Tästä se alkaa. Kaikki. Pysy mukana. Ja jos kiinnostaa, niin kirjailija olen minä ja kaiken olen omin silmin todistanut ja kaikesta saatte minua kiittää. Kiitos.
Blingraatit maailman tuolla puolen
Tämä tarina kertoo tarinan, eräästä nuoresta diktaattorin alusta, joka eräänä päivänä kyllästyi elämäänsä L-27:ssa, sai tarpeekseen ja lähti merille. Lukija tahtoo varmaan tässä vaiheessa tietää kenestä on kyse. Usko tai älä, kyse on nuoresta olennosta nimeltään Commander Pink. Tästä tarinamme voi siis alkaa...
Olipa kerran kaunis päivä. Aurinko paistoi ja niin edelleen. Commander Pink pähkäili vaikeiden päätösten kanssa: laittaisiko makuuhuoneeseen vaaleanpunaiset vai pinkit verhot. Samalla hän mietti syntyjä syviä, kuten, mistä on pienet pinkit tehty ja mitä on sisällä Lordi Pahan tarjoilemissa suklaakekseissä.
Toisaalta, hän oli loputtoman kyllästynyt elämään valtakunnassaan, joka oli loukussa Pahan valtakunnan, Helvetin ja Venäjän välissä. Hän oli loputtoman kyllästynyt Lordi Pahan ja hänen Kätyrinsä ainaisiin kidnappauksiin ja toisaalta madonreiästä putkahteleviin paholaisen sikiöihin, jotka kerta toisensa jälkeen erehtyivät luulemaan L-27:aa Pahan valtakunnaksi.
Commander Pink halusi kokea jotain upeaa: seikkailuja ja vapautta. Olla chuulien tyyppien kanssa, saada pari nyrkin kokoista, pinkkiä timanttia, kultaisen kruunun päähänsä ja paljon fantastisia kokemuksia. Hän tahtoi merille. (Siitäkin huolimatta että vesi oli hänelle kammotus, jopa pahempi kuin Lordi Pahan määräämät digimol-turnaukset tai Kätyrin rasittava tökkiminen, jonka oli olevinaan tarkoitus toimia kidutuksena.)
”No niin... nyt takaisin meidän hoiviimme, Commander”, kuului epämääräinen, kimeä murahdus hänen selkänsä takaa. Kuinka kummassa Kätyri pääsi kerta toisensa jälkeen hänen alueelleen? Osasiko tuo luonnoton olio teleportata tai jotain?
”Miksi sinä piinaat minua? Tämä on MINUN ikioma ULOTTUVUUTENI! Ei minulla ole mitään tekemistä Pahan valtakunnan kanssa!” hän ärähti.
”Ällös nyt hikeenny, Commander hyvä, sinulla on sikäli tekemistä meidän kanssamme, että Lordi Paha haluaa pitää diplomaattiset suhteenne kunnossa. Tules nyt, digimol-turnaus ja übermakeat suklaakeksit odottavat.”
Commander Pink huokaisi. Ei alistuneesti, ei tietenkään, eihän hän alistuisi tuollaisille naurettaville olennoille, kuin polvenkorkuinen karhu tai hänen hampaitaan viilaileva androgyynen Lordi Pahansa. Commander huokaisi koska oli lopen kyllästynyt tähän vähintään kolmesti viikossa toistuvaan rituaalinomaiseen tapahtumaan.
~~~~
Olipa Commander sitten kuinka turhautunut hyvänsä, hän ei silti kyennyt välttämään matkaa Lordi Pahan asuttamaan Tuomionvuoreen, joka toimi Pahan valtakunnan pätsimäisenä päämajana.
”Nooooh, Commander Pink, jokos olette päättäneet siirtyä asustelemaan mitä ihastuttavimpaan tyrmästöömme?” Lordi Paha kysyi kaataessaan itselleen kupposen kuumaa ja ojentaessaan siinä samalla keksilautasta Commanderin nenän alle.
”En, kiitos vain. Olen varsin tyytyväinen omaan L-27:aani. Mikäli te vain viimeinkin jättäisitte minut rauhaan”, Commander Pink vastasi viileästi.
”Äläs nyt, pitäähän hallitsijoiden vetää yhtä köyttä. Vai... ettehän te vain vihjaa, että” Lordi Paha piti pienen taidepaussin, ”teillä ei ole köyttä? Hahhahha.”
”Krhmm... hauskaa”, Commander mutisi ja haukkasi palan suklaakeksiä.
”Eikö vain”, Lordi Paha vahvisti ja virnuili niin, että neulanteräviksi viilatut hampaat vilkkuivat.
”Menkää jo asiaan”, Kätyri huomautti jostain sivusta. ”Digimolit ovat kärsimättömiä.”
”Kätyri, HILJAA!” Lordi Paha töksäytti alaiselleen. Karhu mulkaisi, mutta piti kuononsa ummessa.
”Niin tosiaan, siirtykäämme Digimolien pariin. Olen suunnitellut mitä mielenkiintoisimman haasteen sinulle. Pääset... GLADIAATTORIKSI!” Lordi Paha julisti ja riuhtaisi jostain esiin mitä kuvottavimman vihreitä paljetteja pursuilevan gladiaattoriasun.
Commander Pinkin tyrmistys oli sanoinkuvaamaton. Taustalla Kätyri napsi valokuvia kuin mikäkin hullu paparazzi, ja nauroi samalla niin, että hyvä kun pystyssä pysyi.
”Ei kiitos, minulla oli täksi päiväksi muuta menoa”, Commander sanoi saadessaan puhekykynsä takaisin. ”Olin suunnitellut pakenevani merelle.”
”Mikä MAHTAVA idea!” Lordi Paha kiljaisi (hyvin epämiehekkäästi). ”Me tulemme mukaan!”
”Ette varmasti tule”, Commander kivahti ja lampsi kohti valtavan neuvottelusaliksi kutsutun huoneen ovea.
”Äläs nyt leiki tulella, Commander hyvä. Jos et ota meitä mukaan, se voitaisiin nähdä sodanjulistuksena, ja silloin meidän olisi valitettavasti kidnapattava sinut ja tungettava rommitynnyriin. Lisäksi minun olisi luovutettava sinut Kätyrin ja inkvisition kynsiin ja evättävä sinulta nuo kauheat suklaakeksit. Ymmärrät kai, että nyt ei ole kysymys pienistä asioista”, Lordi Paha totesi vakavalla äänellä. Hänen silmänsä leimusivat pahaenteisesti ja hän nuolaisi ohimennen hammasrivistöään.
Commander Pink seisoi hetken aloillaan, korjasi ryhtiään, josta Notre Damen kellonsoittaja olisi ollut ylpeä, ja antoi katseensa kiertää Lordi Pahasta Kätyriin, joka oli jollain yli-inhimillisellä ponnistelulla kerännyt itsensä kasaan ja toipunut kohtauksestaan.
”Ei käy.” Sitten hän lähti.
Palattuaan L-27:aan, Commander Pinkille tuli kiire. Hän latoi pinkkiin laukkuunsa kaiken vähänkin tarpeellisenoloisen roinan, vilkaisi itseään peiliin ja sulki asuntonsa oven. Sitten hän kirmasi epätoivon vimmalla kohti lähintä vesistöä, jonne hän oli joskus muinoin piilottanut ultramodernin huvijahtinsa. Mikäli mietit, mitä vettäpelkäävä Commander sellaisella tekisi, niin kysykää häneltä, älkää minulta, minähän olen vain kertoja.
Huvijahdin käynnistyessä Commander huokaisi helpotuksesta. Hän pääsisi sittenkin pois. Sittenkin pakoon Kätyrin kummallisia ilmiintymiskykyjä ja Lordi Pahan suunnittelemaa gladiaattoriesitystä.
~~~~
Ilta oli kaunis. Vesi liplatti, moottori hurisi hiljaa, taivas oli vaaleanpunainen ja valkeiden pilvenhaituvaisten kirjoma. Aurinko laski punaorannsina horisonttiin.
Commander Pink vaihtoi automaattiohjauksen päälle ja päätti siirtyä sisätiloihin nauttimaan annoksen erästä harvinaista ruokaa, jota hän kumma kyllä suostui syömään. Hänen pitäisi myös purkaa matkatavaransa.
Matkallaan alas hän sattui vilkaisemaan taakseen. Kaikki harmonia oli tiessään, esteettinen näköala tapettu, sillä siellä missä äsken oli ollut vain kirkasta merivettä, oli nyt vähintään armadan verran tummia aluksia, joiden mastoissa liehui Pahan valtakunnan lippu.
Mikä pahinta, lippulaivan mastossa liehui itsensä Lordi Pahan oma viiri.
Pahan valtakunta oli lähtenyt liikkeelle.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Pysytelkää mukana. Koska jos ette, Commander Pink kuolee. Ja jatkon suhteen älkää olko toiveikkaita, se tulee kun on tullakseen. Ja älkää sanoko minulle mitään tuosta yhdestä kohdasta, jossa kirjasin on eri. En voi sille mitään, että Shakespeare on riivannut tämän koneiston.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Pysytelkää mukana. Koska jos ette, Commander Pink kuolee. Ja jatkon suhteen älkää olko toiveikkaita, se tulee kun on tullakseen. Ja älkää sanoko minulle mitään tuosta yhdestä kohdasta, jossa kirjasin on eri. En voi sille mitään, että Shakespeare on riivannut tämän koneiston.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti