Olen suorastaan järkyttynyt saadessani kuulla, millainen partyanimal vanhasta kunnon majavanmetsästäjästämme on tullut. Totta kai puhun siis itse Vampyyrikultakalasta, joka joskus keihästi majavamme lähes sukupuuton partaalle täällä Pahan valtakunnassa.
Nyt tuo verenhimoinen olento on palannut, vain riivataksemme meidät hulluuden tuolle puolen puhumalla uusista vaahtokylpy-partyista, joissa hän tanssii evät viuhuen ja hampaat näykkien viattomia juhlijoita. Jopa minut ja VVV kutsuttiin tällaiseen verikylpyyn, mutta olen vielä hieman epäileväinen. Kultakala silti itse väittää, että näissä ilolientä sisältävissä juhlissa olisi aivan upea meininki ja kaikkea.
Toinen järkyttävä, tai enemmänkin hämmentävä asia ilmeni minulle myös, kun kävin kyselemässä kokilta jotain greipin makuista juomaa. Sen sijaan että olisin saanut järkevän vastauksen, joka kaltaiselleni kuuluisi antaa, minulta kysyttiinkin: "Greippiä vai ylämäkeen tapettua greippiä?" Enhän minä tiennyt. En ollut koskaan kuullutkaan, että kokkimme tappaisivat greippejämme silloin, kun ne ovat matkallaan (?) ylämäkeen. Olin niin hämmennyksissäni, että tilasin vain lasillisen persikkalikööriä, jota suureksi onnekseni ja äärimmäiseksi yllätyksekseni olin löytänyt Tuomiovuoren syvyyksistä. Tuo juoma kantaa niin monia muistoja. Mm. yhden, joka liittyy tiiviisti Lordi Pahan huonoon alkoholipäähän. Voi niitä aikoja...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti