RAAAAH! Mä oon nyt kyl ragena. Vaikka meikän edeltäjä on jossain huitsin nevadassa ni ei, silti se pieni ja likainen nalle onnistuu vaikuttamaan mun elämään. Varmaan te siellä mietitte että miten hitossa, joten mäpä kerron.
Toissapäivänä olin just saanut putsattua kaiken löytyvän ryönän tästä loukosta missä meikän olis tarkotus viettää kenties loppu elämänsä. MUTTA, eheihei, heti ku olin tuon urotyön tehnyt ja asettunut vähän koisimaan, ni alko tapahtumaan. Aamulla nääs heräsin niin tuhannen solmussa ettei mitään rajaa. Niska-hartiasuhde oli ihan kierossa ja pystyin tuskin pitää päätä ees pystyssä. Meinasin myös kuolla siihen epämääräseen odööriin mikä siellä kämpässä leiju, koska kaikkialla hais ihan karhulta!! Mä en tajuu miten yhdeksän tyylipoliisin nimeen se on mahdollista ku eilis iltana olin tuulettanu, tuoksuttanu ja puunannu koko huushollin. Mut nytpä meikä hais ihan karhulta kaikkine aromeineen. Sietämätöntä! Oksettavaa! Ja ihan ku tossa ei ois ollu tarpeeks ni ensimmäinen asia minkä huomasin oli roskat. Kyllä. Kaikki se siivoamani skeida tuntui palanneen itsestään yhden yön aikana. Edes mun naamaani esittävät kuvat ei tahtonu pysyä seinissä kiinni, koska jostain sinne oli ilmestyny kamalia rasvatahroja ja muita limoja. Siinä sit yritin pää mutkalla alottaa siivoamista alusta. Jossain vaiheessa alko tuntumaan siltä et meikäpoika on nyt mennyttä. Lysähdin sit johonki epämääräseen kasaan jotain epämäärästä juttua ja sit mä näin jotain. En valoa, niin pitkälle ei ollu vielä tilanne eenny mut näin tuubin. Meikä näki sellasen valkosen rasvatuubin kaiken skönän keskellä. Siinä vaiheessa varmaan mietin et "Hei James Jones, nyt sä jätkä kuule oot vetäny sieniä yli sallitun rajan." Mut ei.
Siispä mä kaivoin sen tuubin esiin, ja ette kyl ikinä arvaa mitä siinä oli. Ei mitään Oxgryta-puristetta niiko olin pelänny, vaan sellasta niljakasta mönjää niska-hartiasuhteen vaivoihin. Ja se tökötti vieläpä toimi, siitäki huolimatta et viimenen käyttöpäivä oli jo aikaa sit hävinny ku pieru saharaan.
No, kuvittelin sit et pahin oli takana. Olin selviytyny ekasta kunnon yöstäni ex-kätyrin loukossa. Vaan sitten, piti alkaa toteuttamaan päivän töitä. Ensimmäisenä... jonkinlainen sotaharjoitus. Siis WTF!! Sotaharjoitus? Ollaanks me sodassa? Häh? Mitä hittoa se pikku karhupallero on duunannu täällä??
Noh, tunnollinen kun olen niin meninpä sitte ottamaan selvää tästä mystisestä sotaharjottelusta. Se sit paljastu äärimmäisen ruumiilliseksi työksi, jota ei missään määrin kyl voi sanoa kamalan tehokkaaksi. Sellasia ihme nuolia piti laukoa kohti vihollisia, lähinnä sellasta keltasta pylpyrää, mut ah, Kätyri-kulta oli varmaan jotenki peukaloinu niitä nuolia koska ne kyl vaikutti niin posessoiduilta ku vaan nuoli voi vaikuttaa. Hyvä ku ne ees siihen tauluun suostu lentämään! Ei saakeli, meikä kyl kehittää jonku tehokkaamman harjottelumenetelmän. Eihän tollasella tapeta ku omia joukkoja. Mitä se Lordi Paha on taas ajatellu?? Tai Kätyri, ihan sama kumpi ton keksi.
Varmaan teitä alamaisheeboja siellä kiinostaa ihan kamalasti tollanen selitys jostain sotajutusta. Varmaan te vaan pyörittelette meikän kanssa päitänne siellä ja voivottelette yhteen ääneen. Mut vielä hetken on kyl pakko teitä viihdyttää, koska arvatkaas mitä? Musta alkaa vahvasti tuntua et toi meikän uus kämppä on manattu, eiku hetkinen, mikähän se sana taas oli... ööö... niin joo, kirottu! Tiedäteks miks? No ko mä olin saanu kaiken jälleen puhtaaks ja raikkaaks ku äitimuorin astiaston, painuin jälleen nukkumaan. Päivällä se hirveä tuska tossa pään juuressa oli laantunu mut nyt se sit palas kahta kauheampana. Lisäks se koko huone muuttu yön edetessä aina vaan nihkeämmäks. Ja pahin on vielä edessä: heti ku meikä sai unenpäästä kiinni ni alko se kamala painajainen. Siis sellasta en oo kyl nähny koskaan. Siinä hirveessä unessa Kätyri oli ihan saakelin limanen, se oikeen hikoili sitä hirveetä limaa. Sit se kulki paikasta toiseen pimeillä kujilla jonku tosi terävän teräaseen kanssa ja viilteli vastaantulijoiden kauloja. Siinä meni pikkulapset ja ties mitkä rajan toiselle puolelle. Pahinta oli, et kokoajan meikä ties et se hirviökarhu etti muo.
Jossain vaiheessa sit heräsin ja tajusin et oon ihan hiestä märkä ja petivaatteet on lennelly lattialle ja kaikkea. Kello oli kummiski vasta pari hassua tuntia yli puolen yön joten ei siinä auttanu ku mennä nukkumaan takas. Siinä se painajainen sit piinas muo koko yön herättäen mut aina välillä. Kerran olin jopa näkeväni Kätyrin petomaiset kasvot mun omissa julisteissa, se kyl meinas saada ihan kuset housuun. Mun naamani... eih!! Aamulla sit olin varmaan enemmän zombie ku elävä ja henkevä itseni. Harmi vaan et zombieillaki on tässä ihme valtiossa kansalaisoikeudet sun muut (siis mitkä ihme oikeudet? Täähän on diktatuuri!), joten oisin siitä huolimatta ollu velvotettu työskentelemään.
Tuntuu et tästä kätyrin hommasta tulee henkisesti rankempaa ku osasin odottaa. Mut näkyilemisiin, meikä lähtee nyt tsiigaamaan mitä sille Lordi Pahalle sinne tynnyriin, eiku siis tyrmään kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti