Kammoittava uusi aamu tervehti ensimmäistä hallintopäivääni. Tiesin hirvittävien töiden minua odottavan. Paitsi tavanomaisten kätyritöideni, myös uusien, Lordi Pahalta jääneiden töiden. Siispä kävin kiinni aivosokereita tuhoaviin kääröihin, jotka olivat repiä minut hulluuden houkuttelevaan maailmaan. Jouduin siivoamaan hirvittävän määrän sienimäistä sotkua Tuomionvuoren vähänkäytetyistä onkaloista. Jostain syystä minua ei ihmetytä lainkaan, että olemme näin rappiolla. Homevauriot ovat ajaneet ennenkin olentoja tuhon partaalle. Lisäksi minun oli päätettävä, mitä tehdä Lordi Pahan henk. koht. palvelijoille ja olennoille, jotka olivat hänen huoneistossaan majailleet. Tuo Kerberoksen kaltainen olio oli todellinen pulma. Se oli jatkuvasti edessäni, suojellen pahimpia sienikeräytymiä. Kaikeksi onneksi selviydyin hengissä... huomaamaan, että YKSI SEURAAJISTAMME, YKSI ALAMAISISTAMME ON HYLÄNNYT TÄMÄN MAGMAAN HUKKUVAN VALTION!!
Tiedä, sinä pettyri, että Pahan valtakunta ei ole kuollut. Ja me, tai lähinä minä, en katso hyvällä pakenemistasi, sillä hyvien puolelle olet päätynyt, ja he sinut saastuttavat iljettävillä lonkeroillaan, vieden jokaisen viemäriasukkaasi ja tuhoten aikaisemman polkusi tuottamat hedelmät. Sitä paitsi... satun tietämään, että sinä, arvoisa pettyri, olet kustantaja Hornansarven listoilla. Mitähän arvoisa kustantaja sanoo kuullessaan arvokkaan zombiekirjailijansa takinkäännöstä??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti