Excorsointia valkosipulipuristimella

Omnomnomnomnom. Tämä on syönyt. Hyvää. Nomnom. Mehukasta. Tomaattia, mausteita, kolmea eri sipulia, tofua, riisiä nomnomnom. Kaksi lautasellista.

Koska kello on vasta jotain vaille kymmenen, en voi vielä syyttää väsymystä tai ajan kulumista häiriintyneestä mielentilastani. Mitä tai ketä sitten voin syyttää?

Kaikki alkoi Flewellingistä. Arvoisa rouva hyökkäsi kimppuuni Hidden Warriorin sivuilta Kaulimen kanssa. Ja nyt kun puhun Kaulimesta, tarkoitan henkilöä, jonka nimi sattuu olemaan Kaulin. Vetää vertoja Hobbin Carsinalle. Tämä riittää joka tapauksessa saamaan yhden jos toisenkin epävakaaseen tilaan.

Minun tapauksessani tämä tila vain jatkoi pahenemistaan. Lehdestä olin lukevinani: "Perheissä on usein valtava kirahvi". En tiedä kyseisen seikan totuusarvosta, mutta en lähde vastaankaan väittämään...

Sama jatkui. Lause "I WANT NICK BACK" muodostui silmissäni lauseeksi "I WANT NICKELBACK", mikä sai aivoni lopullisesti vinksahtamaan. Tässä sitä nyt sitten ollaan.

Tietenkin aloin tässä mielentilassa sitten kokata alussa mainitsemaani herkkuateriaa, kun kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni. Tuntui kuin minua olisi tarkkailtu. Eihän täällä aution öisessä palatsissani nyt ketään tietenkään ole. Epäilykseni kohdistuivat siis palatsin lukuisiin henkiolentoihin ja haamuihin. Ne tuntuvat mulkoilevan minua edelleen varjoissa ja pimeissä nurkissa. Ne eivät ehkä tykkää siitä että kirjoitan niistä.

Koetin niitä sitten häädellä ympäriltäni valkosipulipuristinta uhkaavasti kalistellen ja heilutellen. En tiedä tajusivatko ne tämän hienovaraisen vihjeen. Ehkä eivät. Siellä yksi ainakin näyttää kurkkivan tuon nurkan takana.

Jospa menisin nukkumaan. Ehkä ne sitten häipyvät.