Holy Potato, sehän jatkuu! Ja myöntäkää pois, ette uskoneet sitä mahdolliseksi! Mutta voin sanoa että ihmeiden aika ei ole ohitse, sillä minähän yllätän aina (Commander, muistan ikuisesti reaktiosi kun sinulle paljastui että kykenen käyttämään näköaistinelimiäni jopa pimeässä)! Nyt sitten, voinkin ilmaista vaatimattoman varoitukseni, että tästä lähtien tarina alkaa kulkea kohti sellaista kräkkiä, että VVV alkaa kohta soitella perääni ja te siellä ruudun huonommalla puolella alatte epäillä kirjailijan mielenterveyttä ja sen olemassaoloa. Mutta hei, taide ei katso ÄO:ta tai mitään muutakaan ihmisolentojen mitattavissa olevaa määrettä. Kyse on korkeintaan unen määrästä suhteessa houreisiin... eikunsiis valvottuihin tunteihin, mutta lopetetaan tämä fucking matikka tähän ja MENKÄÄ LUKEMAAN NIIN KUIN OLISITTE JO!!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
”Hoi, Commandeeeeer”, kuului Lordi Pahan korvia vihlova huuto, kun laivat olivat lipuneet kuuloetäisyydelle. ”Pysähdy, tai päästämme himokkaat Osca Wildemme irti.”
”Päästätte irti mitkä??” Commander huusi takaisin närkästyneenä. Kuinka nuo jaksoivat piinata häntä päivästä toiseen? Eikö Lordi Pahalla muka ollut tarpeeksi töitä oman valtakuntansa kanssa?
”Osca Wildet”, Lordi Paha vahvisti. ”Tunnet ne kyllä, kunhan ne saavat sinut kiinni ja alkavat ladella sinulle elämänohjeitaan, tyyliin: 'Likainen mieli on ikuinen ilo' ja 'ne jotka menevät pinnan alle, menevät sinne omalla vastuullaan'”. Nyt Commader näki myös Kätyrin, joka piteli kaksin käpälin megafonia isäntänsä suun edessä.
”Ei tule onnistumaan. Painukaa takaisin valtakuntaanne ja pysykää siellä. Eikö teidän muutenkin pitänyt vastustaa ja karttaa kaikkea HYVÄÄ?”
Vastausta ei kuulunut. Hetken Commander jo ehti kuvitella pistäneensä jauhot suuhun silinteripäälle, mutta sitten hänen pettymyksekseen kiusankappale karjaisikin: ”Commander Pink, olette tänään varsin hankala! Itseasiassa niin han-kala, että kärkytte selkeästi uintimatkaa luokseni. Olette lähestulkoon rasittava. Ja kuten tiedätte, kaikki inhottava, rasittava, ikävä ja eritoten paha kuuluu minulle, niinpä myös SINÄ kuulut minulle ja minulla on juuri SINULLE sopiva rommitynnyri tuolla ruumassa odottamassa, koska synkimmissä ajatuksissani tiesin, että kuitenkin yrittäisit paeta minun pahaa pihtimäistä otettani. Ja mitä tulee sinun hyvyyteesi, olen varsin varma, että sisimpäsi on yhtä synkkä kuin kenen tahansa muunkin alaiseni. Ja vaikka sattuisitkin olemaan vähän enemmän hyvä, niin kyllähän sinä tiedät että meillä on jokaiselle hyvälle olennolle kaksi sotasuunitelmaa varastossa.”
Ei hyvä luoja sentään, Commander ajatteli. Tästä ei tule helppoa ja nopeaa. Miksi juuri minä?
”Antaudu Commander, tai sinun käy kalpaten!” Kätyri huusi. ”Meillä on hallussamme Linjamäen Peruna, emmekä pelkää käyttää sitä!!”
Linjamäen Peruna? Se legendaarinen, lähes myytiksi muuttunut olentoko, jonka tiedettiin upottaneen laivoja enemmän kuin yksikään huhuttu Kraken? Kätyrin oli pakko bluffata, miten heillä muka olisi hallussaan joku sellainen, mistä vain harvat homeiset kääröt tiesivät kertoa muutamien rivien verran humalaisten merimiesten hourimia satuja?
”Älkää naurattako!” Commander huusi takaisin. ”Minulla on ultramoderni huvijahti, eikä siitä taatusti puutu puolustusmoodia merirosvoja vastaan!!!”
”Onpas ihastuttavaa!” Lordi Paha kiekaisi megafoniin hurmioissaan. ”Viimeinkin Commander Pink osoittaa OIKEAA diktaattorin luonnetta. Oi, olen onnistunut kasvattamaan hienon naapuridiktaattorin, josta on tuleva oikein paha, kunhan hän vain avaa sielunsa syvimmät kolkat meille muillekkin!”
Ei VOI olla totta! Commander tuskasteli ja teki hyvin suurieleisen facepalmauksen. Tuo silinterilordi oli menettänyt kaikki mutterinsa lopullisesti.
”Facepalmaus on kiellettyä minun näköpiirissäni!” Lordi Paha kiljui hysteerisenä. ”Kuinka sinä pikku pinkerrys kehtaat? Se on kuin näyttäisi keltille keskisormea, törkimys!!!”
”Osca Wildet, piirittäkää Commander Pinkin alus”, Kätyri käski raudanlujalla äänellä, joka olisi sopinut enemmänkin sotatantereelle, kuin yhden pikku huvijahdin kaappaamiseen. ”Ja sinä, käske VVV:n tuoda Linjamäen Peruna kannelle!” hän kivahti jollekkulle onnettomalle kansipojalle, joka epäilemättä kohtaisi loppunsa joutuessaan kohtaamaan sekä VVV:n että Linjamäen Perunan. Commanderin kävi olentoparkaa melkein sääliksi, mutta nyt hänellä oli omiakin ongelmia, kun kymmenen purjevenettä lähti lipumaan häntä ja hänen huomattavasti pienempää paattiaan kohti.
Kun meno yltyy vaaralliseksi, sitä löytää aina jostain vähän extra poweria. Näin kävi myös Commanderille, sillä sen sijaan että hän olisi pyörtynyt kauhusta, hän rynnisti laivaansa sisään ja painoi isoa kirkuvan pinkkiä nappia, jossa luki ”PUOLUSTUS” ja alla pienellä präntillä: ”Vain hätätilanteisiin! Seurauksena saattaa olla laivanupotus, jossa myös SINÄ olet vapaata riistaa!”
Jotain tapahtui ja Commander kerkesi parahiksi ulos näkemään, kuinka hänen huvijahtinsa kannen alta nousi esiin kanuuna poikineen.
”HAHAAAH!” kumpusi jostain syvältä Commanderin sisimmästä. ”KUOLKAA, Osca Wildet!” Sanojen säestämänä hän painoi nappia ja automaattiohjatut kanuunat sinkosivat ensimmäiset upottavat iskunsa Osca Wildejen keskuuteen. Kolmeen laivaan tulikin oitis tuhoja ja Osca Wildet joutuivat keskittymään omien vaurioidensa korjaamiseen.
”Lusmut, ampukaa tuo pikku wannabe-diktaattori meren pohjaan!!!” Lordi Paha karjui megafoniinsa. Kätyri oli kadonnut jonnekkin ja hyvä niin, sillä sen olennon näkemistä Commander ei erityisesti arvostanut juuri nyt. Sen sijaan hän latasi uuden lastillisen ja pisti toiset kolme Osca Wildejen paattia katumaan olemassaoloaan.
”Siitäs saitte! Commander Pinkille ei ryppyillä!”
”Kyllä, juuri sinulle ryppyillään, ryppy.” Kätyri murahti ja ääni kaikui yli vetten. Karhu oli palannut kannelle, mukanaan oma äänenvahvistin, VVV ja joku kummallisen näköinen blondi.
”Hah, Commander, katsopas tänne ja kauhistu Linjamäen Perunaamme!” Lordi Paha irvi voitonriemuisesti.
”Tuoko?” Commander kysyi epäuskoisesti. ”Eihän tuo ole merihirviö?” '
”Hirviö? Kuka sulle on hirviöistä puhunut, häh? Mä olen kuule Linjamäen Peruna enkä mikään saakutin merihirviö!” blondi kuulutti Kätyriltä varastamaansa megafoniin.
Huh helpotusta, tuo ei tätä venettä kaada, Commander huokaisi.
”Ja nyt Commander hyvä, lakkaa upottelemasta rakkaita Osca Wildejäni. He ovat taiteellisen kääröllisyyden osastoni työntekijöitä ja tarvitsen heitä kirjastossani enkä meren pohjassa”, Lordi Paha puuttui puheeseen. ”Nyt, viimeinen mahdollisuutesi, diktaattoriystäväiseni, antaudu ja palaa ystäviesi luokse tai muutoin joudun todellakin tekemään lopun urheasta vastarinnastasi. En tee sitä mielelläni, koska minulla on Kätyrille hommia vaikka millä mitalla, mutta mikäli pakotat, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin...” lause jätettiin kesken, kun Kätyri kiljaisi kauhuissaan ja loikkasi Lordi Pahan luokse ja takertui epätoivoisesti hänen viittansa helmaan. (Kyllä, Commander Pink ja kaikki muutkin paikallaolijat näkivät tämän kummallisen ja erityisen nöyryyttävän kohtauksen omin silmin.)
”Ei, ette voi! Se on julmaa! Ja se sattuu aivan hitosti! Et voi ymmärtää miltä tuntuu räjähtää miljooniksi palasiksi ja odottaa sitten ikuisuudelta tuntuva aika, että VVV saa kerättyä palaset yhteen tuon Perunan kanssa”, Kätyri ulvoi. ”Minulla on aina niin puutteellinen olo sen jälkeen.”
”Kätyri, ole hiljaa ja valmistaudu. Se on velvollisuutesi Pahan valtakuntaa kohtaan. Ja sitä paitsi, minun kuuluukin olla julma, koska olenhan Lordi PAHA. Voisin muuten olla Lordi Julmakin, mutta se ei kuulostaisi yhtä vetovoimaiselta ja seksikkäältä...
No, miten on Commander?”
”Eiiiiiikiiiiinäää~” Commander huusi ärsyttävimmällä äänensävyllään ja painoi sitten nappia, jonka oli tarkoitus ohjata kanuunat suoraan Lordi Pahan laivaa kohti.
”Hyvä on sitten, Kätyri...” Lordi Paha huokaisi liioitellusti.
”MÄÄ OON OHJUS!!” Kätyri huusi epätoivoisesti ja sen sekunnin jälkeen jokin iski rajusti Commander Pinkin huvijatiin.
~~~~~~
Räjähdys näkyi varmasti kilometrien päähän, sen verran ytimekkäästi Kätyri oli posahtanut päin Commander Pinkin paattia.
”Jäiköhän Commander eloon?” VVV kysäisi Lordi Pahalta heidän ihastellessaan räjähdyksen jälkiaaltoa. Se oli ikävä kyllä tuhonnut loputkin Osca Wildejen paateista olemattomiin, mutta eipä näkynyt Commander Pinkinkään huvijatia enää pinnalla.
”Toivottavasti. Olisi sääli heittää niin piinattu sielu menemään. Varsinkin nyt, mutta ainakin hän kuoli kunniakkaasti, jos jotain on pinkkiparan poismenosta sanottava”, Lordi Paha totesi ja kyyläsi veden kuohuvaa pintaa toiveikkaana. Hän ei kuitenkaan kyennyt bongaamaan Commander Pinkkiä palavien puujätteiden seasta. Sen sijaan siinä kaikkien silmien edessä, alkoi vesi pyörteillä levottomasti. Ensin hitaasti, mutta sitten yhä nopeammin, kasvaen huolestuttavaa vauhtia kohti valtavaa ja vaarallista vesipyörrettä.
”Mikä hitto toi on?” Linjamäen Peruna kysyi tullessaan kaksikon luokse katselemaan jälinäytöstä.
”Se on vesipyörre, toiselta nimeltään kurimus ja se näyttää erittäin ikävältä”, VVV kertoi luennoivalla äänensävyllä, jota esiintyi erityisen harvoin.
”Kuulostit äsken lähes yhtä pätevältä kuin Kätyri, mikäli siis tajusit mitä tarkoitan ”pätevällä”” Lordi Paha huomautti huolestuneena. ”Sinun kannattaa levätä hetkinen, ennen kuin lähdet Perunan kanssa kokoamaan Kätyrinpalasia yhteen. Mutta ennen sitä, sanohan, onko tuo kurimus vaarallinen?” Totta toisiaan, Lordi Pahan puhuessa kurimus oli kasvattanut kokoaan ja puumähnä kieppui sen kurimusmaisessa otteessa holtittomasti.
”Minusta tuntuu, että mikäli se tuosta kasvaa, niin meidän kannattaisi paeta imua kuivalle maalle”, VVV sanoi mietteliäästi ja kurtisti sammalmaisia kulmiaan.
”Mutta entä Commander Pink?” Linjamäen Peruna kysyi VVV:ltä.
”Mennyttä, jos on koskaan jäänytkään eloon.”
”Siinä tapauksessa, keula kohti Pahan valtakuntaa”, Lordi Paha julisti.
”Mutta entä Kätyri?” VVV kysyi.
”Ah, niin tosiaan. No, kaipa hän hetken selviää. Hän ymmärtäisi kyllä, että hänen oma palautumiskykynsä on suoraan verrannollinen meidän eläväisyyteemme.
Peruna, ohjaa meidät takaisin kotiin.”
”Yessör”, Linjamäen Peruna vastasi ja häippäisi ruoriin.
”Lordimus, paatti ei liiku!” Kuului pian ahdistuksensekainen rääkäisy ruorin suunnalta.
”Mitääh? Kyllähän me liikumme”, Lordi Paha huusi takaisin.
”Ai?”
”Me liikumme väärään suuntaan, arvon diktaattori ja Peruna”, VVV täsmensi. ”Me liikumme kohti kurimusta.”
”Mitä? Eih! Mitä meille käy? VVV, tee jotain!” Lordi Paha käski.
”Mitä minä voisin tehdä? Me todennäköisesti hukumme, mutta Tuhat kynsiviilaa ei taida auttaa siinä vaiheessa, ellette sitten tahdo kuolla mieluummin siihen kuin tukehtumiseen veden alla.”
”Eih, en minä halua kuolla!” Lordi Paha mutisi. ”Ja... Enhän minä kuolekaan! Minä lennän pois!”
”Lennät?” Linjamäen Peruna toisti typerästi ja veivasi ruoria (turhaan), kun heidän purjeveneensä liikkui kiihtyvällä nopeudella kurimukseen.
”Lennänpä hyvinkin. Minulla on valtakunta hoidettavana, joten arvoisat alamaiset ja pitkä aikaiset apulaiseni, toivon, että säilytte hengissä. Muussa tapauksessa, oli ilo tuntea.”
Lordi Paha nappasi tiukan otteen silinteristään ja mutisi sille pari käsittämättömän oloista sanaa. Silinteri aloitti oitis pyörivän ja vispaavan liikkeensä, nostaen isäntänsä kohti yläilmoja. Valitettavasti eräässä kriittisessä pisteessä Lordi Pahan saapas tarttui mastossa kiemurtaviin köysiin.
”Mitä? EIH!” Kuului raivostunut rääkäisy. VVV ja Linjamäen Peruna kääntyivät katsomaan yläilmoissa räpistävää hallitsijaansa.
”Siitäs sait, pettyri!” Linjamäen Peruna kiekaisi voitonriemuisesti, mutta riemu loppui lyhyeen, kun heidän laivansa oli viimein saavuttanut kurimuksen voimakkaimman pyörteen ja paatti suuntasi kohti tuntemattomiin vesiin avautunutta syvyyttä.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Niin. Mitä mahtaa tapahtua? Voin sanoa, että seuraava luku sisältää levää. Ja jotain muita momentteja. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla. Nyt, KOMMENTOIKAA PRKL!
