Kun heräsin, tiesin että jokin oli pahasti pielessä. Ensinnäkin, päässäni soi eräs kappale jota en ollut kuullut varmaan viiteen vuoteen. Toiseksi, olin nähnyt jotain käsittämättömiä unia, missä koetin ostaa röyhelöistä kukkaismekkoa amerikanenglantia puhuvalta japanilaiselta. Kolmanneksi, en ollut täysin varma oliko se edes ollut unta, sillä se saattoi olla nimittäin myös omaa kuvitelmaani. Neljänneksi, en ollut varma olinko nukkunut puolta tuntia enempää. Viidenneksi, minulla oli kaamea nälkä. Ja siitä kun sitten lähdin mönkimään ulos pylvässänkyni silkkisistä syövereistä, huomasin jotain joka osoitti epäilykseni todeksi. En nimittäin pysynyt pystyssä! Päässäni heitti volttia, kuvakudosten peittämät seinät pyörivät silmissäni ja aloin tuntea oloni varsin epämiellyttäväksi. Niinpä lähdin siitä kontaten vaeltelemaan pitkin palatsiani, välillä lysähtäen lattialle makaamaan. Se oli... eksoottinen kokemus. Varsinkin kun palatsini nurkissa väijyvillä demooneilla on aina tapana innostua konttaamisesta niin että ne aina hyökkäävät nilkkojen kimppuun! Lopulta sain pari palvelijaa käsiini ja pakotin heidät tunkemaan jotain suolaista lautaselleni. Vaan eipä siitä mitään hyvää seurannut, kuten voitte varmaan arvatakin. Päätin kuitenkin rohkeasti saada itseni syömään jotain. Niinpä tukeuduin vanhaan tuttavaani, chilinuudeleihin itse jauhamallani tuplaekstrachilillä ja kevätsipulilla! Valitettavasti annos osoittautuikin posessoiduksi, sillä yhtäkkiä tunsin päässäni, etenkin nenässäni, räjähtävän, ja minun oli asetettava kylmä lumottu rätti kasvoilleni kunnes polttelu lakkasi. Sitten päätin syödä hieman lisää. Suoriuduin jotenkuten Suurten Muinaisten kanssa lounaalle ruokasaliini, jossa keskustelimme taas hieman valtioni tilanteesta ja muusta varsin tylsästä politiikasta. Tarjoilu oli kyllä kerrassaan mainio, ainakaan monipuolisuudesta ei ollut pulaa, sillä pelkästään pääruokalajeja oli ainakin viittätoista eri sorttia! Yksi per Suuren Muinaisen jokainen pää, siis.
No, selvisin siis melko kiitettävästi kuitenkin, kohtauksestani huolimatta. Sen jälkeen olen koettanut vain rauhoittua erään varsin puisevan tekstin parissa...
No, korkea aika siirtyä Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla top 24.n pariin!
Sijalla 10...
Tyrion Lannister!
- Anteeksi etten voi kohdata teitä seisaallani, arvoisa Tyrion. Ei ole tarkoitukseni olla loukkaava, minä en vain yksinkertaisesti pysy pystyssä.
Se oli lyhyt(ei, en edelleenkään loukkaa teitä tahallani, Tyrion-herra!) ja ytimekäs pätkä keskustelustamme. Ei jaksa kirjoittaa. Mutta kyllähän sitä nyt jotain perustelua on lyötävä pöytään! Niin, miksi fanitammekaan Tyrionia? ... Koska tyyppihän on coolein, sarkasmintajuisin ja mättävin kääpiö ikinä! Loistavaa hahmosuunnittelua, tosiaankin! Kiitokset ja ylistykset jälleen George R. R. Martinille ja hänen verrattomille kirjoittajanlahjoilleen! (Vielä pieni loppuhuomautus - Tyrion ei TODELLAKAAN ole mikään kääpiö-rodun edustaja, vaan oikea kääpiö!)
Lordimus parka, toivottavasti olette huomenna tarpeeksi kykeneväinen talsimaan omin jaloin kuuntelemaan kanssamme mystistä mongerrusta, jonka salakieli pitäisi saada purettua ymmärrettävään muotoon.
VastaaPoista