Ennen varsinaista partyilua, minä ja Lordi Paha kävimme verestämässä taitojamme ampumaradalla. Se oli suuren feilauksen päivä, sillä jostain syystä keskipisteeseen osumisen sijasta ammuimme ties mitä lineaarisia funktioita ja paraabeleja. Joskus, kun saavutamme 18m pro tason, siirrymme kuvioammuntaan. Sitä ennen on kuitenkin tyydyttävä ärsyttävien tömähdyksien kaikuihin ja feilauksen suuriin kolahduksiin. Wood happens.
Tuona samaisena päivänä tapasimme myös Joleuksen ja jonkun hänen seuralaisistaan. Joleus diilasi meille ystävällisesti ajanvietettä, sillä uskokaa tai älkää, Kätyrin ja Lordi Pahan partyilu jatkuu vielä tulevaisuudessa. Tällä kertaa kokoonnumme VVV:n luokse, demonikuusien suojaan.
Vihreä on nykyisin demooninen väri. Vain minä siedän sitä, sillä minulla on talviturkki. Ja muistakaa myös The Goo, ainoa ja oikea mönjä.
Pahan valtakunnan nouseva tähti on bändi, nimeltään Deeppa Rble. Kyseiseltä yhtyeeltä on jo julkaistu suurta suosiota saanut Venepakolainen ja vähän uudempi sinkku, Pesulasta.
No, partyilu jatkui. Seuraavana päivänä VVV ilmaantui seuraksemme. Jouduimme taistelemaan suurta Vihreää vastaan harjoin ja lapioin. Olipa mukana eräs VVV:n käyttämä kol'akin.
Tuon rankan urakan jälkeen aloimme valmistamaan ehtoollistamme. VVV näet paljasti olevansa itse Kastikkeen reinkarnaatio. Ja kuten tiedämme, VVV itse on ikivanha, ollut jo aikojen alussa. Tästä päättelimme, että kaiken olevaisen on luonut Kastike, joka oli jo ennen mitään muuta.
Siispä nautimme kastiketta suurella antaumuksella. Omnomnom.
Sitten, seurasi random biletystä. Jossain vaiheessa Commander Pink:kin pääsi liittymään seuraamme, mutta hänellä oli liian kiire oman valtakuntansa kanssa, jotta hän olisi kyennyt jäämään hilpeään seuraamme.
Kerkesimme kuitenkin tehdä perinteisen rituaalin, jonka tuloksena mm. Deeppa Rble:sta tuli "Tyyppi ei ole se tyyppi, jonka sen pitäisi olla", Idioottihius muuttui taistoksi mörköä vastaan, IceTurkeysta tuli lentävät turbaanipäät huitomassa viulua soittavaa äijää yötaivaalla ja mystisestä workbitchistä tuli vaahtokarkki-marttyyri hengenvaarassa.
Pyhä suo, on moderni nimitys aknelle. On syytä olettaa, että eräällä Alecilla on tämä ilmiö. Varokaa konvehtirasioita, sillä tulette maksaneeksi samalla Pyhän suon siunaamisesta. Se ei lähde ikinä pois.
Suurta hupia, tai enemmänkin harmia, tuotti jälleen kerran Ranska, joka Commander Pinkin poissaollessa kidnappasi Commanderin äidin. Emme ole kuulleet Commander Pinkistäkään sen koommin, kun hän lähti suorittamaan suurta pelastusoperaatiota. Mutta ehkä hän selviää, onhan hänen kaapissaan madonreikä Ranskaan, uuteen Narniaan.
Tiedämme myös, että Ranskalla ja minun hiusharjallani on suhde. Ilmeisesti hiusharjani on kokenut kovia, ainakin väkivaltaisista niitinjäljistä päätellen.
Ja Venäjä asuu
Mitähän vielä... no, vuodenvaihde meni kaikenkaikkiaan rattoisasti. Lordi Pahamme, jolle muuten tahdotaan perustaa oma uskonto by Purkkifisunen, esitteli meille uusia huimaavia tanssiliikkeitään. Meillä oli myös päätähuimaavan bileikäs musavideomaratooni, jonka aikana saimme tietää että VVV on soul crap ja muuta mukavaa. Olen huono ihminen, eikunsiis karhu. Ja tietenkin yön huipentuma, elokuva. Ja sitten VVV:n unettava selostus sen syvimmistä olemuksista.
Siinä noita taisi sitten olla aika lailla tarpeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti