Tyrmä on purse on bursa on bobo

Lisää partyilua. Menimme tällä kertaa Kätyrin kanssa Dying Boboon bilettämään ihan vain sen kunniaksi että karhujen horrostaminen vaikuttaisi olevan viimein ohi.

Matka Dying Boboon oli tavallista psykedeelisempi. Kuljimme varsin plastisen oloisen Joukon läpi kryptisesti, niin että halkoja alkoi tupsahdella kurkuistamme. Päädyimme ihmisterraarioon, jossa vaaralliset villipedot odottivat meitä koulupsykopaatin kera. Selvisimme kuitenkin tästä, sillä tunnelma kohosi niin kattoon että koko paikka räjähti ja pääsimme pakenemaan. Räjähdys aiheutti meille kuitenkin ns. Jack Sparrow-humalan, jossa omituiset ilmeet valtaavat uhrinsa, jotka joutuvat kyyryyn. Tässä omituisessa asennossa pääsimme viimein sisälle Dying Boboon, jossa kohtasimme uhkaavia hyvänjoukkolaisia. Harhautimme heitä kuitenkin sanoilla erjo, erse, erky, erpsy ja erör. Kovaääninen meteli alkoi piakkoin pauhata, kun uhkaava bishi asteli lavalle alkaen pirskotella vettä ympäriinsä, pahoinpidellen soitintaan ja katsojiensa mielenterveyttä hämärillä välispiikeillään. Lordi Pahaa ja Kätyriä telottiin pahasti tässä julmassa taistelussa, ja hullut fanitytöt koettivat lamaannuttaa kilpailijoitaan kiduttavan korkeilla kiljaisuillaan.

Lopulta Lordi Paha ja Kätyri viimein sulautuivat tähän porukkaan ja kokivat (d)evoluution. Tässä autuaassa tilassa pääsimme me viimein pakenemaan pimeän ja Pilates of the Caribbean -kunto-ohjelman opettamien verryttelyliikkeiden turvin.

Ja Commander Pinkille tiedoksi: Zoro on jotain kamalaa! Edes eräs kappaleen nimi "Pink" ei pelasta heitä musiikin hirveydeltä.