Ei mitään... EI MITÄÄN - päivä 7

Tiedättekös. Tai no, minun nyt on ihan turha varmaan olettaa että uskotte tätä, teidän luonteenlaatunne tuntien, mutta seitsemän päivän dataaminen (lähes) putkeen voi oikeasti olla tosi rasittavaa. Ja väsyttävää. Eräänä päivänä sitä vaan huomaa, että OHO. Minähän olen jo käynyt näillä sivuilla. Ja näillä. Ja näillä. Internet alkaa käydä aika pieneksi. Onneksi tämän ei enää kovinkaan kauaa täydy kestää, sillä VVV on kohta valmistellut teleporttaamisloitsuni. Saatan olla kotona jo... parin päivän päästä. Minulla on toivoa.

Muuten olen kyllä alkanut viihtyä täällä aika hyvin. Ruokalistaan tuli nimittäin yllättävä muutos. Uuniomenajogurtin sijaan täällä on alettu tarjoilla vuohenjuustoleipiä... NAM. Tuolla nurkassa yksi minua yhä odottaa. Hädin tuskin maltan kirjoittaa sen kutsuessa minua seireeninäänellään. Tästä merkinnästä saattaa siis jäädä lyhyt.

Minun on nyt kyllä Kätyrille ilmoitettava, että olen hyvin pettynyt häneen. Hänen velvollisuutensa on kirjoitella tänne blogiin, mutta useaan päivään hän ei ole edes kehdannut kommentoida... Kuinka laiska kätyri jättää täyttämättä velvollisuutensa...? Tekin, alamaiseni olette minusta aika laiskoja. Jo näin monta merkintää täältä tyrmästä, eikä edes yhtä pientä myötätuntoista kommenttia! Voisi melkein luulla että te haluatte minun jäävän tänne! Mitä!

Itse olen ollut hyvin aktiivinen, vaikka sitä näissä oloissa onkin hieman vaikea uskoa. Olen saanut oman osuuteni Commander Pinkin yaoikalenterista valmiiksi ja VVV:lle joululahjaksi päätyvä eeppinen ficci "Deittailee Aizenin kanssa" on loppusuoralla! Kyseinen ficci kertoo hyvin kieroutuneesta salamurhaajasta, eli VVV:stä, jonka ainoa jalo päämäärä tässä elämässä on tuhota tuo kammottava Aizen lopullisesti! Mutta matkaan tulee yllättäviä mutkia, kun kummallakin osapuolella on omat salaiset aseensa ja apujoukkonsa käytettävissä... Jännää, eikö vain?