Commander Pinkin kosto

Se, se on nyt ohi! Kaikki se "nee nee..." ja muu hirvittövö höpötys, josta olen saanut körsiö viimeiset kymmenen tuntia.

Mistö siis puhun, oi arvoisat alamaiset? No Hetaliasta tietenkin. Tuosta maiden rikastuttamasta sarjasta, joka on töynnö sitö, sitä idiotismia jota niin... niin... no te saatte kyllö nyt luvan tietöö. Ja sen KAIKEN Commander pakotti minut katsomaan!

Itse sarjasta en halua sanoa paljoakaan. Venöjö oli pettymys, Amerikka ja Italia saivat sappeni kiehumaan, Ranska oli oma ihastuttavan perverssi itsensö ja Preussi mukava piriste kaikessa psykoudessaan. Karhuja ei ollut, mutta erös marsu näytti niin kovasti karhulta ettö olen valmis uskomaan sen hyvin kaukaiseksi sukulaisekseni, minikarhuliksi.

Mörr. Sitten seuraa tiedotus: pelkkö pussilakanan pujotus kansallislajina ei enöö riitö, vaan jokaisen kansalaisen on köytövö löpi pyhö puhdistautumisriiti, joka tapahtuu petivaatteisiin hautautumalla niin, ettö kukaan ei sinua tunnistaa saata. Sen jölkeen ensimmöinen joka sinut on nökevö, on hyppöövö raajasi pöölle ja tilapöisesti sen irroittava. Tömön jölkeen ollos sinö puhdistettu. Voin kaikkien mielenrauhaksi vielä todeta, ettö tömö riitti on jo pantu köytöntöön, sillä arvoisa Commanderimme sen sai jo kokea.

Ömmörr. Toinen tiedotus koskee Busbyn Pyöröö, jolla cycklaroin tööllö pahaisassa valtakunnassamme toimittamassa mitö mielenkiintoisimpia jutskeleita. Tuolla pyöröllö ei ole muiden ajaman sallittavan, kuin minun, sillö istuin ja vaihteet ovat siin kovin posessoidut.
Huomenissa löhden etsimöön tintuuraa, jolla kenties parantaa Commander liiasta Amerikka-Italia omaksunnastaan. Se on kuulkaas ihan hirveö vaiva tööllö juur nyt.

Ja jos ette viel ole huomanneet, niin tönö vappuna on Ö uusi Ä ja simacokis jokaisen trinksulistan ykkösenö.

Kun nousuhumala lakkaa, laskuhumala alkaa!

Psykopatiaa, a-aaa, vain kuvitelmaa~

Tämä merkintä kertoo pääasiassa VVV:stä.Te... te olette onnellisia kun ette koskaan ole nähneet velhoamme aineissa. Minulle ja Commanderille tuo kokemus oli traumaattinen. Kuinka lähes tärisimme kauhuissamme pimeässä reiässä, kun VVV:n päässä napsahti. Ei lääkkeitä ja alkoholia samaan aikaan sille olennolle. Ötys menee sekaisin.

Mutta siis... kaikki tosiaan alkoi pilleristä. Pian sen jälkeen seurasi suuri hysteria, epämääräistä äännähtelyä "yhmm, yhmm, huohahahaha, khihih... *ja se karmiva pahisnauru + Bruno-imitointi ja ja.... se hirviömäinen, luonnoton ilme*", huojuntaa, kaatuilua, se-ei-ole-sairaus -ilmeen etsimistä...  Eikä unohdeta epämääräistä hourailua: "Mitä eläviä orgasmeja siellä (Pahan valtakunnassa siis) on?", "Mä näen kurpitsan! Ja kastemadon, ja tossa on raketti, ja haulikkomies... TUOLLA ON KALA!" ... ja tuo oli vasta alkua.

VVV valisti meitä myös OPT:sta, eli Oppilas Pohja Toleerauksesta. Velhomme henk. koht. OPT on Urxibum X Rap-Apina.
Lisäksi saimme tietää, että vampyyrit sikiävät Commander Pinkin makuuhuoneen katossa asustavasta demoni-hevosesta.

Commander Pinkin herkkä mieli ei kestänyt tätä kaikkea. VVV:n pohtiessa, miltä tuntuisi kaivaa silmämuna pois kuopastaan, Commander ilmoitti ettei hänen elämällään ole enää merkitystä. Siksipä hän tarjoutui vapaaehtoiseksi leikeltäväksi, kun VVV oli siirtynyt pohtimaan kuinka mukavaa olisi leikellä oikea ihminen.

Ja viimeiseksi minä... joka jossain vaiheessa yötä kyllästyi Commanderin sekoiluun ja potkaisi hänet pois turvallisesta piilostaan ilmoittaen: "Mä olen Messenger!"

Tämä merkintä on ihan perseestä!

Raah! LotRLotRLotR!!!!! Täällä minäh ja VVV ja Commander Pink riehumme hysteerisenä, Tuomiovuoren syvimmissä uumenissa. Takana eeppinen putki LotRia, suurta Drögel-saagaa. En oikeastaan voi sanoin kuvailla, mitä olemme saaneet kokea.

Sauron-silmä-majakka paljastui suureksi ja vastustamattomaksi huumediileriksi, joka alistaa valtaansa ei pelkästään yksittäisiä ilmisiä vaan kokonaisia ihmismassoja, jotka saavat sen jälkeen kärsiä ikuisesta rutosta ja kupasta ja irvokkaista piirteistä. Lisäoireina voi myös ilmetä suunnatonta typeryyttä, itsetuhoisuutta ja muita ei-niin-toivottavia piirteitä. Siispä, SAY NO TO DRUGS!

VVV:stä paljastui jälleen kaikkea jännää. Hän on paitsi syönyt liikaa paskaa ja hänen vatsassaan on pallo, hän viihtyy vallan hyvin enttien seurassa (mikä tuskin on uutta kenellekkään). VVV myös löysi jonkinlaisia hengenheimolaisuutta Théodenista, jonka sammalparta ja hiukset muistuttivat kovasti VVV:n omia haivenia.
Lisäksi VVV kirosi minut ja Commanderin suurella loitsulla "Olette molemmat paskiaisia!" Tuo loitsu oli niin voimallinen, että Commanderin silmissä ihan pimeni. Kirjaimellisesti! Ja kaikki vain yhden situmapaikan tähden.

Ja... ainakin tänä nimenomaisena iltana, VVV vaikuttaa olevan Sauronin otteessa. Pilleripurkkin kanssa hän viilettää, hyökkäilee hirmuisesti viattoman Hello Kittyn kimppuun, tyhjentää nenäänsä ja kurkkuaan oudosta limasta, juo alkoholipitoista nestettä ja... ties mitä muuta. Onneksi hän sentään ymmärsi informoida meitä siitä, että saattaa mennä sekaisin. 

Commander Pink mieltyi suuresti Studio Gimliin. Häntä voisi lähes kutsua faniksi.... siis jos hän nyt myöntäisi pitävänsä LotRista missään määrin. Itse sen sijaan olen edelleenkin vain mieltynyt aina niin kuvaukselliseen ja siistiin mainospoikaan, Legolasiin (jonka bongasimme tuijottamasta epäilyttävällä tavalla jonnekkin... vain hetki ja kuola olisi valunut haltian suupielestä), joka mainostaa purkinavaajia (minulla on niitä miljoonia) ja impotenssilääkkeitä (joita minulla ei ole miljoonia).

Sitten muuta hysteriaa. Kävi varsin selväksi, että kuolleiden kulkutiet, tai mikä lie se synkkä tie sitten onkaan, kuuluu auttamattomasti Pahan valtakuntaan. Koska.... Lordi Paha kävelee siellä!!

Sumun ja hämärän keskeltä ilmestyy utuinen varjo. Varjo selkeentyy, katsoja voi hahmottaa silinterin ääriviivat ja kevyesti liehuvat viitanliepeet. Sitten... varjo tummenee... hampaat näkyvät! Vaalea torahammasrivistö kiiluu, kun Lordi Paha hitaasti astelee näkyville sumun kiemurrellessa hänen jaloissaan ja viitanliepeissään. Ilkeästi virnistäen, silmät psykoottisesti kiiluen silinterin lierin alta....

Liian myöhäistä paeta nyt!

Tyynyt ovat PAHOJA! Tappavat, ovat kieroja olentoja... Commander Pink meni aivan sekaisin nähdessään sellaisen. Ja tuo riivattu mielentila tarttui, koska minäkin menin aivan sekaisin. VVV oli tuolloin jossain synkässä piilossaan valmistamassa itseään mystisiin rituaaleihinsa.

Nyt Commander hihkuu tuolla ihan aineissa jostain pyörästä.... lisäksi kuuluu epämääräistä murinaa/örinää... taidan hipsiä katsomaan.

HEI TAAAAASZZZZ.

Tälle on omistettava aivan oma merkintänsä. Vaikka Lordi Paha vasta pari minuuttia sitten viimeisteli edellisen merkintänsä. Silti.

Nostalgia Criticin kunniaksi. Toivottavasti hän pääsee tavoitteeseensa ja tästä Frying the Cokesta tulee suuri meme!

Excorsointia valkosipulipuristimella

Omnomnomnomnom. Tämä on syönyt. Hyvää. Nomnom. Mehukasta. Tomaattia, mausteita, kolmea eri sipulia, tofua, riisiä nomnomnom. Kaksi lautasellista.

Koska kello on vasta jotain vaille kymmenen, en voi vielä syyttää väsymystä tai ajan kulumista häiriintyneestä mielentilastani. Mitä tai ketä sitten voin syyttää?

Kaikki alkoi Flewellingistä. Arvoisa rouva hyökkäsi kimppuuni Hidden Warriorin sivuilta Kaulimen kanssa. Ja nyt kun puhun Kaulimesta, tarkoitan henkilöä, jonka nimi sattuu olemaan Kaulin. Vetää vertoja Hobbin Carsinalle. Tämä riittää joka tapauksessa saamaan yhden jos toisenkin epävakaaseen tilaan.

Minun tapauksessani tämä tila vain jatkoi pahenemistaan. Lehdestä olin lukevinani: "Perheissä on usein valtava kirahvi". En tiedä kyseisen seikan totuusarvosta, mutta en lähde vastaankaan väittämään...

Sama jatkui. Lause "I WANT NICK BACK" muodostui silmissäni lauseeksi "I WANT NICKELBACK", mikä sai aivoni lopullisesti vinksahtamaan. Tässä sitä nyt sitten ollaan.

Tietenkin aloin tässä mielentilassa sitten kokata alussa mainitsemaani herkkuateriaa, kun kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni. Tuntui kuin minua olisi tarkkailtu. Eihän täällä aution öisessä palatsissani nyt ketään tietenkään ole. Epäilykseni kohdistuivat siis palatsin lukuisiin henkiolentoihin ja haamuihin. Ne tuntuvat mulkoilevan minua edelleen varjoissa ja pimeissä nurkissa. Ne eivät ehkä tykkää siitä että kirjoitan niistä.

Koetin niitä sitten häädellä ympäriltäni valkosipulipuristinta uhkaavasti kalistellen ja heilutellen. En tiedä tajusivatko ne tämän hienovaraisen vihjeen. Ehkä eivät. Siellä yksi ainakin näyttää kurkkivan tuon nurkan takana.

Jospa menisin nukkumaan. Ehkä ne sitten häipyvät.

Se on olemassa!!

Pizza Hutt on sittenkin olemassa!

Olen aina tiennyt sisimmässäni sen olemassaolosta...

Jos te, arvoisat alamaiseni, ette vielä tienneet, niin syvällä sisimmässään ja uloimmassaan on Kätyri vain anorektinen Jabba the Hutt, jonka mulkosilmät ja omakuva ovat vääristyneet Twisted Senses -ätäkin lievemmän muodon takia.

Ei siinä sitten muuta. Toivottavasti edes te siellä näyttöjen toisella puolen saitte kokea jossain määrin normaalin päivän.

PELI, Commander Pink

Guh. Game of Thrones. Ensimmäinen jakso.

Mahtavaa.

Opening = taidetta. Kaunista. Täydellistä.

Lumoavaa.

Hahmot: EDDAAAAAARD!! (Tarvitseeko sanoa enempää...)

Arya: räkäinen, mutta fanitettava pikkukakara

Sansa: sarjan raivostuttava, vinkuva lissu

TYRION: eeeppistä! Coolia!

Jaime: Saakelin cooooooooool. Ja niiiiiiiiiiin häijy.

Cersei: eeeeeeeeeeeevil bitch. Näyttelijä on kyllä hiton hyvä.

Bran: AAAAAAAAAARGH.

Jon: ou jeah.

Theon: ??????

Daenerys: saakelin. hyvä. näyttelijä. (Vaikka arvon Dany ei vaikuta muuta tekevänkään kuin tuijottavan kaikkia pelokkaana silmät pyöreinä, mankuvan ja pillittävän)

Viserys: senkin pervo, kiero, itserakas, julma, mielisairas otus. Ja silti niin... ÄÄÄÄÄGH.

Khal Drogo: GÖH. URGH. BÖH. (siinä se ensivaikutelmani)

Catelyn: -------

Robert: JUOPPO.

En nyt satu muistamaan muita jaksossa vilahtaneita sivuhahmoja. Tuossa olivat tärkeimmät. Kaiken kaikkiaan, loistavaa työtä koko jakso. Näyttelijät on aivan uskomattomia. Onnistui lähes yliluonnollisen hyvin... kaiken maailman kohdista. Ja ne lavasteet. Ne lavasteet. Kaikki näytti niin autenttiselta ja hienolta!

En aio mitään sen pidempää selittää. En edes juonesta. Jakso loppui HEMMETIN shokeeraavaan kohtaan. Meinasin seota. Älkääkä edes yrittäkö metsästää jaksoa mistään. Hiton vaikeaa.

Gintaman jakso 204 myös eeppinen. Repeilin. Uudenvuoden kortteja. (TAKASUGIIIII!)

Hatun traaginen tarina

Nökötin epävakaasti ekstaasista tilaa lähentelevän isäntäolentoni ruskeaan vivahtavilla hiuksilla, jotka eivät tahtoneet pysyä aloillaan hetkeäkään. Tuo hullu fanityttö pomppi ja heilui mielettömästi, tehden oloni erittäin epämukavaksi. Olin monesti vähällä pudota alempana vellovaan jalkojen mereen, jossa väistämätön tuho oli ainoa vaihtoehto kaltaiselleni heiveröiselle artefaktille. Melu ja häly ympärilläni oli kammottavan kaoottista, jokaisesta suusta purkautui mielipuolista kiljuntaa ja ulvontaa, jota mieleni ei kyennyt käsittämään. Olin joutunut helvettiin, tai siltä ympärilläni ainakin näytti.

Kunnes...

Kaiken heilumisen ja keikkumisen välistä näin sen. Kauniin olennon, aidan takana, turvassa pelottavalta ihmismassalta joka uhkasi henkeäni. Mustat kutrit, suorastaan jumalaiset, kiilsivät valoissa ja heilahtelivat viettelevästi, toivottaen minut tervetulleeksi. Tai siltä se minusta näytti. Hatun sieluni sykähti tuosta näystä. Koko olemuksellani kaipasin tuohon päähän, turvaan tästä kaaoksesta. Tahdoin osaksi tuota yli-inhimillisen kaunista olentoa, joka lauloi sulosäveliä ja soitti instrumenttiaan paremmin kuin kukaan johon olin lyhyen elämäni aikana törmännyt.

Onni oli puolellani. Isäntäolentoni päässä napsahti, viimeinenkin ruuvi kiertyi irti ja hän otti minut käteensä, hyppi hulluksi tulleen ihmismassan mukana ja heilutti minua hurjasti päänsä päällä, huitoi niin että ihan pelkäsin menettäväni kauniin muotoni siinä samalla. Ja sitten... tapahtui onni onnettomuudessa. Minä lensin. Lensin yli rajan, suoraan tummakutrisen kitaristin eteen. Hän poimi minut hoikilla sormillaan, katsoi hetken minua kummastellen ja sitten... show jatkui. Fanitytöt kiljuivat hysteerisenä "Miyavi! Miyavi!" kun tuo nimenomainen henkilö painoi minut päähänsä. Olin ekstaasissa! Mitään vastaavaa en ollut koskaan saanut kokea. Se oli rakkautta ensi kosketuksella.

Aika kiisi ohitseni, tuo julma varas, joka vie meiltä parhaimmat hetkemme. Niin myös minulta. Keikan lähentyessä finaaliaan, Miyavi poimi minut jälleen käsiinsä heilautti päänsä yllä ja yleisö kiljui kuin syötävä. Jotain tapahtui ja sen seurauksena...

...lensin jälleen.

Jos minulla olisi ollut suu, olisin kiljunut yhtä paljon kuin kaikki nuo hirviömäiset olennot rajan toisella puolella. Tuntui, kuin sydämeni olisi repäisty (kyllä, meillä hatuillakin on sydän, sielu ja tunteet) jostain syvältä sisimmästäni. Minut oli julmasti erotettu rakkauteni kohteesta. Eikö tuo kaunis mies ymmärtänyt, että heittäessään minut takaisin, hän tuomitsi minut väistämättömään kuolemaan? Ei edes edellinen isäntäolentoni kyennyt minua pelastamaan lääppiviltä, hikisiltä kätösiltä, jotka tarttuivat minuun raudanlujilla otteilla ja kiskoivat minua himoiten kaikkiin universumimme tuntemiin ilmansuuntiin. Tunsin saumojeni repeävän liitoksistaan. Murenin osiin. Kangas joka oli muotoiltu hatun formiin suojaamaan päätä ja kutreja, kaunis muoto jonka piti saada jokainen näyttämään chuulilta... kaikki tuhoutui. Viimeisinä hetkinäni kuulin Miyavin karjuvan mikkiin SURVIVEA. Viimeinen viesti minulle. Olin onnellinen kuollessani. Olin saanut koskea tuon olennon hiuksia. Olin pienen hetken näyttänyt hyvältä itse suuren Miyavin päässä.

~~~~~~~~~~~~~~

Toivottavasti piditte. Tuossa oli traaginen tarina hatustani, joka rakastui Miyaviin ja joutui kärsimään hetken onnestaan. R.I.P hattu.

Ja infoinen: Girugameshin "Crying Rain" on nykyään nimeltään "Frying Pan", koska näin silmäni minulle viestittivät.

Oi armas HBO

Nyt silmät ja korvat auki VVV:

HBO TEKEE NEIL GAIMANIN UNOHDETUISTA JUMALISTA TV-SARJAN!!!

AAAAAAAAAAAAAARGH! Siitä tulee jotain niin hienoa... Hädin tuskin maltan odottaa tietoa siitä, kuka näyttelee Lokia!!

Tyrmä on purse on bursa on bobo

Lisää partyilua. Menimme tällä kertaa Kätyrin kanssa Dying Boboon bilettämään ihan vain sen kunniaksi että karhujen horrostaminen vaikuttaisi olevan viimein ohi.

Matka Dying Boboon oli tavallista psykedeelisempi. Kuljimme varsin plastisen oloisen Joukon läpi kryptisesti, niin että halkoja alkoi tupsahdella kurkuistamme. Päädyimme ihmisterraarioon, jossa vaaralliset villipedot odottivat meitä koulupsykopaatin kera. Selvisimme kuitenkin tästä, sillä tunnelma kohosi niin kattoon että koko paikka räjähti ja pääsimme pakenemaan. Räjähdys aiheutti meille kuitenkin ns. Jack Sparrow-humalan, jossa omituiset ilmeet valtaavat uhrinsa, jotka joutuvat kyyryyn. Tässä omituisessa asennossa pääsimme viimein sisälle Dying Boboon, jossa kohtasimme uhkaavia hyvänjoukkolaisia. Harhautimme heitä kuitenkin sanoilla erjo, erse, erky, erpsy ja erör. Kovaääninen meteli alkoi piakkoin pauhata, kun uhkaava bishi asteli lavalle alkaen pirskotella vettä ympäriinsä, pahoinpidellen soitintaan ja katsojiensa mielenterveyttä hämärillä välispiikeillään. Lordi Pahaa ja Kätyriä telottiin pahasti tässä julmassa taistelussa, ja hullut fanitytöt koettivat lamaannuttaa kilpailijoitaan kiduttavan korkeilla kiljaisuillaan.

Lopulta Lordi Paha ja Kätyri viimein sulautuivat tähän porukkaan ja kokivat (d)evoluution. Tässä autuaassa tilassa pääsimme me viimein pakenemaan pimeän ja Pilates of the Caribbean -kunto-ohjelman opettamien verryttelyliikkeiden turvin.

Ja Commander Pinkille tiedoksi: Zoro on jotain kamalaa! Edes eräs kappaleen nimi "Pink" ei pelasta heitä musiikin hirveydeltä.

Jerkaiser - uhka vai mahdollisuus?

Gintaman jakso 203. Mikä mindrape.

Mutta miten hieno jakso se olikaan! Yamazaki oli lähes cool, Hijikata oli söpö (????) ja Sögö oli coolimpi kuin koskaan!

Lisäksi Pahan Valtakunta sai varsin uhkaavan kilpailijan. On luultavasti pidettävä hieman tarkemmin silmällä tuota Edon aluetta. Koskaan ei voi tietää jos vaikka siltä suunnalta sattuu vallankaappaus tulemaan.

Jakso sisälsi myös kenties yhden kaikkien aikojen eeppisimmistä kaksintaisteluista ja melko monta maailman kauheimmista vastasyntyneistä olennoista.

Spoilauksen välttääkseni sensuroin tästä nimestä eräät osat pois: Kaiser ----- de Sade ---- III. Mutta täytyypähän varmaan itsekin ruveta käyttämään nimeä Kaiser Lordi de Sade Paha III. Kuulostaa niin mahtipontiselta.

Se oli kyllä hieno arkki.

They keep trolling me...

En enää edes vaivaudu laittamaan mokomaa tekstiä pinkiksi. Se on joka tapauksessa mustaa/harmaata. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että joudutte, arvoisat alhaiset alamaiseni, omin pienin avoinenne päättelemään tekstin ja kielen laadusta kumpi meistä otuksista täällä kirjoittaa. Minä olen siis se, jonka tyyli on perinjuurin hienostunutta ja suuruudenhullua ja kielioppi täydellistä. Kätyrin kieli taas... No, riittänee kun sanon että ette voi olla tunnistamatta sitä kaikilta niiltä kirjoitusvirheiltä ja rahvaanomaisilta ilmauksilta.

Uskomatonta! Kätyrin dissaaminen on levinnyt jo tänne Internettiin!

Teitä varmaankin kiinnostaa jahtaamamme A. Von Draculan kohtalo. Saimme hänet pitkähkön etsinnän ja kamppailun jälkeen kiinni ("Ei, Commander Pink! Vaikka ex-diktaattori onkin muuntautunut pinkiksi Aizen-perhoseksi, on sinun vastustettava sen kaameaa geelisäteilyä! Sinä pystyt siihen! Nyt, Kätyri! Tee Moonwalk!") ja annoimme hänelle hänen arvoisensa rangaistuksen (eli lähetimme hänet vuoden 2003 Ranskaan, missä on mahdollista törmätä mitä kaameimpiin olioihin).

Niin. Varsinainen antikliimaksi, tiedän. Mutta valitettavasti tosielämässä asiat eivät aina tapahdu niin eeppisesti kuin niiden haluaisi tapahtuvan. Paitsi silloin kun minä määrään niin... muahahahaha.

Sitten hieman ajankohtaisempiin uutisiin. OMG! Game of Thronesista on taas tullut uusi ja ihan zigazdyle traileri!! En jaksa enää edes linkkailla, kun joudun muuten tekemään sitä joka toinen minuutti... Mutta käykää heti sitä katsomaan! Tämä olla käsky! (huomatkaa täydellinen kielioppi, josta aiemmin kerroin)

Kävimme eilen bilettämässä Dying Bobossa VVV:n kanssa. Syyt biletykselle: voitto A. Von Draculasta ja VVV:n 100000007-vuotissynttärit. En ole ihan varma tuosta vuosimäärästä, sillä siinä luvussa oli aika monta nollaa. Kuitenkin, kävimme aikamoisissa rave-partyissa. Omituiset, kiiltelevät metallinkappaleet liikkuivat itsestään lavalla, esiintyjät päästivät sairaalloisen korkeita ääniä, taustatanssijat joutuivat ekstaasiin ja jumppakankaiset kankaankappaleet tarttuivat kiinni ties minne. Minä ja VVV:kin pääsimme pyhään tilaan, emmekä enää tunteneet kipujamme tai tuskiamme tämän viisituntisen elämyksen ansiosta. Wut! Haa!

Ettäpä tällaisesta kaikesta hienosta olette sitten jääneet paitsi. Mahtaa nakertaa, eikö vain?

(Käykääpä siinä samalla, kun tsiigailette GoT:a, kuuntelemassa Alan Parsons Projectin The Raven. Ah ihanuus)

Öinen ätäkki verkkokalvoja vastaan

Yhyyyy... (Tämä ei taaskaan näy pinkkinä prkl)

Gyngh...

Tyrsk....

Hähäääää...

Vain yksi sarja voi aiheuttaa moisen reaktion paluullaan. Mistäköhän mahtaa olla kyse? No Gintamasta tietenkin! Tuo pahamaineinen sarja palasi jälleen meidän sadististen pienten sekopäiden riemuksi ja paluu on kieltämättä mitä eeppisin.

Spoilata en aio, mutta jakso 202... on jotain... yhyyyy. Ei voi olla totta. Varmaan yksi traumaattisimpia jaksoja IKINÄ. Se kuva mihin koko jakso loppui oli jotain järkyttävää. Lordi Paha ei koskaan tule toipumaan tästä. Varsin repeilyttävää materiaalia jakso sisälsi, kieltämättä.

Raportti

Täällä pimeillä kujilla sitä ollaan. A. von Dracula apureineen on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Edes Commander Pinkiä emme päässeet kiduttamaan sillä verukkeella, että hän olisi piilotellut moisia pinkkien verhojensa suojissa. En osaa päättää pitäisikö tässä olla pettynyt vai ei. Ja siis, kiirettä on pitänyt niin, etten ole päässyt valtakuntamme nettiverkkoon kuin vasta nyt.

Yhteen asiaan sen sijaan olen hyvinkin pettynyt, nimittäin apulaisehdokkaisiini. Kovinkaan moni heistä ei näytä osaavan lukea, koska minua ovat lähestyneet niin Aizen (niin, tiedän kyllä suunitelmasi ja sinun tulisi olla iloinen että hylkäsin sinut. VVV:n liikkeistä kun ei voi olla koskaan varma) epämääräisine "suunitelmineen" kuin joku hämärä Jogi-karhukin. Enkö minä nimenomaan sanonut että en kaipaa sukuni apua tähän? Tämä EI ole perheasia vaan... öö... minun ja muinaisen itseni välinen asia. Sekä minun ja sen.. sen limaisen feikki-kätyrin asia.

Tänään on käynyt ties mitä kummallisia juttuja. Pakon vaatiessa palasin Tuomionvuorelle tekemään tarpeellisia kuulusteluita ja muita juttuja. Lordi Pahahan metsästää karkureita silintereineen päivineen kuin pien' demooni konsanaan, joten aina avuliaana Kätyrinähän minun on pidettävä pulju pystyssä. Mutta niin, takaisin itse asiaan. Palasin siis ihanan synkkään magmapesäämme ja siellä koin kaksi kammottavaa hyökkäystä. Ensimmäinen haastoi minut väärien kysymysten muodossa. En todellakaan ollut valmistautunut hyvien joukkojen hyökkäykseen, kun he äkisti vaativat perusteluja valtakuntamme poliittisten kiemuroiden olemassaolosta. En todellakaan tiedä miksi se heitä kiinnostaa ja muutenkin olin täysin varautunut vain kirjoittamaan muutamaan kääröön täydennyksiä historiallisista voitoistamme. Kuitenkin, hyvän joukot saivat kärsiä tappion, sillä en todellakaan ollut aikeissa luovuttaa. Vailla minkäänlaisia tunnontuskia nitistin ne muuntautumalla Michael Jackson formiin.

Ja sitten... tuossa formissa ollessani sain vastaan vielä toisen, hyvinkin säälittävän hyökkäyksen hyvien joukoilta. He olivat täyttäneet ikioman postilaatikkomme käännytyslehtisillä! Voi karhun päiviä. Nuo lehtiset lennätin pois valtakunnastamme moonwalkatessani takaisin karkurijahtiin.

SSEEEEEKOOOAAAAAAAAAANNNNN.

Se on täällä!!! Ensimmäiset 15 minuuttia ovat täällä!! Olkaamme ikuisesti kiitollisia!! http://www.hbo.com/game-of-thrones/index.html#/game-of-thrones/about/video/exclusive-preview.html/eNrjcmbOYM5nLlTPz0lxzEvMqSzJTA5ITE-1S8xN1SzLTEnNh4k65+eVpFaUcDIyskknlpbkF+QkVtqWFJWmsjGyMQIAUKwXOA== Katsokaa nuo viisitoista eeppistä mahtavaa loistavaa täydellistä mainiota hienoa mahtipontista coolia minuuttia! Ihastukaa! Joutukaa sen lumoihin! Juhlikaa! Naurakaa! Iloitkaa! (Vau. Ne todellakin pisti sinne irtoraajoja...)

What has been seen cannot be unseen

Yngh. On tässhä ollut vähäshen khiireithä, shuokaa shiis thoki antheekshi etthemme ole ehtineet päivittää... Olemme tällä hetkellä, arvatkaapa missä... L-27:n alueella!! Aivan, metsästämme edelleen A. Von Draculaa, tällä kertaa Commander Pinkin mailta, Commander itse oppaanamme. Olemme veitsin hakanneet tiemme läpi pinkkien ja sparklaavien prinsessaverhojen ja pitsein koristeltujen blingimetsien. Vainukoiramme käyvät päivä päivältä innokkaamiksi haisteluissaan. Alamme olla lähellä.

Sitä odotellessa on jälleen aika julistaa kuukauden kuva kalenteristamme!

Kaikesta on vastuussa Kätyri. Myös vahingonkorvauksista ja oikeudenkäyntikuluista sun muista. Kuvassa komeilevat Sephiroth ja Ponyon isänäkin tunnettu Fujimoto.