Raito ja PELKKÄ ääni

Tai jotain tuollaista se oli. Mutta ei siitä ihan vielä sen enempää. Kätyri tässä siis hei. Kuten näkyy, olen palannut takaisin.... lomaltani. Ette varmastikaan voi kuvitella tuntemuksiani, kun ensimmäinen asia jonka palatessani näen on Lordi Paha hirttolavalla. Ja se, se, se kammotus, jonka A. von Dracula oli ottanut kätyrikseen. Huh. Vieläkin oksettaa. Ja mikä kammottava sekasotku tänne onkaan ilmestynyt. En olisi kuvitellut arvoisaa esi-isääni ihan noin... epäpäteväksi henkilöksi.

Ikäväkseni on ilmoitettava, että myös James Jones on paennut. Toimenpiteisiin on ryhdytty. Aion henkilökohtaisesti pitää huolen siitä, että se itserakas hedelmä-poju saa ansionsa mukaan. *Khehehe*

Nyt sitten ajankohtaisempiin asioihin. Koska minulle on jälleen ilmestynyt järkyttävästi töitä, tarvitsen mitä ilmeisimmin avustajan. Niinpä lähetän ympäri Pahan valtakuntaa sanan: Tulkoot kaikki halukkaat Tuomionvuorelle kokeilemaan onneaan Kätyrin apulaisena.

Mutta, koska tiedän valtakunnassamme majailevan jos jonkinlaista onnenonkijaa, tietyt ehdot on täytettävä. Nyt kerron mitä hakijalla EI saa olla, koska tämä lista on huomattavasti lyhyempi kuin se TÄYTYY olla lista.

• Kaikki karhut, älkää vaivautuko. Olen saanut selkeää näyttöä sukulaisteni taholta. Varsinkaan Pedobearia en tahdo nähdä lähelläkään minua. 
• Sinulla ei saa olla pottatukkaa tai sitä lyhyempää kuontaloa. 
• Et saa muistuttaa plussapalloa, koska se on hyvin epäkäytännöllistä. Täällä pärjäävät vain atleettiset olennot, kuten minä. 
• Sinulla ei saa olla valloitussuunnitelmia eikä varsinkaan suunitelmia maailman tuhoamisesta. 
• Et saa olla missään määrin kateellinen Lordi Pahalle, et saa piinata Commander Pinkiämme (koska se on minun ja Lordi Pahan erityisoikeus) etkä saa olla vaaraksi VVV:n hiuksille 

Sitten pieni katsaus siitä mikä saattaisi olla hyödyllistä. Jos olet ennakkoluuloton ja ahkera kuolemaasi asti, et kyseenalaista annettuja ohjeita ja näytät edes jossain määrin hyvältä (mikä onkin sitten kriteeri erikseen), ota ihmeessä yhteyttä. Ja huomhuom, tämä ei ole seuranhakuilmoitus enkä minä ole mikään unelmien työnantaja/heila Kätyri, joten älkää pettykö.

Nyt vielä lopuksi, pieni tarinainen.

Raito ja pelkkä ääni

Raito Yagami makoili sängyllään. Oli ollut raskas päivä. Monta ihmistä, pahaa ihmistä, oli saanut ansionsa mukaan. Hänen kättään särki julmetusti kirjoittamisesta. Death Note lojui pöydällä, samoin päivän lehti ja epämääräinen kasa tyhjiä sipsipusseja. Raito odotti. 

Jo jonkin aikaa häntä oli piinannut eräs asia. Ei, ei se että hän oli massamurhaaja, vaan se, että hän kuuli ääniä. Oikeastaan, muuta hän ei yksinollessaan kuullutkaan. Aina se tuli jostain. Seinästä, lattiasta, lampusta, kirjan välistä... mistä vain. Se ääni.

Tämä ei olisi ollut niin kauhean epämukavaa, mutta ääni kertoi ikäviä asioita. Se häiritsi hänen opiskeluaan. Se kertoi, että hän oli tyhmä kuin saapas. Se kertoi että hän haisi, käski häntä peseytymään. Joskus se humisi hänen korvansa juuressa ja sai hänet kirjoittamaan uhrin nimen väärin.

Nyt, Raito vain odotti. Hän ajatteli huijata ääntä. Hän ei tehnyt mitään. Ääni yleensä tuli kun hän teki jotain. Nyt hän ei tehnyt yhtikäs mitään. Häntä tylsistytti. Hän otti avaamattoman sipsipussin, avasi sen. 

"Hei, Raito-boy", sanoi ääni pussista. Raito huokaisi. 

"Etkö onnistunut? Menikö suunnitelma mönkään?" ääni kysyi pilkallisesti. "Sellainen sinä olet, täysi nolla. Ja rumakin vielä. Miten sinä siedät itseäsi? Eikö kukaan ole kertonut sinulle miltä näytät? Valehteleeko peilikin? Voi Raito-raukkaa, minä kerron millainen olet. Olet ruma. Iljettävä."

Äänen puhuessa Raito mussutti sipsejään. Hän oli jo tottunut ääneen. Vaikka kukaan muu ei näyttänyt kuulevan sitä, hän oli varma sen olemassaolosta. Hän oli tottunut. 

"Ota omena", ääni pyysi. Raito pyöritteli silmiään. Typerin käsky ikinä, hän ajatteli. 

"Ota nyt se omena", ääni pyysi. "Se saa sinut jälleen terveeksi. Minä katoan kun syöt sen. Tiedäthän, ei ole normaalia kuulla ääniä. Se ei ole tervettä. Olet sairas."

Raito ei välittänyt. Hän mussutti sipsejä. 

"Ota omenaaaa~", ääni maanitteli. 

Raito pudisti päätään. Ei ollut järkeä puhua, eihän huoneessa oikeasti ketään ollut, joten hän ei puhunut.

"Ei sitten. Et halua olla terve. Et halua eroon minusta. Huono juttu. Minä tahtoisin eroon sinusta. Olet ruma. Haiset. Et syö edes omenaa. Hiuksesi ovat aivan hirveät", ääni valitti. 

Tämä oli jo uutta, Raito tuumi. Ääni myönsi haluavansa eroon hänestä. Mutta ei, hän ei söisi omenaa. Hän ei alistuisi oman päänsä tuotoksille. 

"Raito~ Syö omena!" ääni käski. 

"Etkö? No hyvä on sitten. Kirjoita nimesi Death Noteen. Tapa itsesi."

Raito mussutti sipsejä. 

"Ylilihavuuteen ei ole niin helppo kuolla kuin luulet. Pääset tavoitteeseesi nopeamminkin. Kuole." 

Raito mussutti edelleen. 

"Raito-kulta, tee palvelus. Syö omena. Kuole. Syö omena." 

Puolentoista tunnin päästä. 

"Syö omena. Kirjoita nimesi Death Noteen. Syö omena."

"EN SYÖ OMENAA!" Raito karjaisi. "HÄIVY!!" 

Tuli aivan hiljaista. Alakerrassakin äänet katosivat. 

Ja sitten...

"Raito Yagami. Syö. Omena!" 

Ja Raito sai tarpeekseen. Hän ryntäsi huoneestaan, portaat alas, keittiöön. Hän otti hedelmäkorista omenan, ahmi siitä paloja. Heitti jäännökset roskakoriin. Juoksi takaisin huoneeseensa.

Viimein, se on poissa, Raito tuumi helpottuneena.

"Raito-boy, teit sen. Nyt, syö banaani", kuului tyytyväinen ääni hänen tyynystään. 

Ääni. Se. Ei. Ollut. Hävinnyt. Raito nappasi kynän ja Death Notensa. Ääni hänen tyynyssään maanitteli edelleen. Nopeasti hän avasi muistikirjan. 

"Raito, sinä rumilus, mitä sinä teet?" ääni kiljui hänen kynästään. 

Raito oli saada sydänkohtauksen jo pelkästä säikähdyksestä. 

"Katso nyt mitä teit", ääni sanoi syyttävästi. 

Ja niin... Death Notessa luki: Imagay Raito. 

Ja ääni nauroi.  

Huomioinen, arvon kansalaiset. Kätyri suuressa viisaudessaan feilasi jälleen. Se on Raito ja PELKKÄ ääni, joten unohtakaa se "vain" versio. Kaivakaa sille syvä hauta ja polttakaa se mielessänne tuhkaksi. TUHOTKAA SE! 

Ei tässä muuta.

Kysymyksiä ja olemattomia vastauksia

Olen jälleen päässyt mukavasti kotiutumaan palatsiini. (Siis minä, Lordi Paha. Teksti näkyy jostain syystä mustana vaikka kuinka kamppailisin) Mutta en jaksa siitä prosessista nyt erityisemmin kirjoittaa, tuskinpa tekään jaksatte sitä paasausta kuunnella. Siispä kiinnostavampiin aiheisiin!

Valitettavasti minun on ilmoitettava, että kapinallismielinen rikollinen A. Von Dracula on päässyt pakenemaan! Aivan, saatatte kummastella, miten onkaan mahdollista päästä pakoon itse Suurten Muinaisten limaisista kourista. Mekin ihmettelemme. Todennäköisin teoria lienee se, että mokomalla wannabediktaattorilla oli hallussaan hieman muutakin teknologiaa kuin se aikakone... Siitä voimme ainakin olla varmoja, ettei se houkka häipynyt aikamasiinallaan, sillä se humiseva rakkinen on tälläkin hetkellä kidutuskammioissamme!

Aloitamme siis vallananastajajahdin piakkoin. Suuret Muinaiset tulevat olemaan tässäkin projektissa mukana.

Olemme tässä hieman keskustelleet itse asiassa Suurten Muinaisten kanssa. Neuvottelumme oli... hieman väsynyttä. Kaikki olivat omituisen sekavia. Aloitimme kyllä melko laadukkaasti takaa-ajosuunnitelmilla, mutta lopulta keskustelimmekin siitä, voiko tuulivoimaloista tulla vieroitusoireita. Tulimme siihen tulokseen, että voi. Ja jos vieroitusoireita tulee, on käytettävä tuulettimia.

Vau. Lordi Paha löysi äsken jotain eeppistä. Trilleri, jossa Eddard/Poromies/Sean Bean mättää veri roiskuen ja ajaa jotain tyyppejä takaa autolla ja Nine Inch Nailsin Closer soi taustalla. Siis The Hitcher. Voiko tämän laadukkaamaksi enää mennä?

Ehkä on parasta vain painua nukkumaan. Ja miksi prkleessä tuo teksti ei näy pinkkinä???!! Onko koneella kenties jotain pinkkiä vastaan!?

EI!!!

Huuto kantautui läpi aukion, ja mylvivä kansa hiljeni oitis. Kaikkien katseet etsivät mystistä huutajaa, joka oli keskeyttänyt seremonian. A. Von Dracula liikahteli levottomana valtaistuimellaan ja kuiskasi jotain kulmat kurtistuneena James Jonekselle. Hirttolavalla seisova pussipäinen hahmo riuhtoi sidottuja käsiään.

Yllättäen jokin tumma, pieni objekti alkoi laskeutua taivaalta pilvien lomasta. Kansa hirttolavan ympärillä alkoi osoitella kiihtyneenä taivaalle, ja jostain kuului hätääntyneitä kiljaisuja. Varjot nykyisen diktaattorin leukaisilla kasvoilla syvenivät. Hirtettäväkin alkoi huutaa jotain käsittämätöntä. Viimeinkin putoava esine alkoi olla erotettavissa ja paljastui itse asiassa pieneksi silmälasipäiseksi karhunnallukaksi. Jokin metallinen kiilteli sen karhunkourissa. Ilmeisesti tuo nimenomainen esine sai lavalla häärivät mestaajat kiljaisemaan ja viimein juoksemaan kauhuissaan pakoon. Kansan hätäännys lisääntyi tästä vain entisestään, ja joku hysteerikko alkoi huutaa jumalten rangaistuksesta.

Nalle mötkähti varsin täsmälliesti hirttolavalle. A. Von Dracula nousi yllättäen ylös valtaisuimeltaan ja alkoi huitoa ympärillä parveileville vartijoilleen ja palvelusväelleen, huudellen äkäisä käskyjä. Vartijat ryhtyivät oitis toimintaan ja säntäilivät eestaas, koettaen tyrkkiä hysteeristä ja kuritonta väkeä tieltään. Tällä välin pieni nalle oli jo ehtinyt pujottaa hirttoköyden kuolemaantuomitun kaulalta ja aloittanut ranteisiin sidottujen köysien vimmatun katkaisemisen. A. Von Dracula tuijotti hirttolavaa tuimasti, James Jones vierellään.

Nyt vanki oli saanut kätensä vapaiksi ja kiskaisi juuttikankaisen säkin päästään voitonriemuisena. Pitkähiuksinen, terävähampaista hymyä ivallisesti hymyilevä mies heitti säkin huolettomasti kansan joukkoon ja puhkesi mielipuoliseen nauruun. Väen meluisa hurraaminen ja mölyäminen peitti alleen A. Von Draculan raivoisan karjunnan. Vartijat ja sotilaat alkoivat viimein päästä väkijoukon läpi, hakaten pari huono-onnista katsojaa nyrkein ja miekoin maahan. Pieni nalle asettui uhmakkaasti vapautetun miehen vierelle.

- A. Von Dracula, kuuntele!! Hmph, hiljaa nyt senkin apinat, yritän puhua esi-isälleni!! pieni nalle kiljui täyttä kurkkua ja nyökkäsi tyytyväisenä yleisön hiljennyttyä. Äsken edenneet vartijat asettuivat aloilleen odottamaan tulevaa.

- No niin. Esitän sinulle tarjouksen Suurilta Muinaisilta. He lupaavat päästää sinut pakenemaan takaisin aikaasi, mikäli jätät Pahan Valtakunnan Lordi Pahalle. Ilman mitään temppuja, nalle lisäsi vielä ja hänen vieressään seisova mies tuijotti diktaattoria pisteliäästi.

- Ja miksi kummassa minun pitäisi moiseen suostua? Von Dracula kysyi lähes närkästyneenä.

- Niin vältät Suurten Muinaisten vihan. Jos et suostu ehtoihimme, olemme oitis valmiita hyökkäämään sinun ja joukkojesi kimppuun. Ja otamme sitten joka tapauksessa Lordi Pahan mukaamme. Eli lopputulos on kummassakin tapauksessa sama, paitsi että toisessa sinä selviät ehjin nahoin ja toisessa... No, toisessa sinulle käy hieman huonommin.

James Jones liittyi yllättäen mukaan keskusteluun ja lausui ääneen, niin että kaikki saattoivat kuulla: - Mä oon ainaki Kätyrin ehotuksen kannal, vaik mä oonki saanu kärsii sen haisevast kämpäst iha sikana. Mä ehottasin, et teitsi ottas neuvost vaarin. Teitsil voi oikeest käydä pahasti jos teitsi rupee Suuril Muinaisill ryppyilee.

A. Von Dracula vain tuhahti halveksuvasti ja huusi: - Miksi kummassa suostuisin pettureiden ehtoihin? Hän ei ole esittänyt minkäänlaisia todisteita liitosta Suurten Muinaisten kanssa, miksi siis luottaisin hänen sanaansa? En tiedä miksi hän näin yllättäen vaihtoi puolta, mutten todellakaan aio ryhtyä hänen kanssaan sopimukseen!

- Kaivat verta nenästäsi, mutta jos sotaa haluat, niin sen tulet myös saamaan, Kätyri huudahti.

Silloin räjähti taivas ja jokin peitti auringon. Ilmaa halkoi vihlova kiljunta ja kumea töminä kun mustat, epämuodostuneet hahmot alkoivat lipua esiin pilvien, vuorten, rakennusten ja puiden takaa. Jopa maa näytti mustalta, kun jokin limainen näytti tihkuvan siitä läpi. Siipien läiske ja kynsien sekä muiden sanoinkuvaamattomien ulokkeiden rapina kantautuivat kiljuvien ihmisolentojen korviin ties kuinka lukuisien matkojen takaa. Pimeys laskutui maankamaralle ja löyhkäävä sumu alkoi kietoutua aukion ympärille ja ylle. Ihmiset peittivät korviaan ja oksentelivat vatsojensa sisältöjä pitkin aukiota koettaen kaaoottisesti juoksentelemalla vältellä maasta tihkuvia nesteitä ja heitä kohti kurottelevia raajoja ja kouria. Jotkut raukat jäivät muiden jalkoihin ja jotkut sotkeutuivat mustaan limaan. Ainoat, jotka näyttivät vähääkään tyyniltä kaiken tämän kaaoksen keskellä olivat hirttolavalla virnuilevat Kätyri ja Pahan Valtakunnan ainoa ja oikea diktaattori Lordi Paha.

- Luulisi heidän oppivan tästä jotain, Lordi Paha totesi riemuissaan.

- Eh... niin, tyytyi Kätyri vastaamaan.

Lordi Paha mulkaisi Kätyriä pahasti syrjäsilmällä ja mumisi Kätyrille hyytävällä äänensävyllä:
- Äläkä luulekaan, että unohdan petturuutesi nyt kun olet tullut minut pelastamaan. Saat kyllä rangaistuksesi aikanaan. Kuten myös kaikki muutkin. Aah, olen suunnitellut kaikkea niin kivaa päidenne menoksi lojuessani tyrmässä.

Kätyri nielaisi. Hän ei ollut erityisen tyytyväinen tilanteeseensa, muttei Von Draculakaan näyttänyt nauttivan asemastaan. Diktaattori kamppaili liman ja usvan keskellä vartijoidensa avustuksella, epätoivoinen ilme kasvoillaan.

- Huooh, Lordi Paha haukotteli. - Tässä saattaa vierähtää tovi jos jokunen, tuo Von Dracula on aika sitkeä tyyppi. Menisin oikein mielelläni nyt tarkastamaan palatsini kunnon, haluan tietää mitä tuo mokoma on saanut siellä aikaan. Antaa hänen vain pyristellä, ei hän pääse Suurilta Muinaisilta pakoon.

Ja niin Lordi Paha loikkasi ketterästi maahan lavalta. Kahlaten nilkkojaan myöten mustassa tahmassa hän lähti suuntaamaan kohti palatsiaan, raivoisan taistelun velloessa ympärillään.

Kätyri, sinä pieni..... &()%&/¤%&¤&/)

RAAAAH! Mä oon nyt kyl ragena. Vaikka meikän edeltäjä on jossain huitsin nevadassa ni ei, silti se pieni ja likainen nalle onnistuu vaikuttamaan mun elämään. Varmaan te siellä mietitte että miten hitossa, joten mäpä kerron.

Toissapäivänä olin just saanut putsattua kaiken löytyvän ryönän tästä loukosta missä meikän olis tarkotus viettää kenties loppu elämänsä. MUTTA, eheihei, heti ku olin tuon urotyön tehnyt ja asettunut vähän koisimaan, ni alko tapahtumaan. Aamulla nääs heräsin niin tuhannen solmussa ettei mitään rajaa. Niska-hartiasuhde oli ihan kierossa ja pystyin tuskin pitää päätä ees pystyssä. Meinasin myös kuolla siihen epämääräseen odööriin mikä siellä kämpässä leiju, koska kaikkialla hais ihan karhulta!! Mä en tajuu miten yhdeksän tyylipoliisin nimeen se on mahdollista ku eilis iltana olin tuulettanu, tuoksuttanu ja puunannu koko huushollin. Mut nytpä meikä hais ihan karhulta kaikkine aromeineen. Sietämätöntä! Oksettavaa! Ja ihan ku tossa ei ois ollu tarpeeks ni ensimmäinen asia minkä huomasin oli roskat. Kyllä. Kaikki se siivoamani skeida tuntui palanneen itsestään yhden yön aikana. Edes mun naamaani esittävät kuvat ei tahtonu pysyä seinissä kiinni, koska jostain sinne oli ilmestyny kamalia rasvatahroja ja muita limoja. Siinä sit yritin pää mutkalla alottaa siivoamista alusta. Jossain vaiheessa alko tuntumaan siltä et meikäpoika on nyt mennyttä. Lysähdin sit johonki epämääräseen kasaan jotain epämäärästä juttua ja sit mä näin jotain. En valoa, niin pitkälle ei ollu vielä tilanne eenny mut näin tuubin. Meikä näki sellasen valkosen rasvatuubin kaiken skönän keskellä. Siinä vaiheessa varmaan mietin et "Hei James Jones, nyt sä jätkä kuule oot vetäny sieniä yli sallitun rajan." Mut ei.

Siispä mä kaivoin sen tuubin esiin, ja ette kyl ikinä arvaa mitä siinä oli. Ei mitään Oxgryta-puristetta niiko olin pelänny, vaan sellasta niljakasta mönjää niska-hartiasuhteen vaivoihin. Ja se tökötti vieläpä toimi, siitäki huolimatta et viimenen käyttöpäivä oli jo aikaa sit hävinny ku pieru saharaan.

No, kuvittelin sit et pahin oli takana. Olin selviytyny ekasta kunnon yöstäni ex-kätyrin loukossa. Vaan sitten, piti alkaa toteuttamaan päivän töitä. Ensimmäisenä... jonkinlainen sotaharjoitus. Siis WTF!! Sotaharjoitus? Ollaanks me sodassa? Häh? Mitä hittoa se pikku karhupallero on duunannu täällä??

Noh, tunnollinen kun olen niin meninpä sitte ottamaan selvää tästä mystisestä sotaharjottelusta. Se sit paljastu äärimmäisen ruumiilliseksi työksi, jota ei missään määrin kyl voi sanoa kamalan tehokkaaksi. Sellasia ihme nuolia piti laukoa kohti vihollisia, lähinnä sellasta keltasta pylpyrää, mut ah, Kätyri-kulta oli varmaan jotenki peukaloinu niitä nuolia koska ne kyl vaikutti niin posessoiduilta ku vaan nuoli voi vaikuttaa. Hyvä ku ne ees siihen tauluun suostu lentämään! Ei saakeli, meikä kyl kehittää jonku tehokkaamman harjottelumenetelmän. Eihän tollasella tapeta ku omia joukkoja. Mitä se Lordi Paha on taas ajatellu?? Tai Kätyri, ihan sama kumpi ton keksi.

Varmaan teitä alamaisheeboja siellä kiinostaa ihan kamalasti tollanen selitys jostain sotajutusta. Varmaan te vaan pyörittelette meikän kanssa päitänne siellä ja voivottelette yhteen ääneen. Mut vielä hetken on kyl pakko teitä viihdyttää, koska arvatkaas mitä? Musta alkaa vahvasti tuntua et toi meikän uus kämppä on manattu, eiku hetkinen, mikähän se sana taas oli... ööö... niin joo, kirottu! Tiedäteks miks? No ko mä olin saanu kaiken jälleen puhtaaks ja raikkaaks ku äitimuorin astiaston, painuin jälleen nukkumaan. Päivällä se hirveä tuska tossa pään juuressa oli laantunu mut nyt se sit palas kahta kauheampana. Lisäks se koko huone muuttu yön edetessä aina vaan nihkeämmäks. Ja pahin on vielä edessä: heti ku meikä sai unenpäästä kiinni ni alko se kamala painajainen. Siis sellasta en oo kyl nähny koskaan. Siinä hirveessä unessa Kätyri oli ihan saakelin limanen, se oikeen hikoili sitä hirveetä limaa. Sit se kulki paikasta toiseen pimeillä kujilla jonku tosi terävän teräaseen kanssa ja viilteli vastaantulijoiden kauloja. Siinä meni pikkulapset ja ties mitkä rajan toiselle puolelle. Pahinta oli, et kokoajan meikä ties et se hirviökarhu etti muo. 

Jossain vaiheessa sit heräsin ja tajusin et oon ihan hiestä märkä ja petivaatteet on lennelly lattialle ja kaikkea. Kello oli kummiski vasta pari hassua tuntia yli puolen yön joten ei siinä auttanu ku mennä nukkumaan takas. Siinä se painajainen sit piinas muo koko yön herättäen mut aina välillä. Kerran olin jopa näkeväni Kätyrin petomaiset kasvot mun omissa julisteissa, se kyl meinas saada ihan kuset housuun. Mun naamani... eih!!  Aamulla sit olin varmaan enemmän zombie ku elävä ja henkevä itseni. Harmi vaan et zombieillaki on tässä ihme valtiossa kansalaisoikeudet sun muut (siis mitkä ihme oikeudet? Täähän on diktatuuri!), joten oisin siitä huolimatta ollu velvotettu työskentelemään. 

Tuntuu et tästä kätyrin hommasta tulee henkisesti rankempaa ku osasin odottaa. Mut näkyilemisiin, meikä lähtee nyt tsiigaamaan mitä sille Lordi Pahalle sinne tynnyriin, eiku siis tyrmään kuuluu.

There's only one thing in the world worse than having a headline, and that is not having a headline

HEI! LORDI PAHA TÄSSÄ! SIIS SE OIKEA LORDI PAHA! APUAAAAAAAAAAAAA!!!!

Ne ovat pitäneet minua vankinaan ties kuinka kauan, eikä kukaan ole vielä tullut minua pelastamaan! Pöyristyttävää, missä on uskollisuutenne, alamaiseni?! Tulkaa äkkiä pelastamaan minut täältä, tai... tai... Tai jotain. Keksin varmasti sitten myöhemminkin.

Ne aikovat teloittaa minut!!!

Ai niin - saatatte varmaankin ihmetellä, mitä teen kaltereiden tällä puolen. No, jouduin tekemään jotain TODELLA epätoivoista. TODELLA epätoivoista. Päästäkseni sieltä pakoon. Olkaa niin ystävällisiä ja älkää kyselkö yksityiskohtia, se epätoivoinen tekoni olkoon iäti kuopattu ja haudattu mieleni sekalaisiin multiin. No kuitenkin, pakenin tyrmästä henkeni edestä ja juoksin tähän näyttöpäätteen ääreen kirjoittamaan tätä viestiä sillä välin kun se saakelin Von Dracula ja muut ovat jossain muualla...

Kuulenko meteliä? Askelia..?

EI! EI! TÄMÄ EI OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ! EI, SÄÄSTÄKÄÄ MINUT, VON RAAKKULA! ÄLKÄÄ RANKAISKO MINUA, EN TEHNYT TÄTÄ OMASTA TAHDOSTANI! Tuotanoin, Suuret Muinaiset pakottivat minut ulos tyrmästäni ja käskivät tähän koneelle, ja...

Säästä selityksesi, Lordi Paha. Ne eivät minuun tehoa. Takaisin tyrmääsi siitä.

EI, EI!! EN HALUA SINNE TAKAISIN!! ODOTTAKAA VAIN, SAATTE MAKSAA TÄSTÄ! SUURET MUINAISET KOSTAVAT TÄMÄN!! PÄÄSTÄKÄÄ IRTI!! EI SIITÄ, EI SIITÄ..

-------

Huh. A. Von Dracula tässä jälleen. Anteeksi tuo äskeinen välikohtaus Lordi Pahan kanssa. Hän ei ole vielä aivan sopeutunut nykyisiin elinolosuhteisiinsa. Älkää välittäkö hänestä, hän on hieman hullu.

Tavatkaamme taas lähipäivinä.

James Jones astuu näyttämölle *torvien epävireistä soitantaa*

Mo! Mä oon James "pester" Jones, A von Draculan juoksupoika ja tällanen jokapaikan höylä joka vähän niiks hoitelee kaikki sellaset asiat joita tää meiän nykyinen diktaattori ei oikeen handlaa.

Tää Pahan valtakunta on tieks aika siisti mesta. Tällanen synkkä ja aika lämmin näin lopputalvestaki. Tuomiovuori varsinki on ihan sika chuul pleissi, kidutuskammiot ja kaikki, enkä oo ees kaikkea nähny! Tosin, jotain oon kyl nähny jo liiakski, sillä mut on tungettu asumaan sen vanhan Kätyri-nallukan kämppään ja sanonpa vaan et siinä on aika pirunmoinen huusholli. Kaikkialla on roskaa ja ties mitä skeidaa. Ei sit siivompaa karhua oo löytyny. Sillä entisellä diktaattorilla on varmaan päässä viirannu ku on sellasen epäjärjestyksessä elävän sottapytyn ottanu kätyrikseen. En kyl käsitä yhtään. Kaiken lisäks tää pesä haisee karhulta ja mä en voi sietää tätä Oxgrytaa mitä täällä on ruokakomerot pullollaan. Hyi hitto.

Nyt siis tulee muutos asioihin. Meikä rupee siivoilee ton ex-kätyrin jälkiä täällä ja pistää paikat uuteen uskoon. Inkvisitioki kaipaa vähän uudistusta, koska huomaan kyl et toi ihme tökkiminen mitä se nalle on harrastanu ei oo tuottanu toivottuja tuloksia. Nää kaikkihan on vielä hengissä!! Ei niillä oo mitään oikeita vammoja saati sitten kunnollista henkistä sortumista nähtävissä.

Meikä lähtee nyt kiinnittelemään postereita omasta naamastani tonne uuteen kämppääni ja siivoamaan ne ikipaskat pois.

Ja muuten, mikäli ihmettelette et miks mää käytän tätä Kätyrin tunnuksilla varustettua viestitystsydeemiä, ni A. von Dracula se sen mun käyttöön anto, joten syyttäkää sitä jos tulee jotain urputtamisen aihetta.

Työn rasvaisen raataja

Hei vaan jälleen, uutuuttaan hohkaavat alamaiseni!

Kuten voitte otsakkeesta päätellä, olen ollut työskentelemässä valtakuntamme puolesta. Olen koettanut saada uudistuksiin vauhtia, ja jo nyt olen saanut aikaan päätöksen! Perustan nimittäin Pahan Valtakuntaan Tuomionvuoren juurelle kauan odotetun Jediakatemian. Jo monet ovat sitä toivoneet ja viimeinkin saa myös meidän valtiomme omansa! Mukana projektissa ovat tietenkin Suuri Jedi, Pieni Jedi ja eräs innokas alkemisti, joka on osoittanut potentiaalia oivaksi Keskikokoiseksi Jediksi. Myös James Jones haluaa projektiin mukaan. Valitettavasti minun on myös ilmoitettava, että Ninja-akatemia ei saanut kokouksessamme kannatusta, sillä projektista oli kiinnostunut vain eräs salainen agentti.

Se siitä nyt hetkeksi. Olin eilen jälleen ex-diktaattori Lordi Pahan juttusilla ja sain kiskotuksi vaikka mitä mielenkiintoista tietoa hänestä irti. Älkää huoliko, emme käsittele häntä kovin kovakouraisesti, sillä haluamme hänen olevan sopivassa kiljumiskunnossa julkista teloitusta varten. Mutta kuitenkin, perunoiden kuorimisuhan avulla sain tietää hänen olevan jonkinlaisessa epäpyhässä liitossa Suurten Muinaisten kanssa. Suuret Muinaiset ovat kuulemma käyttäneet häntä sätkynukkenaan hallitakseen Pahan Valtakuntaa ja sen kautta maailmaa. Itse en moiseen aio alistua. Toisaalta, mikäli olisin tiennyt Suurten Muinaisten olevan sotkeutuneina tähän jupakkaan, olisin varmaan valinnut jonkin toisen aikakauden hallittavakseni. Mutta tehty mikä tehty, jos Suuret Muinaiset tulevat ovelleni kolkuttelemaan, en aio ryhtyä heidän sätkynukekseen vaan taistelen vastaan ja pahimmassa tapauksessa pakenen aikakoneellani. Aivan, en ehkä ole sitkeydessäni edellisen hallitsijanne kaltainen, mutta tähän teidän on nyt tyydyttävä.

Itsekin pakenisitte, jos groteskit jättiläishirviöt hyökkäisivät tuhatpäisinä kimppuunne.

Hurskas turskas

Aaaaaaahhh. On suuri ilo tavata teidät, uudet kansalaiseni.

Kas, unohdin esittäytyä. Minä en nimittäin ole todellakaan mikään Lordi Paha.

Olen A. Von Dracula, uusi diktaattorinne.

Ehkäpä on hieman syytä antaa taustatietojani, sillä kukapa sitä nyt aivan tuntemattoman alaisuudessa haluaisi olla. Olen Hyvien joukoista, alunperin. Halusin kuitenkin valtaa ja hallita aivan omanlaistaan valtiota omine ehtoineni, eivätkä nämä tavoitteeni täsmänneet muiden hyvänjoukkolaisten ideologian kanssa. Pari kertaa kokeilin nostattaa kapinaa talonpoikien keskuudessa, mutta en oikeastaan saanut parin kärhämän lisäksi paljoa aikaan. Niinpä päätin kerätä kannattajani ja matkustaa ajassa tulevaisuuteen, jossa heikot johtavat sortavat kansojaan vailla huolen häivää. Voisin peräti sanoa Lordi Pahaa melkoisen puolivillaiseksi johtajaksi, kun sain näin helposti häneltä vallan anastettua.

No, pakko kyllä myöntää, ei menestykseni ollut pelkästään omaa ansiotani. Kiittää tulee myös arvoisaa Kätyriä, joka toimi, no, kätyrinäni täällä tulevaisuudessa. Hän nimenomaan petti loordinsa ja avasi joukoilleni palatsin ovet. Myös hän on vastuussa eräästä Pahan Valtakuntaan levinneestä taudista, joka heikensi kilpailijoideni vastustuskykyä. Valitettavasti myös Kätyri itse sai tartunnan. Kiitokset myös tiedemiehilleni, jotka tukivat hankettani rakentamalla aikakoneen.

Teitä saattaa myös hieman kiinnostaa se, millä tavoin aion valtaani käyttää ja Pahan Valtakuntaa muuttaa. Ensimmäisenä voin luvata ainakin sen, että maamme tulee säilymään diktatuurina. Muusta en osaa sanoa, elämme arvaamattomia aikoja. En myöskään välttämättä ole yhtään Lordi Pahaa lempeämpi hallitsija, vaikka pahuuteni ei ehkä aivan hänen vertaistaan olekaan. Vaikka olenkin alkujani Hyvän puolelta, älkää odotelko liikoja.

Haluatte kenties myös tietää, mitä tapahtui entiselle diktaattorillenne. Vangitsimme hänet toissapäivänä hänen vastaanhangoittelustaan huolimatta ja raahasimme hänen sätkivän ja potkivan persoonansa palatsin alapuolella sijaitseviin tyrmiin. Siellä hieman käsittelimme häntä saadaksemme tietoon erinäisiä suunnitelmia, salaisuuksia ja juonitteluja. Kiskomalla erään varpaankynnen irti sain myös tietooni tämän käyttäjän tunnukset. Joudutte siis tuijottamaan edelleen Lordi Pahan nimeä, vaikkei hän läsnä olekaan.

Minusta tuntuu siltä, että aloitamme yhdessä kerrassaan ihastuttavan yhteiselon, kansalaiseni. Ainakin Lordi Pahan entiset liittolaiset, kuten VVV, Joleus Caesar ja tietenkin Kätyri vaikuttavat tyytyväiseltä tilanteeseen. Koko inkvisitio on puolellani. Commander Pink on mielissään myös, vaikka hän myönsi olevansa edelleen hieman harmissaan siitä että on luonani panttivangin asemassa, kuten hän oli jo aiemmin. Erityisen riemuissaan tuntui kuitenkin olevan RäpApina, joka riemuitsi vapautumistaan pimeästä sellistään. Pidimme eilen itse asiassa jo juhlat valtaanastumiseni kunniaksi ja löysimme paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Pidämme kumpikin elektronisesta musiikista, ja pistimme jalalla koreaksi Justicen, Pendulumin ja The Spellin tahtiin.

Ja sitten on huomautettavasta eräästä asiasta, jonka monet usein unohtavat. Minun nimeäni EI SAA PILKATA. Se on maailman hienoin ja ylevin nimi.

Haluatte varmaan nähdä kuvan minusta. Kas tässä eräs muotokuva, jonka Urxibum eilen maalasi pyynnöstäni. Sen alapuolella on kuva apulaisestani, James Jonesista. Hänestäkin saatatte kuulla lähiaikoina.

Kun aivoliite lakkaa toimimasta

AAARGH! Kätyri on vihainen. Kätyri on ragena. Kätyri tarvitsee kiireesti hermolomaa, rauhoittavia, älykästä seuraa, apua! Kätyri tahtoo pois, lomalle! Kätyri tahtoo eroon sairaista olennoista ympärillään!!

Koska aivoliite oli vähän kierossa tänään, kävi niin että vähän turhankin moni pahanvaltakuntalainen oli saanut ikävän tartunnan vielä tarkemmin tutkimattomasta epidemiasta. Tämä epidemia siis vaikuttaa tervey:teen ja  näivettää sielun ja aivot. Ikäväkseni minun on kerrottava teille, että rakastettu Lordi Pahammekin sai tämän ikävän taudin. Kaikkea sain minä pieni Kätyri kestää hänen takiaan, kun tauti oireili ja riivasi häntä. Vain VVV kykeni näkyvästi vastustamaan tätä hirvittävää epidemiaa, mutta kenties se vain johtuu hänen suuresta vastustuskyvystään joka on iän myötä kertynyt.

Mutta käydäänpä takaisin tuohon aloitukseen. Minä tosiaankin tarvitsen lomaa. Siksi olen päättänyt pyytää kaukaisen serkkuni/jengiläiseni/entisen minäni suoraan Transylvaniasta hoitamaan hommiani toviksi. Määrittelemättömän ajan saatte nauttia A. von Draculan seurasta ja ammattitaidosta. Olkaa kiltisi ja heihei. Minulle riitti!

Taas meitä hemmotellaan

Enää en edes jaksa kiljua fanituskiljuntaa, sen verran käheäksi olen ääneni kuluttanut tässä parin viime kuukauden aikana. Eli mistä mahtaa olla kyse?

No tietty Game of Thronesista!! Hetki lähestyy ja traileria pukkaa!

http://www.youtube.com/watch?v=bvwrC5X7iJI

http://www.youtube.com/user/GameofThrones

Ihanaa, ihanaa. Valitettavasti enempää en ehdi kanssanne viettää aikaa, sillä valtiolliset velvollisuudet kutsuvat. Alakerran salissa tapahtuu jotain. Sieltä kuuluu huutoa ja kolinaa sekä ovien paukuttelua. Pakko mennä katsomaan. Toivottavasti ei ole kyse mistään vakavasta.

Tarinainen pieni vain

On aika tarinan, on aika kummastuksen, kauhun ja huvituksen. Sen minä teille tarjoan, muodossa sadun lyhyen. Siitä nauttikaa, mielellänne siihen jotain vastatkaa.

Kirjoittaja: Kätyri
Inspiraation lähde: Lordi Paha             
                                                   

STALKKERI

Pimeydessä kun kuljen, en eteeni nää koskaan. Pimeät kujat, hämyiset suot, tiet mustat, polut sumeat nuo. Niillä päivästä toiseen taivallan, jää taakseni vain menneisyys; on tuleva aina edessä, vaan heikko sinne on näkyvyys.

Kerran, kun yömyöhään hipsin kuulin takaani ääntä outoa. Se humisi ja hymisi ja taakseni siksi vilkaisin. Siellä nähnyt en ketään, vain tien jo kuljetun. Kummissani eteenpäin jatkoin ja äänen kuulin uudelleen. Se vaati minua katsomaan, vaati minua vaanimaan. Uudelleen katsoin siis taakseni ma ja siellä näin kummallisen otuksen pompahtelevan. Hämärän pimeydessä siitä en tarkaa selkoa saanut, mut kuvaus lie paikallaan kohdalla tämän kulkijan: oli sillä naama Bayazin, oli siivet kuin enkelin, oli sädekehä yllä partaisen pään ja ja sammakkomaisen perunan siinä samalla nään. Tuo kumma olento, jonka Baya-perunaksi ma nimesin, muo hymyillen katsoi ja takanani oleili.

Nyt kun mielenkiintoni tyydytetty oli, matkaa jatkaa jälleen yritin. Vaan tieto Baya-perunasta mun ajatuksia syyhysi. Siis hetken päästä jälleen oli mun pakko taakseni vilkaista, siel tuo partainen peruna, yhä oli, hymyili.

Muo alkoi tuo kummajainen ärsyttää. Se aina vaan ajatuksiani piinasi, takanani oleili, sitä vilkaista oli aina mun pakko, koska mielenrauhani muuten särkyä alkoi.

Kerran, taisi se kuudes jo olla, jälleen olkani yli kuikuilin, Baya-perunaa vahtasin. Vaan hämmästys ja voi kuinka kumma, kun otus tuo oli kuin polku tuo tumma. En enää Baya-perunaa ma nähnyt, se kadonnut oli, hävinnyt. “Nyt mä mielenrauhan jälleen saan, pääsen matkaani rauhassa jatkamaan”, mietin itsekseni ja pääni kohti tulevaa käänsin.

Aikani kuljin, rauhallisin mielin, vaan sitten taas, hyminä tuo tuttu, humina tuo kumma, korviini jälleen kiiri. Raivokkaasti taakseni ma mulkaisin, en koskaan ollut häirintää tällaista ma kokenut. Ei kukaan näin ollut mielenrauhaani uhannut. Mut takanani vaan musta tie se oli, hämyisen usvan peittämä, kylmän udun hunnuttama. Kummissani sitä tuijotin, tahdoin äänen lähteen löytää. Vaan kun mitään ilmaantunut ei, päätin luovuttaa. Pääni jälleen käänsin, kohti kotia, kohti päämäärää, ja siellä, suoraan edessäni näin….

Valon.


Valo Baya-perunasta loisti, se minua aivan edessäni mulkoili. Ystävällisesti hymyili, humisi ja hymisi.

Nyt ma suuresti kavahdin, Baya-perunaa pelkäsin. Juoksin minkä pääsin, pitkin mustia teitä, sumeita polkuja, ohi hämyisten soiden, valottomien kivikoiden, suoraan pesään turvalliseen, minne ei Baya-peruna seurata voinut.

Oven telkesin, ikkunat lukitsin, verhot vedin väliin itseni ja maailman. Sitten pöydän alle ryömin, yksin kyyryssä hytisin. Näin sieluni silmin, Baya-perunan hymyilyn.

Lopulta ma rauhoittua kykenin, kun yksin kotonani, valoisassa pesässä, lämpimässä turvapaikassa olla saatoin rauhassa. Pöydän alta ryömin, uutta tarmoa täynnä. Päätin unohtaa perunan tuon kamalan, Bayazin karmean.
Mut kuinka vaan, on tulevaisuudella juonensa, joista tietää en aina saa. Niin nytkin, juuri kun kuvittelin ma rauhoittuneen, alkoi syyhy, kutkutus mieleni perukoilla. Se vaati minua katsomaan, ikkunasta kurkkaamaan. En sille voinut kuin periksi antaa, ja niin, istuin ikkunan eteen, verhon vedin ja kurkistin.

SE ON KAIKKIALLA.

Tällaiseen tuli tässä Pure Reason Revolutionin Hammer and Anvilin kansilehdykkäistä selaillessa törmättyä. Kätyri tuntuu levittäytyneen kaikkialle. Ei kai Kätyri suunnittele vallankaappausta? Toivottavasti ei, sillä muuten...

Olisi muuten hauska tietää, minkälaisissa tekemisissä Boboisemme on ollut bändin jäsenten kanssa. Seuraavan kerran tavatessanne pyydätkös nimmarit Lordi Pahallekin, jooko?

(Hitto tuon skannaaminen oli muuten vaikeaa ja aikaa vievää! Alkuperäinen teksti on nääs kooltaan joku viidestoistaosa tuosta skannauksesta.)

20 random faktaa Laardi Pahasta

Koska Commander Pink pakotti. Ja koska haluan saada tämän nopeasti pois alta. Nämä eivät sitten ole missään erityisessä järjestyksessä. Eikä tässä todellakaan ole sitten kaikkea. Vain niitä lievimpiä.

1. Jos näen tyhjän paperin tai muuten vain jonkun valkoisen kohdan paperissa, on minun pakko piirtää tai kirjoittaa siihen jotain. Oikeasti. Sellainen tyhjä kohta näyttää vain jotenkin niin... orvolta. Pakkohan siihen nyt on jotain laittaa.

2. Rakastan musiikissa varmaan kaikkein eniten rytmejä. Jos jokin biisi soi päässäni, on päällimäisenä soimassa aina se rytmi. Huomaan usein myös rummuttavani sormillani tahi jaloillani tai teen muuten vain jotain johonkin rytmiin. Tälläkin hetkellä jalkani polkevat Black Rebel Motorcycle Clubin "Berlinin" tahtiin.
http://www.youtube.com/watch?v=dQ097zMQ1Qo

3. Käsieni on pakko tehdä jatkuvasti jotain. Se on ärsyttävää. Aina kun yritän estää niitä liikkumasta, huomaan niiden sitten taas parin minuutin päästä tekevän jotain.

4. Kummalliset sattumat vainoavat minua. Esim. pari kesää sitten löysin isoisoisoäitini kirjan täysin sattumalta eräästä antikvariaatista. Tämänkin tajusin vasta ostettuani kyseisen opuksen.

5. En varsinaisesti pelkää dinosauruksia, susia tai karhuja, mutta näen niistä jatkuvasti painajaisia.

6. Rakastan numeroita ja kaiken mahdollisen laskemista. Hyvin usein huomaan laskevani askeleitani tai jonkun usein käyttämiä sanoja.

7. Ihmisten kyynärpäät ovat mielestäni äärimmäisen huvittavia.

8. Olen järjestysfriikki. En saa unta mikäli makuuhuoneeni on sotkuinen. Onneksi edes siivoojani ovat ammattitaitoisia.

9. Olen äärimmäisen utelias. Haluan tietää kaiken.

10. Usein huomaan suunnittelevani asioita, joita en edes haluaisi tehdä. Saatan esimerkiksi suunnitella, miten voisin piiloutua tai hiipiä jonnekin. Turhaa, mutta hauskaa.

11. Rakastan ihmisten säikäyttelyä. Valitettavasti kaikki eivät ole aivan yhtä riemuissaan tullessaan säikäytetyiksi.

12. Aiemmin minulla oli hirveitä ongelmia korvieni kanssa. Nykyisin ihailen niitä pohjattomasti. Äitimuorillani on samanlaiset.

13. Ihmisten haavat ovat mielestäni äärimmäisen kunniakkaita. Palvon niitä suorastaan.

14. Nukun aina vatsallani, pää oikealle kääntyneenä.

15. Aina kun menen Porvooseen, jotain pahaa tapahtuu.

16. Minulla on vimmainen pakkomielle sulkea ovia.

17. Rakastan sanojen välisiä yhteyksiä.

18. Kun ajattelen tai kuuntelen musiikkia, saatan tuijottaa jotain kohdetta tuntikausia. Olen saanut kuulla tästä jämähtäneen aineisesta katseestani useammin kuin kerran.

19. Metsästän epätoivoisesti kynttelikköä. Kyllä minä sinut vielä löydän, kynttelikkösein!

20. Vihaan randomien faktojen luettelemista.

Örkkiesi-isillemme

Mikä on VVV? Mikä on Pihvi-Torsti? Mikä on banaaniruoska? Mistä on saksan jalo kieli kotoisin? Kenties maasta kummunnut? Miksi örkit hyökkäsivät Novgorodiin?

Muun muassa tämän kaltaiset kysymykset kaikuvat pääkopassani kauhistellessani näitä kaamean luonnottomia muodostelmia, jotka ovat yön aikana palatsini katon räystääseen löytäneet tiensä. Ovatko Hyvän joukot jälleen keksineet jonkun hirviömäisen keinon pistää kapuloita rattaisiini? Juonitteluni kyllä keskytyvät pahasti moisten arvoitusten pelmahdellessa verkkokalvoilleni.
Päällimäisenä kysymyksistä kuitenkin pyörii: "Rrrrroaaaargh!! Mitä päivittämistä parempaa tekemistä voi Kätyrillä muka olla?!" (Ja ehkä myös hieman: "Miksi tuollaisia kummallisia teräviä juttuja? Miksi?")

Pihvi-Torsti ja Vaaleanpunainen Pihvi (ja kaikki Alusta - ja taas alusta. Alusta)

Muun muassa näiden merkkien alla matkasimme tänään raa'alle kostoretkellemme Hyvän Joukkoja vastaan. He ovat silmiäni piinanneet viime päivinä ties millä julmilla loitsuillaan, mutta eivät he suinkaan ole Lordi Pahan taistelutahtoa lannistaneet! Siispä, suuntasimme sankoin joukoin kohti erästä kuuluisaa bilemestaa, joka myös hyvisbilettäjistään tunnetaan. Siellä me koetimme pylväiden takana väijyä hyviksiä, tylsistyen diskopallojen pyöriessä haudoissaan ja diskojumputusten jumputtaessa monotonisia rytmiikoitaan. Valitettavasti yksikään VVV:n loitsuista ei tunnistanut yhtäkään hyvistä noiden diskoperhosten joukosta. Tylsistyimme jo siinä vaiheessa, kun onstraplensonisti sammui lavan taakse. Lähdimme siitä etenemään. 


Päädyimme aterioimaan erääseen valojen ja varjojen valtaamaan paikkaan. Siellä jouduin viimeinkin todistamaan kaikki eeppiset kykyni syöksymällä viime sekunneilla erään sulkeutuvan oven väliin. Se oli kyllä melko hienoa. Kuten voitte huomata, ei diktaattorinne aivan turhanpäiväinen ole, ei suinkaan.


Sitten lähdimme varastoilleni hieman tutkiskelemaan aarteitani sun muita. Tutkiskelimme hieman aseita sun muita - ja löysinpähän siinä samalla kauan etsimäni valtaistuimen.


Koska silmiäni särkee edelleen, on minun pakko lopettaa. Tervejärkisenä tästä merkinnästä olisi kenties voinut tulla pidempi. Tai sitten ei.

Sinisen Blues ja Keltainen hautausmaa

Näin kertoi taannoin minulle unessa, suuri muusikko, joka samaisessa näyssä yritti tyrkyttää kitaraa käpälääni pienoiseen. Eikö tosiaan hän tajunnut, etten minä taida sellaisia käsitellä, toisin kuin Lordi Paha, jota kohden osoittavasti viudoin käpälilläni, kuumeisesti kuin pien' eläin. Mutta huolimatta tästä jouduin ma lavalle, Sinisen Bluesia soittamahan ja Keltaista hautausmaata laulamahan.
Oi mikä painajainen oli tuo.

Nähkää Baya-peruna kaikessa loistokkuudessaan!

Tässä ollos minä nyt, jonkin aikaa laiskuudessani rypenyt. Suuri Muu-Muu minulle ilmestyi, kun Baya-yaya eteeni ilmeentyi. Lordi Paha mulle outouksia syytää, mitä siis voi enää pieni Kätyri pyytää. On viimeaikoina Baya-peruna mulle kummitellut, kaikkialta kurkahdellut, siispä siitä ma stalkkeri tarinan teen, jot saisin teidät alamaiset ymmälleen. On tarina tuo kammoisa, kummalinen ja ihmeellinenkin kenties, lukematta tiedä et sie enkä mie. Siis vartokaa hetki, niin kirjoitus tuo parka, valon saa ja ensihenkäyksensä myös.

Huomenissa on hyökkäyksen aika jälleen, kun aamun sarastaessa Lordi Pahan kera teemme suuren retken kohti päätöselintä, joka diskopallon alla bailabailaa musiikin inhan soidessa, värivalojen kiilunnassa. Siellä oppia me otamme ja sitten kenties kaiken murskaamme. Kun urakka tuo tehty on, ruoasta saamme nautinnon. Sen jälkeen itseämme sivistämme, kun museon asevalikoimaa tarkastamme. Viimeisennä käy tiemme Keltaiseen, joka meille suo aarteitaan, kuuloaistiamme kaunistamaan. Sieltä ehkä hienouksia löydämme, tai sitten karvaasti petymme, sitä tiedä lie emme viel.

Nyt kun mietitte, miks on Kätyri näin kaunokieliseks käynyt, on syy vielä teilt piilossa viidakon; kätköissä sen raunion. Kenties se siellä ikuisesti pysyy, kosk en tiedä kuin kauan tää kielen kirjoitetun vaiva mussa kypsyy. Mut teille kerron viel, alamaiset hyvät, kun kieleen Ruotsin kajoatte, siin siveytenne menetätte. Tekee ruotsi teist sairaita niin, se aivot mädättää ja pervoutta levittää. Kun imurista puhutaan, niin ilman muuta sanokaa dammsug inte, koska on pelkkä imeminen pahasta.

Nyt hyvästit mä teille sanon, mut vartokaa kertaa seuraavaa ja uskollisna pysykää, niin pian uusi postaus tänne jälleen pyrähtää.

Hetki lähestyy

En tiedä mikä kumma siinä on, että välillä ne sarjan tekijät pitävät pari kuukautta taukoa näissä trailereissa sun muissa, mutta sitten välillä niitä tuntuu pursuavan internetin syövereistä joka toinen tunti....

http://www.youtube.com/watch?v=BpJYNVhGf1s

Kannattaa muuten pysäyttää kohdassa 2:07. Lordi Paha ainakin sai paljon irti Viseryksen ilmeestä.

Hävisin äsken muuten Pelin (kerrankin!)

Kuukausi muuten vaihtui

Ja kukaan ei muistanut huomauttaa minulle eräästä unohtamastani asiasta. Nimittäin Ultimato yaoi-kalenterista!! Kukaan ei tainnut edes huomata, että uusi kuva puuttuu... No, minäpä huomasin (neljän päivän jälkeen, krhm)! Tällä kertaa varsin romanttisissa tunnelmissa Romeona ja Juliuksena Sögö(=Sougou) ja Hijikata Gintamasta. Lordi Paha on vastuussa kuvan jäljestä, toteutuksesta, ideoinnista sun muusta.

Fiilistelen tässä PRR:n uutta materiaalia.

http://www.youtube.com/watch?v=fg2C_9Bj_sQ

Mullihauskaa... vai ei?

Tämä syvällinen kysymys on pyörinyt aivoissani tänä päivänä. Niin paljon hämärää on tapahtunut, että on lähes vaikea sanoa onko se nyt sitten mullihauskaa vai ei. Vaan mikäpä ei Lordi Pahan elämässä mullihauskaa olisikaan?

Koetimme tänään Onstraplensonin kanssa penkoa meille hyviä lentoreittejä (timanttiboksilentokoneessa) seuraavaa lupaavaa valloitusreissuamme varten. Tietoa etsimme Ramsays-kirjasta(Tervey-Ramsay), joka tarjosi meille varsin mielenkiintoisen reitin halki Pahan Valtakunnan maakuntien. Aluksi lennämme Viroon, sitten Puolaan, sitten Tsekkoslovakiaan, sitten Kiinaan, jossa vaihdamme kulkuvälinettä ilmassa(siksi reissu on niin halpa). Tämän jälkeen palaamme tähän parinkymmenen kilometrin säteelle. Eloonjäämisen vähäisten mahdollisuuksien takia tämä oli halvin vaihtoehto. Jännä reitti luvassa.

Valitettavasti Kätyri erehtyi näkemään tekstin joukossa epäsäännöllisiä verbejä, mikä aiheutti automaattisen verbivihan, ja Kätyri muuttui Vihan rotta-vihannekseksi. Tästä taas seurasi se, ettei hän pitänyt teekakkusista, joita tarjosin kokouksessamme.

Tämä kaikki aiempi sähellys levitti VVV:n kasvoille dieettihymyn, mikä sai meidät näkemään ympärillämme ties mitä pyhäinjäännöksiä sun muita. Ensin meille ilmestyi Ikonikurkku, jonka läpi loisti kirkas ja puhdas valo. Stten silmämme sokaisi maaginen kaapattu ovi, josta puuttuu kahva.

Vain Baya-Perunan avulla kykenimme selviytymään hulluuden kierteestä. Kohdattuamme tämän jalon olennon palasimme jälleen järkiimme. Pohdiskeltuani hieman asioita tulin siihen tulokseen, että kaiken aiemman sekoilun oli oltava joku hyvisten julma juoni. Odottakaa vain, pian saan hyökkäyssuunnitelmani valmiiksi...

Tulevaisuutta varten kävimme jälleen treenaamassa. Treeni oli tällä kertaa tavallista rankempaa, kun ihan leukoja lenteli ilmojen halki. Tulokset kyllä olivat ihan kelvollisia, johtuu varmaan eräästä salaperäisestä kannustajasta, joka jossain kaukaisuudessa huusi energisesti: "Go, son!" Kaukaa kantautunut musiikkikin piti meidät hyvässä tahdissa. Musiikin tuotti minulle aivan uusi bändi Pendlumlumlum, joka esitti uusinta hittiään... odottakaa, tämän kirjoittaminen kestää... Crghrghcdfgrhthftftcrwwwtchtcthtcthss. Se oli kyllä yllättävän hyvä kappale, vaikkei sanoista selvää saanutkaan.

Ja nyt istun tässä koneen ääressä koettaen selvitä kaikesta tuosta kokemastani.

Tämä Kätyrille, jota alkoivat polvet kiinnostaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Kf5kIRI_pZU

Siemalaisia ja antimaterian iloja

On epänormaalia jos ei ole vikaa päässä. Vika voi ilmetä jomotuksena, dementiana, pään irtoamisena tai yhteyden puutumisena (siis päähän), eikä ole myöskään ennenkuulumatonta, että yhteys Vampyyrikultakalaan katkeaa... mutta yleisesti ottaen on jotain pahasti kierossa jos ei koskaan ole päässään ongelmia tavannut. Erityisesti suomalaiset (sellainen pienehkö ja uhkaavan maineen ansainnut kansa tuolla jossain päin valtakuntaamme) ovat kunnostautuneet näillä vioilla, sillä he ovat syntyjään päästään sekaisin. Ei siis kannata ihmetellä, jos sattuu suomalaisen kohtaamaan, miksi hällä saattaa vähän päässä viirata.

Suuri Jediakatemia etsii oppilaitaan. Itse Suuri Jedi kieltää osallisuutensa tuossa järjestössä, mutta pikkulinnut lauloivat hänen peräti perustaneen sen, joten älkääpä uskoko Suuren Jedin selityksiä. Sen sijaan kysykää häneltä, kuinka kykenisit parhaiten putoamaan tyhjiöön. Kuinka olla tyhjiön yläpuolella? Koska tuosta on tullut epäilyttävän suosittua, tuosta tyhjiöön putoamisesta siis. Tosin, vielä epäilyttävämpää on se, että joku ylipäätään haluaa tehdä niin. Tai se, että Commander Pink tahtoo kuolla tulemalla ammutuksi taivaisiin. Mieluiten Siperiassa, timanttikaivosten kera.

Tänään ilmeni myös, että Suuri systeemi on uusi Venäjä, sillä kaikki on yhtä Suuren systeemin kanssa. Jopa Lordi Pahalla on kirjahyllyssään tie Venäjälle, jossa se "kolkolkol"ttaa yksikseen.

Ja tähän loppuun vielä ilmoitus: Claude Debussysta on tullut uusi Moorcock. Se piinaa minua. Tunkee esiin kaikkialta. Jopa varpaideni välistä.

Nyt, menen nauttimaan päävikaisuudestani jomotuksen muodossa ja voisin myös mussuttaa hieman antimateriaa kitusiini.

Tajutonta hehkutusta

On tullut aika. Aika, jolloin useimmat teistä tulevat pettymään, jotkut pääsevät ekstaasiin, toiset kokevat jotain aivan uutta ja osaa ei voisi kiinnostaa pätkääkään. Eli on aika saattaa pitkään jatkunut Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24 päätökseen! Pakko myöntää, että on ollut aikamoisen ihmeelliset kaksi(????) kuukautta, jonka aikana tätä teitä niin kyllästyttänyttä listaa on tullut väsättyä. Ei ollut aivan niin pitkään tarkoitus listailla, jotenkin vain mysteerisesti venähti. Toivottavasti listani on tuottanut teille kauhunväreitä ja muita niljakkaita tuntemuksia.

Listan ykkönen on luonnollisestikin kaikista niljakkain ja kauhunväreitä tuottavaisin. Mutta hehkutusta luvassa vasta kyseisen olennon paljastuttua. Tiedän, että eräät teistä voivat suhtautua valintaani hyvinkin närkästellen ja neniään nyrpistellen, sun muuta. Mutta tiedän myös, että siellä ruutujen toisella puolen on muutamia tarpeeksi hulluja, jotka ovat valmiita jakamaan mielipiteeni numero ykkösestä. Mutta TEILLE, jotka ette mielipiteitäni jaa, auta armias, mikäli sanaisen arkkunne aukaisette. Saattaa inkvisitio tulla ovellenne kolkuttelemaan. Tai kenties, mikäli oikein huonosti käy, joku MUU. Sellaisten voimien kanssa ollaan tässä nyt tekemisissä. Eli leveä virne (tai leveä ilmekin käy) pärställe ja mielistely-mode päälle!

NUMERO YKSI ON...

Loki.

Mikäli siellä jossain on joku sivistymätön henkilö, on minun tehtäväni sivistää. Loki on muinaisen skandinaavisen (ja osittain myös germaanisen) mytologian mukaan tulen, muutoksen ja kieroilun jumala. Lokilla oli aina tapana tuottaa muille jumalille päänvaivaa ja saada aikaan mahdollisimman paljon kränää. Myös Ragnarök, jumalten tuho, tapahtuu nimenomaan Lokin omien juonittelujen ja kepposten vuoksi. Lokin lapset tulivat isäänsä; jälkipolvea olivat mm. (huom. MUUN MUASSA) Jörmungandr-jättiläiskäärme, Fenrir-jättiläissusi, Hel (Manalan valtiatar) ja Sleipnir (kahdeksanjalkainen hevonen). Jännää porukkaa. Kieroilujensa rangaistukseksi Loki sidottiin erään poikansa suolilla aloilleen ja käärmeenmyrkkyä valui hänen kasvoilleen. Hurmaavaa. Vilkkaan sanailunsa vuoksi on hänen suunsa ommeltu kiinni, vaikka hän sitten myöhemmin repi kyseiset vähemmän hellävaraiset tikit pois.

Loistavaa. Mahtavaa. Minun on valitettavasti jätettävä keskusteluosio jälleen pois, en kykenisi luomaan mitään sen kaltaista tässä tapauksessa. Mutta Loki. Hurmaava, siisti, inhimillinen ja säälimätön hahmo. Hänen tarinassaan on myös jotain hyvin koskettavaa. Ja mikä parasta, koska Loki on eräänlainen "jumalten narri" ovat hänen toilailunsa varsin hauskaa seurattavaa. Lokin läppä on kyllä aikamoista (jos koskaan törmäätte häneen, älkää pyytäkö häntä huvittamaan teitä. Säästytte... paljolta. Sanokaa minun sanoneen). Ja Loki on niiiiiiiiin paha. Niin hiton evil. Koskaan ei voi moisen suunnitelmista tahi juonitteluista mitään aavistaa. Niin kiero on hän. Toivoisin voivani hehkuttaa häntä vielä paremmin, mutta ei onnistu. Ihan hävettää nämä riittämättömät (mättömättö) hehkuttamisen taidot. Kyllä ne viikingit ovat kehittäneet itselleen hyviä fanituksen kohteita aikoinaan, juupa juu. Niin hyviä, että sietää fanittaa yhä edelleen. Lokin liekki palaa yhä!

Siksi Loki.

Noin. Se on nyt ohi. Lista on virallisesti päättynyt. Huomaamisen arvoista lienee, etten tällä kertaa ängennyt itseäni listalle.