torstai 20. tammikuuta 2011

Don't touch my sticks, määäään

Olen pahoillani, mutta tänään en yksinkertaisesti jaksa tai ehdi jatkaa Haluaisin-Tavata-Pimeällä-Kujalla- listaani. Se ei myöskään mahtuisi tänne tämän kaiken muun kanssa, sillä minulla on teille, alamaiseni, aika hiton paljon kerrottavaa!
Kuten Kätyri teille jo tiedottikin, olin hoitamassa suhteita muutamiin naapurivaltioihin (L-27, Venäjä...) äärimmäisen diplomaattisesti ja hellävaraisesti. Eli valloittelin, toisin sanoen. Matkustin parin panttivangin kanssa timanttiboksissa ja kidutin heitä jatkuvalla mongerruksellani, joka kaikessa järjettömyydessään tunkeutui sinnikkäästi heidän mitättömien aivojensa syvimpiin syövereihin ja sopukoihin, tehden heidät hulluiksi ja kykenemättömiksi olemaan hiljaa tai paikoillaan. Tämän meluisan seurueen kanssa matkasimme läpi ajan ja avaruuden toisiin ulottuvuuksiin, jossa valloitukseni alkoi. Sotaahan minun ei varsinaisesti täytynyt käydä, sillä neuvottelutaitoni ovat suorastaan huimaavat. Valloitettuani hieman näitä uusia alueita ja odotellessani taas sopivaa laavavirtaa viemään minut takaisin kävin hieman ryöstelemässä maiden aarrekammioita. Löysin useita jo pitkään hamuamiani kääröjä koskien salatieteitä. Valitettavasti VVV:n toivomaa tuliaista, eli hirttolavaa en löytänyt. Lopulta tylsistyin totaalisesti ja jouduin odottamaan neljä tuntia sopivaa virtausta! Lähtiessäni eräs paikallinen fani lahjoitti minulle omin käsin leipomansa limpun. Se oli hyvää. Palasin palatsiini äärimmäisen väsyneenä.

Seuraava päivä, joka on siis NYT ja TÄNÄÄN oli hyvin mielenkiintoinen, myös. Kohtasimme Commander Pinkin kanssa muutamia suurlähettiläitä ja heidän takiaan ajauduimme huimiin seikkailuihin... Aluksi tilanne jotenkin karkasi hieman käsistä. Suurlähettiläät nimittäin kävivät niskan päälle ja he paljastuivatkin mitä koulutetuimmiksi sotilaiksi! Niinpä jouduimme pakenemaan Commanderin kanssa neuvottelumajasta pää seitsemäntenä jalkana. Onneksi maja oli Tuomiovuoren rinteillä, niinpä pääsimme kätevästi vierimään vuorta alas. Minulla itselläni oli siinä vaiheessa oikein hauskaa, mutta Commander ei ollut niin innoissaan sukkiin ja Steampunk-lakkiin tunkevasta tuhkasta ja laavasta tai sitten niistä huimista kivimöykyistä ja hyppyreistä jotka tunkivat tiellemme. Pääsimme kuitenkin kokonaisina alas ja vyöryimme jonkin randomin aitan taakse. Siellä Commander sitten hieman valitteli saamiaan ruhjeita ja kuhmuja. Olimme kuitenkin päässeet salamurhaajia pakoon, mikä oli pääasia, en siis valitellut.

Yllättäen näimme omituisen ilmestyksen leijailevan esiin läheisestä metiköstä. Se oli Suuri Jedi, pukeutuneena übercooleihin vaatteisiin. Hän viittoi meitä tulemaan mukaansa ja mehän lähdimme. Kun saavuimme metsän ytimeen, törmäsimme kokonaiseen yhteisöön vaatetettuna übercooleihin kledjuihin. Jonkinlaiset bileet olivat meneillään. Kaikki nämä pienet olennot pompsahtelivat innoissaan maassa lojuvien keppien ympärillä. Sitten Suuri Jedi alkoi selostaa. Hän kertoi meille kyseessä olevan saunatonttujen tanssikisat, missä nokkelin tanssahtelija palkitaan huimin pokaalein. Katselimme tapahtumia jonkin aikaa huvittuneina. Suuri Jedi koetti mongertaa meille kisan sääntöjä: "Choose wisely. Don't touch my sticks, määäään. Let the war begin. Let's daaaance!" Tanssijoista olivat enää jäljellä vain neljä parasta ja pyhintä, itse suuret Traktori, Diesel, Corolla ja Wolfman. Kaikki neljä hutkivat raajojaan kiivaasti jokaiseen ilmansuuntaan. Loppujen lopuksi voiton vei Corolla, jota juhlistimme kovasti raikuvin aplodein ja hurraa-huudoin. Mutta ottelu ei vielä päättynyt tähän. Oli vuorossa Titaanien taistelu, jossa Corolla ja Suuri Jedi kohtasivat. En rohkene mennä sen taistelun yksityiskohtiin, sillä valehtelisin varmasti. Aivoni nimittäin joutuivat tuona hetkenä ekstaasiin. Näin valon. Se oli jotain niin mahtavaa, etten toivu siitä varmaan koskaan. Eeppisten käänteiden jälkeen voittoon päätyi jälleen Corolla. Kun koko yleisö oli täysin lamaantunut ja huumaantunut, yrittivät karvalakit invaasiota metsään. Ensin ne hyökkäsivät Druidin, sitten Traktorin ja sitten Ranskan kimppuun. Diesel kuitenkin pelasti tilanteen kansainvälisin käsimerkein ja ihana maamme säästyi karvalakkien hirmuvallalta. Saunatontut päästivät meidät jatkamaan matkaamme kohti kotia. Pitkään harhailtuamme pääsimme viimein takaisin palatsiin.

On tottavie ilo olla taas kotona! Nyt minulla on nälkä! Lopuksi kuitenkin laitan vielä kuvan saunatontuista ja heidän mystissävytteisistä tanssijaisistaan. Vain harvat ovat päässeet heidän tanssejaan todistamaan ja vielä harvemmat ovat saaneet niitä ikuistettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti