They keep trolling me...

En enää edes vaivaudu laittamaan mokomaa tekstiä pinkiksi. Se on joka tapauksessa mustaa/harmaata. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että joudutte, arvoisat alhaiset alamaiseni, omin pienin avoinenne päättelemään tekstin ja kielen laadusta kumpi meistä otuksista täällä kirjoittaa. Minä olen siis se, jonka tyyli on perinjuurin hienostunutta ja suuruudenhullua ja kielioppi täydellistä. Kätyrin kieli taas... No, riittänee kun sanon että ette voi olla tunnistamatta sitä kaikilta niiltä kirjoitusvirheiltä ja rahvaanomaisilta ilmauksilta.

Uskomatonta! Kätyrin dissaaminen on levinnyt jo tänne Internettiin!

Teitä varmaankin kiinnostaa jahtaamamme A. Von Draculan kohtalo. Saimme hänet pitkähkön etsinnän ja kamppailun jälkeen kiinni ("Ei, Commander Pink! Vaikka ex-diktaattori onkin muuntautunut pinkiksi Aizen-perhoseksi, on sinun vastustettava sen kaameaa geelisäteilyä! Sinä pystyt siihen! Nyt, Kätyri! Tee Moonwalk!") ja annoimme hänelle hänen arvoisensa rangaistuksen (eli lähetimme hänet vuoden 2003 Ranskaan, missä on mahdollista törmätä mitä kaameimpiin olioihin).

Niin. Varsinainen antikliimaksi, tiedän. Mutta valitettavasti tosielämässä asiat eivät aina tapahdu niin eeppisesti kuin niiden haluaisi tapahtuvan. Paitsi silloin kun minä määrään niin... muahahahaha.

Sitten hieman ajankohtaisempiin uutisiin. OMG! Game of Thronesista on taas tullut uusi ja ihan zigazdyle traileri!! En jaksa enää edes linkkailla, kun joudun muuten tekemään sitä joka toinen minuutti... Mutta käykää heti sitä katsomaan! Tämä olla käsky! (huomatkaa täydellinen kielioppi, josta aiemmin kerroin)

Kävimme eilen bilettämässä Dying Bobossa VVV:n kanssa. Syyt biletykselle: voitto A. Von Draculasta ja VVV:n 100000007-vuotissynttärit. En ole ihan varma tuosta vuosimäärästä, sillä siinä luvussa oli aika monta nollaa. Kuitenkin, kävimme aikamoisissa rave-partyissa. Omituiset, kiiltelevät metallinkappaleet liikkuivat itsestään lavalla, esiintyjät päästivät sairaalloisen korkeita ääniä, taustatanssijat joutuivat ekstaasiin ja jumppakankaiset kankaankappaleet tarttuivat kiinni ties minne. Minä ja VVV:kin pääsimme pyhään tilaan, emmekä enää tunteneet kipujamme tai tuskiamme tämän viisituntisen elämyksen ansiosta. Wut! Haa!

Ettäpä tällaisesta kaikesta hienosta olette sitten jääneet paitsi. Mahtaa nakertaa, eikö vain?

(Käykääpä siinä samalla, kun tsiigailette GoT:a, kuuntelemassa Alan Parsons Projectin The Raven. Ah ihanuus)