Pelastus ja sähkösadismi

Tosiaan, olen taas turvallisesti Pahan valtakunnan maaperällä. Eilen en tästä päässyt vielä kertomaan, sillä olin vähän turhan shokissa puhuakseni julkisesti kokemuksistani.

Lyhyesti kerrottuna pelastumisestani sain kiittää Lordi Pahan toimintaa, hänen usuttaessaan Inkvisition kaivamaan minut esiin. Sitten seurasi eeppinen kamppailu Moorcockia vastaan, mutta koska tilanne ei oikein meinannut ratketa suuntaan eikä toiseen (Moorcockin karhunkesyttäjät ovat mitä pirullisimpia olentoja, eivät lannistuneet vaikka purin sen yhdenkin jalan irti), päädyimme lopulta sopimukseen, jonka mukaan luen Moorcockin tuotantoa heti kun kiireiltäni ehdin ja sen jälkeen olen velvollinen tekemään julkisen selostuksen kyseisistä teoksista tänne Pahan valtakuntaan. Tämä ratkaisu siis saattoi minut takaisin Pahan valtakuntaan. Mutta, vielä oli edessä yksi eeppinen taistelu. Minun oli näet päästävä eroon feikki-Kätyristä. Kyllä huomasi että hän oli feikki sydänjuuriaan myöten. Tyyppi ei ollut edes tiennyt lanttukukosta, joka kuuluu erikoisdieettini ulkopuolisiin murkinoihin. Hän ei myöskään ollu osannut koputtaa Lordi Pahan oveen oikealla tavalla (joka on tietenkin näiden tahmaisten näppieni epätasaista rapinaa ovea vasten), joten monia töitäni oli jäänyt hoitamatta, sillä Lordi Paha ei tietenkään ollut laskenut väärin koputtavia vieraita huoneisiinsa. Tästäkös sitten raivostuin ja muutuin Turbomäniksi. Siinä meni vähän smash ja smosh sorkkaraudalla päin näköä. Olin kuitenkin niin karhuuntunut huonosti hoidettuihin velvollisuuksiini, sekä siihen, että joku oli ylipäätään uskaltanut yrittää asettua paikalleni, joten muuntauduin lähes tiedostamattani Michael Jacksoniksi ja ajoin mokoman teeskentelijän ulos Tuomionvuorelta yhtenä huitovien ja raastavien käpälien pyörteenä, moon walkaten ja Trilleriä laulaen. Siinä oli sen olennon loppu. Tuskin enää näyttää naamaansa. Räyh.

Nyt kun tarinat on tarinoitu, on aika palata tämän hetken polttaviin asioihin. Tällä hetkellä Tuomionvuorella ei ole muita kuin minä ja muutamia palvelijoita sekä ylityöllistettyjä inkvisiittoreita, koska Lordi Paha on eeppisellä matkallaan maailman ääriin ja takaisin. Tänä aamuna hän sai välitöntä huomiota vaativan mission, joten timanttiboksi kiiti magmavirtojen mukana Lordimme kyydissään pian tuon uutisen jälkeen. Mihin hän sitten meni? No, koska kaikkea ei ole tarkoitettu teidän sorrettujen alamaisten korville (eikä myöskään nenille, joten älkää yrittäkö), sanottakoon, että hänelle tuli palava kiire hoitamaan diplomaattisia suhteita ties minkälaisten pikku naapurimaidemme kanssa. Valloitus on aina kaiken aa ja oo. Tai ainakin muiden diplomaattien sieppaaminen ja kuulustelu, mutta ei siitä sen enempää. Lisäksi hänen korviinsa kantautui huhuja eräistä harvinaisista kääröistä, jotka sattuvat uupumaan valtakuntamme laajaakin laajemmasta kirjastosta.

Sitten juorupalstalle.
Helvetilliset saimaannorpat kuorsaavat lepokivillään! Tuon pahaenteisen äänen voi kuulla yömyöhään, juuri ennen omaa kuolemaansa. Sillä tuo kuorsaaminen kantautuu itse Manalan pohjattomista syvyyksistä, jonne suuri Silmungurkin taannoin putosi.

Suuri systeemi osoitti jälleen sopivuutensa osaksi Inkvisitiotamme. Tänään vuorossa oli pienten elämänmuotojen tappaminen sähköllä, niiden lilluessa pahaa aavistamatta omassa vesisäiliössään. Sähkösadismiksi Suuri systeemi tätä itse kutsui, eikä lainkaan osoittanut minkäänlaisia inhimillisiä tunteita tämän sanoessaan. Tai... kyllä hän itseasiassa naureskeli aika psykoottisesti tuon jälkeen.

Toinen Inkvisitioomme sopiva henkilö löytyi myös. En olisi ikinä uskonut että Pyramidin nimeltään Jones, eli lyhyemmin Pentti, osoittaisi minkäänlaisia julmuuden merkkejä. Mutta viime aikoina hänestä on paljastunut ties mitä, sen jälkeen kun suuret Tuska-festivaalit alkoivat. Jones, eli Pentti piti lupauksensa, tuskaa olemme saaneet kokea. Paperisotaa, mahdottomien kaavojen pänttäystä (nämä kaavat ovat aivan eri luokkaa, kuin mitkään mitä olette ennen nähneet), saastunutta vettä, kuolleita kaloja ja tänään.... henkistä väkivaltaa!! Jones tosin tajusi siinä vaiheessa menneensä hivenen pitkälle, joten hän pahoitteli kivun tuottamustaan. MUTTA SADISTINEN YDIN ON PALJASTUNUT!!!

Ja vielä viimeinen juoru ennen vetäytymistäni. VVV otti kantaa kiisteltyyn terveys-kysymykseen toteamalla, että terveys on yliarvostettua. Kyllähän se olisi pitänyt arvata VVV:n itsekidutukseen asti menevistä dieeteistä sun muista. Ei hän terveyttä palvo! Mutta... onhan VVV ikuinen, ollut aina ennen meitä ja tulee aina olemaan... häneen eivät päde tämän maailman lait... hänen naavaiset hiuksensakin uhmaavat painovoimaa ja elävät omaa elämäänsä. Samoin kun hänen kasvonsakin.

Nyt poistun. Päässäni näet tuntuu kivuliasta tunneta. On tuntunut siitä asti, kun pääsin pois Moorcockin kynsistä. En tiedä mitä tämä on, mutta olisiko mahdollista että yhteys päähän on palaamassa? Eeeei... se on varmasti vain harhaa, niin kuin kaikki muukin. Yhteys on iäksi menetetty. Mutta entä jos siltikin...