Voisiko päivä paremmin alkaa?

Nimittäin... heräsin siihen, että pääni lähti irti. En ihan tarkkaan muista kaikkia yksityiskohtia, ja ihan hyvä niin, mutta joka tapauksessa joku oli katkaissut kaulani. Muistan, että pysyin elossa huomattavan pitkään, mutta sitten, kun yritin harjata hiuksiani, kuului vain epämääräinen massahtava ääni ja kaulaltani alkoi vuotaa verta. Pääni alkoi irrota. Siinä sitten menin vähän shokkiin... ja heräsin. Näin alkoi Kätyrin aamu tänään.

Kuulin myös herätessäni epätavallisen kovaäänisiä kaikuja inkvisition kidutussalista. Enkö minä ole käskenyt niitä hoitamaan hommansa ennen aamuyötä??? Pitää käydä muistuttamassa niitä ruojia. Sen siitä saa, kun pistää märkäkorvat hommiin.

JEAH!

Lyhyesti:

RICHARD

K

MORGAN

TULEE

FINNCONIIN

2011!!!

SIELLÄ

OLEMME

SIIS

MEKIN!

PIAN

TAPAAMME,

JULMA

LIITTOLAISENI!!

MUAH

HAH

HAA

Kätyri is back!

Olen eeppisesti onnistunut laiminlyömään velvollisuuksiani. Mitä nöyrimmät anteeksipyyntöni teille, arvon alamaiset ja jopa sinulle, Lordi Paha.

Ensi viikosta lähtien yritän paljastaa vähän enemmän niitä puolia, joista Lodi (Lordi) Paha ei teille kykene kertomaan. Jos nyt sanottaisiin... pari merkintää per viikko. KOSKA TÄMÄ BLOGI EI KUOLE!!!! SE SYNTYI MINUSTA (okei, minun toimestani) JA MINUUN SE EI TULE PÄÄTTYMÄÄN! Ei minun eläessäni. Niinpä minä yritän jälleen pistää korteni, vai pitäisikö sanoa laavakiveni, tähän ah niin mahtavaan Tuomionvuoreen. Kasvattakaamme siitä entistä mahtavampi, entistä ehompi ja niin edelleen.

Jopa itse Blogger on alistunut Tuomionvuoren tahtoon, joten ei luovuta vallasta nyt. Ei luovuta siitä koskaan.

Hallintakeskus ei liity niinkään maailmanvalloitukseen kuin...

Ja niin edelleen. Tässä selkeästi viitataan, että jopa Hallintakeskus on luopunut kaikista maailmanvalloitussuunnitelmista. Se on jättänyt ne hommat meille.

(Lähes) kaikki (tai ainakin paljon) aapelicrombismista

Tässä se taas nyt nähdään. Jätä tämä blogi viikonlopuksi Kätyrin käsiin ja mikäköhän mahtaa olla lopputulos? Aivan, arvasitte oikein! Ei yhtään mitään! Mutta mitä muutakaan voisimme häneltä odottaa? Hänhän vaikuttaa hylänneen tämän paikan jo aikoja sitten. Sanokaa minun sanoneen, tämä blogi kuolee. On kuolemaisillaan. Lopulta, varmaan vuoden päästä, ei enää kukaan enää edes muista mitään Pahan Valtakuntaa. Kukaan ei päivitä. On vain tuo yksi yksinäinen blogi jossain tuolla internetin uumenissa, taas yksi hylätty keidas tuossa blogien autiomaassa! No, mutta koska Loppuun on vielä matkaa, nauttikaamme näistä säälittävistä minuuteista ennen viimeisiä hetkiä. Sillä nyt aion hehkuttaa!

On nimittäin... Abercrombie-aika!!!! Sain tässä juuri aivan mahtavan opuksen, The Heroesin, lukaistua. Ja se merkitsee huimaa fanitusputkea. Pelätkää. Vaviskaa.

Arvoisa Aapelicrombie ei nääs pettänyt odotuksiamme tälläkään kertaa! Itseasiassa, ne odotukset ylitettiin. Aluksi muutama sananen kirjan juonesta, vaikka yksityiskohtiin mennä en aiokaan. Kyseessä on siis tarina sodasta, The Union (etelä) vs. .... erään tutun tyypin johtama barbaarien sotajoukko (pohjoinen). Nämä kaksi osapuolta sitten sattuvat kohtaamaan eräällä varsin merkityksettömällä mäennyppylällä, mistä lähteekin sitten koko sodan kliimaksi käyntiin. Ja tämä noin 500-sivuinen teos siis kuvaa kolmen päivän tapahtumia tuolla alueella. Ja aika hiton usean henkilön näkökulmasta. Luvassa on siis äärimmäisen väkivaltaista, realistista, hurmepitoista ja ehdottoman sankaritonta mättöä mudassa ja liejussa! Tai no, itse mättöä on ehkä vain 10% koko sodan tapahtumista. Suurimmat taistelut käydään missä lie pelloilla, soilla ja teltoissa missä sotilasparat joutuvat kuluttamaan aikaansa odotellen toimintaa. Myös sotajuonitteluun, keskinäiseen kieroiluun (ja kiroiluun), salamurhausyrityksiin ja yleiseen hengissäsinnittelyyn kiinnitetään kiitettävästi huomiota. Varsin mukava pläjäys synkistelyä, siis. Parasta ovat tietenkin jälleen hahmot ja se dialogi. Etenkin hahmot. Ja dialogi. En osaa päättää kumpi on hienompaa.

Aloittakaamme hahmoista. Esittelen nyt vain näkyvimmät, parhaimmat ja vähiten spoilaavat hahmot.

Ensin hieman Gorstista. Bremer dan Gorst. Valtava lihaskimppu, jolla on pikkutytön ääni. Ja joka on sotahullu. Oikeasti. Tyyppi oli ainut kirjan hahmoista joka oikeasti nautti sotimisesta. Eikä ihmekään, Gorst nimittäin on siinä hiton hyvä. Pistäkää Gorst keskelle norskeja ja se saakeli mättää ne kaikki muussiksi! Gorstilla on kuitenkin pari ongelmaa. Häntä ja hänen sankaritekojaan ei kauheasti arvosteta, johtuuko se sitten hänen äänestään vai hänen epämääräisestä historiastaan, paha sanoa. Toinen Gorstin ongelma on se, että hän on toivottoman rakastunut erääseen aatelissotilaan vaimoon, Finreen.

Ja aasinsiltaa pitkin loikkaamme... Finreen! Fin on taas kyllä yksi kova muija. Fin on nimittäin koko elämänsä viettänyt sodan parissa (hänen isänsä on marsalkka Kroy, duh) ja olisi takuulla useampia upseereja sun muita pätevämpi heidän hommiinsa. Sen lisäksi hän on äärimmäisen kunnianhimoinen ja vihaa tajuttomasti erästä Meediä. Jänskää.

Ja sitten erääseen korpraaliin. Korpraali Tunnyyn. Pakko sanoa että Tunny on kyllä hieno mies. Jotain vaan niin tajuttoman tyylikästä luettavaa. Yksi parhaista dialoginluojista koko kirjassa. Pakko ihan heittää pari esimerkkiä, jotka muuten kaikki sattuvat löytymään vielä samalta sivulta.

'Colonel Vallimir came up a while ago,' murmured Yolk, as though that was the very thing Tunny needed to lift his spirits. 'Wonderful,' he hissed. 'Maybe we can eat him.'

Lol. Seuraava.

'No sign of Latherliver yet?' 'Lederlingen, Corporal Tunny.' 'I know his name, Worth. I choose to mispronounce it because it amuses me.'

Mahtavaa. Seuraavaksi voimmekin varmaan käsitellä erästä toista hahmoa, jonka mahtava puhekyky meitä niin riemastuttaa. Nimittäin prinssi Calder! Yksi saakelin ärsyttävä, vihattu tyyppi, jonka ainoat keinot puolustautua ovat hänen terävä kielensä ja älynsä. Vain kolme sanaa riittänee. Fucking lucky bastard.

Sitten menemme norskeihin, koska heissä vasta hehkutettavaa riittää. Lyhesti esittelen Curnden Crawin, räkäisen veteraanin, joka tahtoo vain tehdä aina"the right thing". Ja Wonderful, huumoripitoinen naissotilas. Ja Foss Deep ja Foss Shallow, pari palkkamurhaajaveljestä, jotka huvittavat lukijoitaan puhumalla lapsellisesti ja tekemällä mitä tahansa kullasta! Ja Beck, itsestään vähän liikoja kuvitteleva teinipoika, joka saa tuta sodan kaikessa julmuudessaan(Aivan! Juokse äitisi helmoihin, juokse!). Ja OMGOMGOMGOMG...

Saakelin Cracknut Whirrun of Bligh!!! Tajutonta fanityttökiljuntaa!! Paras kaikista kirjan hahmoista, joka ei valitettavasti saa arvon diktaattorin mielestä tarpeeksi esilläoloaikaa kirjassa. Mutta kuitenkin, WHIRRRUUUUUN! Siis, tyyppi on myös norski. Ja hullu. Oikeasti hullu. Jolla on aika hiton hyvä dramatiikantaju(esim. ensiesiintyminen: ilmestyy pimeyden syövereistä keskelle hiljaista kivirinkiä, jossa jännitys on juuri tiivistymäisillään kahden barbaarijoukkion ottaessa yhteen. Whirrun manaa jotain pahaenteistä jostain saakelin ennustuksesta ja kuolemasta ja kantaa harteillaan miekkaa..) ja Father of Swords! Whirrunilla on Father of Swords! Saakelin valtava teräase, jonka väitetään laskeutuneen taivaista maan kamaralle. Ja mikä parasta, Whirrunin vaatteet tuntuvat vähenevän taistelu taistelulta.

Okei. Siinä oli tarpeeksi hahmoista. Ei minulla enää muuta hehkutettavaa ole The Heroesista kuin... aapelicrombismin historian toisiksi eeppisin kaksintaistelu!!! En malta olla millään spoilaamatta, se oli niin mahtavaa, ja sitäpaitsi on aika itsestäänselvää että ne kaksi joka tapauksessa törmäävät toisiinsa jossain vaiheessa. Eli Gorst vs Whirrun! RAAAAAH!!! Kaksi sotahullua legendaa kohtaavat taistelutantereella, miten käykään!? Miten KÄYKÄÄN!? KHÄLKKLKLVHNHSHSBYSETTGFRÄÄÄÄÄÄÄN...........?

Lopun saatte lukea itse. Tänään en aio jatkaa listailua. Huomenna ehkä.

Y Ö K

Kun heräsin, tiesin että jokin oli pahasti pielessä. Ensinnäkin, päässäni soi eräs kappale jota en ollut kuullut varmaan viiteen vuoteen. Toiseksi, olin nähnyt jotain käsittämättömiä unia, missä koetin ostaa röyhelöistä kukkaismekkoa amerikanenglantia puhuvalta japanilaiselta. Kolmanneksi, en ollut täysin varma oliko se edes ollut unta, sillä se saattoi olla nimittäin myös omaa kuvitelmaani. Neljänneksi, en ollut varma olinko nukkunut puolta tuntia enempää. Viidenneksi, minulla oli kaamea nälkä. Ja siitä kun sitten lähdin mönkimään ulos pylvässänkyni silkkisistä syövereistä, huomasin jotain joka osoitti epäilykseni todeksi. En nimittäin pysynyt pystyssä! Päässäni heitti volttia, kuvakudosten peittämät seinät pyörivät silmissäni ja aloin tuntea oloni varsin epämiellyttäväksi. Niinpä lähdin siitä kontaten vaeltelemaan pitkin palatsiani, välillä lysähtäen lattialle makaamaan. Se oli... eksoottinen kokemus. Varsinkin kun palatsini nurkissa väijyvillä demooneilla on aina tapana innostua konttaamisesta niin että ne aina hyökkäävät nilkkojen kimppuun! Lopulta sain pari palvelijaa käsiini ja pakotin heidät tunkemaan jotain suolaista lautaselleni. Vaan eipä siitä mitään hyvää seurannut, kuten voitte varmaan arvatakin. Päätin kuitenkin rohkeasti saada itseni syömään jotain. Niinpä tukeuduin vanhaan tuttavaani, chilinuudeleihin itse jauhamallani tuplaekstrachilillä ja kevätsipulilla! Valitettavasti annos osoittautuikin posessoiduksi, sillä yhtäkkiä tunsin päässäni, etenkin nenässäni, räjähtävän, ja minun oli asetettava kylmä lumottu rätti kasvoilleni kunnes polttelu lakkasi. Sitten päätin syödä hieman lisää. Suoriuduin jotenkuten Suurten Muinaisten kanssa lounaalle ruokasaliini, jossa keskustelimme taas hieman valtioni tilanteesta ja muusta varsin tylsästä politiikasta. Tarjoilu oli kyllä kerrassaan mainio, ainakaan monipuolisuudesta ei ollut pulaa, sillä pelkästään pääruokalajeja oli ainakin viittätoista eri sorttia! Yksi per Suuren Muinaisen jokainen pää, siis.

No, selvisin siis melko kiitettävästi kuitenkin, kohtauksestani huolimatta. Sen jälkeen olen koettanut vain rauhoittua erään varsin puisevan tekstin parissa...

No, korkea aika siirtyä Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24.n pariin!

Sijalla 10...

Tyrion Lannister!

- Anteeksi etten voi kohdata teitä seisaallani, arvoisa Tyrion. Ei ole tarkoitukseni olla loukkaava, minä en vain yksinkertaisesti pysy pystyssä.

Se oli lyhyt(ei, en edelleenkään loukkaa teitä tahallani, Tyrion-herra!) ja ytimekäs pätkä keskustelustamme. Ei jaksa kirjoittaa. Mutta kyllähän sitä nyt jotain perustelua on lyötävä pöytään! Niin, miksi fanitammekaan Tyrionia? ... Koska tyyppihän on coolein, sarkasmintajuisin ja mättävin kääpiö ikinä! Loistavaa hahmosuunnittelua, tosiaankin! Kiitokset ja ylistykset jälleen George R. R. Martinille ja hänen verrattomille kirjoittajanlahjoilleen! (Vielä pieni loppuhuomautus - Tyrion ei TODELLAKAAN ole mikään kääpiö-rodun edustaja, vaan oikea kääpiö!)

Vanhuus iski VVV:n!

Näin paljastaa meille Pahan Valtakunnan kohupari, VVV ja Vanhuus. Heidän mukaansa se oli Vanhuus joka teki aloitteen. Ja no... eipä sitten muuta. Way to go, Vanhuus ja VVV. Jatkakaa samaan malliin. Tehkää jotain mistä voimme täällä kirjoitella. Muuten meillä ei, öh, ole mitään mistä kirjoittaa. Paitsi että! Tänään kyllä sattui tapahtumaan muutakin! Muun muassa eräs pinkki italian kielellä somistettu humaaninen lappu/moniste uhrattiin! Itse en saanut tätä tapahtumaa todistaa, en siis ole aivan varma kenelle humaaninen lipuska oikein uhrattiin ja miksi, olin samaan aikaan erään varsin mieltälaajentavan kaavan kimpussa. Ohessa kuva oletetun humaanista pinkistä lapusta. Ilman salakielistä mongerrusta, tietenkin.

Selvitimme myös laboratorioissamme parin alkemistini kanssa, että vampyyrit kuolaavat verta. Mikä on kyllä varmaan melko kiusallista, päättelin, niinpä tilasin heti Tuomiovuoren työpajoilta kuolakippoja vampyyriparkojen käyttöön! Toivottavasti kuolakipoista on edes jonkin verran kuppaista iloa. Ja muistakaakin: "Vaeltaja pitää tappaa!" Näin meille julisti itse Suuri Systeemi, kun menimme hänen puheilleen hakemaan neuvoa tulevaisuuden varalle. En tiedä kenestä "Vaeltajasta" tuo Suuri Systeemi puhui, mutta olen melko varma että tunnistamme hänet kun hetki koittaa. Ja koska haluan nopeasti päästä seuraavaan osaan, aion tämänkin vain tiiviisti ilmaista. Kaikki teistä tuntevat varmaan sen kuuluisan rage-merkin, joka aina mysteerisesti tupsahtaa sarjakuvasankarien otsiin heidän muuten vaan ragettaessaan tai saadessaan jonkin kätevän power-boostin tai muuta. Noh, älkäämme enää kutsuko sitä mielikuvituksettomasti vain rage-merkiksi, sillä se on saanut jo oman nimen! Nimittäin... toivottakaa tervetulleeksi ÄNGRIÖ!Ja sitten Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24. Nyt on jo päästy yli puolenvälin. Koettakaa kestää.

Eli sijalla.. saakuti... 11GRRRRRH...

ROAAARH! KALPEA NAINEN!

- Mitä hiivattua!? SINÄ!? DIIIIIIIEEEEEEEEEEEEEEE!!!*smashklongpumbboongpppossshhhhgrhrgrhiikiiikläiskloiskaijaijaijaikuolekuolehahaahaha*

Okei. Yritän. Hillitä. Itseni. En rageta. En langeta ängriötä otsalleni. Jos ette vielä käsittäneet, inhoan Kalpeaa naista. Vihaan sitä akkaa. Kuinka se kehtaa tehdä sitä...!? Se hirviö! Se... se... AAARGH! Antakaa kun väännän siltä niskat! (Itse asiassa minun pitäisi ragettaa Robin Hobbille, tuolle julmalle olennolle, joka kirjojensa kautta tuon kaamean hahmon loi. Mutta Hobbin on vielä pystyttävä kirjoittamaan, eikä se onnistu murtuneella kädellä.) En voi kertoa mitä se Kalpea nainen meni tekemään sillä se olisi spoilaamista. Pahanlaatuista.

Pakollinen angstimerkintä vol 2

Olen kuin spagettia. Syntynyt uudestaan vihreän Smörgel-juoman uumenista kuullessani pöllön minua kutsuvan. Se on lohduttavaa. Se saa kynteni tekemään pakkoliikkeitä. Miksi onkaan valkoinen oranssilla? Onko ortopediikalla jokin syvempi tarkoitus tässä partojen valtaamassa maailmassa? Kun sen kuulen, herää jokin pieni, kenties Glokta sisälläni. Se kilkuttaa pienellä taltallaan minun harmaata olemustani. Se kettuilee ärsyttäville angsti-tekotaiteellisuus-runollisuus-blahblahblah-blogimerkinnöille. Kirjoitin sen kunniaksi runon. Se kertoo, kuinka kerran, kulkiessani puukoppa päälaellani kohti Vanhaa Hellaa törmäsin erääseen postilaatikkoon, joka kuiskasi minulle kaiken. Kaiken, mikä koskee pippurin jauhamista ja siitä eroon pääsemistä. Silloin heräsi sisäinen monopolirahani. Siitä tämä runo kertoo. Sen nimi on Unta pimeässä.

Yhpuhpah voi sinua sentään, älä pure minua leukaan

Älä poimi sitä, se on myrkyllinen

Ikkunalaudan päällä elää vanha hevonen, joka ei enää hirnu tai tanssi salsaa

Se makes me jättesäääd, koska OOOON s i m p a n s s i

Sillä välin kun avarratte akvaarioidenne sisäistä kahlaajasirkkuorvokkipetunialeinikkipitoisuutta, voimme nautiskella Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24:n sijan 12 syvällisyyttä ja merkityksellisyyttä tyhjiössä.

NUMERONA 12 PUUTORVEEN PUHALTAA...

Ääninauha "Tohtori Paha" Kung-fu

- Pohtikaamme tuon nimenne perimmäistä sokerijuurikasta. Missä se olikaan silloin, kun leikkipuisto valahti taivaalta yllemme, peittäen koko Strumggdeyburley-kuun alleen? Oliko se jo silloin paha? Oliko se jo silloin kuin vihainen naapuri? Liehuivatko Ehtootahyvääiltaan jalot, Strumggeyburleyn valaisemat viirit jo tuolloin porhoggjliemme yläpuolella? Olivatko sormemme jo tuolloin limaisia? Miksi paha? Yrititkö kenties jäljitellä hurmaavan keisarimme Roodo Iibirin nimeä? Se ei käy päinsä. Kun sen kuulen, vilistävät maailman valot ja ihmiset aistinelimieni ohitse, luoden sublimaalisen havainnon mahdolliseksi meille kaikille. Ylistetty olkoon, oi säilömuisti!Jos jonain yönä nukahdatte siihen, että hiekkakasa jalkopäässänne räjähtää, voitte aina luottaa siihen, että se on Majin Buu. Aina.

Nenistä, sormista ja huulista.. sekä hiukan Onstraplensonista

Paluu Pahan Valtakunnan diktaattorin arkeen on aina yhtä sykähdyttävä kokemus. Sitä vaan yhtäkkiä tempaistaan rauhallisista lomapäivien löllymisestä shokeeraavaan, hämärien tyyppien täyttämään kaaokseen. Eikä tämäkään arkipäivä ole mikään poikkeus. Ensinnäkin, kesken varsin makoisten unieni heräsin siihen kuinka kuulin päässäni Onstraplensonin kutsun. Koska olin aiemmin saanut samalla tavalla tietooni myös Glehom Glimin(=Lordi Paha ja Kätyri -tehotiimi), oletin tämän kyseisen Onstraplensonin voivan olla vain ja ainoastaan se kauan etsitty nimitys meidän hiukan laajemmalle tehotiimillemme. Eli Onstraplenson= Lordi Paha, Commander Pink, VVV, Kätyri ja Joleus Caesar. Ollos tervetullut maailmaamme, oi vastasyntynyt Onstraplenson!!!


Päivällä ollessani työn touhussa minua sitten alkoivat piinata erilaiset ruumiinosat. Keskustelimme hieman jaloista; koska Kätyri traagisesti menettää toisen alaraajansa, on hänen lainattava Joleukselta jalkaa. Jolloin syntyy täydellinen puolentoista metrin ero(joka en ole minä, vaan Kätyri sekin!) alaraajoihin. Tästä aiheesta kiistellessämme laskeutui katosta yllemme yllättäen nenähuntuja. Ne piinasivat jaloja neniämme kunnes luovutimme kiivaassa taistelussa ja päätimme rehellisesti perääntyä. Käskin sulkea tuon huoneen ikuisiksi ajoiksi, etteivät nenähunnut enää koskaan piinaisi meitä. Älkää koskaan astuko huoneeseen, jonka ovessa lukee jotain nenähuntuihin viittaavaakaan! Julistimme nenän myös kierrotuksi sanaksi. Koska Kätyri oli joutunut erityisen vakavaan shokkiin, kiitos nenähuntujen, alkoi hän hourailla jotain kummallista papukaijamerkeistä. Myös hänen sormensa oireilivat oudosti; ne rutistuivat kasaan ja taipuivat itsekseen! Tämä kuitenkin paljastui loppujen lopuksi hänen sormiensa tavalliseksi olotilaksi, olemmehan me jo ammoisista ajoista lähtien tienneet niiden sormien olevan oudot! Nyt ne ovat limaisten lisäksi siis myös ryttääntyvät. Ja tämän episodin jälkeen siirryin esiintymislavalle. Siellä kimppuuni iski HUULEN ARVOITUS. Ylähuuleni katosi mysteerisesti. Kauhea etsintä alkoi. Ja jatkuu edelleen. Olkaa hyvät ja ilmoittakaa ystävällisesti Onstraplensonille, jos löydätte kadonneen ylähuuleni.



Nauttikaamme sillä välin Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24:stä!


Sijalla 13 hehkuu...



Kamui (Gintama)!
- Ai, tepäs olettekin hilpeän näköinen heppu, teidän on siis pakko olla erittäin rauhaarakastava ja luotettava! Ja osaatte varustautua kunnolla myös säähän kuin säähän, kun kannatte tuota varjoa mukananne! Sopii helteeseen, sopii sateeseen... Harvoin näkee näin tunnollisia nuoriamiehiä! On ilo tietää, että tuollaiset kunnolliset nuoret perivät tämän planeetan meidän jälkeemme. Hei, varo vähän sen varjon kanssa, joku voisi vaikka loukkaantua. Hei hetkinen, mitäs tuo punainen aine tuossa varjossa oikein on? Annas kun katson sitä hieman tarkemmin, pistäpä sitä varjoa vähän lähemmäs. EI, EI NOIN LÄHELLE!!
Hehheheh. Minua ainakin hekottaa. Taas yksi tällainen hurja sukunsa ja perheensä odotukset ja vähän jonkun muunkin pettänyt pahis! Mahtavaa! Ja miten tyylikäs ja hyvin suunniteltu tämä pahis onkaan! Tyyppihän on yksi saakelin hullu sadisti! Katsokaa nyt, sehän saakeli virnuilee mättäessään! Sillä todellakin on hauskaa! Heittäkää hyvästit noille muinaispahiksille, jotka tavoittelevat kuolemattomuutta tai... haluavat valloittaa maailman(OF COURS... EI. MINÄ. PYSTYN. SIIHEN. En aio sanoa sitä loppuun)! Tervetuloa te hassunhauskat sadistipahikset, jotka nautitte pelkästään kaaoksesta, mätöstä, verestä, kirkuvista uhreista ja sorrosta! Tulevaisuus on meidän! Ja Kamuin. Ekstrapisteet tosiaankin siitä hullusta virneestä. Ja letistä, krhm.

Karaten jonkun muun huomaan...??

Tuollainen mysteerinen lause oli yön aikana ilmestynyt auki olleen luonnosvihkoni sivuille. Se oli kirjoitettu pinkillä ja blingaavalla geelikynällä kummallisen vaikeasti tulkittavalla ja pyöreähköllä käsialalla. Karaten jonkun muun huomaan. Mitä se voisi tarkoittaa? Kuka menisi kirjoittamaan moista minun pyhään vihkooni? Mitä sillä on yritetty viestiä? Minä kun en tajua ensinkään koko lauseen merkitystä. Esimerkiksi ensimmäinen sana karaten. Tarkoitetaanko sillä sanaa karata taikka kenties karate? Ei raksuta. Entä muu? Onko se niin kuin another vai tarkoitetaanko sillä kenties lehmää? Entä sitten huomaan? Huomata vai huoma? Koko saakelin lause on yksi mysteeri. Onko kyseessä taas joku Suurten Muinaisten lähettämä varoitus? Vai onko joku juoppo vain mönkinyt yöllä huoneeseeni ja kirjoittanut tuon tekstin? Tämä arvoitus tulee todennäköisesti häiritsemään aivojani lopun päivää, älkää siis odottako kovinkaan korkeatasoista tekstiä.

Sillä edessä on jälleen... Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24!!


Ja sijalla 14 meidät yllättää...

Stainless Steel(tajutonta fanityttökiljuntaa!) (Kuva BTW luonnos)

- Eheheheheheheh... Kappas. Te. Luulin jo nähneeni kaiken kun eilen törmäsin tällä kujalla Raistliniin, mutta oman mielikuvitukseni tuotantoa en odottanut. Mitäköhän seuraavaksi...?

- Tuossa iässä katkeroituminen on vaarallista, sano minun sanoneen.

- Hei, ei sinun kuulu tuota MINULLE sanoa! Vaan Jolalle! Sitäpaitsi, sinä et edes tiedä minkä ikäinen minä olen! Enkä minä ole katkeroitunut, mitä sinä oikein yrität vihjailla?! Olet oma hahmoni, sinun on tehtävä mitä minä haluan! Etkä sinä edes vielä voi olla olemassa, kun et ole koko tarinassa vielä edes ilmestynytkään! Takaisin siitä mieleni perukoille, hus!

- Luuletko tosiaan, että kuolema on kytkeytynyt vain yhteen aikaan tai paikkaan? Kuules, kuolema on kaikkialla ja aina. Niin olen minäkin.

- Hiljaa! En minä tuota käskenyt tehdä! Häivy siitä jonnekin muualle pesteröimään!

Eikö olekin säälittävää? Että fanittaa omaa hahmoaan? ... NO EI TIPPAAKAAN! Itse fanitan KAIKKIA hahmojani, olivat he sitten miten ärsyttäviä tahansa. Stainless Steel(anteeksi tuo nimi, minä en itse asiassa kehittänyt sitä itse. Gorillat vain sähköttivät sen aivoihini) onkin heistä sitten varmaan ylivoimaisesti ärsyttävin. Ja fanitettavin. Random tyyppi keskellä luomaani keskiaikaisvaikutteista maailmaa stoorissani(joka siis on ihan näin vaan BTW, nimeltään Kuolleiden silmät, duh. Täällä olenkin yhden pätkän siitä jo julkaissut) kaikkine meikkeineen, nahka-asusteineen ja verkkohihoineen(jotka eivät tuossa luonnoksessa näy kovin hyvin)! Mutta jotain niin mahtavaa! MIKÄ Steel sitten tarkalleen ottaen on, sitä en mene vielä paljastamaan. Olenpa tylsä. En tosiaan ole koko tarinassa vielä ehtinyt siihen kohtaan, missä Steel pelmahtaa esiin, mutta... Hahmolla tulee olemaan aika iso rooli. Kjehkjehkjeh.

Khrlhlrhlgrlguguhl

Blah. Olen taas paennut. Kauas. Pois. Rauhaan. Jotta voisin taas aktiivisesti jatkaa Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24:ää sijaan 15!!!

Joka tällä kertaa sattuu olemaan...

Raistlin Majere!

Valmistautukaa henkisesti ja fyysisesti siihen että tämän merkinnän aion omistaa vain ja ainoastaan Raistlinin hehkutukselle!

- Aijahah, itse suuri velhohan se siinä. Olisihan se tietysti pitänyt arvata, täällä pimeällä kujalla kun on ehtinyt jo monenlaatuista väkeä näkemään... Katso, Raistlin, pupuja!!

- Damen du, ast kiranann kair soth-arn suh kali jaralan!!

- Mitä? Tulipallo?! Ei, ei EEEIII! Sammuta se! Sammuta se! Vettä, vettä! Maksoin tästä silinteristä 130 perunaa!!

Myönnän kyllä (häveten) kyseisen henkilön fanituksen laantuneen jo vuosia sitten, mutta silti. Raistlin on mahtava. Jotain niin... samaistuttavaa. Varmaan ainoa inhimillinen (ja fanitettava) hahmo koko saakelin Dragonlance-universumista. Sen kirjasarjan laadukkuutta (tai sen olemattomuutta) en nyt mene käsittelemään sen tarkemmin, ettei tule vihaista postia, mutta jos joku tai jokin saa meidät lukemaan sen kaamean pinon loppuun, on sen oltava Raistlin. Raistlin on synkkä, katkera, pitkälettinen(ghrghlkrhl...), PAHIS, lähimmäisiään ja etenkin veljeään sortava ja hyväksikäyttävä.. ja mitä muuta? Kaikkea mitä tarvitaan siihen että jotkut pahaa-aavistamattomat diktaattorit päätyvät lukemaan roskasarjoja! Miten se vaan onkaan niin, että ne parhaimmat hahmot aloittavat hyviksinä, mutta lopettavat (useimmiten elämänsä) pahiksina? No idea. Mutta. Raistlin tottavie on ansainnut paikkansa tällä listalla. Kukapa nyt ei haluaisi kohdata hullua, itsekeskeistä, julmaa ja äärimmäisen vaarallista velhoa synkällä kujalla?

Jo 100 merkintää! Bileet!

Olemme pitäneet tätä bastardia blogia jo 100:n merkinnän ajan! Eiköhän sen kunniaksi pidetä partyt!

Tai, ainakin me pidimme sellaiset äsken täällä Tuomiovuorella. Söimme varsin kuuluisaa Diabetes-kakkua, jonka designista vastasimme minä ja Commander Pink. Toinen puoli kakusta edusti Teh Dark Sidea ja toinen Teh Pink Sidea. Kakun jälkeen emme syö enää koskaan mitään. Ikinä. Tämän jälkeen ryhdyimme partyilemaan erään välkkyvän boksin ääreen. Suoritimme epäpyhiä rituaaleja tuon kyseisen lootan ympärillä ja mumisimme oudoin äänin sekavuuksiltaan eritasoisia juttuja. Langetimme erään kaukaisen maan prinsessan ylle kirouksen, niinpä Omenaväki otti jossain tuolla ohjat käsiinsä ja pisti paikat järjestykseen. Näin etenivät partymme vaiheittain kohti täyttä kaaosta. Kuulimme myös paikallisen livebändin, eli tietenkin Deeppa Rblin esittävän upouuden hitin: Kuolaa.

VVV kuolaa
VVV kuolaa
VVV kuolaa muttei sitä huomaa!

Eeppistä. Ja koska olen nyt pidättänyt teitä lukemasta Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24:ää, aion viimeinkin jatkaa sitä!!

SIJALLA 16 POSETTAA...
It's Looovecraaaaaaft!!

- Kas päivää, arvoisa herra Lovecraft. Todella suuri kunnia tavata teidät, olette yksi niistä suurista hulluista neroista jotka ovat inspiroineet minua pitkin elämääni. Kaikki ne luomanne mönsterit, kaikki se teksteistänne tihkuva pahuus, julmuus ja pahansuopuus... Sitä on vain ihailtava. Olen tottavie todella suuri faninne. Ai mitä, olenko suomalainen? En tosiaan ole, mistä saitte muka sellaisen vaikutelman? Sitä paitsi, ei ole korrektia puhua Suomesta, sillä senkin alueen olen jo aikoja sitten valloittanut itselleni ja maalleni. Tarkalleen ottaen tuo Suomi josta puhutte toimii tällä hetkellä maani valtavana ruokavarastona ja pakastimena. Joten älkää huoliko. Ich bin ein pahanvaltakuntalainer. Tiedän kyllä inhonne noita kurjia suomalaisia kohtaan.

Siis. Kattokaa. Nyt. Vaikka. Noita. Kuviakin. Tyyppihän suorastaan huokuu viestiä: "Olen nähnyt toiselle puolelle. Minä tiedän. Olen kokenut kaiken, mistä uneksitte vain villeimmissä painajaisissanne. Olen tuntenut ne. Olen nähnyt ne. Odottakaa vain, kun ne tulevat, minä olen kaukana täältä." Eli siis coolia. Ylimaallista. Sanoinkuvaamatonta. Ja mikä parasta, H. P. Lovecraft on LEIJONA! Jos ette vielä ole tarttuneet yhteenkään Lovecraftin pyhään opukseen limaisilla sormillanne/lonkeroillanne, tehkää se HETI. Tai Cthulhu tulee ja... Ette halua tietää.

Sotalaulu

Ikkunasta kuulen kuinka viholliset laulaa
kertoen viestiään meille
"Kaikki palaa ennalleen, rakkaus leviää,
aurinko saa taas taivaan valaista, 
kaikki muuttuu paremmaksi."
 
Verisade puhdistaa ja punaiseksi tekee maan 
pimeys antaa kaikelle aikaa
unelias mielikin jo vaaran aavistaa
iho tahtoo kalpaa koskettaa

Chorus:
Keltainen pylpyrä mikset sä jo tuu
oon turhaan odottanut pylpyrää keltaista~
nyt sisään suureen kaaokseen tahdon sukeltaa
ja toivon ettei aika tää tuu koskaan loppumaan
 
Pylpyrä antaa kaikille onnen tunteen
jonka voi säilyttää
kun pimenee taas syksyinen iltapäivä
voi osuma suo kuoloon kylmätä
 
Magmavirran päällä kuljen, taakse hyvyyden portin suljen
verisellä tantereella seison
Tuomionvuori alkaa hohtaa sade muuttuu tuhkaksi
On Pahan valtakunnan aika

Chorus:
Keltainen pylpyrä mikset sä jo tuu
oon turhaan odottanut pylpyrää keltaista~
nyt sisään suureen unelmaan tahdon sukeltaa
ja toivon ettei aika tää tuu koskaan loppumaan
Pylpyrä antaa kaikille onnen tunteen
jonka voi säilyttää
kun pimenee taas syksyinen iltapäivä
voi osuma suo kuoloon kylmätä

OMFG!!!!!!!!!!!(HYPERVENTILOINTIA!!!!!)

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRRRRRGGGGGGGGGGH!

OLEN NIIN SEKAISIN ETTÄ TÄNNE KIRJAUTUESSANI MEINASIN KIRJOITTAA GOOGLE-TILINI SALASANAKSI VAHINGOSSA "OMFG!!!!!!!!!!!" OIKEASTI!!!

http://www.youtube.com/watch?v=PZ5p18wIQEI

TUOSSA YLHÄÄLLÄ ON VASTAUS KAIKKEEN!!!! KAIKKEEEEEEENNNNN!!! LLIIIAAAAAANN EEPPISSSSTTÄÄÄÄ!!!!

Don't touch my sticks, määäään

Olen pahoillani, mutta tänään en yksinkertaisesti jaksa tai ehdi jatkaa Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla- listaani. Se ei myöskään mahtuisi tänne tämän kaiken muun kanssa, sillä minulla on teille, alamaiseni, aika hiton paljon kerrottavaa!

Kuten Kätyri teille jo tiedottikin, olin hoitamassa suhteita muutamiin naapurivaltioihin (L-27, Venäjä...) äärimmäisen diplomaattisesti ja hellävaraisesti. Eli valloittelin, toisin sanoen. Matkustin parin panttivangin kanssa timanttiboksissa ja kidutin heitä jatkuvalla mongerruksellani, joka kaikessa järjettömyydessään tunkeutui sinnikkäästi heidän mitättömien aivojensa syvimpiin syövereihin ja sopukoihin, tehden heidät hulluiksi ja kykenemättömiksi olemaan hiljaa tai paikoillaan. Tämän meluisan seurueen kanssa matkasimme läpi ajan ja avaruuden toisiin ulottuvuuksiin, jossa valloitukseni alkoi. Sotaahan minun ei varsinaisesti täytynyt käydä, sillä neuvottelutaitoni ovat suorastaan huimaavat. Valloitettuani hieman näitä uusia alueita ja odotellessani taas sopivaa laavavirtaa viemään minut takaisin kävin hieman ryöstelemässä maiden aarrekammioita. Löysin useita jo pitkään hamuamiani kääröjä koskien salatieteitä. Valitettavasti VVV:n toivomaa tuliaista, eli hirttolavaa en löytänyt. Lopulta tylsistyin totaalisesti ja jouduin odottamaan neljä tuntia sopivaa virtausta! Lähtiessäni eräs paikallinen fani lahjoitti minulle omin käsin leipomansa limpun. Se oli hyvää. Palasin palatsiini äärimmäisen väsyneenä.

Seuraava päivä, joka on siis NYT ja TÄNÄÄN oli hyvin mielenkiintoinen, myös. Kohtasimme Commander Pinkin kanssa muutamia suurlähettiläitä ja heidän takiaan ajauduimme huimiin seikkailuihin... Aluksi tilanne jotenkin karkasi hieman käsistä. Suurlähettiläät nimittäin kävivät niskan päälle ja he paljastuivatkin mitä koulutetuimmiksi sotilaiksi! Niinpä jouduimme pakenemaan Commanderin kanssa neuvottelumajasta pää seitsemäntenä jalkana. Onneksi maja oli Tuomiovuoren rinteillä, niinpä pääsimme kätevästi vierimään vuorta alas. Minulla itselläni oli siinä vaiheessa oikein hauskaa, mutta Commander ei ollut niin innoissaan sukkiin ja Steampunk-lakkiin tunkevasta tuhkasta ja laavasta tai sitten niistä huimista kivimöykyistä ja hyppyreistä jotka tunkivat tiellemme. Pääsimme kuitenkin kokonaisina alas ja vyöryimme jonkin randomin aitan taakse. Siellä Commander sitten hieman valitteli saamiaan ruhjeita ja kuhmuja. Olimme kuitenkin päässeet salamurhaajia pakoon, mikä oli pääasia, en siis valitellut.

Yllättäen näimme omituisen ilmestyksen leijailevan esiin läheisestä metiköstä. Se oli Suuri Jedi, pukeutuneena übercooleihin vaatteisiin. Hän viittoi meitä tulemaan mukaansa ja mehän lähdimme. Kun saavuimme metsän ytimeen, törmäsimme kokonaiseen yhteisöön vaatetettuna übercooleihin kledjuihin. Jonkinlaiset bileet olivat meneillään. Kaikki nämä pienet olennot pompsahtelivat innoissaan maassa lojuvien keppien ympärillä. Sitten Suuri Jedi alkoi selostaa. Hän kertoi meille kyseessä olevan saunatonttujen tanssikisat, missä nokkelin tanssahtelija palkitaan huimin pokaalein. Katselimme tapahtumia jonkin aikaa huvittuneina. Suuri Jedi koetti mongertaa meille kisan sääntöjä: "Choose wisely. Don't touch my sticks, määäään. Let the war begin. Let's daaaance!" Tanssijoista olivat enää jäljellä vain neljä parasta ja pyhintä, itse suuret Traktori, Diesel, Corolla ja Wolfman. Kaikki neljä hutkivat raajojaan kiivaasti jokaiseen ilmansuuntaan. Loppujen lopuksi voiton vei Corolla, jota juhlistimme kovasti raikuvin aplodein ja hurraa-huudoin. Mutta ottelu ei vielä päättynyt tähän. Oli vuorossa Titaanien taistelu, jossa Corolla ja Suuri Jedi kohtasivat. En rohkene mennä sen taistelun yksityiskohtiin, sillä valehtelisin varmasti. Aivoni nimittäin joutuivat tuona hetkenä ekstaasiin. Näin valon. Se oli jotain niin mahtavaa, etten toivu siitä varmaan koskaan. Eeppisten käänteiden jälkeen voittoon päätyi jälleen Corolla. Kun koko yleisö oli täysin lamaantunut ja huumaantunut, yrittivät karvalakit invaasiota metsään. Ensin ne hyökkäsivät Druidin, sitten Traktorin ja sitten Ranskan kimppuun. Diesel kuitenkin pelasti tilanteen kansainvälisin käsimerkein ja ihana maamme säästyi karvalakkien hirmuvallalta. Saunatontut päästivät meidät jatkamaan matkaamme kohti kotia. Pitkään harhailtuamme pääsimme viimein takaisin palatsiin.

On tottavie ilo olla taas kotona! Nyt minulla on nälkä! Lopuksi kuitenkin laitan vielä kuvan saunatontuista ja heidän mystissävytteisistä tanssijaisistaan. Vain harvat ovat päässeet heidän tanssejaan todistamaan ja vielä harvemmat ovat saaneet niitä ikuistettua.

Pelastus ja sähkösadismi

Tosiaan, olen taas turvallisesti Pahan valtakunnan maaperällä. Eilen en tästä päässyt vielä kertomaan, sillä olin vähän turhan shokissa puhuakseni julkisesti kokemuksistani.

Lyhyesti kerrottuna pelastumisestani sain kiittää Lordi Pahan toimintaa, hänen usuttaessaan Inkvisition kaivamaan minut esiin. Sitten seurasi eeppinen kamppailu Moorcockia vastaan, mutta koska tilanne ei oikein meinannut ratketa suuntaan eikä toiseen (Moorcockin karhunkesyttäjät ovat mitä pirullisimpia olentoja, eivät lannistuneet vaikka purin sen yhdenkin jalan irti), päädyimme lopulta sopimukseen, jonka mukaan luen Moorcockin tuotantoa heti kun kiireiltäni ehdin ja sen jälkeen olen velvollinen tekemään julkisen selostuksen kyseisistä teoksista tänne Pahan valtakuntaan. Tämä ratkaisu siis saattoi minut takaisin Pahan valtakuntaan. Mutta, vielä oli edessä yksi eeppinen taistelu. Minun oli näet päästävä eroon feikki-Kätyristä. Kyllä huomasi että hän oli feikki sydänjuuriaan myöten. Tyyppi ei ollut edes tiennyt lanttukukosta, joka kuuluu erikoisdieettini ulkopuolisiin murkinoihin. Hän ei myöskään ollu osannut koputtaa Lordi Pahan oveen oikealla tavalla (joka on tietenkin näiden tahmaisten näppieni epätasaista rapinaa ovea vasten), joten monia töitäni oli jäänyt hoitamatta, sillä Lordi Paha ei tietenkään ollut laskenut väärin koputtavia vieraita huoneisiinsa. Tästäkös sitten raivostuin ja muutuin Turbomäniksi. Siinä meni vähän smash ja smosh sorkkaraudalla päin näköä. Olin kuitenkin niin karhuuntunut huonosti hoidettuihin velvollisuuksiini, sekä siihen, että joku oli ylipäätään uskaltanut yrittää asettua paikalleni, joten muuntauduin lähes tiedostamattani Michael Jacksoniksi ja ajoin mokoman teeskentelijän ulos Tuomionvuorelta yhtenä huitovien ja raastavien käpälien pyörteenä, moon walkaten ja Trilleriä laulaen. Siinä oli sen olennon loppu. Tuskin enää näyttää naamaansa. Räyh.

Nyt kun tarinat on tarinoitu, on aika palata tämän hetken polttaviin asioihin. Tällä hetkellä Tuomionvuorella ei ole muita kuin minä ja muutamia palvelijoita sekä ylityöllistettyjä inkvisiittoreita, koska Lordi Paha on eeppisellä matkallaan maailman ääriin ja takaisin. Tänä aamuna hän sai välitöntä huomiota vaativan mission, joten timanttiboksi kiiti magmavirtojen mukana Lordimme kyydissään pian tuon uutisen jälkeen. Mihin hän sitten meni? No, koska kaikkea ei ole tarkoitettu teidän sorrettujen alamaisten korville (eikä myöskään nenille, joten älkää yrittäkö), sanottakoon, että hänelle tuli palava kiire hoitamaan diplomaattisia suhteita ties minkälaisten pikku naapurimaidemme kanssa. Valloitus on aina kaiken aa ja oo. Tai ainakin muiden diplomaattien sieppaaminen ja kuulustelu, mutta ei siitä sen enempää. Lisäksi hänen korviinsa kantautui huhuja eräistä harvinaisista kääröistä, jotka sattuvat uupumaan valtakuntamme laajaakin laajemmasta kirjastosta.

Sitten juorupalstalle.
Helvetilliset saimaannorpat kuorsaavat lepokivillään! Tuon pahaenteisen äänen voi kuulla yömyöhään, juuri ennen omaa kuolemaansa. Sillä tuo kuorsaaminen kantautuu itse Manalan pohjattomista syvyyksistä, jonne suuri Silmungurkin taannoin putosi.

Suuri systeemi osoitti jälleen sopivuutensa osaksi Inkvisitiotamme. Tänään vuorossa oli pienten elämänmuotojen tappaminen sähköllä, niiden lilluessa pahaa aavistamatta omassa vesisäiliössään. Sähkösadismiksi Suuri systeemi tätä itse kutsui, eikä lainkaan osoittanut minkäänlaisia inhimillisiä tunteita tämän sanoessaan. Tai... kyllä hän itseasiassa naureskeli aika psykoottisesti tuon jälkeen.

Toinen Inkvisitioomme sopiva henkilö löytyi myös. En olisi ikinä uskonut että Pyramidin nimeltään Jones, eli lyhyemmin Pentti, osoittaisi minkäänlaisia julmuuden merkkejä. Mutta viime aikoina hänestä on paljastunut ties mitä, sen jälkeen kun suuret Tuska-festivaalit alkoivat. Jones, eli Pentti piti lupauksensa, tuskaa olemme saaneet kokea. Paperisotaa, mahdottomien kaavojen pänttäystä (nämä kaavat ovat aivan eri luokkaa, kuin mitkään mitä olette ennen nähneet), saastunutta vettä, kuolleita kaloja ja tänään.... henkistä väkivaltaa!! Jones tosin tajusi siinä vaiheessa menneensä hivenen pitkälle, joten hän pahoitteli kivun tuottamustaan. MUTTA SADISTINEN YDIN ON PALJASTUNUT!!!

Ja vielä viimeinen juoru ennen vetäytymistäni. VVV otti kantaa kiisteltyyn terveys-kysymykseen toteamalla, että terveys on yliarvostettua. Kyllähän se olisi pitänyt arvata VVV:n itsekidutukseen asti menevistä dieeteistä sun muista. Ei hän terveyttä palvo! Mutta... onhan VVV ikuinen, ollut aina ennen meitä ja tulee aina olemaan... häneen eivät päde tämän maailman lait... hänen naavaiset hiuksensakin uhmaavat painovoimaa ja elävät omaa elämäänsä. Samoin kun hänen kasvonsakin.

Nyt poistun. Päässäni näet tuntuu kivuliasta tunneta. On tuntunut siitä asti, kun pääsin pois Moorcockin kynsistä. En tiedä mitä tämä on, mutta olisiko mahdollista että yhteys päähän on palaamassa? Eeeei... se on varmasti vain harhaa, niin kuin kaikki muukin. Yhteys on iäksi menetetty. Mutta entä jos siltikin...

Peruna hyökkäsi Kätyrin kimppuun Tuska-festivaaleilla

Näin pääsi tapahtumaan armon vuonna 2011, 18. 1., Pahan Valtakunnan pääkaupungin Tuomiovuoren syvimmissä sopukoissa juuri Tuska-festivaalien kohokohdan, Deeppa Rblin esiintymisen aikaan. Reportterimme Lordi Paha oli paikalla todistamassa tilannetta ja raportoi meille näin: Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ja nuotio. Ja poika kertoi tarinaa. Joka meni näin. Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ja nuotio. Ja poika kertoi tarinaa. joka meni näin. Oli synkkä ja myrskyinen yö. Ja nuotio. Ja poika...

Eipä muuten raportoikaan! Jospa kuitenkin kertoisimme tapahtumat omin sanoin. Venepakolaisen alkuriffin ensimmäiset otteet olivat juuri kajahdelleet kuuntelijoiden sumeisiin tajuntoihin, kun Peruna sekosi ja alkoi varsin kiivaasti hyökkäillä muiden kanssakuuntelijoiden kimppuun. Ensimmäisenä uhriksi päätyi tietenkin tunnettu ruho, Kätyri. Vakavia vahinkoja ei kuitenkaan ehtinyt sattua, kun järjestyksenvalvonta tunki väliin ja poisti ongelmantuottajan. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ei ainakaan Kätyrin kannalta, sillä yhteyttä päähän ei ole vieläkään saatu.

Kaikkea jännää sitä täällä tapahtuukin. Tämän lisäksi koko Tuomiovuori oli aivan sekaisin. Joleus Caesar oli RAGE, kun taas muut bilettivät jossain. Tuska-festareilla. Tuskaa se kyllä oli, sillä saimme tietää julmia totuuksia naaleista. Ja ketuista. Ketut syövät naaleja. (Inkvisitio, suojelkaa minua, sillä kuulen jo raivopäisen Joleuksen kolkuttelevan ovella!) Tämän jälkeen menin pitämään parituntisen puheen yhteiskuntaluokista alhaisimmalle sivistävistä teksteistä ja teoksista. Voisin sanoa vastaanoton olleen peräti lämmin, kun inkvisitio oli luonut hieman järjestystä yleisön keskuuteen liekinheittimin. Ja koska olen turhaan nyt höpötellyt asioista jotka eivät teitä kiinnosta, voimme palata Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24:n pariin!

SIJAN 17 ON ANSAINNUT...

Anakin Skywalker!

- Huhhuh, laskekaa nyt hyvänen aika tuo kaamea ledikeppi alas! Kohtahan tässä päitä lentelee! No niin, nyt kun olette laittaneet tuon epähumaanin objektin pois, voimme keskustella sivistyneesti. Minun on kyllä pakko tunnustaa mitä syvin ihailuni teitä kohtaan, sillä olette ensimmäisiä tosipahiksia, jotka minua tällä diktaattorin urallani inspiroivat. Kaikki se maailmanvalloitus, ne mustat siistit kaapukledjut... Ette voi uskoakaan kuinka pahasti aikoinani sain teiltä vaikutteita. Taisi siinä kokonainen vuosi vierähtää kun teidän jaloja opetuksianne tankkasin päähäni ja opettelin pahuuden alkeet. Olette idolini!

Kyllä! Lordi Paha fanittaa muita pahisdiktaattoreja! Tämän ei kyllä pitäisi olla niin yllättävää! Tiedän kyllä, että useimmat teistä siellä eivät jaa sympatioitani tätä hullua neroa kohtaan, mutta se ja sama. Yksi originaaleista, vielä klisein pilaamittomista (vai onkohan tuo nyt niin totta?) pahiksista! Joka on COOL.

Kidnapattuna

Täällä minä olen. Istun karhupussin pohjalla, käsissäni vain tämä mystinen väline, johon voin kirjoittaa. Se annettiin minulle testamenttiani varten, mutta minä mitään sellaista vielä tee. Minua on kuullusteltu ja uhkailtu, mutta vielä ei herra Moorcock tule saamaan vastauksia kysymyksiinsä.
Siinä siis syy, miksi edelleen olen täällä, keskellä ei-mitään. Joku feikki on ottanut paikkani Lordi Pahan Kätyrinä, mutta epäilen suuresti tuon sijaiseni pätevyyttä. Kukaan ei ole samanlainen kuin minä. Hmph.

Nyt minun on lopetettava, koska kuudes vaistoni kertoo Moorcockin ilmestyvän pian. Jos kukaan ikinä saa tämän viestin, jonka torakkapostina aion lähettää, vieköön hän sen heti Lordi Pahalle. Pääviestini näet kuuluu: "Niin kauan, kuin olen karhupussissa, en kykene pakenemaan. Se fucking pussi dispellaa voimani niin, että olen vain tavallinen pikku nalle, jolla on Michael Jacsonin hattu, kuolleen kalan tuima katse ja valtava leuka. Tarvitsen apua. T: Kätyri."

*Askeleita. Karhupussiin tartutaan ja sisältö ravistellaan ulos. Pikku nalle tunkee jotain hattunsa sisään.*
- No, Kätyri, oletkos valmis keskustelemaan sivistyneesti tällä kertaa?
- ...
- Etkö? Kyllä minulla on karhunkesyttäjiä tuolla sinua odottamassa, jos et omin avuin suostu ehtoihini.
- ...
*Karhunkesyttäjä astuu esiin, mukanaan puolikuolleet Bedobear ja Ti-Ti Nalle*
- Katso mitä sinulle käy, jos et suostu lukemaan kaikkia kirjojani ja nostamaan niitä parhaiden lukemiesi joukkoon. KATSO!
*Kätyri tekee raivokkaan hyökkäyksen karhunkesyttäjän kimppuun*
-Ei sitten Kätyri. Ehkä olet huomenna myöntyväisempi. Kannattaa muistaa, että ohjelmasi "Turbomänin keittiössä" ei voi jatkua, jos olet täällä. Mieti sitä.
*Kätyri ei kuule, vaan murisee pahaenteisesti ja tappelee raivokkaasti karhunkesyttäjän kanssa*

Stoalaisuuden viemää

Blah. Tänään vasta tapahtuikin. Pikainen tiivistelmä tämänpäiväisistä häppeningeistä.

Oma päiväni alkoi jo varhain, lähinnä taistelemalla kanssa tiettyjen elektronisten laitteiden, jotka olivat suoraan sanottuna KAPUTT. Tämän jälkeen taisteluni jatkui lähinnä vain tilan ja tavaroiden kanssa. Siis niiden sisäisten taisteluideni lisäksi. Taisteluiden jälkeen repäisin oikein kunnolla ja pidin huiman show'n alamaisilleni, jotka olivat tietenkin aivan lumoissaan minun huikean repäisevästä esiintymisestäni. Tämä show houkutteli kansaa ympärilleni Pahan Valtakunnan eri kolkista. Valitettavasti myös muut pitivät omia pieniä esiintymisiään lepotauoillani ja ajoivat Joleus Caesarin itsemurhan partaalle kokemattomuudellaan. Onneksi Kätyri ei ojentanut hänelle Kuolettavan Pinkkiä Kaulaliinaa(KPK). Muuten olisi taas täytynyt etsiä uusi tiedemies palvelukseeni.

Tämän jälkeen sukelsimme Suuren Systeemin tajuntaa roimasti laajentavaan seuraan. Muotoilimme pieniä ranskalaisia Francois-yleismassasta ja Kätyri laukoi tyypilliseen tapaansa itsestäänselvyyksiä (esim. Tolla on hattu!). Havaitsimme myös jokaisessa meissä jotain hyvin... maukasta?

Kätyri=Suola

VVV=Etikka

Commander Pink=Vaniliinisokeri

Lordi Paha=Chili

Joleus Caesar=Maustekurkku(??!!)

Näin meille tähdet kertoivat. Tämän jälkeen pidimme huiman palaverin lanttukukoista ja havaitsimme ettei Kätyri ollut tietoinen mitä nämä kyseiset objektit olivat. Niinpä hän paljastui valeasuiseksi Moorcockiksi! Olin tätä jo epäillyt aiemmin päivällä, mutta nyt tuo lanttukukontuntemattomuus vakuutti minut täysin! Kyllähän nyt jokainen pahanvaltakuntalainen lanttukukot tietää. No, kahlehdimme Moorcockin tyrmiin ja aloitamme kohta kuulustelun todellisen Kätyrin olinpaikasta.

Sillä välin voisin vaikka yhtä hyvin jatkaa erästä pienehköä Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24:ää!

Numberi 18 onpi...

Hengenkakkuankka!

- Värikästä päivää täältä pimeältä kujalta vaan sinne, ankkasein(ANKKA ON IKUINEN!)! Olen tässä kovin pohdiskellut syvintä olemustasi, mikä on pysynyt minulle tähän päivään asti yhtenä mysteerinä. Mikä hitto olet? Mitä teet? Miksi olet? Miksi ankka? Miksi kakku? MIKSIMITENMISSÄHÄHMIKÄMITÄMITENMILLOINKUKA??????

Aivan tämä jalo olento on ansainnut sijoituksensa vain pelkän hämäryytensä ja mysteerisyytensä perusteella. Mitä muuta tästä nyt voi sanoa? Katsokaa nyt tuota kuvaakin.

Se on kaikkialla!

Ei Oskari Wilde, vaan Michael Moorcock! Tuo... tuo... stalkkeri. Se ei jätä minua rauhaan. Se tulee esiin kirjojen kiitoksissa, Neil Gaimanin novellikokoelmissa, erilaisissa suosituksissa, Wikipedian random haussa... aaaargh! Kohta se tunkeutuu uniini, vie järkeni, tekee minusta vihanneksen! Tiedän näin käyvän. Koska kaiken takana on fucking Michael Moorcock!

Tuo kirottu kirjailija on jotenkin ujuttautunut Pahan valtakuntaan piinaamaan minua, koska eräänä heikkona hetkenä ajattelin jättää lukematta hänen tuotantonsa. Oi mitä olenkaan mennyt tekemään. Auttakaa joku! Tehkää asialle jotain, ennen kuin Moorcock saa Elricin pärstän ilmaantumaan hedelmävatiini ja salaisiin arkistoihini. Auttakaan ennen kuin...

*klop klop*

- Mitä hittoa? Kuka siellä nyt on?
- Se olen minä, Michael Moorcock. Olen tullut noutamaan sinut, Kätyri. 
*Ovi avataan. Raskaita askeleita.*
- Hei, ei, et sinä voi minulle mitään!!! Olen Michael Jackson!
- Hehheheheheh. Jokaisen on kärsittävä tekojensa, tai tässä tapauksessa ajatustensa seuraukset.
- Älä tule lähemmäs. Olen Inkvisition johtoportaassa, kärsit jos...
*Moorcock tulee lähemmäs*
- Varoitan sinua! Olen tosissani! Ei enää askeltakaan tai olen ohju--
*Tumma hahmo tarttuu Kätyrin niskavilloihin ja tunkee inhottavan pussin pienen karhupolon päähän*
- phäässsstääää mhjinhut phoiisss... Aphudaa....
*Michael Moorcock häipyy karhupussinsa kanssa Pahan valtakunnan synkeään yöhön*

Joko ehti tulla ikävä?

Rehellisesti sanottuna, ei. En todellakaan kaipaa niiden kamalien pedobearien sekaan. Toivottavasti olette pärjänneet niille eeppisillä kyvyillänne. Kätyrin ainakin luulisi ystävystyneen niiden otusten kanssa, karhuja kun ovat kaikki. Teepä meille palvelus, Kätyri, ja tuhoa ne kaikki kun ne nukkuvat.

Tuhoamista odotellessa voisimme varmaan aivan mainiosti jatkaa vaikkapa Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24:ää!

JA SIJALLA 19 MEITÄ VIIHDYTTÄÄ...

Herra Parrakas Oluttynnyri!

- Oooh. Parrakas Oluttynnyri! Kuinka mahtava olettekaan kaikessa oluttynnyrimäisyydessänne ja parrakkuudessanne! Ja kuinka hienoa tekstiä luottekaan partanne välityksellä tähän maailmaan! Oletteko koskaan muuten miettineet, että intiaanien ja naisten mahdollisuudet päästä tuolle partaisuuden tasolle ovat täysin olemattomat? Onko tämä jotain sovinismis-rasismia tämä partajuttu, häh? Eikö noille kahdelle ryhmälle pitäisikin teidän mielestänne suoda oikeus saada parta? Ehkäpä jonkinlainen hyväntekeväisyyskeräys auttaisi asiaa. Luulisi että George R. R. Martinilta, Robert Jordanilta ja Patrick Rothfussilta saisi yhteensä kerättyä mitä mahtavimmat partavarannot...

Niin. Nyt olette saaneet tietää kaksi maagista askelta kohti menestystä kirjailijana! Oluttynnyrinomainen muoto ja parta! Ainakin Jenkkilä-kaatopaikalla tämä teoria on tullut todistettua useampaan kertaan. Valitettavasti itse en ole viehtynyt kumpaakaan näistä piirteistä, niinpä olen päättänyt olla uhraamatta omaa ulkomuotoani martinilaisille kirjoittajanlahjoille. On toki kuitenkin olemassa myös muita keinoja saavuttaa menestys. Myös siitä on hyötyä jos olet keski-ikäinen ja silmälasipäinen nainen. Tai harvinaisen omalaatuisen tyylin omaava henkilö omituisin harrastuksin ja mielipitein. (Tuon perusteella minun pitäisi nyt olla jo matkalla tähtiin - mutta minähän olen jo julkkisdiktaattori! Mikä tahansa kirjoittamani on jo mahtavaa!)

Niinpä, pienet alamaiseni. Harjoitus ei teekään mestaria. Vaan parta tekee mestarin.

Päivittäinen annoksenne mindrapea, olkaa hyvät

Tänään tulee tapahtumaan kauheita. Täällä Pahan Valtakunnassa. Olen kuullut valtavien pedobearien suunnittelevan invaasiota armaaseen maahani, niinpä jätän teidät kansalaisraukat puolustamaan valtiotamme sillä välin kun pakenen Suurten Muinaisten luo turvaan ja raportoimaan maani tapahtumista. Eli onnea vain teille ketkä sitten ikinä jouduttekaan puolustamaan Pahan Valtakuntaa! Kertokaa minulle sitten jälkeenpäin miten kävi ja silleen. (Parempi olisi muuten voittaa ne pedobearit - muuten joudutte kohtaamaan astetta pahemman vihollisen, eli minut! Älkääkä sitten kysykö miksen itse puolusta valtiotani. Saatte sitten selville kun joudutte kohtaamaan vihollisenne kasvokkain. Sitten toivotte ettette koskaan olisi joutuneet NIIDEN tielle)



Ja koska velvollisuuteni on jatkaa aloittamaani Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24:ää, täytän velvollisuuteni ja jatkan urhoollisesti sijaan 20.



NUMERONA 20 VIRNUILEE...





Aphex Twin!! (Kuvassa ylempänä)

- Okei, arvoisa AFX. Olen tässä vähän kuunnellut musiikkiasi ja tullut siihen tulokseen, että... Teidän täytyy olla joko nero tai vakavasti mieleltänne sairas. Siis, tarkoitukseni on sanoa, että.. olet luonut jotain uraauurtavaa ja jotain häiritsevän kummallista. Musiikin täytyy olla todella hemmetin häiritsevää että joku voi luoda niitä äärimmäisen häiriintyneitä musiikkivideoita mitä teitsin musiikkiin on kuvattu. Oikeasti. Olen... sanaton.

Juutotanoin. Tämä Aphex Twin on kiistatta eräs oudoimmista kansalaisistani. Hänen taustansa on kyllä perin kunnioitettava: tyyppi on britti, walesiläisperäisestä suvusta ja OMG leijona, niin kuin kaikki hemmetin siistit tyypit aina ovat! Musiikistaan en osaa sanoa oikein mitään. Takaan kyllä mitä mahtavimmat mindrapet. Jos olette koskaan harkinneet aineisiin tai muihin kajoamista, voitte korvata ne oikein mainiosti Aphex Twinin musiikilla (ja etenkin niillä musiikkivideoilla - hrrrrrrrr...) Piristäkääpä öitänne vaikka Rubber Johnnylla tai Come to daddylla... Seuraamuksista tai mielenterveydellisistä häiriöistä en ole vastuussa.

Nähdään kolmen suuren pedobearin päästä!

Bastardi kirjailijaksi ja marsilaiset

En nyt oikein itsekään tiedä mikä siinä on kun tässä viime aikoina ei ole tapahtunut yhtikäs mitään! Tai ainahan sitä jotain tapahtuu, mutta ei aina sitten mitään kovinkaan kiehtovaa. Niille, ketkä jaksavat lukea, voin kertoa tässä viime päivinä vain päihittäneeni pari minua piinannutta vihollista (esim. Beowulf, Odin...) inkvisition suomin turvin. Ja olen rämpytellyt tietenkin luuttua! Ennen käytin luuttua vain aseena taisteluissa mutta sitten vähitellen valaistuin ajatukseen: "Luuttu on soitin. Sitä on tarkoitus SOITTAA!" Niinpä hylkäsin tämän instrumentin käyttämisen sotilaallisiin tarkoituksiin ja aloin saada luutustani irti mitä demoonisempia ääniä. Niiden avulla olen lumonnut ja tuhonnut useita. Viime aikoina lähinnä sitä tuhoamista.

Mutta koska nyt on eräänlainen listantapainenkin (Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24) meneillään, on kai sitten sen parissa jatkettava.



SIJALLA 21 SIIS...

Wilden Oskari!

- Huhhuh. Hauska tavata, totta tosiaan. *glung* En olisi koskaan arvannut törmääväni TEIHIN täällä, vaikka olisihan minun tietenkin pitänyt arvata. Kun jo maankin nimi on PAHAN Valtakunta, hehheh. Olette olleet minulle kyllä mitä suurin inspiraation lähde. Etenkin se kirjanne Tel..

- Likainen mieli on ikuinen ilo.

- Anteeksi? Eh, niinpä tietenkin. Tiedänkin erään, joka olisi ehdottomasti kanssanne samaa mieltä tuossa asiassa! Taidanpa itse asiassa tietää vähän useammankin...

- Suuruus on väärinymmärrettyä.

- No jo totta turiset! Minutkin, suurmies kun olen, on usein luultu joksikin hyväntahtoiseksi ja lempeäksi hallitsijaksi, vaikka totuus on aivan päinvastainen! Kukaan ei ole selvästikään vielä ymmärtänyt todellista, mätää ja pahantahtoista minääni! Tästä nimestä huolimatta.

Aivan. Tätä tyyppiä on fanitettava. Hän vaanii meitä jokaisen nurkan takana, valmiina pompsahtamaan kimppuumme ties minkä opuksen tai muun esineen sivuilta/pinnalta. Hän on siellä missä häntä vähiten odotatte! Hän oli suklaalevyssä jonka söitte eilen, hän on pesukoneessanne, hän on vierustoverinne aivoissa valmiina tulemaan esiin hetkenä minä hyvänsä jossain hänen lauseessaan... Vai mitä, Commander Pink? Eikö arvoisa Wilde teekin tätä erityisesti sinulle? Ja vain koska Commander Pink on luonut itsensä ja Wilden välille jonkin epämääräisen vainoajan ja vainotun välisen suhteen, on tämän hepun sinnikkyyttä ihailtava! Plussaa luovat myös hänen luomansa järjettömän tyylikkäät lausahduksensa, joista saamme myös useissa eri lähteissä nauttia.

Tuhotkaa Silmungur!!

Tänään mikään ei mennyt aivan nappiin. Heräsin kammottavaan painajaiseen, jossa joku hankki lemmikikseni kolme gorillaa. Sitten kiiruhdin Lordi Pahan ja muiden luokse, unohtaen muistiinpanovälineeni. Tietenkin edessä oli kamala sessio, jonka aikana minun piti kirjoittaa ylös ties mitä tärkeitä kaavoja ja manauksia.

Tänään Suuri Systeemi oli jälleen murhanhimoisella tuulella. Kukaan ei oikein tiedä, mikä häneen on iskenyt, mutta tappouhkauksia satelee aika tiuhaan. Tänään mukaan tuli myös kidutus. Pitäsi varmaan värvätä heppu Inkvisitioon. Siellä hänestä olisi hyötyä.

Sitten, myöhemmin illan pimeinä tunteina, oli aika... ampumiselle. Tätä jaloa taitoahan minä ja Lordi Paha harjoitamme, vaihtelevin tuloksin. Tänään voisin sanoa tuhoryhmä Glehom Glimin suoriutuneen kiitettävästi. Vaikka alku olikin hankalaa, koska mystinen kirous esti meitä suorittamasta tarvittavia rituaaleja oikealla tavalla ensimmäisellä kerralla. Siispä jouduimme tekemään kaiken kahdesti.

Lopulta kuitenkin pääsimme itse kirotulle mustalle viivalle, josta tähtäsimme pieneen keltaiseen pylpyrään, joka mulkoili meitä vahingoniloisena. On mainittava, että pylpyrään osuminen on hyvin haastavaa, mutta selviydyimme siitä kunnialla kumpainenkin useammankin kerran. Tosin omassa tapauksessani päälleni lankesi jälleen kirous, joka esti minua ampumasta kunnolla. Tässä vaiheessa aloin manata ja kirota kaikkea. Lordi Paha tietenkin ystävällisesti korjasi, että en saisi koskaan syyttää kirouksia mistään. Tämä on tietenkin totta, koska kaikki on GORILLOIDEN vika. Olen sairastunut vakavaan gorilla-syndroomaan, joka estää minua ilmaisemasta itseäni ja aiheuttaa minulle kroonisen feilauksen kaikessa mihin ikinä ryhdyn. Pirullinen tauti. Kohtasimme myös henkilön, joka kantoi mukanaan mitä suuremmoisinta jousta. Se oli miltein täydellinen.
 
Päästyämme ulos pahaa enteilevään yöhön, oli aika tehdä pahoja. Siispä minä ja Lordi Paha örkkeilimme ja tuhosimme Helmin Syvänteen, löysimme maagisen mahtiesineen, Silmungurin, jolla tuhosimme kalloja. Mutta kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Lordi Paha tuhosi Silmungurin heittämällä sen Kuoppaan, joka myöhemmin paljastui yhdeksi Helvettiin johtavista madonrei'istä.
Tämän jälkeen jouduimme odottamaaan ufoa, joka veisi meidät takaisin Tuomionvuorelle. Mehän siis käymme metsästämässä niitä keltaisia pylpyröitä toisella planeetalla.

Nyt, päästyäni viimein takaisin pesääni, joudun paneutumaan erääseen kuolleeseen kieleen, josta joku tahtoi muistaakseni minua tentata. On tämä kätyrinä oleminen välillä raskasta.

Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch

Ja koska tänään ei ainakaan meitsille ole ehtinyt tapahtua (vielä) yhtään mitään, en aio höpistä muusta kuin Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla Top 24:n seuraavasta tarkastelun ja syynin alla olevaisesta cooliuden tiivistymästä, elikkäs...

SIJALLA 22 SÄTEILEEEEEEEEE...

Galahad!!

Tällä kertaa en voi muodostaa sitä tyylikästä puheosuutta, sillä minulla ei ole kunniaa henkilökohtaisesti tuntea tätä henkilöä (ja kaikki muuthan minä siis tunnen, tosiaan). Niinpä luvassa huima perustelujen litania. Eli. Galahad on eeppinen. Cool. Säteilevä. Ja kuulemma myös sielultaan puhdas ja sitä rataa, vaikka en kyllä tiedä kuinka hyvin on hänenkään puhtoisen sielunsa onnistunut pelastautua Joleuksen turmelevalta säteilyltä. Joo. Sir Galahad oli siis Arthurin ritari (OMG!) ja jotain siellä graaleili ja säteili... Siis, tai no. Katsokaa nyt tuota kuvaakin! Se on cool! Ja säteilee! Cooleissa vermeissä! Okei, nyt saa luvan riittää. Lordi Paha myöntää olevansa KAIKKIEN pyöreän pöydän ritareiden mitä vannoutunein ihailija, mutta Galahad on heistä ehkä mieleen jäävin. Harmi vain että noi Arthurin tyypit vaan sattuvat olemaan väärällä puolella minun kannaltani! Come to the dark side, we have... top hats! And you don't!! Bwahahahaha. Vähintään yksi pahisnauru per merkintä, kyllä tämän näin on oltava.

Soittakaa Venepakolainen!!

Aloittakaamme suosiolla oitis listan parista! Siispä Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla Top 24! OMG! Se on täällä taas! Ja te tulette jälleen pettymään, sillä...

SIJALLA 23 TEIDÄT SLIIPATTUNA PETTÄÄ...

Aizen!!

Tätä voivat tietyt tahot kummastella. Sillä tämä kyseinen henkilö ei todellakaan ole ihailuni kohteena. Mutta eihän listani sisällä pelkästään cooleja tyyppejä. Vaan myös niitä joita oikein mielelläni mätkäisisin jollain tukevalla ja raskaalla kalloon. Ja Aizen on yksi noista raukkaparoista jotka joutuvat kokemaan minun julmaakin julmemman halveksuntani.

- Ai jahas. Se olet SINÄ! Sinut minä valitettavasti tunnen, mokoma ruoja. Tuosta rasvaklöntistä päälaella ei voi olla erehtymättä. Aiemmin en erityisesti sinuun kiinnittänyt huomiota, mutta parin alamaiseni sinua arvioitua alkoi jokin heräillä sisimmässäni... Hiljaa siinä, sinulta en kysynyt mitään! Kun Lordi Paha puhuu, ollaan hiljaa, tajuatko? Niin tarkoitukseni oli sanoa, että oletpa aika nössö pahis. Brutaalius on hyljännyt sinun onnettoman sielusi täysin. Häpeä. Nyt annan sinulle viiden minuutin etumatkan ennen kuin usutan demoonit perääsi... Muahhahhhahaahahahahhahahahahhahamuahbuah!! Juokse, Aizen, pingo niin kovaa kuin kintuillasi vain pääset!

Ja sitten päivän tapahtumiin ja Juorupalstalle. Päälimmäisenä jäi mieleeni eräs kumma tapahtuma, jossa VVV tuntui unohtavan asemansa täysin. Minun hieman oltuani oma itseni(=riehumalla, leikkimällä, tanssahtelemalla, hyökkäilemällä alamaisteni kimppuun jne.) karjaisi VVV näin: "Mä tapan sut!" Teidän harmiksenne hän ei toteuttanut uhkaustaan vaan ryhtyi mykkäkouluun. Onneksi myös Inkvisitio oli tuolloin paikalla ja saivat tuon kapinahenkisen alamaisen pian järkiinsä. Älkää siis kokeilko tätä kotona. Tai missään.

Huoooooh. Sija 24 ja muuta sellaista.

Koska olen Lordi Paha ja paha ja ilkeä, tein suuren päätöksen koskien Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla Top 24:ää. Aion nimittäin jakaa kyseisen listan 24:ään osaan! Ihan vain teitä piinatakseni (ja lähinnä siksi että se on huomattavasti yksinkertaisempaa ja helpompaa - ta-daa!)... Ei kai siinä mitään. Sen suuremmitta puheitta... ASIAAN!

SIJAN 24 ON ITSELLEEN VERITÖIN VALLANNUT...

Viiltäjä-Jack!!!!

- Kas, kukas te tyylitietoinen silinteripäinen herra siinä olettekaan? Ai jaahas, olette siis niitä herroja, jotka haluavat pysytellä nimettöminä, juu juu kyllähän nämä jutut tiedetään, hehheh. Pieni öinen reissu paronittaren tai herttuattaren luo ikkunan kautta, eikä kukaan huomaa, hehheh. Hei, ei täydy suuttua, kunhan vain vitsailin! Laita se saakelin puukko nyt vaan pois, ihan iisisti vaan. En sanonut sitä tosissani, älä huoli en kerro kellekkään... Hei, oikeasti. Ööh, lopettaisitko tuon synkeän murhanhimoisen tuijotuksen. Jooko. IIIINKVISITIOOOO!!

Niin. Täytyykö sitä sanoa enempää. Salaperäinen, viktoriaaninen ja legendaarinen kriminaali, joka piti silintereineen ja veitsineen kauhun vallassa koko Lontoota (eräs vanha roomalais-alkuasukkaiden perustama sotilastukikohta Pahan Valtakunnan pohjoisosissa, tunnetaan myös nimellä Londinium). Kuka hitto hän sitten oikeasti oli? Kukaan ei tiedä. Mutta mitä väliä, hänellä on saakeli SILINTERI!!

Se siitä sitten. Huomenissa luvassa osa 23. Odottakaa innolla tulevaa. Nyt aion käsitellä hieman tämän päivän tapahtumia. Kansallinen ylpeydenaiheemme Deeppa Rbl on taas julkaissut uuden hittisinkun! Tämän renkutuksen nimi on tällä kertaa Kyynärpääkantri. Alla sanoitukset, rallatellaan stereotyyppisen kantrihirviömelodian tahtiin.

VVV se menee, kloppotikloppotikyynärpää

Astuu salonkiin

Stetson lennähtää

Paikka räjähtää! Kyynärpää!

Jiihaa!*pimpelipompelidoingdoingdoing...*

Orjuutus jatkukoon

Pitkän "loma"-ajan on aika loppua. Kirottua, mutta niin se vaan on. Nyt on aika palata terrorisoimaan ja hallitsemaan kahta kauheammin, sillä vuosi kaksi-nolla-yksi-yksi tulee olemaan jotain, mitä ette ole kokeneet koskaan ennen.

Koska olen aina kiireinen, vietin viime viikonlopun eräässä pikkukylässä, jossa olin onnellisesti tarkastelemassa (valvomassa) kansalaistemme elämää (valepuvussa tietenkin). Välillä pitää tehdä retkiä kauemmaskin. (Niinpä, te pahanvaltakuntalaiset siellä kaukana rajoillamme, olkaa varuillanne, sillä Kätyri saattaa olla missä tahansa!) No, elämä siellä oli hyvin aineista. Ilmeisesti huumausaineiden hitti on tällä hetkellä Kokis, jolla pääsee ties millaisiin sfääreihin. Itsekkin tätä kokeilin hyvin kyseenalaisessa seurassa, koska kaikkea on pakko kokeilla. Täytyy myöntää, että oikeilla höysteillä tuo ruskea litku kyllä pelaa jopa tässä päässä.

Kävin myös tsekkaamassa Pienten Pervojen kokoontumista. Siellä ne vaan Kokis-huuruissa hihittelivät ja katsoivat homopornoa tai jotain sellaista. Oli myös jotain hämärää kimppakivaa parilla jokuvihreäpikkuhyyppä X kööri isoleukaisia rumiluksia. Ihan normi kokoontuminen siis kyseessä.

Piipahdin vielä erään paikallisen pedofiilin ikääntymispartyissa. Oli sielläkin aika villiä menoa. Mm. sääriä ja velttoja miehiä/toukkia. Ja tietenkin yleistä posetusta, koska mitäpä muutakaan tuollaisissa juhlissa voitaisiin harrastaa varhain illalla?

Ja vielä yksi asia. Koska Suomen kielen seksikkäin sana on ehdottomasti Hollola, sieltä myös löytyy joku maailman oudoin kirjakustantamo ikinä (vaikka oikeasti tämän kustantamon päätalo on täällä Pahan valtakunnassa, joten Suomen kustannuslaitos onkin vain eräs sivupiste.). Jos koskaan tahdotte julkaista mitään, ottakaa yhteyttä Kustantamo Hornanpahuudensarveen. Voin taata, että oli tekstisi millaista zombiepaskaa hyvänsä, se julkaistaan! Mutta pieni varoituksen sananen on paikallaan, koska siinä vaiheessa kun kustantaja Hornansarvi pistää tuotoksesi liikkeelle, MIKÄÄN muu, paitsi hyvän puolesta uhrautuva sielu ei voi sitä estää. Joten kannattaa eliminoida lähipiiristä kaikki edellämainittua ihmistyyppiä(tai jotain muuta tyyppiä) edustavat olennot. Mutta muuten kaikki sujuu ongelmitta, mikäli selviää hengissä itse kustantajan tapaamisesta.

Keräilyharvinaisuus

Tässä teille jotain mitä ihailla! Huippuharvinainen Lordi Paha -juliste, jossa mukana vihreä painovirhe!

Tästä hirviömäisyydestä on vain ja ainoastaan vastuussa hovimaalarini Urxibum, joka jalosti ja epäitsekkäästi heräsi eilen yöllä kuolleista tallentamaan öisen olemukseni kankaalle! Valitettavasti kuvaan tuli ikuistettua vähän muutakin, kun demooni päätti hyökätä kimppuuni yli-innokkaan fanin (kuvassa oikealla) tukemana. Myös leijaileva teekuppi ja The Left Hand of God tulivat messiin. Muistakaa pistää vitriiniin!

Hei te siellä!

Kerron teille tylsille alamaisille pienen salaisuuden.

Tuon edellisen merkintäni ainoa tarkoitus oli kiskoa teistä ilmeisen puolikuolleista olennoista jotain kommenttia esiin. Ja mikä oli lopputulos?

Vain yksi hiton kommentti. Ja sekin vain moiselta Kätyrin kaltaiselta olennolta, eli sitä ei lasketa. Mikä valtavan eeppisen massiivisen suuri pettymys diktaattorillenne. En voi sanoin kuvata aiheuttamaanne tyrmistystä. Olette huonoja ihmisiä, tai mitä ikinä sitten olettekin. Kaikki. Sietäisitte hävetä.

Muistakaa silti äänestää minua seuraavissa vaaleissa - joita en aio järjestää koskaan, muah! Ja vaikka järjestäisinkin, te kaikki äänestäisitte minua, koska olen parhain ja mahtavin ja viisain ja julmin ja armottomin - ja täydellisin. Ja vaikka ette äänestäisikään, niin pitäisin huolta siitä, että ne äänestyslipukkeet joissa lukee jotain muuta kuin "Lordi Paha" katoaisivat Tuomiovuoren kraateriin. Ja korvaisin ne miljoonilla lipukkeilla, joita koristaa minun virnuileva pärstäni ja jalot nimikirjaimet LP. Että turha yrittää päästä minusta eroon.

Ja jos jotakuta jäi vielä hämäämään tuo edellinen käyttämäni otsikko, me siis emme todellakaan käyneet Turussa. Vaan Rivendellissä. Ja Rivendell on Turku. Eli siis tavallaan kävimmekin. Yritä nyt saada tuosta jotain selvää.

Ja koska ajattelin tylsistyttää teidät harvinaisen uskolliset jäljelle jääneet lukijani, voisin vaikka kertoa teille jokapäiväisestä elämästäni. Olin nimittäin parin viime päivän aikana eräässä ihanan eristyneessä paikassa, jonka koordinaatteja ette tule saamaan. Siellä söin, loikoilin, kylvin sydämeni kyllyydestä ja LUIN. Se oli mahtavaa. Kerrankin joku tietää, kuinka kaltaistani Lordia kohdella. Luin yhden oppiteoksen loppuun, se olikin vasta opettavaista, ja aloitin kahta uutta. Jos ei siis ole vielä tullut selväksi, niin Lordi Paha lukee useita kirjoja samaan aikaan.

Kohta on mentävä taas täyttämään velvollisuuksiani. Mutta sitä ennen lupaan teille jotain hienoa - nimittäin pian koittaa Top-24 Haluaisin Tavata Pimeällä Kujalla!! Valmistautukaa tajunnanräjäyttävään pläjäykseen maailmankaikkeuden cooleimpia tyyppejä! Ja älkää huoliko, vaikka yksi heistä olenkin, niin tällä kertaa en aio itseäni sille listalle tunkea.

Mursuilua ja muuta Turussa

Kaamea kahden päivän pituinen kidutusmaratooni VVV:n majassa on ohi. Jos jollekin ei vielä ole tullut selväksi, tuijotimme silmät punaisina kaikki LOTRit putkeen - Kellopeliappelsiinin tapaan. Jatkoimme ekstroilla. Se oli kamalaa. Etenkin kaltaiselleni vannoutuneelle Sauron-fanille (hänhän on myös henkilökohtainen tuttuni krhm), joka tietää kaikki vuorosanat ulkoa. Ties kuinka monta tuntia siinä rytäkässä tuli tuhlattua. Miettikää nyt mitä kaikkea maailmaatuhoavaa olisin siinä ajassa voinut saavuttaa - olisin voinut tuhota kokonaisia kansoja, maita, planeettoja, tehdä keskeneräisiä juttuja loppuun... Lordi Pahakin osaa tuhlata aikaansa, uskokaa pois.

Ajantuhlaamisesta puheenollen. Sovimme tämän mieltäranskaavan putken jälkeen seuraavasta huippuprojektistani, jonka lopputulos tulee tungettua VVV:n vanhoihin kouriin sen valmistumisen jälkeen. Kyseessä on pahimman luokan crack-ficci. Työnimenä Pitää ääntä ja liikkuu - kaikki tarpeellinen. Alunperin nimen piti olla Irtosuhteita, mutta tuo nimitys taitaa valitettavasti päätyä vain kappaleen nimeksi. Parituksena HaldirXKaikki. Muahahaa..

Nyt minä vain tylsistytän teitä ja tuhlaan aikaanne.

Ajantuhlaamisesta puheenollen. Olen tässä viime aikoina selaillut erästä varsin omalaatuista alkemistista teosta nimeltä Swordspoint. Hankin tämän harvinaislaatuisen opuksen itselleni vain kuulemieni hehkutusten takia. Ja arvatkaas mitä. Mokoma opus on täyttä shaibaa. Tähän lopputulokseen olen päätynyt luettuani 170 pergamenttisiivua. Syinä lähinnä käsittämättömän raivostuttavan ärsyttävän epämääräinen kieli, epämääräiset näkökulmanvaihdokset, tylsät, epärealistiset ja ennen kaikkea TOISIAAN HEMMETISTI MUISTUTTAVAT HAHMOT!!! Juoni etenee penteleen hitaasti eikä ole muutoinkaan kummoinen. Ja lisäksi, missä hitossa se paljon lupailtu fantasia oikein piileksii!!?? Okei, anteeksi. Minun on hillittävä itseni. Mutta moinen ajantuhlaus pistää ragettamaan.

Ajantuhlaamisesta puheenollen. Tässä pätkä eräästä työn alla olevaisesta novellista/pienoisromaanista, työnimenä Kuolleiden silmät. Have fun.

...

Kun Jola tajusi sormiensa herpaantuneen puolitäydeltä viinilasilta, oli liian myöhäistä estää katastrofia tapahtumasta.

Hän katseli silmät kauhusta pyöreinä, suu huutoon auenneena, kuinka lasi putosi Nehdinin tunikan oikealle olkapäälle, kuinka viini tahri vaatteen tummansinisestä mustaksi. Lasi putosi edelleen lattialle, jolloin se pirstoutui äänekkäästi sadoiksi pieniksi, kimalteleviksi palasiksi. Pirstoutumisen äänen peitti kuitenkin alleen Nehdinin raivokas ja sanaton karjaisu.

Jola seisoi järkyttyneenä paikoillaan, mutisten hätääntyneenä hädin tuskin kuuluvia anteeksipyyntöjä. Hän koetti olla katsomatta muita, haluten välttyä heidän syyttäviltä katseiltaan. Kaikkein eniten hän kuitenkin koetti vältellä Nehdinin todennäköisesti äärimmäisen raivostuneita silmiä. Kukaan ei päästänyt ääntäkään.

Sitten nyrkki iskeytyi täydellä voimalla hänen vatsaansa.

Jola vaipui henkeään haukkoen polvilleen. Isku oli lyönyt hänestä kaikki ilmat pihalle, ja hän koetti epätoivoisesti hengittää ilmaa sisäänsä. Hän sai aikaan kuitenkin vain korinaa kurkustaan. Hänestä otteen saanut paniikki peitti vatsan kohdalta hohtavan kivun vain hetkeksi. Joku karjui hänen vieressään sanoja, joista hän ei saanut selvää. Hän tunsi käsiensä vapisevan rajusti samalla kun raapi kurkkuaan. Hän arveli tajuttomuuden koittavan pian, mutta lopulta hänen onnistui jotenkuten vetää henkeä keuhkoihinsa.

- On vain yksi asia, jota vihaan enemmän kuin teitä nenäkkäitä pikkutyttöjä, nimittäin orjat! Ja sinä idiootti satut olemaan kumpaakin niistä! kuului Nehdinin raivohullu karjunta, ja Jola tunsi kuinka hänet nostettiin kivuliaasti hiuksista ylös. Hän koetti taas korista anteeksipyyntöä mutta sai aikaan vain vaimeaa kähinää.

- Mitä helvettiä lienee tuossa surkeassa päässäsi mahtanut liikkua, kun kajosit vaatteeseeni? Ajattelit minun heittävän sen pois, jonka jälkeen varastaisit sen itsellesi, niinkö?! Taisit olla väärässä, pikkuhuora. En ikinä heittäisi mitään näin arvokasta pois vain että se päätyisi sinunkaltaistesi käsiin! Nehdin sähisi pahaenteisesti.

- Minä... Jolan onnistui kähistä. - Minä vain katsoin sitä.

Jola pakotti itsensä avaamaan silmänsä ja näki nyt edessään Nehdinin inhon ja vihan vääristämät kasvot. Hänen tunikansa näytti olevan lopullisesti pilalla. Jostain leijaili alkoholin lemu, jonka Jola ei uskonut lähtevän pelkästään tunikasta vaan myös Nehdinistä itsestään. Hän ei nähnyt muiden huoneessaolijoiden ilmeitä, mistä hän oli hyvin kiitollinen.

- Vai katsoit sinä, Nehdin murahti. - Valitettavasti pilaamassasi tunikassa ei ole enää mitään katsottavaa.

Yllättävä, hampaat paljastava hymy levisi hänen väsyneille kasvoilleen.

- Ja koska sinulla ei ole enää mitään mitä katsoa, et myöskään tarvitse silmiäsi.

Jolan paniikkisen mielen onnistui käsittää noiden sanojen merkitys vasta sitten, kun Nehdin oli vetänyt pöydältä esiin lihan leikkaamiseen tarkoitetun veitsen.

...

Oma, ihanan brutaali luomukseni! Joka tulee vielä jatkumaan oikein mielenkiintoiseen suuntaan, sen lupaan... Kertokaa mielipiteenne. Lordi Paha ottaa mielellään vastaan sellaisia nuoleskelevia mielipiteitä. Muista joutuukin sitten Tyrmiin.

Loppuun teille jotain kerrassaan hurmaavaa. Tervehtikää Krangia.

Lisäystä Lordi Pahan kertomukseen

Niin, katsokaas, pääni on hieman turta kiitos suurten juominkien, mutta ehkä saan jotain palautettua muistiin suuresta partystamme, joka minun osaltani kesti peräti kolme päivää. Tai kaksi, miten sen nyt ottaa.

Ennen varsinaista partyilua, minä ja Lordi Paha kävimme verestämässä taitojamme ampumaradalla. Se oli suuren feilauksen päivä, sillä jostain syystä keskipisteeseen osumisen sijasta ammuimme ties mitä lineaarisia funktioita ja paraabeleja. Joskus, kun saavutamme 18m pro tason, siirrymme kuvioammuntaan. Sitä ennen on kuitenkin tyydyttävä ärsyttävien tömähdyksien kaikuihin ja feilauksen suuriin kolahduksiin. Wood happens.
Tuona samaisena päivänä tapasimme myös Joleuksen ja jonkun hänen seuralaisistaan. Joleus diilasi meille ystävällisesti ajanvietettä, sillä uskokaa tai älkää, Kätyrin ja Lordi Pahan partyilu jatkuu vielä tulevaisuudessa. Tällä kertaa kokoonnumme VVV:n luokse, demonikuusien suojaan.

Vihreä on nykyisin demooninen väri. Vain minä siedän sitä, sillä minulla on talviturkki. Ja muistakaa myös The Goo, ainoa ja oikea mönjä.

Pahan valtakunnan nouseva tähti on bändi, nimeltään Deeppa Rble. Kyseiseltä yhtyeeltä on jo julkaistu suurta suosiota saanut Venepakolainen ja vähän uudempi sinkku, Pesulasta.

No, partyilu jatkui. Seuraavana päivänä VVV ilmaantui seuraksemme. Jouduimme taistelemaan suurta Vihreää vastaan harjoin ja lapioin. Olipa mukana eräs VVV:n käyttämä kol'akin.

Tuon rankan urakan jälkeen aloimme valmistamaan ehtoollistamme. VVV näet paljasti olevansa itse Kastikkeen reinkarnaatio. Ja kuten tiedämme, VVV itse on ikivanha, ollut jo aikojen alussa. Tästä päättelimme, että kaiken olevaisen on luonut Kastike, joka oli jo ennen mitään muuta.
Siispä nautimme kastiketta suurella antaumuksella. Omnomnom.

Sitten, seurasi random biletystä. Jossain vaiheessa Commander Pink:kin pääsi liittymään seuraamme, mutta hänellä oli liian kiire oman valtakuntansa kanssa, jotta hän olisi kyennyt jäämään hilpeään seuraamme.
Kerkesimme kuitenkin tehdä perinteisen rituaalin, jonka tuloksena mm. Deeppa Rble:sta tuli "Tyyppi ei ole se tyyppi, jonka sen pitäisi olla", Idioottihius muuttui taistoksi mörköä vastaan, IceTurkeysta tuli lentävät turbaanipäät huitomassa viulua soittavaa äijää yötaivaalla ja mystisestä workbitchistä tuli vaahtokarkki-marttyyri hengenvaarassa.

Pyhä suo, on moderni nimitys aknelle. On syytä olettaa, että eräällä Alecilla on tämä ilmiö. Varokaa konvehtirasioita, sillä tulette maksaneeksi samalla Pyhän suon siunaamisesta. Se ei lähde ikinä pois.

Suurta hupia, tai enemmänkin harmia, tuotti jälleen kerran Ranska, joka Commander Pinkin poissaollessa kidnappasi Commanderin äidin. Emme ole kuulleet Commander Pinkistäkään sen koommin, kun hän lähti suorittamaan suurta pelastusoperaatiota. Mutta ehkä hän selviää, onhan hänen kaapissaan madonreikä Ranskaan, uuteen Narniaan.
Tiedämme myös, että Ranskalla ja minun hiusharjallani on suhde. Ilmeisesti hiusharjani on kokenut kovia, ainakin väkivaltaisista niitinjäljistä päätellen.

Ja Venäjä asuu on vankina Lordi Pahan kirjahyllyssä, jossa se hokee itsekseen "KolKolKol". Pahaksi onneksi taisin vapauttaa Venäjän Kuola-koppa-karhun kynsistä...

Mitähän vielä... no, vuodenvaihde meni kaikenkaikkiaan rattoisasti. Lordi Pahamme, jolle muuten tahdotaan perustaa oma uskonto by Purkkifisunen, esitteli meille uusia huimaavia tanssiliikkeitään. Meillä oli myös päätähuimaavan bileikäs musavideomaratooni, jonka aikana saimme tietää että VVV on soul crap ja muuta mukavaa. Olen huono ihminen, eikunsiis karhu. Ja tietenkin yön huipentuma, elokuva. Ja sitten VVV:n unettava selostus sen syvimmistä olemuksista.

Siinä noita taisi sitten olla aika lailla tarpeeksi.

Pahaa uuttavuotta 2011!!

Aivan. Taas on päästy yhden vuoden verran eteenpäin. On se hienoa se. Ja ai niin. Tuossa alapuolella komeilee nyt sen kauanodotetun Ultimato-yaoikalenterin ensimmäinen osa. Tammikuun kuvassa poseeraavat Pandora Heartsista tutut Oz ja Gil(bert). By minä. Ihailkaa sitä ja pitäkää hauskaa! Tai älkää, miten vaan.Kuten on tässä myös tullut mainittua, meillä oli valtavan kammoittava kokoontuminen palatsissani. Paikalla olivat tietenkin minun lisäkseni VVV, Kätyri ja välillä myös Commander Pink. En oikeastaan tiedä saimmeko mitään varsinaista aikaan, vaikka paljon kyllä tapahtui. Fysiikan lakeja rikottiin, pesulasta vainosi meitä... Ja VVV:stä paljastui jälleen uusia puolia. Kaikkihan tietävät Joleus the Likaisen ja hänen maailmankuulun likaisuutensa. Mutta se ei ole vielä mitään verrattuna itse Suuren Likaisen, VVV:n, likaisuuteen! Niin no, se nyt vaan on kamalaa. VVV on muuten sitten myös jedimestari. Varokaa. Jedimestareille ei kannata isotella, minä jos kuka tämän tiedän.
...
Tästä kirjoittamisesta ei nyt oikein meinaa tulla mitään. En meinaa itse muistaa kaikkia niitä omituisia juttuja, joita VVV loitsi maailmaamme. Minun täytyisi kysyä muilta läsnäolleilta, mutta kaikki nukkuvat! Vain minä täällä olen hereillä!

Kätyri saa herättyään kertoa enemmän. Minä en nyt siihen kykene. Hei hei!