EI!!!

Huuto kantautui läpi aukion, ja mylvivä kansa hiljeni oitis. Kaikkien katseet etsivät mystistä huutajaa, joka oli keskeyttänyt seremonian. A. Von Dracula liikahteli levottomana valtaistuimellaan ja kuiskasi jotain kulmat kurtistuneena James Jonekselle. Hirttolavalla seisova pussipäinen hahmo riuhtoi sidottuja käsiään.

Yllättäen jokin tumma, pieni objekti alkoi laskeutua taivaalta pilvien lomasta. Kansa hirttolavan ympärillä alkoi osoitella kiihtyneenä taivaalle, ja jostain kuului hätääntyneitä kiljaisuja. Varjot nykyisen diktaattorin leukaisilla kasvoilla syvenivät. Hirtettäväkin alkoi huutaa jotain käsittämätöntä. Viimeinkin putoava esine alkoi olla erotettavissa ja paljastui itse asiassa pieneksi silmälasipäiseksi karhunnallukaksi. Jokin metallinen kiilteli sen karhunkourissa. Ilmeisesti tuo nimenomainen esine sai lavalla häärivät mestaajat kiljaisemaan ja viimein juoksemaan kauhuissaan pakoon. Kansan hätäännys lisääntyi tästä vain entisestään, ja joku hysteerikko alkoi huutaa jumalten rangaistuksesta.

Nalle mötkähti varsin täsmälliesti hirttolavalle. A. Von Dracula nousi yllättäen ylös valtaisuimeltaan ja alkoi huitoa ympärillä parveileville vartijoilleen ja palvelusväelleen, huudellen äkäisä käskyjä. Vartijat ryhtyivät oitis toimintaan ja säntäilivät eestaas, koettaen tyrkkiä hysteeristä ja kuritonta väkeä tieltään. Tällä välin pieni nalle oli jo ehtinyt pujottaa hirttoköyden kuolemaantuomitun kaulalta ja aloittanut ranteisiin sidottujen köysien vimmatun katkaisemisen. A. Von Dracula tuijotti hirttolavaa tuimasti, James Jones vierellään.

Nyt vanki oli saanut kätensä vapaiksi ja kiskaisi juuttikankaisen säkin päästään voitonriemuisena. Pitkähiuksinen, terävähampaista hymyä ivallisesti hymyilevä mies heitti säkin huolettomasti kansan joukkoon ja puhkesi mielipuoliseen nauruun. Väen meluisa hurraaminen ja mölyäminen peitti alleen A. Von Draculan raivoisan karjunnan. Vartijat ja sotilaat alkoivat viimein päästä väkijoukon läpi, hakaten pari huono-onnista katsojaa nyrkein ja miekoin maahan. Pieni nalle asettui uhmakkaasti vapautetun miehen vierelle.

- A. Von Dracula, kuuntele!! Hmph, hiljaa nyt senkin apinat, yritän puhua esi-isälleni!! pieni nalle kiljui täyttä kurkkua ja nyökkäsi tyytyväisenä yleisön hiljennyttyä. Äsken edenneet vartijat asettuivat aloilleen odottamaan tulevaa.

- No niin. Esitän sinulle tarjouksen Suurilta Muinaisilta. He lupaavat päästää sinut pakenemaan takaisin aikaasi, mikäli jätät Pahan Valtakunnan Lordi Pahalle. Ilman mitään temppuja, nalle lisäsi vielä ja hänen vieressään seisova mies tuijotti diktaattoria pisteliäästi.

- Ja miksi kummassa minun pitäisi moiseen suostua? Von Dracula kysyi lähes närkästyneenä.

- Niin vältät Suurten Muinaisten vihan. Jos et suostu ehtoihimme, olemme oitis valmiita hyökkäämään sinun ja joukkojesi kimppuun. Ja otamme sitten joka tapauksessa Lordi Pahan mukaamme. Eli lopputulos on kummassakin tapauksessa sama, paitsi että toisessa sinä selviät ehjin nahoin ja toisessa... No, toisessa sinulle käy hieman huonommin.

James Jones liittyi yllättäen mukaan keskusteluun ja lausui ääneen, niin että kaikki saattoivat kuulla: - Mä oon ainaki Kätyrin ehotuksen kannal, vaik mä oonki saanu kärsii sen haisevast kämpäst iha sikana. Mä ehottasin, et teitsi ottas neuvost vaarin. Teitsil voi oikeest käydä pahasti jos teitsi rupee Suuril Muinaisill ryppyilee.

A. Von Dracula vain tuhahti halveksuvasti ja huusi: - Miksi kummassa suostuisin pettureiden ehtoihin? Hän ei ole esittänyt minkäänlaisia todisteita liitosta Suurten Muinaisten kanssa, miksi siis luottaisin hänen sanaansa? En tiedä miksi hän näin yllättäen vaihtoi puolta, mutten todellakaan aio ryhtyä hänen kanssaan sopimukseen!

- Kaivat verta nenästäsi, mutta jos sotaa haluat, niin sen tulet myös saamaan, Kätyri huudahti.

Silloin räjähti taivas ja jokin peitti auringon. Ilmaa halkoi vihlova kiljunta ja kumea töminä kun mustat, epämuodostuneet hahmot alkoivat lipua esiin pilvien, vuorten, rakennusten ja puiden takaa. Jopa maa näytti mustalta, kun jokin limainen näytti tihkuvan siitä läpi. Siipien läiske ja kynsien sekä muiden sanoinkuvaamattomien ulokkeiden rapina kantautuivat kiljuvien ihmisolentojen korviin ties kuinka lukuisien matkojen takaa. Pimeys laskutui maankamaralle ja löyhkäävä sumu alkoi kietoutua aukion ympärille ja ylle. Ihmiset peittivät korviaan ja oksentelivat vatsojensa sisältöjä pitkin aukiota koettaen kaaoottisesti juoksentelemalla vältellä maasta tihkuvia nesteitä ja heitä kohti kurottelevia raajoja ja kouria. Jotkut raukat jäivät muiden jalkoihin ja jotkut sotkeutuivat mustaan limaan. Ainoat, jotka näyttivät vähääkään tyyniltä kaiken tämän kaaoksen keskellä olivat hirttolavalla virnuilevat Kätyri ja Pahan Valtakunnan ainoa ja oikea diktaattori Lordi Paha.

- Luulisi heidän oppivan tästä jotain, Lordi Paha totesi riemuissaan.

- Eh... niin, tyytyi Kätyri vastaamaan.

Lordi Paha mulkaisi Kätyriä pahasti syrjäsilmällä ja mumisi Kätyrille hyytävällä äänensävyllä:
- Äläkä luulekaan, että unohdan petturuutesi nyt kun olet tullut minut pelastamaan. Saat kyllä rangaistuksesi aikanaan. Kuten myös kaikki muutkin. Aah, olen suunnitellut kaikkea niin kivaa päidenne menoksi lojuessani tyrmässä.

Kätyri nielaisi. Hän ei ollut erityisen tyytyväinen tilanteeseensa, muttei Von Draculakaan näyttänyt nauttivan asemastaan. Diktaattori kamppaili liman ja usvan keskellä vartijoidensa avustuksella, epätoivoinen ilme kasvoillaan.

- Huooh, Lordi Paha haukotteli. - Tässä saattaa vierähtää tovi jos jokunen, tuo Von Dracula on aika sitkeä tyyppi. Menisin oikein mielelläni nyt tarkastamaan palatsini kunnon, haluan tietää mitä tuo mokoma on saanut siellä aikaan. Antaa hänen vain pyristellä, ei hän pääse Suurilta Muinaisilta pakoon.

Ja niin Lordi Paha loikkasi ketterästi maahan lavalta. Kahlaten nilkkojaan myöten mustassa tahmassa hän lähti suuntaamaan kohti palatsiaan, raivoisan taistelun velloessa ympärillään.