Tuhotkaa Silmungur!!

Tänään mikään ei mennyt aivan nappiin. Heräsin kammottavaan painajaiseen, jossa joku hankki lemmikikseni kolme gorillaa. Sitten kiiruhdin Lordi Pahan ja muiden luokse, unohtaen muistiinpanovälineeni. Tietenkin edessä oli kamala sessio, jonka aikana minun piti kirjoittaa ylös ties mitä tärkeitä kaavoja ja manauksia.

Tänään Suuri Systeemi oli jälleen murhanhimoisella tuulella. Kukaan ei oikein tiedä, mikä häneen on iskenyt, mutta tappouhkauksia satelee aika tiuhaan. Tänään mukaan tuli myös kidutus. Pitäsi varmaan värvätä heppu Inkvisitioon. Siellä hänestä olisi hyötyä.

Sitten, myöhemmin illan pimeinä tunteina, oli aika... ampumiselle. Tätä jaloa taitoahan minä ja Lordi Paha harjoitamme, vaihtelevin tuloksin. Tänään voisin sanoa tuhoryhmä Glehom Glimin suoriutuneen kiitettävästi. Vaikka alku olikin hankalaa, koska mystinen kirous esti meitä suorittamasta tarvittavia rituaaleja oikealla tavalla ensimmäisellä kerralla. Siispä jouduimme tekemään kaiken kahdesti.

Lopulta kuitenkin pääsimme itse kirotulle mustalle viivalle, josta tähtäsimme pieneen keltaiseen pylpyrään, joka mulkoili meitä vahingoniloisena. On mainittava, että pylpyrään osuminen on hyvin haastavaa, mutta selviydyimme siitä kunnialla kumpainenkin useammankin kerran. Tosin omassa tapauksessani päälleni lankesi jälleen kirous, joka esti minua ampumasta kunnolla. Tässä vaiheessa aloin manata ja kirota kaikkea. Lordi Paha tietenkin ystävällisesti korjasi, että en saisi koskaan syyttää kirouksia mistään. Tämä on tietenkin totta, koska kaikki on GORILLOIDEN vika. Olen sairastunut vakavaan gorilla-syndroomaan, joka estää minua ilmaisemasta itseäni ja aiheuttaa minulle kroonisen feilauksen kaikessa mihin ikinä ryhdyn. Pirullinen tauti. Kohtasimme myös henkilön, joka kantoi mukanaan mitä suuremmoisinta jousta. Se oli miltein täydellinen.
 
Päästyämme ulos pahaa enteilevään yöhön, oli aika tehdä pahoja. Siispä minä ja Lordi Paha örkkeilimme ja tuhosimme Helmin Syvänteen, löysimme maagisen mahtiesineen, Silmungurin, jolla tuhosimme kalloja. Mutta kuten aina, kaikki hyvä loppuu aikanaan ja Lordi Paha tuhosi Silmungurin heittämällä sen Kuoppaan, joka myöhemmin paljastui yhdeksi Helvettiin johtavista madonrei'istä.
Tämän jälkeen jouduimme odottamaaan ufoa, joka veisi meidät takaisin Tuomionvuorelle. Mehän siis käymme metsästämässä niitä keltaisia pylpyröitä toisella planeetalla.

Nyt, päästyäni viimein takaisin pesääni, joudun paneutumaan erääseen kuolleeseen kieleen, josta joku tahtoi muistaakseni minua tentata. On tämä kätyrinä oleminen välillä raskasta.