Mursuilua ja muuta Turussa

Kaamea kahden päivän pituinen kidutusmaratooni VVV:n majassa on ohi. Jos jollekin ei vielä ole tullut selväksi, tuijotimme silmät punaisina kaikki LOTRit putkeen - Kellopeliappelsiinin tapaan. Jatkoimme ekstroilla. Se oli kamalaa. Etenkin kaltaiselleni vannoutuneelle Sauron-fanille (hänhän on myös henkilökohtainen tuttuni krhm), joka tietää kaikki vuorosanat ulkoa. Ties kuinka monta tuntia siinä rytäkässä tuli tuhlattua. Miettikää nyt mitä kaikkea maailmaatuhoavaa olisin siinä ajassa voinut saavuttaa - olisin voinut tuhota kokonaisia kansoja, maita, planeettoja, tehdä keskeneräisiä juttuja loppuun... Lordi Pahakin osaa tuhlata aikaansa, uskokaa pois.

Ajantuhlaamisesta puheenollen. Sovimme tämän mieltäranskaavan putken jälkeen seuraavasta huippuprojektistani, jonka lopputulos tulee tungettua VVV:n vanhoihin kouriin sen valmistumisen jälkeen. Kyseessä on pahimman luokan crack-ficci. Työnimenä Pitää ääntä ja liikkuu - kaikki tarpeellinen. Alunperin nimen piti olla Irtosuhteita, mutta tuo nimitys taitaa valitettavasti päätyä vain kappaleen nimeksi. Parituksena HaldirXKaikki. Muahahaa..

Nyt minä vain tylsistytän teitä ja tuhlaan aikaanne.

Ajantuhlaamisesta puheenollen. Olen tässä viime aikoina selaillut erästä varsin omalaatuista alkemistista teosta nimeltä Swordspoint. Hankin tämän harvinaislaatuisen opuksen itselleni vain kuulemieni hehkutusten takia. Ja arvatkaas mitä. Mokoma opus on täyttä shaibaa. Tähän lopputulokseen olen päätynyt luettuani 170 pergamenttisiivua. Syinä lähinnä käsittämättömän raivostuttavan ärsyttävän epämääräinen kieli, epämääräiset näkökulmanvaihdokset, tylsät, epärealistiset ja ennen kaikkea TOISIAAN HEMMETISTI MUISTUTTAVAT HAHMOT!!! Juoni etenee penteleen hitaasti eikä ole muutoinkaan kummoinen. Ja lisäksi, missä hitossa se paljon lupailtu fantasia oikein piileksii!!?? Okei, anteeksi. Minun on hillittävä itseni. Mutta moinen ajantuhlaus pistää ragettamaan.

Ajantuhlaamisesta puheenollen. Tässä pätkä eräästä työn alla olevaisesta novellista/pienoisromaanista, työnimenä Kuolleiden silmät. Have fun.

...

Kun Jola tajusi sormiensa herpaantuneen puolitäydeltä viinilasilta, oli liian myöhäistä estää katastrofia tapahtumasta.

Hän katseli silmät kauhusta pyöreinä, suu huutoon auenneena, kuinka lasi putosi Nehdinin tunikan oikealle olkapäälle, kuinka viini tahri vaatteen tummansinisestä mustaksi. Lasi putosi edelleen lattialle, jolloin se pirstoutui äänekkäästi sadoiksi pieniksi, kimalteleviksi palasiksi. Pirstoutumisen äänen peitti kuitenkin alleen Nehdinin raivokas ja sanaton karjaisu.

Jola seisoi järkyttyneenä paikoillaan, mutisten hätääntyneenä hädin tuskin kuuluvia anteeksipyyntöjä. Hän koetti olla katsomatta muita, haluten välttyä heidän syyttäviltä katseiltaan. Kaikkein eniten hän kuitenkin koetti vältellä Nehdinin todennäköisesti äärimmäisen raivostuneita silmiä. Kukaan ei päästänyt ääntäkään.

Sitten nyrkki iskeytyi täydellä voimalla hänen vatsaansa.

Jola vaipui henkeään haukkoen polvilleen. Isku oli lyönyt hänestä kaikki ilmat pihalle, ja hän koetti epätoivoisesti hengittää ilmaa sisäänsä. Hän sai aikaan kuitenkin vain korinaa kurkustaan. Hänestä otteen saanut paniikki peitti vatsan kohdalta hohtavan kivun vain hetkeksi. Joku karjui hänen vieressään sanoja, joista hän ei saanut selvää. Hän tunsi käsiensä vapisevan rajusti samalla kun raapi kurkkuaan. Hän arveli tajuttomuuden koittavan pian, mutta lopulta hänen onnistui jotenkuten vetää henkeä keuhkoihinsa.

- On vain yksi asia, jota vihaan enemmän kuin teitä nenäkkäitä pikkutyttöjä, nimittäin orjat! Ja sinä idiootti satut olemaan kumpaakin niistä! kuului Nehdinin raivohullu karjunta, ja Jola tunsi kuinka hänet nostettiin kivuliaasti hiuksista ylös. Hän koetti taas korista anteeksipyyntöä mutta sai aikaan vain vaimeaa kähinää.

- Mitä helvettiä lienee tuossa surkeassa päässäsi mahtanut liikkua, kun kajosit vaatteeseeni? Ajattelit minun heittävän sen pois, jonka jälkeen varastaisit sen itsellesi, niinkö?! Taisit olla väärässä, pikkuhuora. En ikinä heittäisi mitään näin arvokasta pois vain että se päätyisi sinunkaltaistesi käsiin! Nehdin sähisi pahaenteisesti.

- Minä... Jolan onnistui kähistä. - Minä vain katsoin sitä.

Jola pakotti itsensä avaamaan silmänsä ja näki nyt edessään Nehdinin inhon ja vihan vääristämät kasvot. Hänen tunikansa näytti olevan lopullisesti pilalla. Jostain leijaili alkoholin lemu, jonka Jola ei uskonut lähtevän pelkästään tunikasta vaan myös Nehdinistä itsestään. Hän ei nähnyt muiden huoneessaolijoiden ilmeitä, mistä hän oli hyvin kiitollinen.

- Vai katsoit sinä, Nehdin murahti. - Valitettavasti pilaamassasi tunikassa ei ole enää mitään katsottavaa.

Yllättävä, hampaat paljastava hymy levisi hänen väsyneille kasvoilleen.

- Ja koska sinulla ei ole enää mitään mitä katsoa, et myöskään tarvitse silmiäsi.

Jolan paniikkisen mielen onnistui käsittää noiden sanojen merkitys vasta sitten, kun Nehdin oli vetänyt pöydältä esiin lihan leikkaamiseen tarkoitetun veitsen.

...

Oma, ihanan brutaali luomukseni! Joka tulee vielä jatkumaan oikein mielenkiintoiseen suuntaan, sen lupaan... Kertokaa mielipiteenne. Lordi Paha ottaa mielellään vastaan sellaisia nuoleskelevia mielipiteitä. Muista joutuukin sitten Tyrmiin.

Loppuun teille jotain kerrassaan hurmaavaa. Tervehtikää Krangia.