. Täytyy sanoa, että vaikka silintereillä tosiaan ei ole silmiä millä mulkoilla, niin ne voivat halutessaan näyttää hyvinkin murhaavilta ja hirvittäviltä. Silinteri siis leijui siinä edessäni ja näytti juuri niin kauhistuttavalta, kuin vain silinteri voi näyttää. Sohaisin soihdullani eteeni ja sain silinterin perääntymään. Tyytyväisenä tulokseen, valaisin soihdullani ympäristöäni vähän paremmin. Silinteri väistyi valon tieltä, paljastaen koko klaaninsa puiden varjoissa. Siellä niitä oli. Silintereitä, suuria ja pieniä. Suurin osa mustia, mutta jotkin harmaita tai jopa punertavia (ja yksi neonkeltainen… luonnonoikku varmaan). Olin saapunut silintereiden alueelle. Juuri sinne, minne olin pyrkinytkin.
Silinterit olivat suunnanneet huomionsa minuun, kun kökötin puunoksalla soihdun kanssa ja tarkkailin niitä. Sitten edessäni oleva silinteri, se jonka takia istua nökötin puussa, se leijui korkeammalle. Aina vain korkeammalle. En koskaan saanut tietää, mitä se olisi tehnyt, sillä kädessäni roihuava soihtu oli jotenkin onnistunut sytyttämään viereisen puun oksiston tuleen. Ja siitä se helvetti sitten pääsi irti.
Kauhuissani katsoin, kun tuli söi puuta silmieni edessä ja silinteri-parat pakenivat pakokauhussa paikalta. Itsestäni en ollut niinkään huolissani, vielä. Tuomionvuorella asuessa tulee immuuniksi sellaisille epämiellyttäville pikkujutuille kuin savu ja kuumuus. Tai ainakin minä olen immuuni niille. Mutta silinterit olivat vaarassa. Ihanat, upeat silinterit.
Pohdin kuumeisesti ratkaisua tilanteeseen, kun näin jotain eriskummallista. Metsästä, liekkien seasta alkoi lapata paikalle kummaa porukkaa. Lyhykäisiä ihmismäisiä olentoja. Ne hihkuivat ekstaasissa ja osoittelivat liekkejä. Kaikkialla paloi, paitsi minun oksallani. Koska mikään ei vahingoita Lordi Pahaa omalla maallaan. Eivät edes murhanhimoiset silinterit. Tai tuli.
No, nuo oudot olennot kerääntyivät pikku aukealle ja syttyivät liekkeihin yksi kerrallaan. En tiedä mitä kummaa euforiaa tuo kansa tunsi lieskojen polttaessa heidän vaatteitaan ja ihoaan, mutta joka tapauksessa olennot ulvoivat ja hihkuivat, hyppivät ja tanssivat aukealla villisti, alkukantaisesti.
“Tie tuonpuoleiseen on auki”, he messusivat valaistunein kasvoin ja lasittunein katsein.
“Tulkaa, siskot ja veljet, tie on auki!” Äänet olivat pieniä ja syvän tunnelatauksen sävyttämiä.
Sitten, heidän johtajansa, ainakin oletan niin, saapui paikalle. Ette varmaankaan usko, kun sanon että tuota kansaa johti Adam Lambert. Resuisiin vaatteisiin pukeutuneena, punainen silinteri päässään, Lambert ilmaantui metsästä ja muu väki väistyi hänen tieltään. Sitten tanssi ja ulvonta jatkui kahta kamalampana. Väki tanssi Adam Lambertin ympärillä ja Lambert tanssi ja pomppi heidän kanssaan, kuin riivattuna. Palava puu räsähteli ja näin, kuinka tulipalo oli levinnyt jo kauas näkökenttäni ulkopuolelle. Tuli veti aukealle aina vain lisää joukkoa, ja kuin koiperhoset, nuo metsäläiset hakeutuivat liekkien luokse. Nyt ilmiliekeissä nuo Koimetsäläiset, näin minä heitä nimitän, tanssivat palavien puiden keskellä, palaen. Varjot kieppuivat paljaassa maassa, vääntyilivät ja liukuivat pinnalta toiselle. Ja siinä oksallani, jotenkin eristyksissä tästä kaikesta, minä katsoin tätä melkein lumoavaa itsemurhaa.
Valitettavasti edes Tuomionvuorella ei voi tottua palavan Koimetsäläislihan hajuun (ja ihan hyvä niin), joten löyhkä alkoi hiljalleen tehdä pahaa. Ja sitä paitsi, tuli oli itsepintaisesti alkanut lipoa puuta, johon olin paennut. Hyi sentään. Nyt oli aika keksiä, kuinka minä pääsisin pois täältä. Hätäisesti etsin pakotietä, mutta luonnollisesti sellaista ei ollut mailla halmeilla. Ei ainakaan maassa. Sen sijaan spottasin kimppuuni hyökänneen silinterin, joka oli jäänyt lillumaan turvallisen matkan korkeuteen, ikään kuin seuraamaan tapahtumia. Silinteri pyöri ilmassa laiskanoloisesti ja minä katselin kadehtien sen vapautta.
“Olen silinterien suojelija, teidän ystävänne, auta minua”, huusin äänellä, jollainen lähtee vain Lordi Pahan kurkusta hänen puhuessaan silintereille, tai tässä tapauksessa silinterille.
Silinteri keinahti epämääräisesti. Sitten, hitaaaasti se laskeutui pääni tasolle. Hyvin, hyvin hitaasti ja harkiten se asettautui pääni ylle. Ja vieläkin hitaammin se asettautui päähäni. Se oli juuri sopiva. Juuri minun päähäni istuva silinteri. Voitonriemuinen virne halkaisi kasvoni. Ja sitten tunsin jonkin puristuvan pääni ympärille. Sitä tunnetta voisi kai kuvailla eräänlaiseksi paineeksi. Kuin rengas kiristyisi kallosi ympärillä. Kuitenkin, silinteri pureutui päähäni ja sitten nousin ilmaan. Sekin on aika mielenkiintoinen tunne. Kouraisee lievästi vatsanpohjasta, kun jokin vetää sinut päästäsi ylös korkeuksiin. Tartuin silinterin lieriin ja sitten sitä mentiin. Silinteri pyöri ja kieppui vinhasti ja minä pyörin ja kiepuin mukana. Neonvihreä viittani hulmusi takanani, kun lensimme yli loimuavan Kielletyn metsän, yli Tuomionvuorta ympäröivien kuivien tasankojen. Lensimme korkealla, tuhkapilvien yläpuolella. Siellä aurinko paistoi kirkkaasti ja kimmelsi silinterin hienolla pinnalla ja minun teroitetuilla hampaillani, kun virnuilin mielipuolisesti siinä kieppuessani.
Sitten, yllättävä pudotus. Säikähdin, mutta tunsin silinterin tiukentavan omalaatuista otettaan päästäni. Yhtäkkiä pudotus hidastui ja sitten, seisoin parvekkeellani. Omalla parvekkeellani, voi sitä tunnetta!
Silinteri lakkasi kieppumasta ja päästi pääni, ja minut, vapaaksi otteestaan.
Minun päässäni kiepunta kuitenkin jatkui. Valitettavasti. On se kamalaa, kun näkökentässäsi keinuu kuin laivassa myrskyävällä merellä. Yököttävää! Yököttävämpää kuin Kätyrin limaiset kädet.
Liukkaasti (ja pahoinvoivana) kuin Lordi Paha, luikahdin huoneistooni epävarmoin askelin. Silinteri seurasi perässäni. Aivan vapaaehtoisesti. Olin hyvin, hyvin mielissäni. Mielihyvääni lisäsi sekin, että pääni tuntui taas vakaalta. Tai niin vakaalta, kuin pääni koskaan voi tuntua.
Iloisena kuin juuri tunnustuksen saanut inkvisiittori, lampsin alas vuoren uumeniin hakemaan aamiaista. Mikään ei ole sen parempaa kuin chilillä höystetyt nuudelit. Mums.
----
Tuona liekehtiväisenä päivänä sain siis tämän silinterini, joka nyt ah, niin uskollisesti kiikkuu päässäni. Edelleenkään en ole aivan perillä sen päivän tapahtumista, mutta vain yhden silinterin tähden puolet Kielletystä metsästä paloi ja koko alkuperäisväestö (ja Adam Lambert) siinä samalla. Voi Koimetsäläisiä. *mwhahahahaaaa*
---------
Pidittekö? Rakastitteko? Liikutuitteko kyyneliin? Antakaa viestiboksin laulaa.
Ja huom. tämä oli erinnäisistä syistä versio 1. Lopullinen ja täydellinen versio 2., annettiin Lordi Pahan hellään huomaan, joten siksipä saatte tyytyä vain tähän.
Ja nyt, ennen kuin häviän lukemaan erästä mielenkiintoista kirjasta, tahdon vielä kiittää syvästi ja lämpimästi Lordi Pahaa, VVV:tä ja Commander Pink:iä heidän überkhuuleista lahjoistaan.
Ja viestitän myös Joleuksen terveiset Lordi Pahalle: "Hyvää Joulua!!!!"
Lordi Pahan muistelmat
Vain yhden silinterin tähden
Oli niin kaunis aamu (tai enemmänkin hyvin varhainen aamu), kuin Pahan valtakunnassa vain voi olla. Tuomionvuori tuprutti hiljakseen nokista savuaan eriskummallisista rööreistään, ja vankien kauhunkiljaisut kaikuivat kidutussalissa inkvisition tehdessä iloista työtään jossain vuoren uumenissa. Palvelija toi minulle kupposen Järleytä, juuri oikealla tee-maito -suhteella.
Istuksin siis aamuvarhain omassa sopessani, kuuntelin alhaalta kaikuvia ääniä, hörpin Järleytä ja lueskelin laiskasti Kätyrin jättämiä raportteja valtakuntani tapahtumista.
Jossain oli nähty kaksi kadonnutta teletappia, jaahas. Jollain hämärällä syrjäkujalla oli kuunneltu Lady Gagaa ja muuta paskaa. Inkvisitio hommiin vaan.
Auringonkukat leviävät rajojen sisäpuolelle, Kätyri vaan hommiin.
Commander Pink nähty Pahan valtakunnan rajoilla, levittämässä pinkkiyttä maailmaan. No, niin kauan kun ei meikän alueelle tunkeudu niin levitelköön pinkkiyttä ja rakkautta ja mitä ikinä haluaakin, vaikka ylimakeita suklaakeksejä, hikisiä sukkia tai epämääräisiä (ihmis)kakkusia.
Dying Bobossa oli tapeltu. No, se on varsin kehittävää yhteishengen kohotusta. Mikään ei luo paremmin yhteistä vihamielisyyttä, kuin kunnon tappelu. Hmm. Hmm.
Lordi Pahan palvojat ovat perustaneet oman seuran, jäsenmäärät nousevat tasaisesti. Miten niin tasaisesti? Jokaisen pitäisi jo valmiiksi palvoa Lordi Pahaa, joten jäsenmäärien pitäisi nousta suorastaan räjähdysmäisesti.
Huoh. Ei mitään mielenkiintoista täälläkään. Selailin paperikasaa läpi ja yritin saada selvää Kätyrin salakielestä. Ihan oikeasti, kuinka kukaan voi kirjoittaa noin? Itse Cthulhunkin manaus on helpompaa kuin tuon rävellyksen lukeminen.
Mutta sitkeästi kahlasin harakanvarpaisen tekstin läpi, kuten kunnon diktaattorin on tehtävä, mikäli haluaa estää Lady Gagoja, Justin Biebereitä ja muita kammotuksia sikiämästä omalla ihanalla maaperällään. Siispä oli väistämätöntä, että silmiini pompahti eräs hyvin lyhyt merkintä, jostain, mitä Kätyri oli sivusilmällä nähnyt pimeissä metsissämme.
“Outoja ovat epäilyttävän khuulit sylinterit, joita nähnyt olen Kielletyn metsän syövereissä lentelevän. Mystistä. Mystistä tosiaan.”
(Ja jos haluatte tietää, niin tuo oli tulkattu versio. Oikea näytti suurin piirtein tältä:
“Ou+ojz ovz+ ep¨zily++¨zv¨zn khuuli+ sylin+erit, joi+z n¨zhny+ olen Kielle+yn me+s¨zn syövereiss¨z len+elev¨zn. Mys+is+¨z . Mys+ist¨z +osizzn.”)
Tästäpäs sainkin hienon idean. Päätin viettää päiväni noita sylinterejä bongatessa, sillä olenhan tunnetusti silinterien suojelija ja Kätyri oli varmaankin spotannut harvinaisen, Pahan valtakunnan silinteripopulaation.
Innoissani heitin neonvihreän matkaviittani harteilleni, vedin übercoolit saappaani jalkoihini ja keräsin taskuihini pieniä tarpeellisia tarvikkeita. Metsään kun tahdot mennä, muista aina, tulitikut ja huulirasva.
Sitten häippäisin salakavalasti Tuomionvuorelta ja suuntasin kohti Kiellettyä metsää. Ja se siis on ihan syystäkin kielletty. Siellä voi vaikka kuolla. Niin on käynyt monelle, uskokaa minua. Inkvisitiokin käy siellä säännöllisesti uhriensa, ei kun siis asiakkaidensa kanssa.
Saavuin metsän reunaan, juuri, kun auringon säteet alkoivat tunkeutua läpi Tuomionvuoren tuottamien huurujen. On se luonnossa olo kyllä kummallista. Ilmakin on täällä melkeinpä puhdasta. VVV on varmaan tehnyt täällä jotain tutkimuksia ilmaindikaattoreidensa kanssa. Velho-paralla kun ei tukka pysy päässä ihan joka paikassa.
Rohkeasti, vailla pelonpoikastakaan, tunkeuduin metsään, kohti sen synkeää ydintä.
Oli pimeää, mutta siitähän minä en välitä. Hämyinen metsä kuhisi pikku ötyksiä ja muita mönkijöitä. Ohittamassani purossa uiskenteli majava, keihäs sydämessään. Epäilyttävää. Vampyyrikultakala on varmaankin vaihtanut metsästysympäristöään.
Näin myös epäilyttävästi plösöhaltian jälkiä muistuttavia painaumia sammalikossa. Itse kiltti-kansaa ei näkynyt missään. Karhuja sun muita ei myöskään näkynyt. Ei sillä, että niistä minulle uhkaa olisi. Kukaan ei vahingoita Lordi Pahaa omalla maallaan.
Saavuin pian pienelle aukealle. Se oli siisti, karu pikku aukea. Taivasta pilkotti mukava siivu oksien lomasta. Näin VVV:n ilmaindikaattoreita roikkumassa puiden oksilla. Ne olivat oransseja ja jonkin huokoisen sienen peitossa. En tiedä onko se luonnollista. Mutta mikäpäs minä olen puuttumaan suuren gurun puuhiin. Sen sijaan jatkoin matkaani. Hetken vain, ennen kuin jokin musta hyökkäsi silmille (ihan kirjaimellisesti). Se oli yllätys. Säikähdin ja juoksin minkä pienillä kintuillani pääsin, takaisin aukealle. Olento seurasi minua yhä, kammottavan lähellä. Kammottavan verenhimoisena.
Notkeasti heilautin itseni lähimmän puun alaoksalle. Vailla epäröintiä repäisin yhden lähellä törröttävän oksan irti (siinä roikkui palanen sitä oranssia ilmaindikaattoria) ja sytytin sen palamaan tulitikkujani hyväksikäyttäen (mitäs minä sanoin, metsässä voi aina tarvita tulitikkuja). Soihtu paloi kirkkaalla liekillä ja olento perääntyi. Nyt, kunnon valaistuksessa, näin mikä se olento oli. Se oli silinteri!
Se leijui noin puolentoista metrin korkeudella maasta ja sen silmätön tuijotus oli suunnattu minuun. Täytyy sanoa, että vaikka silintereillä tosiaan ei ole silmiä millä mulkoilla, niin ne voivat halutessaan näyttää hyvinkin murhaavilta ja hirvittäviltä. Silinteri siis leijui siinä edessäni ja näytti juuri niin kauhistuttavalta, kuin vain silinteri voi näyttää. Sohaisin soihdullani eteeni ja sain silinterin perääntymään. Tyytyväisenä tulokseen, valaisin soihdullani ympäristöäni vähän paremmin. Silinteri väistyi valon tieltä, paljastaen koko klaaninsa puiden varjoissa. Siellä niitä oli. Silintereitä, suuria ja pieniä. Suurin osa mustia, mutta jotkin harmaita tai jopa punertavia (ja yksi neonkeltainen… luonnonoikku varmaan). Olin saapunut silintereiden alueelle. Juuri sinne, minne olin pyrkinytkin.
Silinterit olivat suunnanneet huomionsa minuun, kun kökötin puunoksalla soihdun kanssa ja tarkkailin niitä. Sitten edessäni oleva silinteri, se jonka takia istua nökötin puussa, se leijui korkeammalle. Aina vain korkeammalle. En koskaan saanut tietää, mitä se olisi tehnyt, sillä kädessäni roihuava soihtu oli jotenkin onnistunut sytyttämään viereisen puun oksiston tuleen. Ja siitä se helvetti sitten pääsi irti.
Kauhuissani katsoin, kun tuli söi puuta silmieni edessä ja silinteri-parat pakenivat pakokauhussa paikalta. Itsestäni en ollut niinkään huolissani, vielä. Tuomionvuorella asuessa tulee immuuniksi sellaisille epämiellyttäville pikkujutuille kuin savu ja kuumuus. Tai ainakin minä olen immuuni niille. Mutta silinterit olivat vaarassa. Ihanat, upeat silinterit.
Pohdin kuumeisesti ratkaisua tilanteeseen, kun näin jotain eriskummallista. Metsästä, liekkien seasta alkoi lapata paikalle kummaa porukkaa. Lyhykäisiä ihmismäisiä olentoja. Ne hihkuivat ekstaasissa ja osoittelivat liekkejä. Kaikkialla paloi, paitsi minun oksallani. Koska mikään ei vahingoita Lordi Pahaa omalla maallaan. Eivät edes murhanhimoiset silinterit. Tai tuli.
No, nuo oudot olennot kerääntyivät pikku aukealle ja syttyivät liekkeihin yksi kerrallaan. En tiedä mitä kummaa euforiaa tuo kansa tunsi lieskojen polttaessa heidän vaatteitaan ja ihoaan, mutta joka tapauksessa olennot ulvoivat ja hihkuivat, hyppivät ja tanssivat aukealla villisti, alkukantaisesti.
“Tie tuonpuoleiseen on auki”, he messusivat valaistunein kasvoin ja lasittunein katsein.
“Tulkaa, siskot ja veljet, tie on auki!” Äänet olivat pieniä ja syvän tunnelatauksen sävyttämiä.
Sitten, heidän johtajansa, ainakin oletan niin, saapui paikalle. Ette varmaankaan usko, kun sanon että tuota kansaa johti Adam Lambert. Resuisiin vaatteisiin pukeutuneena, punainen silinteri päässään, Lambert ilmaantui metsästä ja muu väki väistyi hänen tieltään. Sitten tanssi ja ulvonta jatkui kahta kamalampana. Väki tanssi Adam Lambertin ympärillä ja Lambert tanssi ja pomppi heidän kanssaan, kuin riivattuna. Palava puu räsähteli ja näin, kuinka tulipalo oli levinnyt jo kauas näkökenttäni ulkopuolelle. Tuli veti aukealle aina vain lisää joukkoa, ja kuin koiperhoset, nuo metsäläiset hakeutuivat liekkien luokse. Nyt ilmiliekeissä nuo Koimetsäläiset, näin minä heitä nimitän, tanssivat palavien puiden keskellä, palaen. Varjot kieppuivat paljaassa maassa, vääntyilivät ja liukuivat pinnalta toiselle. Ja siinä oksallani, jotenkin eristyksissä tästä kaikesta, minä katsoin tätä melkein lumoavaa itsemurhaa.
Valitettavasti edes Tuomionvuorella ei voi tottua palavan Koimetsäläislihan hajuun (ja ihan hyvä niin), joten löyhkä alkoi hiljalleen tehdä pahaa. Ja sitä paitsi, tuli oli itsepintaisesti alkanut lipoa puuta, johon olin paennut. Hyi sentään. Nyt oli aika keksiä, kuinka minä pääsisin pois täältä. Hätäisesti etsin pakotietä, mutta luonnollisesti sellaista ei ollut mailla halmeilla. Ei ainakaan maassa. Sen sijaan spottasin kimppuuni hyökänneen silinterin, joka oli jäänyt lillumaan turvallisen matkan korkeuteen, ikään kuin seuraamaan tapahtumia. Silinteri pyöri ilmassa laiskanoloisesti ja minä katselin kadehtien sen vapautta.
“Olen silinterien suojelija, teidän ystävänne, auta minua”, huusin äänellä, jollainen lähtee vain Lordi Pahan kurkusta hänen puhuessaan silintereille, tai tässä tapauksessa silinterille.
Silinteri keinahti epämääräisesti. Sitten, hitaaaasti se laskeutui pääni tasolle. Hyvin, hyvin hitaasti ja harkiten se asettautui pääni ylle. Ja vieläkin hitaammin se asettautui päähäni. Se oli juuri sopiva. Juuri minun päähäni istuva silinteri. Voitonriemuinen virne halkaisi kasvoni. Ja sitten tunsin jonkin puristuvan pääni ympärille. Sitä tunnetta voisi kai kuvailla eräänlaiseksi paineeksi. Kuin rengas kiristyisi kallosi ympärillä. Kuitenkin, silinteri pureutui päähäni ja sitten nousin ilmaan. Sekin on aika mielenkiintoinen tunne. Kouraisee lievästi vatsanpohjasta, kun jokin vetää sinut päästäsi ylös korkeuksiin. Tartuin silinterin lieriin ja sitten sitä mentiin. Silinteri pyöri ja kieppui vinhasti ja minä pyörin ja kiepuin mukana. Neonvihreä viittani hulmusi takanani, kun lensimme yli loimuavan Kielletyn metsän, yli Tuomionvuorta ympäröivien kuivien tasankojen. Lensimme korkealla, tuhkapilvien yläpuolella. Siellä aurinko paistoi kirkkaasti ja kimmelsi silinterin hienolla pinnalla ja minun teroitetuilla hampaillani, kun virnuilin mielipuolisesti siinä kieppuessani.
Sitten, yllättävä pudotus. Säikähdin, mutta tunsin silinterin tiukentavan omalaatuista otettaan päästäni. Yhtäkkiä pudotus hidastui ja sitten, seisoin parvekkeellani. Omalla parvekkeellani, voi sitä tunnetta!
Silinteri lakkasi kieppumasta ja päästi pääni, ja minut, vapaaksi otteestaan.
Minun päässäni kiepunta kuitenkin jatkui. Valitettavasti. On se kamalaa, kun näkökentässäsi keinuu kuin laivassa myrskyävällä merellä. Yököttävää! Yököttävämpää kuin Kätyrin limaiset kädet.
Liukkaasti (ja pahoinvoivana) kuin Lordi Paha, luikahdin huoneistooni epävarmoin askelin. Silinteri seurasi perässäni. Aivan vapaaehtoisesti. Olin hyvin, hyvin mielissäni. Mielihyvääni lisäsi sekin, että pääni tuntui taas vakaalta. Tai niin vakaalta, kuin pääni koskaan voi tuntua.
Iloisena kuin juuri tunnustuksen saanut inkvisiittori, lampsin alas vuoren uumeniin hakemaan aamiaista. Mikään ei ole sen parempaa kuin chilillä höystetyt nuudelit. Mums.
----
Tuona liekehtiväisenä päivänä sain siis tämän silinterini, joka nyt ah, niin uskollisesti kiikkuu päässäni. Edelleenkään en ole aivan perillä sen päivän tapahtumista, mutta vain yhden silinterin tähden puolet Kielletystä metsästä paloi ja koko alkuperäisväestö (ja Adam Lambert) siinä samalla. Voi Koimetsäläisiä. *mwhahahahaaaa*
---------
Pidittekö? Rakastitteko? Liikutuitteko kyyneliin? Antakaa viestiboksin laulaa.
Ja huom. tämä oli erinnäisistä syistä versio 1. Lopullinen ja täydellinen versio 2., annettiin Lordi Pahan hellään huomaan, joten siksipä saatte tyytyä vain tähän.
Ja nyt, ennen kuin häviän lukemaan erästä mielenkiintoista kirjasta, tahdon vielä kiittää syvästi ja lämpimästi Lordi Pahaa, VVV:tä ja Commander Pink:iä heidän überkhuuleista lahjoistaan.
Ja viestitän myös Joleuksen terveiset Lordi Pahalle: "Hyvää Joulua!!!!"
torstai 23. joulukuuta 2010
Ja elukat hyökkäävät
Anteeksi nyt vielä tästä toisestakin kirjoituksesta tänään... Hah! Lordi Pahahan ei pyytele keneltäkään anteeksi! Diktaattori kirjoittelee niin usein kuin vaan haluaa, eikä teillä kurjilla ole siihen mitään sanottavaa!
Mutta kuitenkin. Tänään on tapahtunut niin poikkeuksellisen kummallisia että se suorastaan kiljuu kirjoittamista.
Minun kuitenkin lienee tarve siirtyä myös hieman eilisen puolelle. Pidimme nimittäin harvinaislaatuisen konferenssin VVV:n ja yllätysvieraan, Vampyyrikultakalan kanssa. Olin tilastoista havainnut majavakannan Montulla kutistuvan, eikä minulla ollut epäilystäkään syypäästä. Niinpä päätin kutsua itse syyllisen, Vampyyrikultakalan, tuon Koimetsäläis-alkuasukaskansan viimeisen edustajan palatsiini. Paikalle oli myös raahattava neutraali osapuoli, eli VVV. Jonka lojaaliudet nojaavat kyllä melko selkeästi minun suuntaani. Mutta ihan sama! Siellä me sitten kokoonnuimme pöydän ääreen ja aloimme kiivaasti keskustella majavain kohtalosta.
Vampyyrikultakala koetti vedota siihen, että majavat ovat hänen elinkeinonsa. Muistutin häntä muista tavoista hankkia ravintoa ja muuta. Kasvillisuus on Montulla melko runsasta. Kehoitin häntä myös jättämään muut Montulla käyskentelevät elukat rauhaan. Siellä elelee muun muassa äärimmäisen harvinainen silinterikanta. VVV taas koetti muistuttaa minua siitä, että Vampyyrikultakala on heimonsa viimeinen edustaja, niinpä hänelle pitäisi antaa oikeus alkuperäiseen elinkeinoonsa. Hiljensin heidät molemmat kuitenkin läjäyttämällä inkvisiittorinlaukkuni uhkaavasti pöydälle. Tämän jälkeen Vampyyrikultakala alkoi anella armoa. Hän ja VVV jopa sysäsivät minulle pari lahjusta. Tähän olin tietenkin hyvin tyytyväinen. Lahjukset ovat aina oiva tapa neuvotella Lordi Pahan kanssa. Niinpä ehdotin Vampyyrikultakalalle, että hän tulisi minulle töihin aloittelevaksi inkvisiittorikokelaaksi. Hän suostui heti, ja saatoimme kaikki huokaista helpotuksesta. Näin pääsin eroon majavia verottavasta riesasta ja sain kaupan päälle vielä yhden inkvisiittorin lisää. Juhlistimme päätöstä teen parissa ja taisinpa itsekin ängetä heille pari lahjusta.
No, se eilisen tapahtumista. Tämän päivän aikana on tapahtunut jotain vähintään yhtä kummallista. Olen jo pitkään tarkkaillut parvekkeellani nakottavaa lintulautaa. Siellä tapahtuu harvemmin mitään ihmeellisiä. Mutta tänään tapahtui. Olin jo pitkään tarkkaillut alkemistieni kanssa erästä erityisen pörheää tinttiä, joka ei vaikuttanut täysin terveeltä. Mennessäni pihalle tarkkailemaan kauniita maisemia jonkin aikaa myöhemmin, huomasin kyseisen tintin nyt mököttävän vanhan puutarhahanskan päällä. Käskin alkemistien tuoda sen sisälle. Ja niin he sitten tekivät.
Aluksi lintunen oli hieman hämillään. Se lennähti peloissaan erääseen puuhun (salini on kuin puutarha!) ja oli siellä hetkosen. Sitten se alkoi lennellä eestaas puun ja ruokasalin kattokruunujen välillä. Tämän jälkeen se pyrähti jo vähän energisempänä palvelijoiden siipeen, missä se kiintyi erityisesti erääseen lierihattuun ja vanhaan kattilaan. Erityisellä uteliaisuudella se tutkaili lintujen ruokintaan tarkoitettua jyväpussia. Sitten joku harvinaisen vähä-älyinen alkemisti avasi ulko-oven ja tintti pääsi vähäisen harhailun jälkeen karkaamaan. Saatatte ehkä kuvitella mitä sille alkemistille sitten kävi... No, hän ei piinaa meitä enää. Toivottavasti tintti ei enää meinaa kärähtää Tuomiovuoren savuissa.
Mutta kuitenkin. Tänään on tapahtunut niin poikkeuksellisen kummallisia että se suorastaan kiljuu kirjoittamista.
Minun kuitenkin lienee tarve siirtyä myös hieman eilisen puolelle. Pidimme nimittäin harvinaislaatuisen konferenssin VVV:n ja yllätysvieraan, Vampyyrikultakalan kanssa. Olin tilastoista havainnut majavakannan Montulla kutistuvan, eikä minulla ollut epäilystäkään syypäästä. Niinpä päätin kutsua itse syyllisen, Vampyyrikultakalan, tuon Koimetsäläis-alkuasukaskansan viimeisen edustajan palatsiini. Paikalle oli myös raahattava neutraali osapuoli, eli VVV. Jonka lojaaliudet nojaavat kyllä melko selkeästi minun suuntaani. Mutta ihan sama! Siellä me sitten kokoonnuimme pöydän ääreen ja aloimme kiivaasti keskustella majavain kohtalosta.
Vampyyrikultakala koetti vedota siihen, että majavat ovat hänen elinkeinonsa. Muistutin häntä muista tavoista hankkia ravintoa ja muuta. Kasvillisuus on Montulla melko runsasta. Kehoitin häntä myös jättämään muut Montulla käyskentelevät elukat rauhaan. Siellä elelee muun muassa äärimmäisen harvinainen silinterikanta. VVV taas koetti muistuttaa minua siitä, että Vampyyrikultakala on heimonsa viimeinen edustaja, niinpä hänelle pitäisi antaa oikeus alkuperäiseen elinkeinoonsa. Hiljensin heidät molemmat kuitenkin läjäyttämällä inkvisiittorinlaukkuni uhkaavasti pöydälle. Tämän jälkeen Vampyyrikultakala alkoi anella armoa. Hän ja VVV jopa sysäsivät minulle pari lahjusta. Tähän olin tietenkin hyvin tyytyväinen. Lahjukset ovat aina oiva tapa neuvotella Lordi Pahan kanssa. Niinpä ehdotin Vampyyrikultakalalle, että hän tulisi minulle töihin aloittelevaksi inkvisiittorikokelaaksi. Hän suostui heti, ja saatoimme kaikki huokaista helpotuksesta. Näin pääsin eroon majavia verottavasta riesasta ja sain kaupan päälle vielä yhden inkvisiittorin lisää. Juhlistimme päätöstä teen parissa ja taisinpa itsekin ängetä heille pari lahjusta.
No, se eilisen tapahtumista. Tämän päivän aikana on tapahtunut jotain vähintään yhtä kummallista. Olen jo pitkään tarkkaillut parvekkeellani nakottavaa lintulautaa. Siellä tapahtuu harvemmin mitään ihmeellisiä. Mutta tänään tapahtui. Olin jo pitkään tarkkaillut alkemistieni kanssa erästä erityisen pörheää tinttiä, joka ei vaikuttanut täysin terveeltä. Mennessäni pihalle tarkkailemaan kauniita maisemia jonkin aikaa myöhemmin, huomasin kyseisen tintin nyt mököttävän vanhan puutarhahanskan päällä. Käskin alkemistien tuoda sen sisälle. Ja niin he sitten tekivät.
Aluksi lintunen oli hieman hämillään. Se lennähti peloissaan erääseen puuhun (salini on kuin puutarha!) ja oli siellä hetkosen. Sitten se alkoi lennellä eestaas puun ja ruokasalin kattokruunujen välillä. Tämän jälkeen se pyrähti jo vähän energisempänä palvelijoiden siipeen, missä se kiintyi erityisesti erääseen lierihattuun ja vanhaan kattilaan. Erityisellä uteliaisuudella se tutkaili lintujen ruokintaan tarkoitettua jyväpussia. Sitten joku harvinaisen vähä-älyinen alkemisti avasi ulko-oven ja tintti pääsi vähäisen harhailun jälkeen karkaamaan. Saatatte ehkä kuvitella mitä sille alkemistille sitten kävi... No, hän ei piinaa meitä enää. Toivottavasti tintti ei enää meinaa kärähtää Tuomiovuoren savuissa.
Unieni vastaisku
Minä, Lordi Paha, olin monen mutkan kautta päätynyt ranskalaiselle uimaleirille, joka tosin pidettiin erään hyvin tutunoloisen järven rannalla.
Koettelin pysytellä etäällä ranskalaisista, he eivät oikein olleet mieleeni. Siinä me sitten rannalla pidimme esittelytilaisuuden ja muuta sellaista. Ohjaajat tekivät hyvin selväksi, että joka päivä uitaisiin järven toiselle puolelle ja takaisin. Sitten eräs ohjaajista alkoi puhua vieressäni lojuvalle blondille ranskalaiselle tytölle: "Jos kahmaisette pohjamutia, voitte löytää sieltä simpukoita. Katsokaa, onko niissä helmiä."
Niinpä tuo ranskalainen otti esiin suuren, valkean simpukan, josta hän hyvin taidokkaasti väänsi yläkannen irti. Ihailin syvän kunnioituksen vallassa tuon liikkeen vaivattomuutta. Ehkäpä ranskalaiset vain ovat oppineet sen luonnostaan, hehän syövät simpukoita niin paljon. Simpukan sisällä oli itse pehmeän tyynymäinen otus, mutta helmeä ei näkynyt. Niinpä ranskalainen tuhahti ja tiputti simpukan takaisin järveen. Tästä olin hieman järkyttynyt. Miten simpukkaparan onnistuisi nyt elää ilman kuorensa toista osaa?
Ohjaajat kuitenkin keskeyttivät ajatukseni, kun he käskivät meidän alkaa uida kohti vastarantaa, mikä oli varmaankin kilometrien päässä. Sitten huomasin, että järven poikki oli vedetty köysiä, jotka olisivat esteenä uimiselle. Mutta minäpä lähdin uimaan fisun lailla, sukeltaen aina pinnan alle kohdatessani köyden. Sitten kuulin ohjaajan huutavan: "Ei, teidän täytyy ylittää ne köydet! Niin kuin delfiinit!" Niinpä vaihdoin sukelteluni huimaksi loikkimiseksi.
Jonkin aikaa uituamme saavutimme vastarannan. Siellä meidät esiteltiin Suurelle Muinaiselle, joka alkoi innoissaan esitellä meille kotiaan ja kertoa rakennusmenetelmistä ja -tekniikoista, joita sen väsäämisessä oli käytetty.
Tällä välin olin ajautunut entistä kauemmas muista kurssilaisista. Väliä oli ainakin kymmenen metriä. Sitten ohjaajat alkoivat taas opastaa meitä: "Tarttukaa köyteen, vetäkää sitä itseenne päin, ja sitten työntäkää se mahdollisimman lujaa kohti ulappaa. Näin saamme aikaan valtavan aallon! Muistakaa käyttää koko ruumistanne." Ohjaaja kääntyi vielä minuun päin, huutaen: "Hei, sinä siellä!" ja toistaen äsken antamansa ohjeet. Olin suoraan sanottuna närkästynyt. Luuliko tuo ohjaaja minun olevan joku vähä-älyinen, vain sen takia etten viihtynyt heidän seurassaan? Nielin kuitenkin kiukkuni, kun aloimme työntää vettä. Aikaansaamamme aalto ei kyllä ollut kovinkaan suurellinen.
Lähdimme sen jälkeen uimaan takaisin sinne mistä olimme lähteneet. Tällä kertaa uiskentelin ja loikin niin sulavasti, että muut jäivät reilusti jälkeeni. Järven sivuille oli yllättäen pistetty pystyyn valtava rakennustyömaa, joka nyt ympäröi meidät joka puolelta. He olivat tosin ehtineet vasta pystyttää tukirakenteita ja tuoda paikalle koneensa. Mutta kaikki oli valtavan suurta. Koneet olivat varmasti kerrostalon kokoisia. Näin yhden todella suuren, joka lipui uhkaavasti aivan takanani, varjostaen synkeänä järven. Näin myös vieressäni massiivisen ja mustan kivikasan, joka näytti melko huojuvaiselta. Toivoin syvästi, ettei se kaatuisi päälleni.
Pian saavuin taas rannalle. Ja perässäni saapui hätääntynyt ohjaaja, joka kantoi yhden kurssilaisen päätä kädessään. Ihmettelin tätä tietenkin melkoisesti. Ohjaaja alkoi köyttää irtopäätä koivuun, kun huomasin kaksi poliisia mäen päällä. Menin tervehtimään heitä. Toinen heistä, viiksekäs ja lihava, alkoi yllättäen kertoa minulle kaikenlaista hämärää, muun muassa sitä että tavallisesti he kuuluivat johonkin oravakantaa tarkkailevaan iskuryhmään, mutta nyt oli poikkeustilanne joten heidät oli siirretty tutkimaan tätä kuolemantapausta. He olivat ilmeisen nopeasti päätelleet irtopään tarkoittavan murhaa. (Pää oli kyllä leikattu melko siististi irti). Yllättäen huomasin kantavani toisessa kädessäni murhatun sormenpäätä. En osannut päättää mitä sille tekisin, enkä voinut kysyäkään poliiseilta sillä he keskustelivat juuri ohjaajan kanssa. Niinpä päätin tiputtaa sormenpään maahan. Koetin myös olla katsomatta koivuun sidottua irtopäätä, etten vaikuttaisi liian kiinnostuneelta näin väkivaltaisista asioista.
Olin juuri pohdiskelemassa kuoleman syytä, kun heräsin makuusalini ulkopuolelta kuuluvaan manaukseen. En siis koskaan saanut tietää murhaajaa. Vaikka minulla on kyllä omat epäilykseni niiden suurten koneiden suhteen...
Koettelin pysytellä etäällä ranskalaisista, he eivät oikein olleet mieleeni. Siinä me sitten rannalla pidimme esittelytilaisuuden ja muuta sellaista. Ohjaajat tekivät hyvin selväksi, että joka päivä uitaisiin järven toiselle puolelle ja takaisin. Sitten eräs ohjaajista alkoi puhua vieressäni lojuvalle blondille ranskalaiselle tytölle: "Jos kahmaisette pohjamutia, voitte löytää sieltä simpukoita. Katsokaa, onko niissä helmiä."
Niinpä tuo ranskalainen otti esiin suuren, valkean simpukan, josta hän hyvin taidokkaasti väänsi yläkannen irti. Ihailin syvän kunnioituksen vallassa tuon liikkeen vaivattomuutta. Ehkäpä ranskalaiset vain ovat oppineet sen luonnostaan, hehän syövät simpukoita niin paljon. Simpukan sisällä oli itse pehmeän tyynymäinen otus, mutta helmeä ei näkynyt. Niinpä ranskalainen tuhahti ja tiputti simpukan takaisin järveen. Tästä olin hieman järkyttynyt. Miten simpukkaparan onnistuisi nyt elää ilman kuorensa toista osaa?
Ohjaajat kuitenkin keskeyttivät ajatukseni, kun he käskivät meidän alkaa uida kohti vastarantaa, mikä oli varmaankin kilometrien päässä. Sitten huomasin, että järven poikki oli vedetty köysiä, jotka olisivat esteenä uimiselle. Mutta minäpä lähdin uimaan fisun lailla, sukeltaen aina pinnan alle kohdatessani köyden. Sitten kuulin ohjaajan huutavan: "Ei, teidän täytyy ylittää ne köydet! Niin kuin delfiinit!" Niinpä vaihdoin sukelteluni huimaksi loikkimiseksi.
Jonkin aikaa uituamme saavutimme vastarannan. Siellä meidät esiteltiin Suurelle Muinaiselle, joka alkoi innoissaan esitellä meille kotiaan ja kertoa rakennusmenetelmistä ja -tekniikoista, joita sen väsäämisessä oli käytetty.
Tällä välin olin ajautunut entistä kauemmas muista kurssilaisista. Väliä oli ainakin kymmenen metriä. Sitten ohjaajat alkoivat taas opastaa meitä: "Tarttukaa köyteen, vetäkää sitä itseenne päin, ja sitten työntäkää se mahdollisimman lujaa kohti ulappaa. Näin saamme aikaan valtavan aallon! Muistakaa käyttää koko ruumistanne." Ohjaaja kääntyi vielä minuun päin, huutaen: "Hei, sinä siellä!" ja toistaen äsken antamansa ohjeet. Olin suoraan sanottuna närkästynyt. Luuliko tuo ohjaaja minun olevan joku vähä-älyinen, vain sen takia etten viihtynyt heidän seurassaan? Nielin kuitenkin kiukkuni, kun aloimme työntää vettä. Aikaansaamamme aalto ei kyllä ollut kovinkaan suurellinen.
Lähdimme sen jälkeen uimaan takaisin sinne mistä olimme lähteneet. Tällä kertaa uiskentelin ja loikin niin sulavasti, että muut jäivät reilusti jälkeeni. Järven sivuille oli yllättäen pistetty pystyyn valtava rakennustyömaa, joka nyt ympäröi meidät joka puolelta. He olivat tosin ehtineet vasta pystyttää tukirakenteita ja tuoda paikalle koneensa. Mutta kaikki oli valtavan suurta. Koneet olivat varmasti kerrostalon kokoisia. Näin yhden todella suuren, joka lipui uhkaavasti aivan takanani, varjostaen synkeänä järven. Näin myös vieressäni massiivisen ja mustan kivikasan, joka näytti melko huojuvaiselta. Toivoin syvästi, ettei se kaatuisi päälleni.
Pian saavuin taas rannalle. Ja perässäni saapui hätääntynyt ohjaaja, joka kantoi yhden kurssilaisen päätä kädessään. Ihmettelin tätä tietenkin melkoisesti. Ohjaaja alkoi köyttää irtopäätä koivuun, kun huomasin kaksi poliisia mäen päällä. Menin tervehtimään heitä. Toinen heistä, viiksekäs ja lihava, alkoi yllättäen kertoa minulle kaikenlaista hämärää, muun muassa sitä että tavallisesti he kuuluivat johonkin oravakantaa tarkkailevaan iskuryhmään, mutta nyt oli poikkeustilanne joten heidät oli siirretty tutkimaan tätä kuolemantapausta. He olivat ilmeisen nopeasti päätelleet irtopään tarkoittavan murhaa. (Pää oli kyllä leikattu melko siististi irti). Yllättäen huomasin kantavani toisessa kädessäni murhatun sormenpäätä. En osannut päättää mitä sille tekisin, enkä voinut kysyäkään poliiseilta sillä he keskustelivat juuri ohjaajan kanssa. Niinpä päätin tiputtaa sormenpään maahan. Koetin myös olla katsomatta koivuun sidottua irtopäätä, etten vaikuttaisi liian kiinnostuneelta näin väkivaltaisista asioista.
Olin juuri pohdiskelemassa kuoleman syytä, kun heräsin makuusalini ulkopuolelta kuuluvaan manaukseen. En siis koskaan saanut tietää murhaajaa. Vaikka minulla on kyllä omat epäilykseni niiden suurten koneiden suhteen...
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Kenguru kahviplantaasilla
Aluksi olin ihminen. Näin Frodon kuolevan valtavilla portailla. Sitten minusta tuli kenguru ja olin jossain pakkotyöpleississä. Sitten olin kahviplantaasilla ja minun piti tapella jotain toista kengurua vastaan keppi kädessäni, jotta pääsisin kahviplantaasikenguruiden eliittiryhmään. Minä hävisin.
Näin unta.
Näin unta.
tiistai 21. joulukuuta 2010
Pervo jääkaapissa ja muita ruokatottumuksia
Näin Joulun alla on osuvaa puhua ruoasta. Sitähän me täällä Pahan valtakunnassakin kulutamme suurin määrin. Meillä on täällä omia ruokavalioita, Lordi Pahalla, minulla, VVV:llä... kaikilla tärkeillä. Jopa Commander Pink noudattaa jonkinlaista ruokavaliota.
Pahan valtakunnan juorupalsta kertoo siis tänään seuraavaa:
Lordi Paha noudattaa hyvin... joustavaa ruokavaliota. Siihen kuuluu kaikki epäterveellinen. Diktaattorillamme on mm. megalomaaninen roskaruoka-addiktio.
Poikkeuksena ovat chilillä höystetyt Mama-nuudelit ja appelsiinimehu (jota hän välillä ryystää kuin juoppo konsanaan). Tämä poikkeus on terveellisin osa hänen ruokavaliostaan.
VVV:n ruokavalio... sitä ei voi edes kutsua sellaiseksi. Se on ikuinen (ikiaikainen) laihdutuskuuri. Hyvin rankka sellainen. VVV on mahdollisesti ainoa, joka kykenee noudattamaan sitä ja säilymään elossa. Dieetin ainoa sääntö nääs on: "Älä syö koskaan mitään!" Tätä VVV meillekkin hokee aina, kun pupellamme ravintoa kuin viimeistä päivää.
Kätyrin, eli minun, ruokavalioni. Oxgryta, noin pääasiassa. Siinä on kaikki hiven- ja ravintoaineet, mitä karhu tarvitsee. Tietenkin saatan joskus sortua muihinkin herkkuihin. Siksipä olenkin oikeasti pieni, karvainen ihrapallo, joka ei tarvitse liikkumiseen jalkoja, vaan liike-energiaa ja hippusen kitkaa. Let's roll!
Commander Pink... hän tunnusti syövänsä paljonkin kaikenlaista, mutta sen sijaan, että lihoisi, hän laihtuu. Mielenkiintoista. Syy on toistaiseksi tuntematon. Ehkä Commanderillamme on matoja...
Siinä oli muutamia esimerkkejä meidän silmäätekevien ruokatottumuksista. Muista aina, olet sitä mitä syöt!! (Paitsi VVV, joka on täydellinen.
Kaava: VVV ei syö mitään -> hän on sitä mitä syö, eli ei-mitään -> kukaan ei ole täydellinen -> VVV on ei-kukaan -> VVV on täydellinen)
Ja jotta et päätyisi hampurilaiseksi tai oxgrytaksi, minulla ja Commander Pinkillä (kyllä, teemme hieman yhteistyötä maidemme välillä) on ilo esitellä teille ihmedieetti, jolla kilot suorastaan sulavat silmienne edessä/eteen. *rumpujen pärinää* Supertehokas dieettimme perustuu Hataan ja jonkun pervon komistuksen (esim. Ranskan) kasvoihin. Sinun tarvitsee vain ottaa kuva Hatasta (alla) ja liittää valitsemasi pervon pää tuohon ruumiiseen. Sitten printtaat kuvan (mahd. isona) ja liimaat sen jääkaappiisi. Ei varmasti tee mieli ruokaa sitä katsellessa. (Tai jos tekee, niin inkvisitio tulee ja nylkee sinut kuumilla kynsiviiloilla, pakottaa sinut kuuntelemaan Kätyrin itsensä valitsemaa popitusta ja näyttää sinulle samalla, kuinka kummajaisille, kuten sinä, käy.)
Ja sitten päivän muihin aiheisiin. Commander Pink ei enää uskalla pukeutua omassa huoneessaan, sillä hän pelkää kaapissaan oleilevaa pervoa. (Tuo tuossa yläpuolella.)
Commander Pink on myös tehnyt tuttavuutta hämmentävän aarrearkun kanssa. Hän on kaiketi jonkinlainen kieroutunut arkkufiili pohjimmiltaan, sillä Chesty-niminen arkku viehättää häntä kaikesta psykoudestaan huolimatta. Tämä arkku mm. tykkää tappaa ihmisiä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. (No, onhan se hauskaa. Myönnän.)
Lisäksi tämä arkku kahlitsee tyyppejä omaan pikku maailmaansa, kutsuu heitä Super Best Friend:eiksi, eli SBF:ksi ja lähettelee ihmisille kummia viestejä. Lisäksi sillä on mieli kuin lapsella ja se lahjoittaa jopa oman poikansa pois (Commander Pinkille).
Toinen aiheemme koskee myös fiilejä. En nimittäin tiennyt olevani näin lamppufiili. Ne perkuleen alienit ovat totisesti riivanneet minut. Tiedän jopa katulamppujen valojen sävyerot täällä Pahan valtakunnassa. Karmivaa. Ja olen tiennyt ne pienestä nallesta asti. Nyyh.
Nyt poistun. Alan olla väsynyt tästä kaikesta selityksestä. Hyvvee joolun odotust kaiklle! Juhulikkaa.
Pahan valtakunnan juorupalsta kertoo siis tänään seuraavaa:
Lordi Paha noudattaa hyvin... joustavaa ruokavaliota. Siihen kuuluu kaikki epäterveellinen. Diktaattorillamme on mm. megalomaaninen roskaruoka-addiktio.
Poikkeuksena ovat chilillä höystetyt Mama-nuudelit ja appelsiinimehu (jota hän välillä ryystää kuin juoppo konsanaan). Tämä poikkeus on terveellisin osa hänen ruokavaliostaan.
VVV:n ruokavalio... sitä ei voi edes kutsua sellaiseksi. Se on ikuinen (ikiaikainen) laihdutuskuuri. Hyvin rankka sellainen. VVV on mahdollisesti ainoa, joka kykenee noudattamaan sitä ja säilymään elossa. Dieetin ainoa sääntö nääs on: "Älä syö koskaan mitään!" Tätä VVV meillekkin hokee aina, kun pupellamme ravintoa kuin viimeistä päivää.
Kätyrin, eli minun, ruokavalioni. Oxgryta, noin pääasiassa. Siinä on kaikki hiven- ja ravintoaineet, mitä karhu tarvitsee. Tietenkin saatan joskus sortua muihinkin herkkuihin. Siksipä olenkin oikeasti pieni, karvainen ihrapallo, joka ei tarvitse liikkumiseen jalkoja, vaan liike-energiaa ja hippusen kitkaa. Let's roll!
Commander Pink... hän tunnusti syövänsä paljonkin kaikenlaista, mutta sen sijaan, että lihoisi, hän laihtuu. Mielenkiintoista. Syy on toistaiseksi tuntematon. Ehkä Commanderillamme on matoja...
Siinä oli muutamia esimerkkejä meidän silmäätekevien ruokatottumuksista. Muista aina, olet sitä mitä syöt!! (Paitsi VVV, joka on täydellinen.
Kaava: VVV ei syö mitään -> hän on sitä mitä syö, eli ei-mitään -> kukaan ei ole täydellinen -> VVV on ei-kukaan -> VVV on täydellinen)
Ja jotta et päätyisi hampurilaiseksi tai oxgrytaksi, minulla ja Commander Pinkillä (kyllä, teemme hieman yhteistyötä maidemme välillä) on ilo esitellä teille ihmedieetti, jolla kilot suorastaan sulavat silmienne edessä/eteen. *rumpujen pärinää* Supertehokas dieettimme perustuu Hataan ja jonkun pervon komistuksen (esim. Ranskan) kasvoihin. Sinun tarvitsee vain ottaa kuva Hatasta (alla) ja liittää valitsemasi pervon pää tuohon ruumiiseen. Sitten printtaat kuvan (mahd. isona) ja liimaat sen jääkaappiisi. Ei varmasti tee mieli ruokaa sitä katsellessa. (Tai jos tekee, niin inkvisitio tulee ja nylkee sinut kuumilla kynsiviiloilla, pakottaa sinut kuuntelemaan Kätyrin itsensä valitsemaa popitusta ja näyttää sinulle samalla, kuinka kummajaisille, kuten sinä, käy.)
 |
| Ranska(-boy). Kuolatkaamme yhdessä. |
 |
| Hata. Oksentakaamme yhdessä. |
Ja sitten päivän muihin aiheisiin. Commander Pink ei enää uskalla pukeutua omassa huoneessaan, sillä hän pelkää kaapissaan oleilevaa pervoa. (Tuo tuossa yläpuolella.)
Commander Pink on myös tehnyt tuttavuutta hämmentävän aarrearkun kanssa. Hän on kaiketi jonkinlainen kieroutunut arkkufiili pohjimmiltaan, sillä Chesty-niminen arkku viehättää häntä kaikesta psykoudestaan huolimatta. Tämä arkku mm. tykkää tappaa ihmisiä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. (No, onhan se hauskaa. Myönnän.)
Lisäksi tämä arkku kahlitsee tyyppejä omaan pikku maailmaansa, kutsuu heitä Super Best Friend:eiksi, eli SBF:ksi ja lähettelee ihmisille kummia viestejä. Lisäksi sillä on mieli kuin lapsella ja se lahjoittaa jopa oman poikansa pois (Commander Pinkille).
Toinen aiheemme koskee myös fiilejä. En nimittäin tiennyt olevani näin lamppufiili. Ne perkuleen alienit ovat totisesti riivanneet minut. Tiedän jopa katulamppujen valojen sävyerot täällä Pahan valtakunnassa. Karmivaa. Ja olen tiennyt ne pienestä nallesta asti. Nyyh.
Nyt poistun. Alan olla väsynyt tästä kaikesta selityksestä. Hyvvee joolun odotust kaiklle! Juhulikkaa.
Winter is coming, bitches
Tässä teitille pientä esimakua siitä, miltä vuosituhannen eeppisin tv-sarja tulee näyttämään.
Lordi Paha hädin tuskin pysyy nahkahousuissaan. Niin täpinöissään me olemme. Tai no, täpinöissäänhän tässä on viimeiset puoli vuotta oltu asiasta. Mutta nyt on jo korkea aika hehkuttaa siitä teille, alamaiset.
Jo KOLME saakelin teaseriä on tehty. Tässä nyt vielä sitä vihoviimeistä traileria odotellessa... Ja ai niin, MAKING OF! Sellaisenkin hyö ovat väsänneet! Voi herttileeri!
Lordi Paha arvioi: -----Game of Thrones - uhka vai mahdollisuus?-----
Ensinnäkin, mikäli te maan matoset ette vielä olleet tietoisia asiasta, kyseinen HBO:n fantasiasarja perustuu George R. R. "Parrakas oluttynnyri" Martinin maanmainioon kirjasarjaan Tulen ja jään laulu. Lukekaa. Aivopeskää itsenne mätöllä, eeppisyydellä, realistisen synkillä ja kiehtovilla hahmoilla jne... Hyvästi perinteinen musta:pahikset vs. valkea:hyvikset -idioottijako.
Sitten sarjaan. Vaikkei se vielä olekaan edes alkanut (vasta huhtikuussa - AAAARGH!). Mutta tässä nyt aion lähinnä vain höpötellä näyttelijöistä ja sarjan ilmeestä.
Näyttelijävalinnat osuvat mielestäni melkoisen nappiin. Ei moitittavaa. Hassuinta tietenkin on se, että brittinäyttelijöiden (Britannia - eräs Pahan Valtakunnan maakunnista, siisti mesta) sekaan on tungettu pari jenkkinäyttelijääkin (Jenkkilä - eräs Pahan Valtakunnan kaatopaikosta), jotka - herttileeri sentäs! - pulisevat brittiaksentilla! Ja vielä uskottavasti! Lordi Paha ei ollut uskoa korviaan, kun kuuli Tyrionin amerikkalaisnäyttelijän sopottavan sivistyneesti brittiä! Un-saakelin-believable! Samaisen näyttelijän voitte myös kohdata jouluisassa elokuvassa Elf (LOL)... Muita tuttuja, liiankin tuttuja, naamoja on ainakin Eddard "Ned" Stark, eli... Boromir/Sean Bean/Poromies! EEEEIII NEEEEDDD!!!
Ja sarja näyttää ihan tajuttoman siistiltä.
Talvi on kyllä tulossa mutta saisi Lordi Pahan puolesta tulla vielä vähän nopeammin.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Mä oon täällä taaaaas!
Huh. Onpa hyvä olla kotona kaiken sen kokemani tuskan ja tylsyyden jälkeen. Hyvästi uuniomenajogurtti, hyvästi Suuret Muinaiset... tervetuloa kaunis puuro ja sorrettu pahanvaltakuntalainen kansani! On ilo saada polkea oikeuksianne jälleen!
Niin, teistä terävä-älyisimmät ovat varmaan jo saattaneet päätellä, että VVV:n teleporttaamisloitsu onnistui. Se toimi kyllä oikein mainiosti. Yhdessä vaiheessa huomasin kaiken vain mystisesti sumenevan näkökentässäni, ja jo heti seuraavalla hetkellä olivat töppöseni tukevasti Tuomiovuoren synkeillä rinteillä. Minua vastassa olivat suuret, riemuitsevat joukkiot alamaisiani, jotka tervehtivät onnellisina paluutani Lordi Paha -viirien ja -fanituotteiden kera. En muistanutkaan olevani näin suosittu.
Paluuni jälkeen oli minun heti ensimmäisenä päästävä kunnon kylpyyn. Jos Suurissa Muinaisissa ja heidän vieraanvaraisuudessaan on jotain moitittavaa, on se ehdottomasti heidän eriskummallinen käsityksensä hygieniasta. Jonka yksityskohtiin en nyt siis aio mennä. Ammeessa autuaasti lillumisen jälkeen suuntasin ikiomalle täpötäydelle jääkaapilleni ja otin sen sisällön avosylin vastaan. Kunnon mässäilyn jälkeen torkut. Mitä parempaa voisi toivoakaan?
Sitten olikin aika palata arjen rutiineihin. Keräännyimme taas kokoussalissa, me vanhat tutut jengiläiset. Commander Pink oli taas aktiivisesti mukana keskustelussamme ja tarkasteli kynsiensä tilaa. Kätyri idlasi vieressäni, eikä onnistunut antamaan mitään erityisen hohdokkaita neuvoja yrityksistään huolimatta. VVV angstasi piponsa uumenissa ja koetti tunkea mandariinia silmäänsä. Joleus räpläsi pelikonsolia. Tyypillistä, ja niin kotoisaa!
Koetimme siis kehittää tiimissä keinoja, joilla voisimme houkutella lisää turisteja tänne Pahan Valtakuntaan. Commander ehdotti jonkinlaista teemapuistoa, mutta ajatus tyrmättiin heti. Pinkki, röyhelöinen, saippuakuplainen ja blingaava teemapuisto houkuttelisi tänne todennäköisesti vain pikkulikkoja, ja niitähän me emme tänne kaipaa. Koska muut olivat aivan tuppisuina, täytyi minun itse kehitellä joitain. Niinpä kehittelin erään varsin lupaavan suunnitelman...
Ensin meidän olisi jotenkin laajennettava VVV:n teleporttaamisloitsua ja sen tehokkuutta. Sen lisäksi voisimme myös väsätä teleporttaamislaitteen. Ja sitten... ryöstäisimme Colosseumin itsellemme! Ja kaikkihan tietävät, että Gackt heittää Colosseumilla keikkaa 24/7! Niinpä kaikki maailman j-rock-fanitytöt tunkisivat minun valtakuntaani silmät raivokkaasta faniudesta kiiluen ja turismi edistyisi! Mitäs sanotte? (vaikkei sanomisillanne mitään väliä olekaan - suunnitelma toteutetaan joka tapauksessa)
Tässä teille vielä jotain hauskaa.
http://www.youtube.com/watch?v=p03k7D_f5-U&feature=player_embedded
Joko se kirves ja ne ukot on hemmetin pienii tai sitten se kirja on ihan tajuttoman massiivinen.
Niin, teistä terävä-älyisimmät ovat varmaan jo saattaneet päätellä, että VVV:n teleporttaamisloitsu onnistui. Se toimi kyllä oikein mainiosti. Yhdessä vaiheessa huomasin kaiken vain mystisesti sumenevan näkökentässäni, ja jo heti seuraavalla hetkellä olivat töppöseni tukevasti Tuomiovuoren synkeillä rinteillä. Minua vastassa olivat suuret, riemuitsevat joukkiot alamaisiani, jotka tervehtivät onnellisina paluutani Lordi Paha -viirien ja -fanituotteiden kera. En muistanutkaan olevani näin suosittu.
Paluuni jälkeen oli minun heti ensimmäisenä päästävä kunnon kylpyyn. Jos Suurissa Muinaisissa ja heidän vieraanvaraisuudessaan on jotain moitittavaa, on se ehdottomasti heidän eriskummallinen käsityksensä hygieniasta. Jonka yksityskohtiin en nyt siis aio mennä. Ammeessa autuaasti lillumisen jälkeen suuntasin ikiomalle täpötäydelle jääkaapilleni ja otin sen sisällön avosylin vastaan. Kunnon mässäilyn jälkeen torkut. Mitä parempaa voisi toivoakaan?
Sitten olikin aika palata arjen rutiineihin. Keräännyimme taas kokoussalissa, me vanhat tutut jengiläiset. Commander Pink oli taas aktiivisesti mukana keskustelussamme ja tarkasteli kynsiensä tilaa. Kätyri idlasi vieressäni, eikä onnistunut antamaan mitään erityisen hohdokkaita neuvoja yrityksistään huolimatta. VVV angstasi piponsa uumenissa ja koetti tunkea mandariinia silmäänsä. Joleus räpläsi pelikonsolia. Tyypillistä, ja niin kotoisaa!
Koetimme siis kehittää tiimissä keinoja, joilla voisimme houkutella lisää turisteja tänne Pahan Valtakuntaan. Commander ehdotti jonkinlaista teemapuistoa, mutta ajatus tyrmättiin heti. Pinkki, röyhelöinen, saippuakuplainen ja blingaava teemapuisto houkuttelisi tänne todennäköisesti vain pikkulikkoja, ja niitähän me emme tänne kaipaa. Koska muut olivat aivan tuppisuina, täytyi minun itse kehitellä joitain. Niinpä kehittelin erään varsin lupaavan suunnitelman...
Ensin meidän olisi jotenkin laajennettava VVV:n teleporttaamisloitsua ja sen tehokkuutta. Sen lisäksi voisimme myös väsätä teleporttaamislaitteen. Ja sitten... ryöstäisimme Colosseumin itsellemme! Ja kaikkihan tietävät, että Gackt heittää Colosseumilla keikkaa 24/7! Niinpä kaikki maailman j-rock-fanitytöt tunkisivat minun valtakuntaani silmät raivokkaasta faniudesta kiiluen ja turismi edistyisi! Mitäs sanotte? (vaikkei sanomisillanne mitään väliä olekaan - suunnitelma toteutetaan joka tapauksessa)
Tässä teille vielä jotain hauskaa.
http://www.youtube.com/watch?v=p03k7D_f5-U&feature=player_embedded
Joko se kirves ja ne ukot on hemmetin pienii tai sitten se kirja on ihan tajuttoman massiivinen.
lauantai 18. joulukuuta 2010
Pää lähtee irti
Karmivaa ylityöllistämistä. Heti kun Lordi Paha on poissa, minulta aletaan vaatia mahdottomia.
Mutta täältä Pahan valtakunnasta ei oikeastaan ole mitään kerrottavaa. Kaikki on kaaoksen vallassa. Venäjän naamasta en ole kyennyt löytämään kunnollista kuvaa, ja Ranskan lonkerot, ei kun siis hiukset, ja nenä pesteröivät minua. Pääni putoaaaa~
Mutta toisaalta Venäjästä on kyllä löytynyt muutamia muita kuvia. Harvinaisen hyviä sellaisia... Taidankin vierailla vähän tuolla Venäjän puoleisella rajalla *khrm* ovat nuo auringonkukat alkaneet levitä Pahan valtakunnan puolelle. Pitää mennä kitkemään...
Jossain on myös sellainen paikka nimeltään Finland. Neverheard. Törmäsin näet kummiin tilastoihin...
Tuo maa on vieläkin enemmän kärpäsenpaska kuin Venäjä, mutta silti hyvin... uhkaava. Onkohan siellä karhuja?
Olen tässä kokeillut myös erästä kidutuskeinoa. Se on tuottanut hyviä tuloksia (mm. pääni putoamisen) ja otan sen käyttöön heti, kun vain saan uhrin käsiini. Mwhaha.
Näen outoja valoja silmäkulmissani... pitäisiköhän huolestua? Se on sellaista sinistä hehkua... jokin varmaan kutsuu minua. Pitää.Vastata.Kutsuun.
Mutta täältä Pahan valtakunnasta ei oikeastaan ole mitään kerrottavaa. Kaikki on kaaoksen vallassa. Venäjän naamasta en ole kyennyt löytämään kunnollista kuvaa, ja Ranskan lonkerot, ei kun siis hiukset, ja nenä pesteröivät minua. Pääni putoaaaa~
Jossain on myös sellainen paikka nimeltään Finland. Neverheard. Törmäsin näet kummiin tilastoihin...
Tuo maa on vieläkin enemmän kärpäsenpaska kuin Venäjä, mutta silti hyvin... uhkaava. Onkohan siellä karhuja?
Olen tässä kokeillut myös erästä kidutuskeinoa. Se on tuottanut hyviä tuloksia (mm. pääni putoamisen) ja otan sen käyttöön heti, kun vain saan uhrin käsiini. Mwhaha.
Näen outoja valoja silmäkulmissani... pitäisiköhän huolestua? Se on sellaista sinistä hehkua... jokin varmaan kutsuu minua. Pitää.Vastata.Kutsuun.
Ei mitään... EI MITÄÄN - päivä 7
Tiedättekös. Tai no, minun nyt on ihan turha varmaan olettaa että uskotte tätä, teidän luonteenlaatunne tuntien, mutta seitsemän päivän dataaminen (lähes) putkeen voi oikeasti olla tosi rasittavaa. Ja väsyttävää. Eräänä päivänä sitä vaan huomaa, että OHO. Minähän olen jo käynyt näillä sivuilla. Ja näillä. Ja näillä. Internet alkaa käydä aika pieneksi. Onneksi tämän ei enää kovinkaan kauaa täydy kestää, sillä VVV on kohta valmistellut teleporttaamisloitsuni. Saatan olla kotona jo... parin päivän päästä. Minulla on toivoa.
Muuten olen kyllä alkanut viihtyä täällä aika hyvin. Ruokalistaan tuli nimittäin yllättävä muutos. Uuniomenajogurtin sijaan täällä on alettu tarjoilla vuohenjuustoleipiä... NAM. Tuolla nurkassa yksi minua yhä odottaa. Hädin tuskin maltan kirjoittaa sen kutsuessa minua seireeninäänellään. Tästä merkinnästä saattaa siis jäädä lyhyt.
Minun on nyt kyllä Kätyrille ilmoitettava, että olen hyvin pettynyt häneen. Hänen velvollisuutensa on kirjoitella tänne blogiin, mutta useaan päivään hän ei ole edes kehdannut kommentoida... Kuinka laiska kätyri jättää täyttämättä velvollisuutensa...? Tekin, alamaiseni olette minusta aika laiskoja. Jo näin monta merkintää täältä tyrmästä, eikä edes yhtä pientä myötätuntoista kommenttia! Voisi melkein luulla että te haluatte minun jäävän tänne! Mitä!
Itse olen ollut hyvin aktiivinen, vaikka sitä näissä oloissa onkin hieman vaikea uskoa. Olen saanut oman osuuteni Commander Pinkin yaoikalenterista valmiiksi ja VVV:lle joululahjaksi päätyvä eeppinen ficci "Deittailee Aizenin kanssa" on loppusuoralla! Kyseinen ficci kertoo hyvin kieroutuneesta salamurhaajasta, eli VVV:stä, jonka ainoa jalo päämäärä tässä elämässä on tuhota tuo kammottava Aizen lopullisesti! Mutta matkaan tulee yllättäviä mutkia, kun kummallakin osapuolella on omat salaiset aseensa ja apujoukkonsa käytettävissä... Jännää, eikö vain?
Muuten olen kyllä alkanut viihtyä täällä aika hyvin. Ruokalistaan tuli nimittäin yllättävä muutos. Uuniomenajogurtin sijaan täällä on alettu tarjoilla vuohenjuustoleipiä... NAM. Tuolla nurkassa yksi minua yhä odottaa. Hädin tuskin maltan kirjoittaa sen kutsuessa minua seireeninäänellään. Tästä merkinnästä saattaa siis jäädä lyhyt.
Minun on nyt kyllä Kätyrille ilmoitettava, että olen hyvin pettynyt häneen. Hänen velvollisuutensa on kirjoitella tänne blogiin, mutta useaan päivään hän ei ole edes kehdannut kommentoida... Kuinka laiska kätyri jättää täyttämättä velvollisuutensa...? Tekin, alamaiseni olette minusta aika laiskoja. Jo näin monta merkintää täältä tyrmästä, eikä edes yhtä pientä myötätuntoista kommenttia! Voisi melkein luulla että te haluatte minun jäävän tänne! Mitä!
Itse olen ollut hyvin aktiivinen, vaikka sitä näissä oloissa onkin hieman vaikea uskoa. Olen saanut oman osuuteni Commander Pinkin yaoikalenterista valmiiksi ja VVV:lle joululahjaksi päätyvä eeppinen ficci "Deittailee Aizenin kanssa" on loppusuoralla! Kyseinen ficci kertoo hyvin kieroutuneesta salamurhaajasta, eli VVV:stä, jonka ainoa jalo päämäärä tässä elämässä on tuhota tuo kammottava Aizen lopullisesti! Mutta matkaan tulee yllättäviä mutkia, kun kummallakin osapuolella on omat salaiset aseensa ja apujoukkonsa käytettävissä... Jännää, eikö vain?
torstai 16. joulukuuta 2010
Ai että se kärsii - päivä 5
Olen kovin pahoillani kun en eilen päässyt kirjoittelemaan. Kuten olin aavistellutkin, oli kuulustelun aika. Se oli... kamalaa. Minulta kysyttiin syyllisyyttäni, käskettiin tunnustamaan ja... nyyh... Se oli julmaa. Minua ei sentään kidutettu, onneksi. Mutta uhkailtiin. Ette voi uskoakaan kuinka julmia Suuret Muinaiset voivat halutessaan olla. Tai ehkä voitte, ovathan he ihmisuhreja vaativia mönstereitä! Ensin ne vilauttivat minulle ranskalaisen keittiönsä ruokalistaa. Sitten ne näyttivät kuntosalinsa ohjelman. Olin niin kauhuissani, että pyörryin. Niinpä ne kantoivat minut pois kuulustelusalista. Eihän minusta nyt paljoa ollut tajuttomana tunnustamaan.
Selvisin kuitenkin, siis. Heräilin vähitellen sellini pohjalla. Ja siirryin taas tämän uskollisen elektroniikkalaitteen ääreen. Ja sain ilouutisia. VVV on palannut! Hän ei siis täten enää ole maanpetturi! Ja mikä parasta, hän suunnittelee minun teleporttaamisloitsuani! Mahtavaa! Kohta sitä ollaan kotosalla, hallitsemassa maatani epäoikeudenmukaisesti ja julmasti! Tuskin maltatte odottaa, eikö niin?
Kuulin tuossa jotain kamalaa kotirintamalta! Paikalliset alkemistit ovat menneet ihan sekaisin! Suuri Systeemi ja Suuri Jedi ovat sekaantuneet johonkin Jussiin, kuka hän sitten lieneekään! Kehkeytyykö tästä nyt koskettava kolmiodraama vai kenties jotain vähemmän koskettavaa? Se jää nähtäväksi. Lisäksi vähemmän tunnettu mutta sitäkin arvostetumpi alkemisti Psykopaatti paljastaa itsestään yllättäviä puolia! Suuren Systeemin analyysin mukaan hänellä ei olisi laisinkaan häpeän tunnetta! Kas siinä vasta jalo päämäärä jota tavoitella! Että tällaista juorupalstalla tällä erää...
Lisäksi M. Luoteenbiitsi julisti viimeisimmässä lehdistötilaisuudessaan aloittavansa uuden elokuvan kuvaukset. Taideteoksen nimi on Ghettojen enkeli. Voitte siis vain arvailla mitä tuo kyseinen elokuva tulee käsittelemään. VVV itse julisti haluavansa olla pääosassa, sillä hänellä on viime aikoina ollut jonkin sortin puhtauskompleksi. Johtuisikohan liian suuresta Joleus the Likainen -pitoisuudesta... Ehkäpä VVV:n tulisi kääntyä pikemminkin Pauli the Puhtaan puoleen tällaisissa asioissa.
Selvisin kuitenkin, siis. Heräilin vähitellen sellini pohjalla. Ja siirryin taas tämän uskollisen elektroniikkalaitteen ääreen. Ja sain ilouutisia. VVV on palannut! Hän ei siis täten enää ole maanpetturi! Ja mikä parasta, hän suunnittelee minun teleporttaamisloitsuani! Mahtavaa! Kohta sitä ollaan kotosalla, hallitsemassa maatani epäoikeudenmukaisesti ja julmasti! Tuskin maltatte odottaa, eikö niin?
Kuulin tuossa jotain kamalaa kotirintamalta! Paikalliset alkemistit ovat menneet ihan sekaisin! Suuri Systeemi ja Suuri Jedi ovat sekaantuneet johonkin Jussiin, kuka hän sitten lieneekään! Kehkeytyykö tästä nyt koskettava kolmiodraama vai kenties jotain vähemmän koskettavaa? Se jää nähtäväksi. Lisäksi vähemmän tunnettu mutta sitäkin arvostetumpi alkemisti Psykopaatti paljastaa itsestään yllättäviä puolia! Suuren Systeemin analyysin mukaan hänellä ei olisi laisinkaan häpeän tunnetta! Kas siinä vasta jalo päämäärä jota tavoitella! Että tällaista juorupalstalla tällä erää...
Lisäksi M. Luoteenbiitsi julisti viimeisimmässä lehdistötilaisuudessaan aloittavansa uuden elokuvan kuvaukset. Taideteoksen nimi on Ghettojen enkeli. Voitte siis vain arvailla mitä tuo kyseinen elokuva tulee käsittelemään. VVV itse julisti haluavansa olla pääosassa, sillä hänellä on viime aikoina ollut jonkin sortin puhtauskompleksi. Johtuisikohan liian suuresta Joleus the Likainen -pitoisuudesta... Ehkäpä VVV:n tulisi kääntyä pikemminkin Pauli the Puhtaan puoleen tällaisissa asioissa.
tiistai 14. joulukuuta 2010
Ai se on SELLANEN lehtikasa - päivä 3
Nyt on kyllä ihan pakko protestoida. Edes minun inkvisitioni ei voi olla näin laiska. Täällä sitä yhä ollaan, olkien seassa kylmällä betonilattialla, eikä pelastusta näy taikka kuulu. Joudunkohan viettämään joulunikin tyrmässä? Onnellista sellijoulua ja hyvää uuniomenajogurttia! Blyääh! En voi uskoa, että minulle käy tosiaan näin. Joko te alamaiset siellä tulette minut pelastamaan tai minun täytyy itse keksiä jokin epätoivoinen keino pelastautua. Seinät kyllä vaikuttavat valitettavsti kovin vankoilta, niin myöskin kalterit. Ainahan voin yrittää järsiä tieni ulos. Niin, ette varmaan tosiaan vielä tienneet, mutta minulla on terotetut hampaat. Tuli se teroitus hankittua tuossa villeinä nuoruusvuosina. Silloin käytin myöskin silmälappua ja neonvihreää kaapua. Aseenani oli luuttu(soitin). Voi sitä menneiden vuosikymmenten muotia! Nykyään olen hieman rauhallisempi ja makuni vaatetuksen suhteen on hioutunut. Mieluiten käytän tummasävyisiä vaattehia. (Älkää hämääntykö tuosta kuvasta tuolla oikealla laidalla, siinä minulla on yöpaita!) Silinteri kuuluu olennaisesti asukokonaisuuksiin. Joskus käytän myös monokkelia. Ylläni huljuu useimmiten musta kaapu/viktoriaaninen asukokonaisuus. Kenkäni ovat yleensä mustat (teko)nahkasaappaat, niiden alla luonnollisesti villasukat. Kyllähän nyt diktaattorin on huolta pidettävä terveydestään, vaikkei hän muuten kovin tervettä sorttia olisikaan!
Juorupalstalla ei nyt täällä taida olla kauheasti merkitystä. Ainahan voin kertoa, että viereisessä huoneessa oli eilen hirveä meteli! Sen jälkeen siellä tuli ihan hiljaista! Mitä ikinä onkaan mahtanut tapahtua...? Ai niin, tänään aamulla kävi joku kurtistelevakulmainen olento kurkkaamassa minun selliini! Kohta saattaa tulla kuulustelu! Jännää..
Juorupalstalla ei nyt täällä taida olla kauheasti merkitystä. Ainahan voin kertoa, että viereisessä huoneessa oli eilen hirveä meteli! Sen jälkeen siellä tuli ihan hiljaista! Mitä ikinä onkaan mahtanut tapahtua...? Ai niin, tänään aamulla kävi joku kurtistelevakulmainen olento kurkkaamassa minun selliini! Kohta saattaa tulla kuulustelu! Jännää..
maanantai 13. joulukuuta 2010
Täällä yhä
Siis täällä vankilassa, kosteassa ja pimeässä. Voin kuulla muiden vankien tuskaisia huudahduksia, epätoivoisia muminoita ja hourailuja näiden kylmien seinien läpi. Mahtavatko hekin olla joitain epäonnekkaita Suurten Muinaisten sieppaamia diktaattoreita, jotka sekaantuivat liiaksi tämän maailma todellisten valtiaiden bisneksiin? Vai... ovatko HE todellisia valtiaita, joilta Suuret Muinaiset sieppasivat vallan ja lukitsivat näihin tyrmiin mätänemään ikuisiksi ajoiksi? Onko se minunkin kohtaloni? Tältä asian laita vaikuttaa, sillä pelastusta ei vieläkään kuulu. VVV petti minut, hän nimittäin jänisti viime hetkellä ennen minun pelastamisloitsuni lankeuttamista. Nyt hän kuulemma pyörii kädettömänä jossain päin maapalloa ojassa... Onko hänkin Suurten Muinaisten vakooja? Hän oli varmaankin juonessa mukana alusta lähtien, odottamassa vain sopivaa tilaisuutta lähettää minut pois Pahan Valtakunnasta... Olen jo julistanut hänet maanpetturiksi. Inkvisitio saa luvan lähteä heti hänen peräänsä, kunhan minut on täältä vain saatu ensin pois. Siihen asti minä täällä vain odotan, seuranani edelleen vain tämä läppäri. Se on kyllä varsin uskollisesti koettanut tarjota minulle viihdykkeitä, musiikkia ja tajunnanräjäyttävää kuvamateriaalia, sekä tietenkin häiriintyneiden kirjailijoiden häiriintyneitä runsaasti kirosanoja sisältäviä blogimerkintöjä Ison-Britannian hallituksesta ja Wikileaksistä... Voi sitä raukkaa, eikö hän muka tiedä, että kyseinen saarivaltio on kuulunut Pahan Valtakuntaan jo vuosisatoja?
Ai, kappas. Päivän ateria. Oviluukku aukeaa, sen alta pujahtaa kalpea käsi työntäen sinnikkäästi eteenpäin kulhollista uuniomenajogurttia. Tarjoaisivat nyt edes vettä. Eihän tuota moskaa voi edes nesteeksi sanoa. No, olen ollut ovela ja koettanut itse kerätä vettä silinteriini katon läpi tippuvista pisaroista. Oletan, että yläpuolellani sijaitsee jonkinlainen ruumiiden pesupaikka, paikan hiljaisuudesta ja märkyydestä päätellen. Koetan vain sinnikkäästi olla ajattelematta mitä nesteitä juon, kun vettä lipitän silinteristäni...
Olen ollut Commander Pinkkiin yhteyksissä. Hän aikoo kuulemma listata top 20:n niistä henkilöistä, keitä hän EI haluaisi tavata pimeällä kujalla. Minä kun olen aina ollut tällainen tylsistynyt vastarannan kiiski, ajattelin tänne jossain vaiheessa kirjata top minkälie niistä henkilöistä, ketkä HALUAISIN tavata pimeällä kujalla... khikhihihihhii.
Ai, kappas. Päivän ateria. Oviluukku aukeaa, sen alta pujahtaa kalpea käsi työntäen sinnikkäästi eteenpäin kulhollista uuniomenajogurttia. Tarjoaisivat nyt edes vettä. Eihän tuota moskaa voi edes nesteeksi sanoa. No, olen ollut ovela ja koettanut itse kerätä vettä silinteriini katon läpi tippuvista pisaroista. Oletan, että yläpuolellani sijaitsee jonkinlainen ruumiiden pesupaikka, paikan hiljaisuudesta ja märkyydestä päätellen. Koetan vain sinnikkäästi olla ajattelematta mitä nesteitä juon, kun vettä lipitän silinteristäni...
Olen ollut Commander Pinkkiin yhteyksissä. Hän aikoo kuulemma listata top 20:n niistä henkilöistä, keitä hän EI haluaisi tavata pimeällä kujalla. Minä kun olen aina ollut tällainen tylsistynyt vastarannan kiiski, ajattelin tänne jossain vaiheessa kirjata top minkälie niistä henkilöistä, ketkä HALUAISIN tavata pimeällä kujalla... khikhihihihhii.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Apuuva, mie oon pulaas.
You must listen very carefully to what I have to say
There isn't much time because you-know-who is keeping me here against my will
Ja mitenköhän se sitten jatkui. Enpä muista.
No, olen täällä pulassa. Menin taas kai jotenkin möhlimään luonnonlakien kanssa kun koetin manata suurta Cthulhua esiin ja julkaista täällä kirottua elokuva-arvostelua, mutta sitten kaikki menikin ihan mönkään. Ylimaallinen tuomioistuin ilmestyi luokseni uhkaava ääni kumisten: "Olet rikkonut Ensimmäistä Lakia. Olet joutuva ikuiseen vankeuteen vieraalle planeetalle äärettömien valovuosien päähän kotoasi." Ja niin siinä taisi sitten tosiaan käydäkin. Suuret Muinaiset teleporttasivat minut, Lordi Pahan, johonkin haisevaan tyrmään. Täällä minä nyt sitten olen ja odotan pelastustani, seuranani vain tämä kannettava. Olen jo viestittänyt inkvisitiolle ja kaikille muillekin Pahan Valtakunnan laitoksille, että heidän ensimmäinen päämääränsä on tällä hetkellä vain minun pelastamiseni täältä. Tehkää jotain. Pian. He tarjoilevat täällä vain uuniomenajugurttia...
There isn't much time because you-know-who is keeping me here against my will
Ja mitenköhän se sitten jatkui. Enpä muista.
No, olen täällä pulassa. Menin taas kai jotenkin möhlimään luonnonlakien kanssa kun koetin manata suurta Cthulhua esiin ja julkaista täällä kirottua elokuva-arvostelua, mutta sitten kaikki menikin ihan mönkään. Ylimaallinen tuomioistuin ilmestyi luokseni uhkaava ääni kumisten: "Olet rikkonut Ensimmäistä Lakia. Olet joutuva ikuiseen vankeuteen vieraalle planeetalle äärettömien valovuosien päähän kotoasi." Ja niin siinä taisi sitten tosiaan käydäkin. Suuret Muinaiset teleporttasivat minut, Lordi Pahan, johonkin haisevaan tyrmään. Täällä minä nyt sitten olen ja odotan pelastustani, seuranani vain tämä kannettava. Olen jo viestittänyt inkvisitiolle ja kaikille muillekin Pahan Valtakunnan laitoksille, että heidän ensimmäinen päämääränsä on tällä hetkellä vain minun pelastamiseni täältä. Tehkää jotain. Pian. He tarjoilevat täällä vain uuniomenajugurttia...
torstai 9. joulukuuta 2010
Teille, petturit!
Minua ja Lordi Pahaa vastaan tehtiin tänään hirveä salajuoni. Meidän eräs salaisten arkistojen yhteyshenkilömme jätti saapumatta sovittuna ajankohtana. (INKVISITIOOOOOOO.... HOIDELKAA TUO PETTURI. HETI! Paitsi että... ainiin... minähän olen osa inkvisitiota... Nosamase.) Siitä seurasi suuria vaikeuksia ja suorastaan hengenvaarallisia tilanteita, sillä tiedättehän, salaisten arkistojen ympäristössä liikkuu ties mitä ötyksiä sun muita Turpuja. Joten me laukkasimme pitkin pitkiä ja pimeitä käytäviä, heiluttelimme käsiämme villisti edestaas pelotellaksemme edellämainittuja otuksia. Kävimme myös hipelöimässä ja kokeilemassa muinaiseen tanssisaliin johtavien ovien kahvoja. Mikäli salissa oli sisällä ketään, ruumiita elävämpiä, mahtoivat he varmaankin ihmetellä kahvojen omatahtoista liikuntaa ylös alas. Tässäkin on tietenkin omat riskinsä, joista saimme muistutuksen kuullessamme outojen äänien puhuvan aivan ovien tuolla puolen (siellä salissa siis oli elämää...). Tämä jos mikä sai minut ja Lordi Pahan kirmaamaan takaisin suojaan pää kolmantena jalkana. Sieltä meinaan kuului jotain "Opetelkaa moon walk..." Kamalaa. Ja taustalla soi mitä parhainta manausmusiikkia, Lady Gagaa. TÄMÄ ON PYHÄINHÄVÄISTYS!
Talonmies-Grellkin vilahti siellä jossain.
Mutta tuo petos paitsi saattoi minut ja Lordi Pahan vaaraan, myös vei meidän aikaamme, vei hermojamme, vei mahdollisuutemme käydä saalistamassa jousillamme ja vei mahdollisuuteni lukea yhdestä inkvisitiomme maineikkaimmasta jäsenestä, Gloktasta. Argh. Tämä kostetaan. Tietäkää, että petturit paitsi erotetaan viroistaan, saavat myös minut peräänsä kuumien rautojen ja tongien kanssa. Juoskaa siinä sitten, kun Turbomän tai jotain vielä pahempaa on kintereillänne.
Tänään paljastui myös jotain kerrassaan kamalaa. Lordi Paha on tuhonnut kokonaisen alkuperäisväestön. Ja vielä polttamalla. Adam Lambertkin meni siinä samalla. Ja kaikki vain yhden silinterin tähden.
Koko tarinan saatte kuulla kokonaisuudessaan, kunhan kirjanpitäjämme on saanut kaikki kauheudet puristettua Lordi Pahan mielestä (jalasta... ainiin, mutta sinnehän tehtiin leesio...). Pitäisi varmaan pyytää Commander Pink apuun, hän kun paljasti tänään huimat ajatustenlukutaitonsa. Tai sitten ehkä ei... voisi Commanderilta mennä ne viimesetkin järjen rippeet. Siitähän vasta riemu syntyisi, kun naapurivaltion diktaattorin päässä olisi tyhjää kuin... no jossain tyhjässä paikassa.
Talonmies-Grellkin vilahti siellä jossain.
Mutta tuo petos paitsi saattoi minut ja Lordi Pahan vaaraan, myös vei meidän aikaamme, vei hermojamme, vei mahdollisuutemme käydä saalistamassa jousillamme ja vei mahdollisuuteni lukea yhdestä inkvisitiomme maineikkaimmasta jäsenestä, Gloktasta. Argh. Tämä kostetaan. Tietäkää, että petturit paitsi erotetaan viroistaan, saavat myös minut peräänsä kuumien rautojen ja tongien kanssa. Juoskaa siinä sitten, kun Turbomän tai jotain vielä pahempaa on kintereillänne.
Tänään paljastui myös jotain kerrassaan kamalaa. Lordi Paha on tuhonnut kokonaisen alkuperäisväestön. Ja vielä polttamalla. Adam Lambertkin meni siinä samalla. Ja kaikki vain yhden silinterin tähden.
Koko tarinan saatte kuulla kokonaisuudessaan, kunhan kirjanpitäjämme on saanut kaikki kauheudet puristettua Lordi Pahan mielestä (jalasta... ainiin, mutta sinnehän tehtiin leesio...). Pitäisi varmaan pyytää Commander Pink apuun, hän kun paljasti tänään huimat ajatustenlukutaitonsa. Tai sitten ehkä ei... voisi Commanderilta mennä ne viimesetkin järjen rippeet. Siitähän vasta riemu syntyisi, kun naapurivaltion diktaattorin päässä olisi tyhjää kuin... no jossain tyhjässä paikassa.
Sairaus leviää
Se on hyökännyt nyt jo Kätyrin kätösiin! Hänen kätensä vapisevat hyvin voimakkaasti ja ne taipuvat hyvin limaisesti! Nyt jos koskaan on minulla syytä väittää hänen olevan sammakoille sukua! Välttäkää häntä, mikäli ette halua itsekin joutua tuon kaamean sairauden kouriin. VVV:llä on mahdollisesti sairaus, mutta tästä ei voida olla varmoja. VVV kyllä osoittaa sairastumisen oireita, sillä hän koki tänään henkisen kohoamisen alaspäin.
Juorupalsta kertoo! Pahan Valtakuntaan on syntynyt kaksi uutta ja turhaa julkkista!! He ilmestyivät maailmaamme Tuomiovuoren kraaterista Sormuksen tuhoamisen teollisuusjätteinä(siis jäte, ei jätti!). Heidän nimensä ovat... Mato Pee ja Pete Portugal! Emme vielä ihan oikein tiedä heidän ammattejaan tai mitään, mutta yleinen oletus on, että he tulevat kaikkien muidenkin julkkisten tapaan pomppaamaan alalta toiselle vanhojen tuttujemme sammakkojen tapaan. Eräänä iltana Pete Portugal päätti äänittää oman sooloalbumin jne...
Juorupalstalta löytynyttä! Yritimme saada Gacktia esiintymään meille uudenvuoden partyissa, mutta saimme tietää jotain järkyttävää. Hän ei millään ehdi, sillä hän heittää vain ja ainoastaan Colosseumilla keikkaa 24/7!! Meillä olisi ollut Palermon valloitusmatkallamme mahdollisuus poiketa hänen keikallaan, mutta emme vielä tuolloin olleet tietoisia tästä keikkailusta.
Muuta shaibaa. Commander Pinkistä on paljastunut kannibalistisia puolia. Hän tänään yritti ties kenen kimppuun hyökätä(HYÖKÖTÖ!HYÖKÖTÖÖÖ!) ja silleen. Lisäksi löysimme hänen jääkaapistaan puutarhuri-marjasosetta.
Loppuun pieni iloinen loru, jonka tekijä on mahtava inkvisition jäsen, inkvisiittori Glokta.
Puuroa ja hunajaa
Mammonaakin parempaa
Kaikki on hauskempaa
Kun on puuroa ja hunajaa!
Juorupalsta kertoo! Pahan Valtakuntaan on syntynyt kaksi uutta ja turhaa julkkista!! He ilmestyivät maailmaamme Tuomiovuoren kraaterista Sormuksen tuhoamisen teollisuusjätteinä(siis jäte, ei jätti!). Heidän nimensä ovat... Mato Pee ja Pete Portugal! Emme vielä ihan oikein tiedä heidän ammattejaan tai mitään, mutta yleinen oletus on, että he tulevat kaikkien muidenkin julkkisten tapaan pomppaamaan alalta toiselle vanhojen tuttujemme sammakkojen tapaan. Eräänä iltana Pete Portugal päätti äänittää oman sooloalbumin jne...
Juorupalstalta löytynyttä! Yritimme saada Gacktia esiintymään meille uudenvuoden partyissa, mutta saimme tietää jotain järkyttävää. Hän ei millään ehdi, sillä hän heittää vain ja ainoastaan Colosseumilla keikkaa 24/7!! Meillä olisi ollut Palermon valloitusmatkallamme mahdollisuus poiketa hänen keikallaan, mutta emme vielä tuolloin olleet tietoisia tästä keikkailusta.
Muuta shaibaa. Commander Pinkistä on paljastunut kannibalistisia puolia. Hän tänään yritti ties kenen kimppuun hyökätä(HYÖKÖTÖ!HYÖKÖTÖÖÖ!) ja silleen. Lisäksi löysimme hänen jääkaapistaan puutarhuri-marjasosetta.
Loppuun pieni iloinen loru, jonka tekijä on mahtava inkvisition jäsen, inkvisiittori Glokta.
Puuroa ja hunajaa
Mammonaakin parempaa
Kaikki on hauskempaa
Kun on puuroa ja hunajaa!
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Ameebasta diktaattoriksi - ja takaisin
Harvinasen aktiivinen päivä tänään. Uskoisin että jokin täällä Tuomiovuorella tänään tapahtunut saattaa vaikka vaihteeksi kiinnostaakin jotain teistä siellä ruudun toisella puolella.
Eräs päivän johtavista teemoista ovat olleet pasteijat. Ja heidän oikeutensa. Suurta kiistaa aiheesta syntyi Kätyrin kanssa, joka ei halunnut olla millään tavoin tekemisissä pasteijoiden kanssa. Tuli minun vuoroni muistuttaa hänelle, että kyllä pasteijoillakin ihmisoikeudet on. VVV yhtyi tähän mielipiteeseen. Joleus pysytteli neutraalina osapuolena taustalla, mutta voimmehan me kaikki jo aavistella hänen mielipidettään asiasta. Tästä siirryimme keskustelemaan Paavin suhteesta pasteijoihin. Paavi on siis tässä tapauksessa VVV. Hän oli vasta äskettäin vihkinyt ja julistanut ikuisesti toisilleen pasteijan ja Uraharan miljoonapäisenä onnenkyyneliä kyynelehtivän pasteijayleisön edessä. Koskettavaa. Commanderin mielipidettä emme päässeet kuulemaan, hän taisi olla juuri tyrmissä inkvisition kuulusteltavana. Ja sitten on vielä eräs juttu... MINÄ EN OLE TÄSTÄ VASTUUSTA, ÄLKÄÄ MINUA SYYTTÄKÖ. JOLEUS CAESAR SEN ENSIMMÄISENÄ SANOI. Pauli the Puhdas on kokenut maagisen muuntautumisen Pauli Pasteijaksi. SE OLI JOLEUS!!!
Juorupalstan vuoro. Kätyri veti tänään herneen nenäänsä(kirjaimellisesti), kun aloimme keskustella aiheesta "Nalle Puh". Hän huomautti vähemmän kohteliaasti Joleus Caesarille: "Sä et tiedä Nalle Puhista mitään!". Tämä sanotiin tietenkin äärimmäisen dramaattisella kirjasto(=pätemis)äänellä. Ja, totta tosiaan, Kätyrin lausahdus kyllä pitää paikkansa. Harva on tietoinen eräästä meitäkin piinaavasta Nalle Puhia koskevasta tiedosta. Te jotka haluatte sen tietää... jatkakaa. Te jotka ette... VIELÄ ON AIKAA HÄIPYÄ TÄLTÄ SIVULTA!! VIELÄ EHDITTE!!
Aika meni jo. Risto Reipas myy Nalle Puhia Venäjällä (jos muistatte, se kärpäsenpaska) Dolores Pimennolle. No niin. Olisiko kannattanut vaan häipyä täältä, mitäh!?
Lisää juorupalstaa. VVV on ollut aktiivinen viihteen taholla. Hän on taas jälleen kerran uudestaan mennyt kuvaamaan uuden lupaavan hittileffan, "Aizen ihmemaassa". Tässä stoorissa nuori sinileninkinen ja silmälasipäinen ja niljakas olento seikkailee varsin huumehöyryiltä haiskahtavassa maailmassa. Mitä muutakaan M. Luoteenbiitsiltä voisi odottaa. VVV myös päätyi esiintymään erääseen hyvin angstiseen musiikkivideoon(musiikki jotain hyvin huonolaatuista teinimetallia), jossa hän kuorii mangkariinia roskakorin ääressä selkä kameraan päin. Traagista.
Vielä yksi tärkeä ilmoitusluonteinen asia. Pahan Valtakunta -trading cards ovat täällä!! Ette kyllä varmaan koskaan tule näkemään niitä, mutta paljon hehkutettavaa niistä kyllä riittää. Kunhan niitä kortteja tulee vielä pari lisää niiden viiden lisäksi. Lisää VVV:n turkkilais-venäläispowereita maahanmuuttaja-kortilla, tai lisää Commander Pinkin ragepitoisuutta pesäpallomaila-kortilla!! Gotta collect 'em all!!
Eräs päivän johtavista teemoista ovat olleet pasteijat. Ja heidän oikeutensa. Suurta kiistaa aiheesta syntyi Kätyrin kanssa, joka ei halunnut olla millään tavoin tekemisissä pasteijoiden kanssa. Tuli minun vuoroni muistuttaa hänelle, että kyllä pasteijoillakin ihmisoikeudet on. VVV yhtyi tähän mielipiteeseen. Joleus pysytteli neutraalina osapuolena taustalla, mutta voimmehan me kaikki jo aavistella hänen mielipidettään asiasta. Tästä siirryimme keskustelemaan Paavin suhteesta pasteijoihin. Paavi on siis tässä tapauksessa VVV. Hän oli vasta äskettäin vihkinyt ja julistanut ikuisesti toisilleen pasteijan ja Uraharan miljoonapäisenä onnenkyyneliä kyynelehtivän pasteijayleisön edessä. Koskettavaa. Commanderin mielipidettä emme päässeet kuulemaan, hän taisi olla juuri tyrmissä inkvisition kuulusteltavana. Ja sitten on vielä eräs juttu... MINÄ EN OLE TÄSTÄ VASTUUSTA, ÄLKÄÄ MINUA SYYTTÄKÖ. JOLEUS CAESAR SEN ENSIMMÄISENÄ SANOI. Pauli the Puhdas on kokenut maagisen muuntautumisen Pauli Pasteijaksi. SE OLI JOLEUS!!!
Juorupalstan vuoro. Kätyri veti tänään herneen nenäänsä(kirjaimellisesti), kun aloimme keskustella aiheesta "Nalle Puh". Hän huomautti vähemmän kohteliaasti Joleus Caesarille: "Sä et tiedä Nalle Puhista mitään!". Tämä sanotiin tietenkin äärimmäisen dramaattisella kirjasto(=pätemis)äänellä. Ja, totta tosiaan, Kätyrin lausahdus kyllä pitää paikkansa. Harva on tietoinen eräästä meitäkin piinaavasta Nalle Puhia koskevasta tiedosta. Te jotka haluatte sen tietää... jatkakaa. Te jotka ette... VIELÄ ON AIKAA HÄIPYÄ TÄLTÄ SIVULTA!! VIELÄ EHDITTE!!
Aika meni jo. Risto Reipas myy Nalle Puhia Venäjällä (jos muistatte, se kärpäsenpaska) Dolores Pimennolle. No niin. Olisiko kannattanut vaan häipyä täältä, mitäh!?
Lisää juorupalstaa. VVV on ollut aktiivinen viihteen taholla. Hän on taas jälleen kerran uudestaan mennyt kuvaamaan uuden lupaavan hittileffan, "Aizen ihmemaassa". Tässä stoorissa nuori sinileninkinen ja silmälasipäinen ja niljakas olento seikkailee varsin huumehöyryiltä haiskahtavassa maailmassa. Mitä muutakaan M. Luoteenbiitsiltä voisi odottaa. VVV myös päätyi esiintymään erääseen hyvin angstiseen musiikkivideoon(musiikki jotain hyvin huonolaatuista teinimetallia), jossa hän kuorii mangkariinia roskakorin ääressä selkä kameraan päin. Traagista.
Vielä yksi tärkeä ilmoitusluonteinen asia. Pahan Valtakunta -trading cards ovat täällä!! Ette kyllä varmaan koskaan tule näkemään niitä, mutta paljon hehkutettavaa niistä kyllä riittää. Kunhan niitä kortteja tulee vielä pari lisää niiden viiden lisäksi. Lisää VVV:n turkkilais-venäläispowereita maahanmuuttaja-kortilla, tai lisää Commander Pinkin ragepitoisuutta pesäpallomaila-kortilla!! Gotta collect 'em all!!
tiistai 7. joulukuuta 2010
Hei hei ihan sakaristi
Näin pääsimme toivottelemaan meitä pitkään piinanneelle räppärioliolle, RäpApinalle. Hän kävi viimeisen kerran Lordi Pahan hermoille ja niinpä saikin lopullisesti häädön palatsistani joutuen Suurten Muinaisten vähemmän hellään huomaan. Uskokaa minua, Suuret Muinaiset vaativat uhreja... Ja niin teen minäkin. Arvatkaa keneltä he koko uhrausjutun keksivät?
Niin. Polle poissa on. Vietimme tänään Commander Pinkin ja Kätyrin kanssa laatuaikaa erään valtakuntani laitoksen syövereissä. Siellä me kävimme hyvin asiallisia ja vakavamielisiä keskusteluja, joiden sisällöstä minulla ei taida... oikeastaan... olla edes mitään muistikuvaa. Jos joku voisi ystävällisesti hieman muistuttaa minua... No, sen verran kuitenkin muistan, että meillä oli snapsilasit kourissamme. Ja että keskusteluihin liittyi paljon toistemme halventamista ja piinaamista. Ja poskia piinaavaa äännähtelyä, joka syvältä vatsanpohjasta kumpuaa. Eli hekottelua. Sitä se juominen teettää. Suunnittelimme ainakin uudenvuoden varalle kansallishenkeä nostattavaa juhlapartya, joka järjestetään palatsissani. Toivon, etteivät vieraani palellu. Sitä nimittäin on sattunut. Ja satunnaisia sekoamisia. Myös juomapelejä ja paperilappusia on luvassa. Kovat bileet, siis.
Tiedoksi teille, jotka vielä ehkä saatatte jopa muistaa, Commander Pinkin kalenteri edistyy. Yli puolet Lordi Pahan osuudesta on jo valmiina. Ja minä lupaan teille, sen näkemistä todellakin kannattaa odottaa. En aio vielä paljastaa mitään, mutta... hihihih. Osa pareista ja suurin osa tilanteista on arvottu randomgeneraattorilla. Hubaa siis luvassa. Ensi vuonna joka kuukaudelle uusi kuvatus!!
Laamoja...
Niin. Polle poissa on. Vietimme tänään Commander Pinkin ja Kätyrin kanssa laatuaikaa erään valtakuntani laitoksen syövereissä. Siellä me kävimme hyvin asiallisia ja vakavamielisiä keskusteluja, joiden sisällöstä minulla ei taida... oikeastaan... olla edes mitään muistikuvaa. Jos joku voisi ystävällisesti hieman muistuttaa minua... No, sen verran kuitenkin muistan, että meillä oli snapsilasit kourissamme. Ja että keskusteluihin liittyi paljon toistemme halventamista ja piinaamista. Ja poskia piinaavaa äännähtelyä, joka syvältä vatsanpohjasta kumpuaa. Eli hekottelua. Sitä se juominen teettää. Suunnittelimme ainakin uudenvuoden varalle kansallishenkeä nostattavaa juhlapartya, joka järjestetään palatsissani. Toivon, etteivät vieraani palellu. Sitä nimittäin on sattunut. Ja satunnaisia sekoamisia. Myös juomapelejä ja paperilappusia on luvassa. Kovat bileet, siis.
Tiedoksi teille, jotka vielä ehkä saatatte jopa muistaa, Commander Pinkin kalenteri edistyy. Yli puolet Lordi Pahan osuudesta on jo valmiina. Ja minä lupaan teille, sen näkemistä todellakin kannattaa odottaa. En aio vielä paljastaa mitään, mutta... hihihih. Osa pareista ja suurin osa tilanteista on arvottu randomgeneraattorilla. Hubaa siis luvassa. Ensi vuonna joka kuukaudelle uusi kuvatus!!
Laamoja...
maanantai 6. joulukuuta 2010
Lordi Paha unipsykologilla
- No niin. Päivää, arvon diktaattori. Kunnia tavata teidät täällä toimistossani, tai siis, oletan että olette täällä muutenkin kuin viran puolesta. Tai siis, miksi te täällä viran puolesta olisittekaan, minähän olen ollut oikein kiltti kansalainen ja silleen... ehehehe.
- Aivan, aivan. Höpöttelyt sikseen, en tullut tänne vain viettämään mukavaa juttutuokiota, vaikka sellaisen epäilemättä tarjoaisittekin. Minulla tosiaan on oikeaa asiaakin.
- Niinkö? Saanen tiedustella...
- No, sitä nyt lienee vähän vaikea arvata, minkä puolesta olen tänne tullut. Olettehan unipsykologi.
- Siis uniongelmia?
- Aivan.
(parin sekunnin hiljaisuus)
- Minkälaisia ongelmia? (unipsykologi kaivaa piirongista esiin lehtiön)
- Minulla kun ei nukkumiseen liity muuta kuin ongelmia. Minun on vaikea nukahtaa, vaikea pysyä unessa, heräilen nimittäin yhtenään ja useimmiten myöskin liian aikaisin. Eräänäkin yönä heräsin yhdeltä enkä sitten enää saanut unta...
- Mitä seurauksia tällä mahtaa sitten olla? (kirjoittaa vihkoonsa)
- Ärtyisyyttä, keskittymishäiriöitä, päänsärkyä, pahoinvointia, väsymystä, tietenkin. Siitä ei seuraa mitään hyvää, ajatellen valtion etua ja muuta.
- Aivan, aivan. (kirjoittaa edelleenkin vihkoonsa)
(Lordi Paha mulkoilee psykologia ärtyneesti)
- Voisitkos olla vähän nopeampi? Olen kiireinen mies näin diktaattorina ja minulla tosiaankin on tekemistä. Jos vain voisit antaa pari neuvoa tai ohjetta niin päästäisiin tästäkin riesasta eroon.
- Ai, anteeksi anteeksi, tottakaihetimitenoitis. Kertokaas hieman unistanne, arvon yksinvaltias.
- Mitä hittoa...? Miten ne tähän liittyvät?!
- Eh... diagnoosi riippuu pitkälti niiden sisällöstä ja eh...
- Unissani minä yleensä riehun veitsen kanssa ja viillän ärsyttäviltä psykologeilta kurkkuja auki. Riittääkö tämä siihen hiivatin diagnoosiin?
- Anteeksi, en saanut kaikkea ylös. (kirjoittaa yhä vihkoonsa)
- Tiedätkös minkä kohta saat ylös?! Tuon hiivatin paksun kaulasi hirttosilmukkaan, jos et nyt ala määrätä jotain hoitoa!
- Hmm. Selviä unettomuuden oireita. Oletteko varma, ettette kärsi univajeesta?
- Minä kärsin tällä hetkellä vain SINUSTA!!
- Torjut.
- GRRYYAAAAARRRGGHH!! Inkvisitio!!
- Mitä? EI! EI! Laittakaa se pois, laittakaa se pois! Minulla on terävien esineiden kammo! Ei, olen ollut täysin kuuliainen kansalainen!! KUULIAINEN! Grphlmph..
(hiljaista)
- Jahas. Siinä menikin Pahan Valtakunnan ainoa unipsykologi. Ja myöskin viimeinen. Kätyri, laita unipsykologit kiellettyjen ammattien listalle. Ei jää sitä joukkoa ikävä, ei. Kyllä minä ilman heitäkin unta saan.
(loittonevia askelia)
- Aivan, aivan. Höpöttelyt sikseen, en tullut tänne vain viettämään mukavaa juttutuokiota, vaikka sellaisen epäilemättä tarjoaisittekin. Minulla tosiaan on oikeaa asiaakin.
- Niinkö? Saanen tiedustella...
- No, sitä nyt lienee vähän vaikea arvata, minkä puolesta olen tänne tullut. Olettehan unipsykologi.
- Siis uniongelmia?
- Aivan.
(parin sekunnin hiljaisuus)
- Minkälaisia ongelmia? (unipsykologi kaivaa piirongista esiin lehtiön)
- Minulla kun ei nukkumiseen liity muuta kuin ongelmia. Minun on vaikea nukahtaa, vaikea pysyä unessa, heräilen nimittäin yhtenään ja useimmiten myöskin liian aikaisin. Eräänäkin yönä heräsin yhdeltä enkä sitten enää saanut unta...
- Mitä seurauksia tällä mahtaa sitten olla? (kirjoittaa vihkoonsa)
- Ärtyisyyttä, keskittymishäiriöitä, päänsärkyä, pahoinvointia, väsymystä, tietenkin. Siitä ei seuraa mitään hyvää, ajatellen valtion etua ja muuta.
- Aivan, aivan. (kirjoittaa edelleenkin vihkoonsa)
(Lordi Paha mulkoilee psykologia ärtyneesti)
- Voisitkos olla vähän nopeampi? Olen kiireinen mies näin diktaattorina ja minulla tosiaankin on tekemistä. Jos vain voisit antaa pari neuvoa tai ohjetta niin päästäisiin tästäkin riesasta eroon.
- Ai, anteeksi anteeksi, tottakaihetimitenoitis. Kertokaas hieman unistanne, arvon yksinvaltias.
- Mitä hittoa...? Miten ne tähän liittyvät?!
- Eh... diagnoosi riippuu pitkälti niiden sisällöstä ja eh...
- Unissani minä yleensä riehun veitsen kanssa ja viillän ärsyttäviltä psykologeilta kurkkuja auki. Riittääkö tämä siihen hiivatin diagnoosiin?
- Anteeksi, en saanut kaikkea ylös. (kirjoittaa yhä vihkoonsa)
- Tiedätkös minkä kohta saat ylös?! Tuon hiivatin paksun kaulasi hirttosilmukkaan, jos et nyt ala määrätä jotain hoitoa!
- Hmm. Selviä unettomuuden oireita. Oletteko varma, ettette kärsi univajeesta?
- Minä kärsin tällä hetkellä vain SINUSTA!!
- Torjut.
- GRRYYAAAAARRRGGHH!! Inkvisitio!!
- Mitä? EI! EI! Laittakaa se pois, laittakaa se pois! Minulla on terävien esineiden kammo! Ei, olen ollut täysin kuuliainen kansalainen!! KUULIAINEN! Grphlmph..
(hiljaista)
- Jahas. Siinä menikin Pahan Valtakunnan ainoa unipsykologi. Ja myöskin viimeinen. Kätyri, laita unipsykologit kiellettyjen ammattien listalle. Ei jää sitä joukkoa ikävä, ei. Kyllä minä ilman heitäkin unta saan.
(loittonevia askelia)
lauantai 4. joulukuuta 2010
Inkvisiittoreiksi Suuret Muinaiset värväsin (tidi-diidili..)
Oon 207-vuotias
Oppimaan tursokas
Sain nimen karmivimman
Lordi Paha, Lordi Paha
Maailma muuttuu vaan minä en
Täällä hallitsen muita sorsien
Paaaaha Paaaaha Oon Paaaaha (hihihihhihiihi)
HEI VAIN!
Hyvää päivää. Onko sinulla tylsää? Oletko kyllästynyt iänikuiseen koneella dataamiseen ja kaikkeen muuhun hyödylliseen? Ei syytä huoleen, sillä Meillä on Sinulle jotain mitä tarvitset! Tuomionvuoren Inkvisitio! Olemme tiivis ja läheinen, lämminhenkinen yhteisö, joka jakaa rauhaa ja rakkautta kotiovelta kotiovelle. Liity meihin, niin tulet varmasti jäämään historiaan! Inkvisitio on astinlauta julkisuuteen! Monet meistä ovat esiintyneet kirjoissa, elokuvissa ja tv:ssä. Meihin kuuluvat mm. Inkvisiittori Glokta, hilpeä veikko muuten, ja Alonso Salazar, inkvisition jäsenistä kolmanneksi coolein! Liity siis tähän riemuisaan seurueeseen ja näe maailmaa! (tarjous ei koske nykyisiä jäseniä - heidän on edelleenkin vain järjestettävä se vanha tyrmä biljardisaliksi!)
Olen siis kovin pahoillani, Kätyri, mutta inkvisitio ei tänään valitettavasti tarjoa sinulle aktiviteetteja. Mutta toki Lordi Pahalta muitakin menovinkkejä löytyy.
Näin Lordi Paha viettää vapaapäivänsä:
Aamulla tuimaan varhainen herätys(tänään klo 5.30). Hiippailua pitkin pimeää ja hiljaista palatsia. Lordi Paha löytää suklaalevyn, jota mussuttaa. Sen jälkeen järleytä. Sitten takaisin pimeään luolaan tykittämään tärykalvoja ja verkkokalvoja. Salaiset manuskriptit voivat olla joskus hyvin tajunnanräjäyttävää kamaa. Tämän jälkeen Lordi Paha noutaa kolme demonia putkastaan ja lähtee niiden kanssa nummille hätyttämään mystisiä lentäviä mustia olentoja. Reissun jälkeen jatkaa demonien kanssa hyökkäykseen Suuria Muinaisia vastaan. Tämän jälkeen nautitaan runsas aamupala nuudeleita. Kyllä röörit aukes. Lisää harhailua ympäriinsä, josta ei ole mitään muistikuvaa. Tämän jälkeen Lordi Paha siirtyy tietokoneen äärelle fanittamaan mutaisia ja kuperkeikkoja tekeviä kiroilevia henkilöitä. Laatua.
Oppimaan tursokas
Sain nimen karmivimman
Lordi Paha, Lordi Paha
Maailma muuttuu vaan minä en
Täällä hallitsen muita sorsien
Paaaaha Paaaaha Oon Paaaaha (hihihihhihiihi)
HEI VAIN!
Hyvää päivää. Onko sinulla tylsää? Oletko kyllästynyt iänikuiseen koneella dataamiseen ja kaikkeen muuhun hyödylliseen? Ei syytä huoleen, sillä Meillä on Sinulle jotain mitä tarvitset! Tuomionvuoren Inkvisitio! Olemme tiivis ja läheinen, lämminhenkinen yhteisö, joka jakaa rauhaa ja rakkautta kotiovelta kotiovelle. Liity meihin, niin tulet varmasti jäämään historiaan! Inkvisitio on astinlauta julkisuuteen! Monet meistä ovat esiintyneet kirjoissa, elokuvissa ja tv:ssä. Meihin kuuluvat mm. Inkvisiittori Glokta, hilpeä veikko muuten, ja Alonso Salazar, inkvisition jäsenistä kolmanneksi coolein! Liity siis tähän riemuisaan seurueeseen ja näe maailmaa! (tarjous ei koske nykyisiä jäseniä - heidän on edelleenkin vain järjestettävä se vanha tyrmä biljardisaliksi!)
Olen siis kovin pahoillani, Kätyri, mutta inkvisitio ei tänään valitettavasti tarjoa sinulle aktiviteetteja. Mutta toki Lordi Pahalta muitakin menovinkkejä löytyy.
Näin Lordi Paha viettää vapaapäivänsä:
Aamulla tuimaan varhainen herätys(tänään klo 5.30). Hiippailua pitkin pimeää ja hiljaista palatsia. Lordi Paha löytää suklaalevyn, jota mussuttaa. Sen jälkeen järleytä. Sitten takaisin pimeään luolaan tykittämään tärykalvoja ja verkkokalvoja. Salaiset manuskriptit voivat olla joskus hyvin tajunnanräjäyttävää kamaa. Tämän jälkeen Lordi Paha noutaa kolme demonia putkastaan ja lähtee niiden kanssa nummille hätyttämään mystisiä lentäviä mustia olentoja. Reissun jälkeen jatkaa demonien kanssa hyökkäykseen Suuria Muinaisia vastaan. Tämän jälkeen nautitaan runsas aamupala nuudeleita. Kyllä röörit aukes. Lisää harhailua ympäriinsä, josta ei ole mitään muistikuvaa. Tämän jälkeen Lordi Paha siirtyy tietokoneen äärelle fanittamaan mutaisia ja kuperkeikkoja tekeviä kiroilevia henkilöitä. Laatua.
perjantai 3. joulukuuta 2010
Hjälppaaa mii
Kuolen. Hitaasti. Se syö minut poies, olemattomiin. Tylsyys nääs. Täällä on hiljaista kuin haudassa. Palvelijat ovat jossain päin Tuomionvuorta, enkä siis voi piinata heitä. Lordi Pahakin on jossain omassa kolossaan. Aaarrrgh!!!! MITÄ MINÄ TEEEEEEEN??? PÄÄNI HALKEAAAA. Tuokaa minulle joku kidutettavaksi!!
Minttutryffelitkin ovat loppu. Yhh.
Aivoni eivät toimiii.... Tylsyys on lamauttanut minut. En kykene keskittymään lukemiseen sen paremmin kuin evileiden kuvien työstämiseen. Auttakaa minuaaaaa.... edes kontaktivälineeni eivät vastaanota minkäänlaisia vibojaaaa. Yhteyshenkilönikin ovat kaikonneeeeet. Murr... SOS. Kätyri hädässääää!! Nyt ei auta edes gaudeamus igiturrrr. Äääää...
Sephiroth sulattaa aivojani. Mokomalla on liikaa vaikutusvaltaa minuun. Nytkin se kyylää tuolla selkäni takana, miekka valmiina. Byhyy. On se niin täydellinen. Äkljehfwcb.*sekoaa*
Tarvitsen jotain. Tuokaa lääkkeeni. Heti! Räyh.
Pitää.Kuunnella.TORAKKAA! Pitää.Tehdä.Jotain. Tahtoo.Kuunnella.Miyavia. *drool* Pitää.Mennä.POIS. Baibai.
Minttutryffelitkin ovat loppu. Yhh.
Aivoni eivät toimiii.... Tylsyys on lamauttanut minut. En kykene keskittymään lukemiseen sen paremmin kuin evileiden kuvien työstämiseen. Auttakaa minuaaaaa.... edes kontaktivälineeni eivät vastaanota minkäänlaisia vibojaaaa. Yhteyshenkilönikin ovat kaikonneeeeet. Murr... SOS. Kätyri hädässääää!! Nyt ei auta edes gaudeamus igiturrrr. Äääää...
Sephiroth sulattaa aivojani. Mokomalla on liikaa vaikutusvaltaa minuun. Nytkin se kyylää tuolla selkäni takana, miekka valmiina. Byhyy. On se niin täydellinen. Äkljehfwcb.*sekoaa*
 | ||
| KATSOKAA NYT MINUA! TÄTÄ MINULLE TÄÄLLÄ TAPAHTUUU... |
Pitää.Kuunnella.TORAKKAA! Pitää.Tehdä.Jotain. Tahtoo.Kuunnella.Miyavia. *drool* Pitää.Mennä.POIS. Baibai.
torstai 2. joulukuuta 2010
AngstiXAngsti=Lordi Paha leikkii ja ärsyttää
Olen huomannut vakavan puutteen täällä blogissamme. Olen nimittäin huomioinut pakollisen osion joka ikisessä blogissa jota tulee luettua. Kaikissa niissä on The Pakollinen Angstipäivä tai useampia. Meillä ei ole ollut täällä vielä yhtään. Ehkäpä Pahan Valtakunnassa tunnelma on vain aivan liian hilpeä. No, nyt on tullut aika korjata tuo piinaava puute ja pian! Nyt aion angstata! Pelätkää!
...
Voi rakas päiväkirjani. Kaikki on täällä niin... huonosti. En ole vieläkään saanut järleytä. Tilaamani silinterinkiillotin ei ole vieläkään saapunut. Uusi musiikki ei kuulosta miltään, kun on kuunnellut äskettäin jotain liian hyvää. (AAAANNGGSSSTZZZZ)
Saakuti. Miekin tahon tommoset nahkasortsit ja nahkaliivitoppisysteemin ja nahkahanskasysteemin ja nahkahoususysteemin ja noi nahkahiukset ja ton siistin verkkopaidan tossa t-paedan piällä. Angst. Tämä ei nyt ihan toimi. Taidanpa kirjoittaa tiivistetyn nuortenkirjan murteella. Kiäh.
Ulla-Maarit se ol vars hulivili plikka. Hiä vua ankstas päeväst toessee. Häl ei muka ol kavereit. Sit hiä ol ihastunu johonki. Sit se alk polttaa ja ryyppää ja kävyttää huumeit. Sit sil tul anoreksija. Sit se tul raskaaks. Sit se muori ol sillee et hyi siuu plikka. Sit se yrit itsemurh. Sit se Ulla-Maaritti ol sillee e saakuti mie pirän tän kakaran. Sit se isu joi. Sit se äetöö käv ylitöes.
THE END
Syvimmät pahoittelut teille ketkä nuortenkirjoja luette. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut loukata.(on sekunnin hiljaa) No olihan!! Haistakaa kuulkaa pitkä ketkä luette tuollaista shaibaa!! Hähäähäää!
Tämä onkin randomein merkintä ikinä.
...
Voi rakas päiväkirjani. Kaikki on täällä niin... huonosti. En ole vieläkään saanut järleytä. Tilaamani silinterinkiillotin ei ole vieläkään saapunut. Uusi musiikki ei kuulosta miltään, kun on kuunnellut äskettäin jotain liian hyvää. (AAAANNGGSSSTZZZZ)
Saakuti. Miekin tahon tommoset nahkasortsit ja nahkaliivitoppisysteemin ja nahkahanskasysteemin ja nahkahoususysteemin ja noi nahkahiukset ja ton siistin verkkopaidan tossa t-paedan piällä. Angst. Tämä ei nyt ihan toimi. Taidanpa kirjoittaa tiivistetyn nuortenkirjan murteella. Kiäh.
Ulla-Maarit se ol vars hulivili plikka. Hiä vua ankstas päeväst toessee. Häl ei muka ol kavereit. Sit hiä ol ihastunu johonki. Sit se alk polttaa ja ryyppää ja kävyttää huumeit. Sit sil tul anoreksija. Sit se tul raskaaks. Sit se muori ol sillee et hyi siuu plikka. Sit se yrit itsemurh. Sit se Ulla-Maaritti ol sillee e saakuti mie pirän tän kakaran. Sit se isu joi. Sit se äetöö käv ylitöes.
THE END
Syvimmät pahoittelut teille ketkä nuortenkirjoja luette. Tarkoitukseni ei suinkaan ollut loukata.(on sekunnin hiljaa) No olihan!! Haistakaa kuulkaa pitkä ketkä luette tuollaista shaibaa!! Hähäähäää!
Tämä onkin randomein merkintä ikinä.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
ON. SIIVILÖITÄ.
Niitäkin täältä minun huomastani löytyy muun muassa. Täältä löytyy niiden lisäksi myös pikkuleita ja isoleita. Ne ovat käteviä "etupäätteitä" joita on tapana liitellä sanoihin. Esim. eräs kaikkien tuntema pikkuli on pikkulimaska.
Tänään tulee Juorupalsta olemaan tavallista täyteläisempi. Lintujen kanssa on ollut ongelmia. Kyhmyjöytsen jakaa ihmisiä kahtia, kirjösssssssiepön lausuminen taas tuottaa vakavia vaikeuksia.
Vielä pari juorua. Joleus the Likainen on alkanut viime aikoina saastuttaa kovasti Tuomionvuoren ympäristöä. Jokaikinen nurkka ja korneri on täällä lian ja sotkun vallassa. Ainut vaihtoehto tämän ympäristöuhan eliminoimiseen lienee inkvisition puuttuminen asiaan ja Joleuksen lukitseminen jonnekin pieneen komeroon. Myös Pauli the Puhtaan puhdistavia voimia tarvitaan välittömästi.
Ilmaston suunnasta kertovat meille esimerkiksi VVV:n hiukset, jotka on julistettu vuoden ilmaindikaattoriksi. VVV:n hiukset ovat nimittäin sammaljäkälänaavaa. Ne ovat harvenemassa huolestuttavasti.
Viimeinen juoru! Arvoisa ex-diktaattori Musso halusi välittää teille kansalaisille viestin minun kauttani. Hän on nimittäin avannut äskettäin Mussolinin Kotileipomon. Leipomossa tarjoillaan vaikka mitä toisen maailmansodan aikaisia herkkuja! Enkä nyt tarkoita vain reseptien olevan vanhoja! Tule ja maista ja haista homeen nautinnollinen aromi! Vain Mussolinin Kotileipomossa!
Tänään tulee Juorupalsta olemaan tavallista täyteläisempi. Lintujen kanssa on ollut ongelmia. Kyhmyjöytsen jakaa ihmisiä kahtia, kirjösssssssiepön lausuminen taas tuottaa vakavia vaikeuksia.
Vielä pari juorua. Joleus the Likainen on alkanut viime aikoina saastuttaa kovasti Tuomionvuoren ympäristöä. Jokaikinen nurkka ja korneri on täällä lian ja sotkun vallassa. Ainut vaihtoehto tämän ympäristöuhan eliminoimiseen lienee inkvisition puuttuminen asiaan ja Joleuksen lukitseminen jonnekin pieneen komeroon. Myös Pauli the Puhtaan puhdistavia voimia tarvitaan välittömästi.
Ilmaston suunnasta kertovat meille esimerkiksi VVV:n hiukset, jotka on julistettu vuoden ilmaindikaattoriksi. VVV:n hiukset ovat nimittäin sammaljäkälänaavaa. Ne ovat harvenemassa huolestuttavasti.
Viimeinen juoru! Arvoisa ex-diktaattori Musso halusi välittää teille kansalaisille viestin minun kauttani. Hän on nimittäin avannut äskettäin Mussolinin Kotileipomon. Leipomossa tarjoillaan vaikka mitä toisen maailmansodan aikaisia herkkuja! Enkä nyt tarkoita vain reseptien olevan vanhoja! Tule ja maista ja haista homeen nautinnollinen aromi! Vain Mussolinin Kotileipomossa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)