Olin poissa.

Olen takaisin.

Olen jälleen täällä.

Viimeinkin. 

Olen palannut etsimästä kadonnutta Lordi Pahan ruumista. Kiersin kaukaa ja päädyin Himalajalle. Etsin jetiä, mutten löytänyt kuin jälkiä. Etsin jäätyneen diktaattoriparan ruumista, mutten kertakaikkiaan löytänyt edes jäätynyttä silinteriä. On vain houkan toivo seuranani, kun toivon, että tuo viaton otusparka olisi jotenkin pelastautunut Lordi Pahaa kohdanneelta kohtalolta. Mutta uskon, etten enää koskaan tule näkemään tuota mustaa kaunokaista, joka aina diktaattorimme päässä keikkui. Lienee turha kuvitella, että uskollinen päähine olisi edes viime hetkinä jättänyt isäntäänsä tämän vaipuessa syvälle maan sisuksiin, lukittuna anemian riuduttamaan ruumiiseensa.

Niin. Minä siis löysin Lordi Pahan. Löysin vihaamamme diktaattorin.

Syvällä Himalajan uumenissa on suo. Märkä, kylmä ja kuolettava. Turpeinen. Hapeton. Vanha kuin taivas ja Pahan valtakunta itse. Sieltä minä aivan vahingossa löysin pienen pienen, kuivuneen, ruskeanvihreän ruumiin, kurttuisen ja kevyen. Ensin lähes erehdyin luulemaan sitä nelivuotiaan asteekki-lapsen ruumiiksi...

...kunnes tajusin. Sehän oli Lordi Paha. Diktaattori kera teräviksi viilattujen hampaiden. Kaikki selkesi nyt. Rohkeasti, kuoloa uhmaten kaivoin entisen johtajaparkani kosteasta haudastaan. Sitten laskin hänet kevyesti valtaisan roskaruokakääreen päälle ja me lensimme takaisin Pahan valtakuntaan. (Kyllä, lentävät hampurilaiskäärepaperit ovat uusin kulkuvälinemuoto täällä. (Kysykää vaikka Obamalta.) Magma kun on vähän hottia näin kesäisin.)

Kiikutin kuihtuneen Lordi Pahan valtakuntamme parhaimpaan turvesuohon ja upotin hänet sinne, kauneimpien hirviökukkien lomaan, jonne hän hitaasti upposi, silmät sepposen selällään, kuivuneina kuoppiinsa.

Nyt olen pistänyt VVV:n töihin, sekä universumin parhaat lääkitsijät etsintään. Tällä kertaa aion itse valvoa tohtorit, jotka pääsevät sorkkimaan diktaattorimme korppumaista kehoa. Kenties vielä joskus... ehkä vielä joskus Pahan valtakunnan soisen maaperän mineraalit imeytyvät Lordi Pahaan ja tuovat eloa hänen aneemiselle ruumiilleen. Kenties vielä joskus saamme kuulla, nähdä, haistaa ja eritoten tuntea nahoissamme, kuinka tuo epämääräisin diktaattori, jonka maailmasta voi löytää, palaa muumioituneesta tilastaan elävien kirjoihin.

Sitä odotellessa, kuunnelkaa $ocial Riot Machine$ ja pyyhkikää ne saakelin sammalet ja muut nöyhtät niiltä takapihallanne könöttäviltä Lordi Paha-patsailta. Dikttaattorimme on ja PYSYY. Vaikka sitten ikuisesti suossaan.