Yeah, It's BOBO Time!

Syksyllä 2010 MIYAVI käänsi urallaan uuden lehden TORTURE-singlen ja WHAT'S MY NAME? -albumin julkaisun myötä. Uudistunut artisti oli siirtynyt EMIn suojiin ja lyönyt hynttyyt yhteen sessiorumpali BOBOn kanssa. Hardcore-bändistä 54-71 tunnettu BOBO soittaa MIYAVIn seurana myös kiertueilla. Lopputulos, kaksi esiintyjää lavalla, sopiikin hyvin yhteen virtaviivaistetun WHAT'S MY NAME? -albumin kanssa.

Lisää voi lukea täältä. 

Blingraatit maailman tuolla puolen, osa 1

Tästä se alkaa. Kaikki. Pysy mukana. Ja jos kiinnostaa, niin kirjailija olen minä ja kaiken olen omin silmin todistanut ja kaikesta saatte minua kiittää. Kiitos.

Blingraatit maailman tuolla puolen

Tämä tarina kertoo tarinan, eräästä nuoresta diktaattorin alusta, joka eräänä päivänä kyllästyi elämäänsä L-27:ssa, sai tarpeekseen ja lähti merille. Lukija tahtoo varmaan tässä vaiheessa tietää kenestä on kyse. Usko tai älä, kyse on nuoresta olennosta nimeltään Commander Pink. Tästä tarinamme voi siis alkaa...

Olipa kerran kaunis päivä. Aurinko paistoi ja niin edelleen. Commander Pink pähkäili vaikeiden päätösten kanssa: laittaisiko makuuhuoneeseen vaaleanpunaiset vai pinkit verhot. Samalla hän mietti syntyjä syviä, kuten, mistä on pienet pinkit tehty ja mitä on sisällä Lordi Pahan tarjoilemissa suklaakekseissä. 

Toisaalta, hän oli loputtoman kyllästynyt elämään valtakunnassaan, joka oli loukussa Pahan valtakunnan, Helvetin ja Venäjän välissä. Hän oli loputtoman kyllästynyt Lordi Pahan ja hänen Kätyrinsä ainaisiin kidnappauksiin ja toisaalta madonreiästä putkahteleviin paholaisen sikiöihin, jotka kerta toisensa jälkeen erehtyivät luulemaan L-27:aa Pahan valtakunnaksi.

Commander Pink halusi kokea jotain upeaa: seikkailuja ja vapautta. Olla chuulien tyyppien kanssa, saada pari nyrkin kokoista, pinkkiä timanttia, kultaisen kruunun päähänsä ja paljon fantastisia kokemuksia. Hän tahtoi merille. (Siitäkin huolimatta että vesi oli hänelle kammotus, jopa pahempi kuin Lordi Pahan määräämät digimol-turnaukset tai Kätyrin rasittava tökkiminen, jonka oli olevinaan tarkoitus toimia kidutuksena.)

”No niin... nyt takaisin meidän hoiviimme, Commander”, kuului epämääräinen, kimeä murahdus hänen selkänsä takaa. Kuinka kummassa Kätyri pääsi kerta toisensa jälkeen hänen alueelleen? Osasiko tuo luonnoton olio teleportata tai jotain? 

”Miksi sinä piinaat minua? Tämä on MINUN ikioma ULOTTUVUUTENI! Ei minulla ole mitään tekemistä Pahan valtakunnan kanssa!” hän ärähti.

”Ällös nyt hikeenny, Commander hyvä, sinulla on sikäli tekemistä meidän kanssamme, että Lordi Paha haluaa pitää diplomaattiset suhteenne kunnossa. Tules nyt, digimol-turnaus ja übermakeat suklaakeksit odottavat.”

Commander Pink huokaisi. Ei alistuneesti, ei tietenkään, eihän hän alistuisi tuollaisille naurettaville olennoille, kuin polvenkorkuinen karhu tai hänen hampaitaan viilaileva androgyynen Lordi Pahansa. Commander huokaisi koska oli lopen kyllästynyt tähän vähintään kolmesti viikossa toistuvaan rituaalinomaiseen tapahtumaan.

~~~~

Olipa Commander sitten kuinka turhautunut hyvänsä, hän ei silti kyennyt välttämään matkaa Lordi Pahan asuttamaan Tuomionvuoreen, joka toimi Pahan valtakunnan pätsimäisenä päämajana.

”Nooooh, Commander Pink, jokos olette päättäneet siirtyä asustelemaan mitä ihastuttavimpaan tyrmästöömme?” Lordi Paha kysyi kaataessaan itselleen kupposen kuumaa ja ojentaessaan siinä samalla keksilautasta Commanderin nenän alle.

”En, kiitos vain. Olen varsin tyytyväinen omaan L-27:aani. Mikäli te vain viimeinkin jättäisitte minut rauhaan”, Commander Pink vastasi viileästi.

”Äläs nyt, pitäähän hallitsijoiden vetää yhtä köyttä. Vai... ettehän te vain vihjaa, että” Lordi Paha piti pienen taidepaussin, ”teillä ei ole köyttä? Hahhahha.”

”Krhmm... hauskaa”, Commander mutisi ja haukkasi palan suklaakeksiä.

”Eikö vain”, Lordi Paha vahvisti ja virnuili niin, että neulanteräviksi viilatut hampaat vilkkuivat.

”Menkää jo asiaan”, Kätyri huomautti jostain sivusta. ”Digimolit ovat kärsimättömiä.”

”Kätyri, HILJAA!” Lordi Paha töksäytti alaiselleen. Karhu mulkaisi, mutta piti kuononsa ummessa. 

 

”Niin tosiaan, siirtykäämme Digimolien pariin. Olen suunnitellut mitä mielenkiintoisimman haasteen sinulle. Pääset... GLADIAATTORIKSI!” Lordi Paha julisti ja riuhtaisi jostain esiin mitä kuvottavimman vihreitä paljetteja pursuilevan gladiaattoriasun.

Commander Pinkin tyrmistys oli sanoinkuvaamaton. Taustalla Kätyri napsi valokuvia kuin mikäkin hullu paparazzi, ja nauroi samalla niin, että hyvä kun pystyssä pysyi.

”Ei kiitos, minulla oli täksi päiväksi muuta menoa”, Commander sanoi saadessaan puhekykynsä takaisin. ”Olin suunnitellut pakenevani merelle.”

”Mikä MAHTAVA idea!” Lordi Paha kiljaisi (hyvin epämiehekkäästi). ”Me tulemme mukaan!”

”Ette varmasti tule”, Commander kivahti ja lampsi kohti valtavan neuvottelusaliksi kutsutun huoneen ovea.

”Äläs nyt leiki tulella, Commander hyvä. Jos et ota meitä mukaan, se voitaisiin nähdä sodanjulistuksena, ja silloin meidän olisi valitettavasti kidnapattava sinut ja tungettava rommitynnyriin. Lisäksi minun olisi luovutettava sinut Kätyrin ja inkvisition kynsiin ja evättävä sinulta nuo kauheat suklaakeksit. Ymmärrät kai, että nyt ei ole kysymys pienistä asioista”, Lordi Paha totesi vakavalla äänellä. Hänen silmänsä leimusivat pahaenteisesti ja hän nuolaisi ohimennen hammasrivistöään. 

 

Commander Pink seisoi hetken aloillaan, korjasi ryhtiään, josta Notre Damen kellonsoittaja olisi ollut ylpeä, ja antoi katseensa kiertää Lordi Pahasta Kätyriin, joka oli jollain yli-inhimillisellä ponnistelulla kerännyt itsensä kasaan ja toipunut kohtauksestaan. 
 

”Ei käy.” Sitten hän lähti.

Palattuaan L-27:aan, Commander Pinkille tuli kiire. Hän latoi pinkkiin laukkuunsa kaiken vähänkin tarpeellisenoloisen roinan, vilkaisi itseään peiliin ja sulki asuntonsa oven. Sitten hän kirmasi epätoivon vimmalla kohti lähintä vesistöä, jonne hän oli joskus muinoin piilottanut ultramodernin huvijahtinsa. Mikäli mietit, mitä vettäpelkäävä Commander sellaisella tekisi, niin kysykää häneltä, älkää minulta, minähän olen vain kertoja. 

Huvijahdin käynnistyessä Commander huokaisi helpotuksesta. Hän pääsisi sittenkin pois. Sittenkin pakoon Kätyrin kummallisia ilmiintymiskykyjä ja Lordi Pahan suunnittelemaa gladiaattoriesitystä.

~~~~

Ilta oli kaunis. Vesi liplatti, moottori hurisi hiljaa, taivas oli vaaleanpunainen ja valkeiden pilvenhaituvaisten kirjoma. Aurinko laski punaorannsina horisonttiin.

Commander Pink vaihtoi automaattiohjauksen päälle ja päätti siirtyä sisätiloihin nauttimaan annoksen erästä harvinaista ruokaa, jota hän kumma kyllä suostui syömään. Hänen pitäisi myös purkaa matkatavaransa. 
 

Matkallaan alas hän sattui vilkaisemaan taakseen. Kaikki harmonia oli tiessään, esteettinen näköala tapettu, sillä siellä missä äsken oli ollut vain kirkasta merivettä, oli nyt vähintään armadan verran tummia aluksia, joiden mastoissa liehui Pahan valtakunnan lippu.

Mikä pahinta, lippulaivan mastossa liehui itsensä Lordi Pahan oma viiri.

Pahan valtakunta oli lähtenyt liikkeelle. 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pysytelkää mukana. Koska jos ette, Commander Pink kuolee. Ja jatkon suhteen älkää olko toiveikkaita, se tulee kun on tullakseen.  Ja älkää sanoko minulle mitään tuosta yhdestä kohdasta, jossa kirjasin on eri. En voi sille mitään, että Shakespeare on riivannut tämän koneiston. 

Pää irti jumalauta!!

Tämä bastardi blogiksi ylitti itsensä männä viikolla. Se oli niin PAHA, ettei suostunut ottamaan vastaan enää yhtään tätä shaibaa, jota tänne suollan kuin takapihamme masuunit pullonkorkinavaajia. (Niitä joita Legolas mainostaa)

Ja mitä tapahtuukaan kun ainokainen yhteytemme teihin alamaisiin katoaa? Minä kadotan käteni ja joudun mussuttamaan antimateriaa ja kulkemaan avaruudellisilla käytävillämme aivan ypöyksin. Voi tätä surun ja murheen päivää. Mutta NYT, olen taas TÄÄÄÄÄÄÄÄLLLLÄÄÄÄÄÄ!

Nyt kuitenkin, vaikka palasin taas elämäänne riemastuttamaan, minun on ilmoitettava, että riemastutan sitä yhä vain harvemmin ja harvemmin. Itseasiassa niin harvoin, että alan jo epäillä uskollisuuttanne. Edes Commander Pink ei ole osoittanut vastarinnan merkkejä viime aikoina. Tämä on jo huolestuttavaa. Onko armas holhokkimme tottunut julmaan ilmapiiriimme, jossa Osca Wildet vaeltavat vapaina?

Noh, aivonystyröitänne virkistääkseni ajattelin tehdä pienen uhkauksen. MINÄ julkistan erään muinaisista seikkailuistamme, jossa edesmennyt Lordi Paha, minä (eli Kätyri *ahemm*), VVV, Commander Pink (joka on, yllättävää kyllä, kaiken pahan alku ja juuri tällä kertaa) ja eräs... eräs hahmo X, johon saatte sitten joskus tehdä lähempää tuttavuutta, seikkailemme maailman merillä ja terrorisoimme kaikkia piraatinpuolikkaita joita maailma päällään kantaa. Sitä odotellessanne, käykää täällä. JA PALJON. Koska minä LUPAAN, että ensimmäinen luku ilmestyy kun sitä vähiten odotatte!

Ahem.. saatte kyllä sen traagisen rakkaustarinankin, heti kun vain kykenen kirjoittamaan ilman että muutun haravaksi tai oksennan kaikken syömäni oxgrytan sisuksistani. Luulen että kirjailija tarvitsee astetta kevyemmän ruokavalion. Ehkä minun on siirryttävä tonttuihin, kun sitä kerta jo suositeltiin tuossa taannoin.
VVV, minä tulen! (Odottakaapa vain, plösöhaltiat. Mwhahaha)

Commander Pink, seitsemän vuoden päästä palaan vaatimaan marsipaani-Legolaksella koristettua übermakeaa kakkuani... mutta sitä ennen puhukaamme vähän oleellisemmista asioista kuten teistä, arvoisat alamaiseni. Nyt on ikävä kyllä todettava että olen PETTYNYT. Isolla P:llä. On nähkääs niin, että ensinnäkin te olette kadonneet ja toisekseen te ette enää rakasta meitä niin paljon kuin viime jouluna, jolloin tätä ihanaa blogia oli klikkailtu yli 700 kertaa. Ymmärrättekö te? Yli 700 kertaa! Ja nyt, mihin te NYT kykenette? Te kykenette vain hieman yli 300:aan vilkaisuun per kuukausi. Hävetkää! Shame on you! Go library!

Siispä, ottakaapa itseänne niskoistanne kiinni ja raahautukaa tänne; heti! Mitä ihmettä te muka teette siellä, jos ette ole täällä? Lämmitätte kokaiinia mikrossa? Googletatte homoeroottisia teoksia piristämään likaistakin likaisempaa elämäänne? Pureskelette kuolaisia jäätelötikkuja (kuten minä nyt)? Leivotte Legolas-figuureilla koristeltuja kakkuja? Uneksitte jonkun fransmannin raiskaamaan teidät unissanne? Mitä mitä mitä?

Kipin kapin Pahan valtakuntaan tai usutan miljoonittain verenhimoisia öttiäisiä kimppuunne. Ihan oikeasti. Ne ovat hirmuisia. Purivat jopa minua. Kumpikin nilkka ja pää on syöty. Yhyh. Kutiaa.

Ja nyt kun olette täällä, niin kuunnelkaa ja katselkaa ihan huviksenne tuo (ja ihailkaa kuinka Studio Gimli mättää nanosekunnin ajan kohdassa 3:18) :

Jos se liittyy mitenkään ATP:hen niin minä en halua kuulla

Uskokaa pois, tänään ei puhuta biologiasta. Sen sijaan ajattelin huvittaa teitä eräällä pikku videolla, josta ainakin itse saan mitä suurimmassa määrin irti hupia.

Shiinä. Naurakaa... tai itkekää. Ja tuo kohta siis löytyy Advent Children Completesta jos joku ei vielä tajunnut.

~~~~

Otin Commander Pinkin epämääräisen haasteen vastaan. Tänne siis ilmestyy piakkoin kertomus, yksi niistä monista, joita en ole halunnut jakaa kanssanne, omista syistäni. Kuitenkin, kunhan saan ajatukseni kasaan, kerron teille eräästä yksipuolisesta romanssista, joka kehkeytyi minun ja James Jonesin välille. Tosin, minun tekisi yhä mieli oksentaa muistellessani tuota kammottavaa kohtaamistamme. Jos vielä ikinä nään sen niljakkaan olennon niin...  

Ja muistattehan, edustan sitä kauniimpaa sukupuolta, joten mitään kuola-antureita stimuloivaa materiaalia tuskin on tulossa.

~~~~

Ja sitten... VVV:n naavakutrit uhmaavat painovoimaa nousemalla paineen alla. Pääsin todistamaan tätä mystistä ilmiötä tänään. Hivenen pohdittuani tajusin viimein suuret menehtymisluvut stressaantuneiden keskuudessa. Suuri stressi nääs aiheuttaa paljon suuria paineita, jotka tarpeeksi pitkään kestäneinä koituvat kuolemaksi. Tässäkin tapauksessa VVV siis osoittaa Goruutensa. Vain hiukset nousevat.
Voitte kuunnella myös tätä paineita aiheuttavaa biisiä VVV:n hiuksia pohtiessanne.

~~~~

Viimeiseksi.

Siinä menee armas haltiakotomme, Turku, joka siirtyy pian ikuisesti osaksi Pahan valtakuntaa.

Miettikääpä muuten sanoja: Maatuska ja Karitsa. Nehä ovat oikeasti: Maa Tuska ja Ka(ri) Ritsa.

Lisääntykää alamaiset!

LISÄÄNTYKÄÄ! LISÄÄNTYKÄÄ! Avatkaa sielunne ja menkää valmennuskursseille ja ja... niin. Koska tällaista tänään Pahan valtakunnassa. Nuorisomme sai kuulla luennon ihan ammattilaiselta ja mitäpä muuta tämä luento sitten käsittelisikään kuin lisääntymistä. Siispä.... LEVITTÄKÄÄ LISÄÄNTYMISEN ILOSANOMAA!!
Huom! Tämä ei liity mitenkään uusnatsismiin tai vastaavaan. Me vain haluamme nuorison lisääntyvän.

Pahan valtakunnasta löytyi myös kalmisto (kenties kaikkia niitä varten, jotka epäonnistuivat elämässään ja lisääntymisessään). Löysin tämän oikeastaan aivan vahingossa, kun istahdin lepuuttamaan väsyneitä haravanpiikkejäni. En ole vieläkään kyennyt palaamaan takaisin karhu-moodiini. Mutta siis... Suoraan edessäni oli ovi, jossa hieman kulunein kirjaimin luki "Kalma ". Kaiken tuon lisäksi, ovenripa liikehti levottomasti itsekseen.

Olen nyt sen verran epävakaassa tilassa, että eräänkin rillikkään ystäväiseni korva suureni niin luonnottoman kokoiseksi, ettei hän enää voinut suutaan avata. Voi parkaa, kivun on oltava hirvittävä. Ja sitten... MIKÄ MIKÄ MIKÄ?!?! Monikko. 

Älykkyys kummittelee tuonnempana

Vaikka Pahan valtakunta on paha, pimeä, kuuma kuin pätsi (ainakin välillä) ja ties mitä muuta, niin SILTI täälläkin osataan kohista kuin muurahaispesässä konsanaan. Eikä nyt edes tapahtunut mitään KOVIN pahaa.

Tottahan te kaikki jo tiedätte, että eräs pikkiriikkinen osanen valtakunnastamme, tunnetaan myös Suomena, onnistui jotenkin mystisesti peittoamaan KAIKEN. Niin. Täällä siis on käyty suuri taistelu, Suomi vs. Kaikki muut ja niiden kaikkien muiden yllätykseksi tuo suhteellisen pieni maapläntti piti sisällään huimia powereita. Suomalaiset ovat suorastaan bastardeja ihmisiksi. Olkaamme siis heistä ylpeitä!

Tänään on taas paljastusten päivä. Ette ehkä usko, mutta tuo mesoaminen ja muu pisti minut niin sekaisin, että muutuin ultramoderniksi haravaksi. Uskokaa tai älkää, mutta näillä... näillä haravanpiikeillä ei ole mikään helppo kirjoittaa. Suuret aggressiot patoutuvat sisälleni tästä turhautumisen määrästä.

Viimeisimpänä vain ei vähäisimpänä, paljastan teille uteliaille stalkkereille, että Commander Pink sai kuin saikin pullopostia kaukaiselta ystävältään. Yhä kiinnostavammaksi käy, mihin suuntaan tämä uusi allianssi (tiedän kyllä Commander, pidät lausevalinnastani) kehittyy. Mwhaha.. kenties pääsemme todistamaan uutta pakoyritystä... tai pullokaupalla lisää pullopostia.

Pullopostia kiireiseltä Kätyriltä

Kiireitä, KIIIIIREIIIITÄÄÄÄÄ!!!! Sitä täällä siis on, jos ihmettelette siellä miksi minusta ei kuulu mitään. No, koska minulla on kiireitä. Persikkalikööriä ei ole mailla halmeilla, eikä mitään muutakaan ole mailla halmeilla ja oxgrytan siasta sain kyckling-nudelgrytaa. Mihin tämä maailma on menossa?

Osasyynä tähän härdelliin on itse Commander Pink, joka epätoivoisesti yritti taannoin karata luotamme. Valitettavasti (ainakin hänen kohdaltaan) paluu omaan L-27:aan epäonnistui, sillä hänen peräänsä lähettämäni kopla sai pakenijan kiinni ja toimitti turvallisesti takaisin Tuomionvuorelle. Nyt Commander on siististi sijoitettu kaikista pinkeimpään (Pahan valtakunnan asteikolla siis, älkääpä kuvitelko liikoja) huoneistoon, josta ei ole poispääsyä. Armossani lähetin hänelle paketin Sipuliruiskia ja Smörgeliä, jottei hän aivan tylsistyisi kuoliaaksi.

Kuitenkin, tuo kidutetun sieluparan pakoyritys paljasti jotain mielenkiintoista, ja hämmentävää. Commander Pinkillä nääs on YSTÄVÄ! En ollut uskoa korviani tämän kuullessani. Totta kai tiesin, että hänen ainoa liittolaisensa OktoFranzi on yhä tuolla jossain Pahan valtakunnan rajoilla, omassa pikku lämmikössään, joka erottaa (tai yhdistää) Pahan valtakunnan L-27:sta. Mutta että ihan toinen liittolainen? Herranen aika sentään. No, pienten tutkimusten jälkeen sain kaivettua tietoja tästä mystisestä olennosta. Hän asuu... niin kaukana että pullopostilla lähetettyyn viestiin vastaaminen kestää viikkoja. Lisäksi hän ilmeisesti asuu puussa, kultaisessa ba(ya)jamajassa ja hänen luonaan käy joku Maija Poppasen oloinen kotiopettaja. Ei ole täysin varmaa osaako Commanderin ystävä kirjoittaa itse eikä oikeastaan ole täysin varmaa, haluaako hän edes vastata Commanderimme avunpyyntöihin. Kuitenkin heidän tähänastisista yhteydenpidoistaan selviää, että he ovat keskustelleet niinkin vakavista asioista kuin kahvi ja vapunvietto. Selvästi salaliitto meneillään.

Ja koska Commanderin shippaajan sielu palavasti himoitsee jotain...


....shipattavaa...


...niin olen valmis vastaanottamaan pareja, joista tänne saattaisi sitten kenties ilmestyä jotain luettavaa. Siispä ehdotuksia tännepäin, arvon alamaiset~

Sipalisipalisipali... ja kuinka Commander Pink pelasti pienen sielun

Se oli Sipuliruiska. Välimeren lihaskastikkeen ja muiden gourmee-herkkujen seassa. Se ei kertakaikkiaan tullut ymmärretyksi. Se oli angst ja masis. Kukaan ei välittänyt.

En minäkään.

Välitin ennemmin eräästä pikku liekistä, joka epätoivoisesti halusi kuolla. Välitin enemmän kirotuista pergamenttinipuista, jotka halusivat tappaa sokerikiteet pääkopastani.

Sipuliruiska itki.

Se oli aivan yksin.

Ja sitten...

Se tapasi Commander Pinkin.

Commander oli myös aivan yksin. Lukittuna Tuomionvuoreen, kauas kaikesta kauniista.

Nyt kumpikaan ei enää ollut yksin eikä onneton.
Commander koristeli Sipuliruiskan hienolla kuorrutteella ja teki siitä kauniin. Pikku Sipuliruiska hymyili. Commander Pink oli myös iloinen, koska oli saanut pikkuisen Sipuliruiskan onnelliseksi.

Samaan aikaan pikku liekki kuoli. Kätyri huokaisi alistuneena ja poistui.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ehkä joskus, ehkä vielä joskus... ehkä kenties joskus saan aikaan täydellisen pahan tarinan, joka onnistuu olemaan myös onnellinen.

Vihreä kuona ei meitä voita!!

Kammoittava uusi aamu tervehti ensimmäistä hallintopäivääni. Tiesin hirvittävien töiden minua odottavan. Paitsi tavanomaisten kätyritöideni, myös uusien, Lordi Pahalta jääneiden töiden. Siispä kävin kiinni aivosokereita tuhoaviin kääröihin, jotka olivat repiä minut hulluuden houkuttelevaan maailmaan. Jouduin siivoamaan hirvittävän määrän sienimäistä sotkua Tuomionvuoren vähänkäytetyistä onkaloista. Jostain syystä minua ei ihmetytä lainkaan, että olemme näin rappiolla. Homevauriot ovat ajaneet ennenkin olentoja tuhon partaalle. Lisäksi minun oli päätettävä, mitä tehdä Lordi Pahan henk. koht. palvelijoille ja olennoille, jotka olivat hänen huoneistossaan majailleet. Tuo Kerberoksen kaltainen olio oli todellinen pulma. Se oli jatkuvasti edessäni, suojellen pahimpia sienikeräytymiä. Kaikeksi onneksi selviydyin hengissä... huomaamaan, että YKSI SEURAAJISTAMME, YKSI ALAMAISISTAMME ON HYLÄNNYT TÄMÄN MAGMAAN HUKKUVAN VALTION!!

Tiedä, sinä pettyri, että Pahan valtakunta ei ole kuollut. Ja me, tai lähinä minä, en katso hyvällä pakenemistasi, sillä hyvien puolelle olet päätynyt, ja he sinut saastuttavat iljettävillä lonkeroillaan, vieden jokaisen viemäriasukkaasi ja tuhoten aikaisemman polkusi tuottamat hedelmät. Sitä paitsi... satun tietämään, että sinä, arvoisa pettyri, olet kustantaja Hornansarven listoilla. Mitähän arvoisa kustantaja sanoo kuullessaan arvokkaan zombiekirjailijansa takinkäännöstä??

Listen to the WORMS~

Kyllä. Kannattaa kuunnella.
Aina.

Anteeksi, te yhä harventuva lukijapopulaatio, ettei tänne ole ilmestynyt mitään lähes viikkoon silmienne iloksi. En tiedä kuinka moni siellä on vastaanottamassa tätä suurta tragediaa, jonka aion pian kertoa teille. Itsekin sain tiedon, juuri noilta edellämainituilta wormsseilta, aivan vastikään. Ja kuinka kamala se tieto olikaan. Ihan pienen karhun pää pimeni hetkeksi.

Mutta, koska te siellä kiehutte kohta ulos nahoistanne, minä paljastan mistä tässä kamalassa asiassa nyt on kyse.

Lordi Paha on kuollut.

Tahtonette ehkä tietää yksityiskohtia armaan diktaattorimme viimeisistä hetkistä. Valitettavasti niitä ei minulla ole antaa kovinkaan runsaasti, mutta kerron teille sen vähän mitä korvani ovat aivoilleni suostuneet viestittämään. 

Kaikki alkoi ah niin yleisestä, ja suhteellisen helppohoitoisesta vaivasta nimeltään anemia. Lordi Paha kärsi tästä raudan puutteesta johtuvasta taudista, sillä toisin kuin me muut, itsestämme huolehtivat olennot, hän ei kertakaikkiaan suostunut syömään rautaa. Eihän se mikään ihme ole, en minäkään sitä erityisemmin rakasta, mutta kuitenkin, raudan puute ajoi Lordi Pahan varsin heikkoon tilaan.

Tähän hätään kiisi Pahan valtakuntaan niin ammattimaisia rauta-asiantuntijoita ja erikoislääkäreitä, kuin syrjäkujilla tapaamiani konitohtoreita ja muita puoskareita. Vaan aina kuului kuin tuomio heidän huuliltaan: " Teillä on anemia, minun on pistettävä lähete toiselle lääkärille", ja niin kävi, että (hyvin) monen monituisen lähetteen jälkeen joutui Lordi Paha poistumaan Tuomionvuoren parantavien rikkipitoisten höyryjen hellästä huomasta, lähteäkseen Himalajalle etsimään lääkäriä, joka kykenisi hänet parantamaan. 

Tähän loppuu tietämykseni asioiden kulusta. Vain wormsseilta sain tiedon, että Lordi Paha on menehtynyt, Himalajalle eksynyt, kuollut anemiaan. 

*sniff* Voi tätä surun päivää. *nyyhks* Mitä minun tulisi tässä tehdä? Ei auta oxgryta eikä karhupussi, ei mikään tuo oikeamielistä, kuusilmäistä hallitsijaamme takaisin. Onko minun saippuaan sorruttava, sitä syötävä suruuni, jotta oloni tästä paranisi? *raastaa hiuksiaan*

Kuinka käy Pahan valtakunnan? Kuinka käy Glehom-Glimin, saati Onstraplensonin??? Kuinka elämme täällä, ilman pahuutemme loistavaa ydintä, tuota eviliä sielua, joka aina jaksoi meitä piinata päivästä toiseen silintereineen kaikkineen? Kuinka voin minä, pieni karhu, estää kokonaista valtakuntaa syöksymästä hyvyyden kierteeseen nyt, kun pahuutemme lähde on meiltä näin julmasti riistetty? Ja onko meillä edes enää uskollisia alamaisia, jotka siellä jossain pimeässä loukossa hypistelevät kätösiään ekstaasin vallassa aina uuden päivityksen ilmestyessä?

KERTOKAA!! TUOKAA ITSENNE ILMI!!

Tähän loppuu Pahan valtakunnan ensimmäinen aika. Vaan huoli heittäkää Tuomionvuoreen, sillä minä olen täällä yhä. Ja on suojassa synkeän metsän myös VVV, omassa kammiossaan Commander Pink, jossain piileksiin Joleus Caesar the Likainen, ikuisesti Pauli the Puhtaan kanssa sotien. Ei, tähän ei siis suinkaan ole aikamme päättymässä. Tästä alkaa uusi aika, jolloin minä, Kätyri, teitä hallitsen!!!

Ja nyt lähden eliminoimaan Random Alkemistin, jonka kieroutunut pyörä stalkkaa Tuomionvuorta, kamerat kääntyneenä Lordi Pahan asutttamiin *yhyyyy*siis vielä jokin aikaa sitten asuttamiin*byhää* huoneisiin. 

Siis, pysykää elossa, pysykää lujina, pystyttäkää takapihoillenne Lordi Pahan muistopatsas ja pitäkää viisi minuuttinen hiljainen hetki, kuunnellen jotain, mitä pahuksen lordimme on tänne ennen linkittänyt. Katsokaa vaikka Game of Thronesin opening, hänen muistoaan kunnioittaen.