perjantai 8. heinäkuuta 2011

On, MÄYRIÄ!

Olen palannut. AIKAISEMMIN kuin kuvittelittekaan!! Mwhahahah.

Ei. Oikeasti tahdon vain kertoa teille, että täällä ollaan ja hengitetään myrkyllisiä kaasuja ja mussutetaan oxgrytaa ja muuta. Lisäksi tahdon että tiedätte...

ON MÄYRIÄ!!!

Kyllä. Mäyrien olemassaolo on todistettu. (OIKEASTI!) Ne tulevat avaruudesta. (USKOKAA!) Siitäkin huolimatta että yksikään ei niitä ole nähnyt. (VIELÄ!) Mutta siellä ne ovat. (KYLLÄ VAAN!) Kaivavat kolojaan. (HIRVEÄÄ!) Nilkka-ansoja. (KIPEÄÄ!) Kraatereita. (KAMALAA!) Joidenkin epäilyttävien tahojen mukaan nämä olennot pitäisi kaasuttaa ulos tunneleistaan. (JULMAA!) Mahdolliset pennut pitäisi julmasti kidnapata ja viedä kotiin muiden elämänmuotojen ihmeteltäviksi. (RIKOLLISTA!) Mäyrät, tapelkaa vastaan! (PUSKII!)

Mystisen Pää hautausmaan (LISÄ) kukkatarve on keskimäärin 400-500 kpl. Kyllä kai niitä kukkia sitten mahtuu, kun kerta haudataan pelkät PÄÄT ja heitetään muu ruumis/ruho/kroppa/vartalo jonnekkin tunkiolle mäyrien syötäväksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mikään pieni 203000000000000 vuotta vanha kalmisto ei tarvitse tuollaista määrää lisäkukkia, silloin, kun pyydettiin HIEMAN lisäkukkia. JOTEN ÄLKÄÄ NYT TUNKEKO SITÄ FUCKING KASVIHUONEELLISTA NIITÄ HIRVIÖKUKKIA MEILLE! (Oikeasti, ne kasvit ovat monstereita. Yritä siinä sitten elää niiden kanssa naama peruslukemilla, varsinkin, kun suuri ja mahtava jäätelöasiantuntija hengittää niskaasi ja yrittää taivutella sinua viemään kaksi LAATIKOLLISTA kyseisiä hirviökasveja kotiisi, koska KAIKKI haluavat ne pois näkyvistään.)

Onneksi noiden monstereiden aika on nyt ohitse, koska MINUN aikani niiden seurassa on OHITSE. Olen vapaa. Tuomionvuori kukkii ja kukoistaa, kuin substraali-sateen jälkeen. Ja substraalista puheenollen, vaikka viime merkintäni vihjasi, että HILJAISUUS laskeutuu, niin EIPÄ laskeutunutkaan. Päin vastoin. Te rakkaat pikku bastardit kävitte uskollisesti lukemassa viimeisintä merkintää uudelleen ja uudelleen, odottaen päivää, jolloin TÄMÄ ilmestyisi simmujenne eteen. Siispä, tulevaisuudessakin, nauttikaa rakkautta vihaa ja substraalia ja KUKOISTAKAA, alamaiseni! Kukoistakaa ja kasvattakaa kävijälukuja!

Lupaan teille mielenkiintoista luettavaa heti seuraavassa tai sitä seuraavassa merkinnässä *myhä*. Ongelmani on vain päättää julkaisenko ensin sen yhden... vaiko sen yhden... on tämä nyt vaikeaa. Ollakko vai eikö olla? Tomaatti vai peruna? Verta ja suolenpätkiä vai suolenpätkiä ja verta? MitämitäMITÄ???

Ja edelleenkin. Palaan OIKEASTI vasta joskus kuun puolivälissä. KESTÄKÄÄ KUIN ALAMAISET!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti