Raportti

Täällä pimeillä kujilla sitä ollaan. A. von Dracula apureineen on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Edes Commander Pinkiä emme päässeet kiduttamaan sillä verukkeella, että hän olisi piilotellut moisia pinkkien verhojensa suojissa. En osaa päättää pitäisikö tässä olla pettynyt vai ei. Ja siis, kiirettä on pitänyt niin, etten ole päässyt valtakuntamme nettiverkkoon kuin vasta nyt.

Yhteen asiaan sen sijaan olen hyvinkin pettynyt, nimittäin apulaisehdokkaisiini. Kovinkaan moni heistä ei näytä osaavan lukea, koska minua ovat lähestyneet niin Aizen (niin, tiedän kyllä suunitelmasi ja sinun tulisi olla iloinen että hylkäsin sinut. VVV:n liikkeistä kun ei voi olla koskaan varma) epämääräisine "suunitelmineen" kuin joku hämärä Jogi-karhukin. Enkö minä nimenomaan sanonut että en kaipaa sukuni apua tähän? Tämä EI ole perheasia vaan... öö... minun ja muinaisen itseni välinen asia. Sekä minun ja sen.. sen limaisen feikki-kätyrin asia.

Tänään on käynyt ties mitä kummallisia juttuja. Pakon vaatiessa palasin Tuomionvuorelle tekemään tarpeellisia kuulusteluita ja muita juttuja. Lordi Pahahan metsästää karkureita silintereineen päivineen kuin pien' demooni konsanaan, joten aina avuliaana Kätyrinähän minun on pidettävä pulju pystyssä. Mutta niin, takaisin itse asiaan. Palasin siis ihanan synkkään magmapesäämme ja siellä koin kaksi kammottavaa hyökkäystä. Ensimmäinen haastoi minut väärien kysymysten muodossa. En todellakaan ollut valmistautunut hyvien joukkojen hyökkäykseen, kun he äkisti vaativat perusteluja valtakuntamme poliittisten kiemuroiden olemassaolosta. En todellakaan tiedä miksi se heitä kiinnostaa ja muutenkin olin täysin varautunut vain kirjoittamaan muutamaan kääröön täydennyksiä historiallisista voitoistamme. Kuitenkin, hyvän joukot saivat kärsiä tappion, sillä en todellakaan ollut aikeissa luovuttaa. Vailla minkäänlaisia tunnontuskia nitistin ne muuntautumalla Michael Jackson formiin.

Ja sitten... tuossa formissa ollessani sain vastaan vielä toisen, hyvinkin säälittävän hyökkäyksen hyvien joukoilta. He olivat täyttäneet ikioman postilaatikkomme käännytyslehtisillä! Voi karhun päiviä. Nuo lehtiset lennätin pois valtakunnastamme moonwalkatessani takaisin karkurijahtiin.